Mistä asioista lapsettomat jää paitsi? Mitä myönteisiä asioita tulee mieleen?

Kaikissa länsimaissa lapsen kasvatus 18v:ksi asti maksaa 150k€ molemmin puolin ja jenkeissä tuplasti sen. Katsokaa minkä tahansa länsimaan tilastokeskuksen luvut. Suomessa se oli v.2013 yht. 130k€ per lapsi. Inflaation myötä luultavasti lähempänä jo 200k€.

Kyllä se vaan maksaa.

Jos ei usko niin osoittakaa protesti eri tilastokeskuksien tutkijoille ympäri maailmaa eri valtioihin. Kertokaa myös lähteenne joka ei ole "trust me bro"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi hieman perehtyä vaikkapa kasvatuspsykologiaan ja kiintymyssuhteisiin. Kyllä lapsen ja vanhemman välinen suhde on jotain ainutlaatuista ja hyvin tärkeää. Ei sitä voi verrata esimerkiksi kaverisuhteisiin. Tämä on ihan vaan tiedettä. 

Sinun kannattaisi. Ymmärtäisit, että pelkkä geenien jakaminen ei vielä muodosta mitään kiintymyssuhdetta. Kiintymyssuhteen eteen tarvitsee tehdä hommia. Jos annat lapsesi pois heti laitoksella eikä hän koskaan tapaa sinua, ei se lapsesi sinua kohtaan koe yhtään sen enempää kiintymystä kuin jotain random kaduntallaajaakaan kohtaan. Tai jos hakkaat lastasi päivittäin, ei mitään kiintymystä synny, vaan lapsi oppii vain pelkäämään sinua. 

Tseesus sentään. Ihanko totta, että "jos hakkaat lastasi....ei kiintymystä synny". Varsinainen oivallus sulta. N

Tuokaan ei ole ihan noin yksinkertaista. Jos joku on annettu vauvana pois niin hyvin todennäköisesti ne omat vanhemmat silti kiinnostavat ja heihin tuntee jotain "kaipausta". Tottakai se on vahva asia mikä sitoo ihmiset toisiinsa. Kaikkia ei toki kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikea itsetunto syntyy siitä, että oppii näkemään oman arvonsa ihmisyydessä, ei peilikuvassa. Se tarkoittaa oman itsen hyväksymistä ja sen oivaltamista, että ansaitset hyvää kohtelua, rakkautta ja mahdollisuuksia riippumatta siitä, miltä näytät.

Miten tämä liittyy vanhemmuuteen mitenkään? 😂

Lapsivapaat eivät tiedä ihmisyydestä tai rakkaudesta, vai mitä yrität selittää?

Lapsivapaat eivät tiedä yhtään mitään rakkaudesta omiin lapsiin. Tätä tosiasiaa ei voi kiistää. Kummilapsi esim. voi olla rakas, mutta eri tavalla kuin oma. 

 

Ei voikaan. Kuten ei lapsiperheellinen voi tietää, miltä tuntuu olla lapsivapaa ja kohdistaa kaikki rakkaus yhteen ihmiseen, puolisoon, ilman että huoniota tarvi

😂😂 Miten sinä luulet, että ne lapset on saaneet alkunsa. Tottakai on ensin eletty parisuhteessa kahdestaan. Kyllä siis tietää, mutta sinä et voi tietää millasta se rakkaus omaan lapseen on. Jos te olette niin tyytyväisiä niin miksi tälläkin palstalla olette kauhean vihaisia ja katkeran kuuloisia 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua, että niin toksisia vastauksia. No mun mielestä jää paitsi siitä ihanuudesta, että on se oma lapsi, jota rakastaa yli kaiken. Ei sitä voi selittää. Onhan se kiva tehdä perheenä yhdessä asioita ja jopa oman lapsen futismatsin seuraaminen on jännittävää😅 ja onhan se kiva, että joskus sulla on ehkä lapsenlapsia :) 

Mitä kivaa niissä lapsenlapsissa on, jos kuitenkin makaat yksinäsi märissä vaipoissa hoitokodissa, jossa sen enempää lapset kuin lapsenlapsetkaan eivät sinua käy katsomassa? 

Ajattelin viettää mun 50v. synttärit vähän toisin😅 kyllähän nelikymppisillä alkaa olla jo lapsenlapsia. Mun vanhemmat olivat 44v. kun sain esikoisen :) 

Ensisynnyttäjien keski-ikä on päälle 30v, joten aika harvassa ovat ne, jotka nykyisin ovat nelikymppisenä isovanhempia. Ei ole teknisesti mahdollista olla nelikymppinen isovanhempi, jos lapsi saa lapsen kolmikymppisenä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua, että niin toksisia vastauksia. No mun mielestä jää paitsi siitä ihanuudesta, että on se oma lapsi, jota rakastaa yli kaiken. Ei sitä voi selittää. Onhan se kiva tehdä perheenä yhdessä asioita ja jopa oman lapsen futismatsin seuraaminen on jännittävää😅 ja onhan se kiva, että joskus sulla on ehkä lapsenlapsia :) 

Mitä kivaa niissä lapsenlapsissa on, jos kuitenkin makaat yksinäsi märissä vaipoissa hoitokodissa, jossa sen enempää lapset kuin lapsenlapsetkaan eivät sinua käy katsomassa? 

Ajattelin viettää mun 50v. synttärit vähän toisin😅 kyllähän nelikymppisillä alkaa olla jo lapsenlapsia. Mun vanhemmat olivat 44v. kun sain esikoisen :) 

Tämä. Ihminen on aivoistaan fyysisestikin keskenkasvuinen alle 30-vuotiaana. Ei ole sattumaa että ihminen on hedelmällisimmillään silloin kun on tyhmimmillään. Viimeaikoina tosin on jonkin verran yleistynyt aikuisena lisääntyminen.

https://www.menshealth.com/health/a26868313/when-does-your-brain-fully-mature/

Sitä rakkautta, jota itse kokee lapsiaan kohtaan ja toisaalta lapsiltaan saa (etenkin kun ovat pieniä ja olet heille aidosti maailman tärkein ihminen) on hirveän vaikea kuvailla ja pukea sanoiksi, mutta se on jotain niin ainutlaatuista, etten vaihtaisi sitä mihinkään siihen vapauteen tai elämän helppouteen, mitä ehkä ennen oli. Ei samanlaista rakkautta voi kokea vaikka puolisoa kohtaan. Ja on sellaisia pieniä rakkauden ja onnen hetkiä, vaikka vauvan ensimmäiset potkut mahassa, päiväunilla tuhisevan vauvan katselu ja vauvan ihon tuoksu, joita lapseton ihminen ei koskaan tule kokemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua, että niin toksisia vastauksia. No mun mielestä jää paitsi siitä ihanuudesta, että on se oma lapsi, jota rakastaa yli kaiken. Ei sitä voi selittää. Onhan se kiva tehdä perheenä yhdessä asioita ja jopa oman lapsen futismatsin seuraaminen on jännittävää😅 ja onhan se kiva, että joskus sulla on ehkä lapsenlapsia :) 

Entä jos lapsesi kasvaa velaksi? Oletko tyytymätön? mitä kun lapsen omat unelmat ovat ristiriidassa sinun unelmien kanssa? 

Olen tyytyväinen :) he saavat tehdä millaisia elämänvalintoja haluavat ja olen aina tukena🙏 äitinä mun unelma on, että mun lapset on onnellisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikea itsetunto syntyy siitä, että oppii näkemään oman arvonsa ihmisyydessä, ei peilikuvassa. Se tarkoittaa oman itsen hyväksymistä ja sen oivaltamista, että ansaitset hyvää kohtelua, rakkautta ja mahdollisuuksia riippumatta siitä, miltä näytät.

Miten tämä liittyy vanhemmuuteen mitenkään? 😂

Lapsivapaat eivät tiedä ihmisyydestä tai rakkaudesta, vai mitä yrität selittää?

Lapsivapaat eivät tiedä yhtään mitään rakkaudesta omiin lapsiin. Tätä tosiasiaa ei voi kiistää. Kummilapsi esim. voi olla rakas, mutta eri tavalla kuin oma. 

 

Ei voikaan. Kuten ei lapsiperheellinen voi tietää, miltä tuntuu olla lapsivapaa ja kohdistaa kaikki rakkaus yh

Lapsi saa alkunsa, kun siittiö hedelmöitää munasolun. Ei siihen mitään parisuhdetta tarvita. Eikö teillä koulussa opeteta enää edes tämän verran perusasioita? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

379

aiempi mainitsi jokapäiväisen. Se on ihan eri asia, kuin mitä meillä oli. Hyväksy nyt vaan kullinesi totuus. 

Ei ole mitään ongelmaa hyväksyä sitä, että elämä lapsettomana on ihanaa, kun ei tarvitse kuunnelle itkupotkuraivareita tai muutakaan paskaa. 

Siltikään kaikilla se ei ole jokapäiväistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikea itsetunto syntyy siitä, että oppii näkemään oman arvonsa ihmisyydessä, ei peilikuvassa. Se tarkoittaa oman itsen hyväksymistä ja sen oivaltamista, että ansaitset hyvää kohtelua, rakkautta ja mahdollisuuksia riippumatta siitä, miltä näytät.

Miten tämä liittyy vanhemmuuteen mitenkään? 😂

Lapsivapaat eivät tiedä ihmisyydestä tai rakkaudesta, vai mitä yrität selittää?

Lapsivapaat eivät tiedä yhtään mitään rakkaudesta omiin lapsiin. Tätä tosiasiaa ei voi kiistää. Kummilapsi esim. voi olla rakas, mutta eri tavalla kuin oma. 

 

Ei voikaan. Kuten ei lapsiperheellinen voi tietää, miltä tuntuu olla lapsivapaa ja kohdistaa kaikki rakkaus yh

 

 

En voi enkä edes haluaisi tietää miltä rakkaus omaan lapseen voi tuntua. Minusta ajatuskin kuulostaa tukahduttavalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua, että niin toksisia vastauksia. No mun mielestä jää paitsi siitä ihanuudesta, että on se oma lapsi, jota rakastaa yli kaiken. Ei sitä voi selittää. Onhan se kiva tehdä perheenä yhdessä asioita ja jopa oman lapsen futismatsin seuraaminen on jännittävää😅 ja onhan se kiva, että joskus sulla on ehkä lapsenlapsia :) 

Mitä kivaa niissä lapsenlapsissa on, jos kuitenkin makaat yksinäsi märissä vaipoissa hoitokodissa, jossa sen enempää lapset kuin lapsenlapsetkaan eivät sinua käy katsomassa? 

Ajattelin viettää mun 50v. synttärit vähän toisin😅 kyllähän nelikymppisillä alkaa olla jo lapsenlapsia. Mun vanhemmat olivat 44v. kun sain esikoisen :) 

Ensisynnyttäjien keski-ikä on päälle 30v, joten aika harv

Tiedän, mutta monet saa nuorempana. Ei se tarkoita samaa kuin suurin osa😄

"Miten sinä luulet, että ne lapset on saaneet alkunsa. Tottakai on ensin eletty parisuhteessa kahdestaan. Kyllä siis tietää, mutta sinä et voi tietää millasta se rakkaus omaan lapseen on. Jos te olette niin tyytyväisiä niin miksi tälläkin palstalla olette kauhean vihaisia ja katkeran kuuloisia 🤔"

Miten sä luulet että lapset saanut ihminen voi tietää miltä tuntuu elää koko elämä lapsivapaana? 🤣🤣🤣 Se että on lapseTON (lapsi puuttuu mutta haluaa sellaisen) parikymppisenä on ihan eri asia kuin elää lapsiVAPAANA koko elämä (=ei halua lasta koskaan). Ihan eri asia. Et selvästi tajua edes peruskäsitteitä. Lue kirjoja enemmän ja tule sitten takaisin keskustelemaan niin puhutaan edes samasta asiasta.😂

Vierailija kirjoitti:

415

miksi sitten väitit, että kuka tahansa voi luoda kiintymyssuhteen lapseen. Ainoastaan vauvaan. Vanhemmalla lapsella on jo kiintymyssuhde vanhempaansa oli se sitten turvallinen tai turvaton, mutta on syntynyt. Nyt sinä aikuisena sanot, että et halua halausta vieraalta ihmiseltä. Miltäköhän siitä lapsesta tuntuu, kun joutuu vanhempien luota vieraaseen ympäristöön?!

Joskus se voi tuntua helvetin hyvältä. Kaikilla lapsilla kun ei ole turvallista ja rakkaudellista kotia omien vanhempien luona. Itse olin vain ja ainoastaan helpottunut, kun pääsin narkkiluolasta (lue: äidin ja isän koti) sijaisperheeseen asumaan.

t. eri

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat jäävät paitsi isovanhemmuutta mikä on elämän parasta aikaa. Isovanhemmuus kestää pitkään, lapsettomat voivat toki viettää sen ajan kaljakuppilassa tai matkustellessa tai golffaamassa, kai niistäkin voi rakentaa elämäänsä merkityksen

Eli jos sinulla ei olisi lapsia ja lapsenlapsia niin vaan ryyppäisit? Surullista että ainoa asia joka pitää sinut irti pullosta on lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa myönteinen asia on se hyvin harvoin näytetty rakkaus vanhempaa kohtaan. Yleensä hyvin pienenä, poistuu 13 ikävuoteen mennessä.

Mulla pojat halaa vieläkin, vanhempi antaa suukon poskelle. Molemmat kertovat miten rakas olen. 27 ja 18 😅

Kyllä mäkin valehtelen anopille, että on kiva nähdä sitä ja se on rakas. Mutta ei se nyt sitä tarkoita, että rakastaisin oikeasti. 

Omia lapsia, vaikka ovat jo aikuisia, ei mitenkään voi verrata anoppiin! Ei sitten missään asiassa!

Eipä tuossa lapsia anoppiin verrattukaan. Yritettiin vain kertoa mammullille, että ne kultahippuset ei välttämättä puhu totta, kun ne sanoo, että olet rakas. Ne voi sanoa niin vain ma

Olisiko kannattanut kuitenkin valita se vanhemmuus. Kovin katkera olet. Selvyyttä ei saa kohdistuuko sinuun itseesi, kun et ole saanut rakkautta vanhemmiltasi ja joudut katkerana valehtelemaan vaiko se, että tuo em. on vaikuttanut päätökseesi olla vela. 

Vierailija kirjoitti:

Tätä tunnetta en vaihtaisi mihinkään, kun iltasadun ohessa jutellaan kaikenlaisista asioista lapsen kanssa ja hänen silmistään näkee, kuinka ymmärrys kasvaa kohinalla. 

Ja kuitenkin maailmassa on lisäksesi vain yksi henkilö, joka on pakottanut lapsesi kuolemaan ja kärsimään. Toki hänestä viihdykettä kuitenkin saat ja tyydytystä tarpeillesi. Sitä tyydytystä et vaihtaisi lapsen etuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

379

aiempi mainitsi jokapäiväisen. Se on ihan eri asia, kuin mitä meillä oli. Hyväksy nyt vaan kullinesi totuus. 

Ei ole mitään ongelmaa hyväksyä sitä, että elämä lapsettomana on ihanaa, kun ei tarvitse kuunnelle itkupotkuraivareita tai muutakaan paskaa. 

Siltikään kaikilla se ei ole jokapäiväistä. 

Minun yläkerran naapureilla on. Kuulostaa yhdeltä helvetiltä heidän lapsiperhe-elämänsä ja naapuritkin joutuvat siitä melusta kärsimään.

Tässä ketjussa on käynyt selväksi, että ainut syy hankkia lapsia, on saada elämäänsä ihminen, jonka voi riippuvuuteen vedoten pakottaa "rakastamaan" itseä. Sillä "rakkaudella" sitten perustellaan sitä, miten ainutlaatuinen ja uniikki elämä perheellisenä on. Jokseenkin sairaan kuuloista. Vähän sama kuin alkkis perustelee absolutistille, että elämä ilman viinan suomaa turrutusta ei ole elämisen arvoista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua, että niin toksisia vastauksia. No mun mielestä jää paitsi siitä ihanuudesta, että on se oma lapsi, jota rakastaa yli kaiken. Ei sitä voi selittää. Onhan se kiva tehdä perheenä yhdessä asioita ja jopa oman lapsen futismatsin seuraaminen on jännittävää😅 ja onhan se kiva, että joskus sulla on ehkä lapsenlapsia :) 

Mitä kivaa niissä lapsenlapsissa on, jos kuitenkin makaat yksinäsi märissä vaipoissa hoitokodissa, jossa sen enempää lapset kuin lapsenlapsetkaan eivät sinua käy katsomassa? 

Ajattelin viettää mun 50v. synttärit vähän toisin😅 kyllähän nelikymppisillä alkaa olla jo lapsenlapsia. Mun vanhemmat olivat 44v. kun sain esikoisen :) 

Tämä. Ihminen on aivoistaan fyysisestikin keskenkasvuinen a

Tämä! Kahden lapsen äitinä itseasiassa naureskelinkin tätä yks pvä mun miehelle😅😂 silloin 20-vuotiaana sitä vain eli hetkessä😅 aina olen silti ollut tyytyväinen valintaani tai en osaa kuvitella toisin😅 varmaan olisin tyytyväinen toisinkin kun en osais kuvitella itseäni äitinä, en tiedä💁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat jäävät paitsi isovanhemmuutta mikä on elämän parasta aikaa. Isovanhemmuus kestää pitkään, lapsettomat voivat toki viettää sen ajan kaljakuppilassa tai matkustellessa tai golffaamassa, kai niistäkin voi rakentaa elämäänsä merkityksen

Eli jos sinulla ei olisi lapsia ja lapsenlapsia niin vaan ryyppäisit? Surullista että ainoa asia joka pitää sinut irti pullosta on lapset.

Miksi se on surullista? Ja miksi luulet että olen ehtinyt ajatella mitään vaihtoehtoja, kun aikaa on mennyt suorittavaan mekaaniseen työhön lasten hoidossa. Aivot ovat kuin lihaksetkin, eli surkastuvat ja kehittyvät käytön mukaan. Toisilla on enemmän aikaa kehittää itseään.