Lue keskustelun säännöt.
Lapset jäi tekemättä. Sitä sopivaa aikaa ei vaan koskaan tullut.
31.05.2025 |
Asia on sinänsä ihan ok, sillä ei minulle lapsien saaminen ole ikinä ollut mikään elämän päätavoite. En tosin ole myöskään vela, vaan ajattelin aina, että ehkä sitten joskus. Sitten joskus kun ja jos on sopiva hetki.
No minulle sitä sopivaa hetkeä ei ikinä tullut. Löysin nykyisen puolisoni vasta liki kolmekymppisenä, eikä ennen häntä ollut ketään kenen kanssa olisi perhettä voinut edes ajatella perustaa.
Sitten oli työttömyyttä, uudelleen opiskelua, työn perässä muuttamista, oman vanhemman vakava sairastuminen yms. Paljon asioita jotka veivät niin paljon energiaa, ettei siinä perheen perustaminen ollut päällimmäisenä mielessä, kun piti omasta jaksamisestakin huolehtia.
Nyt olisin ensimmäistä kertaa elämässä siinä tilanteessa, että olisi oikeasti ne puitteet mihin perheen voisi hyvillä mielin perustaa. Minun osaltani se juna kuitenkin meni jo. Olen jo yli neljän kymmenen ja mieheni vielä minua viisi vuotta vanhempi. Meillä sopivaa hetkeä ei vain osunut kohdalle.
Tällä tekstillä haluan sanoa, mutta aina se ei todellakaan ole vain itsestä kiinni. Välillä elämä vain menee näin. En ole katkera. Elämäni on oikein hyvää ja olen onnellinen. Kaikilta meiltä jää jotain kokematta. Minulla se oli omat lapset. Lähipiirissä lapsia kuitenkaan on, joten eivät he toki minulle täysin vieraaksi konseptiksi jää.
Kommentit (155)
Ehkä et oikeasti halunnut lasta. Itse en ole koskaan tuntenut vauvakuumetta. Olen kyllä ajatellut, että voisin hankkia lapsen sopivan miehen kanssa ja sellaiseen tilanteeseen että voisin keskittyä vauvan hoitamiseen. Ei ole tullut sopivaa miestä tai elämäntilannetta. Kokoajan on jotain mikä vie voimia. Nyt työttömyys.
Kaverini taas halusi lapsia hinnalla millä hyvänsä ja sain nuorena lapsen, erosi lapsen isästä ja sai toisen lapsen eri miehen kanssa. Minulle tuo olisi ollut katastrofi. Hänelle taas lapset olivat se mitä hän halusi kaikkein eniten.
minulla taitaa jäädä lapset saamatta. Eikä se tunnu mitenkään huonolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Suomen terveydenhuolto ei hoitanut minun alaselkäkipua, niin en sitten lapsia tehnyt. Miten jos en jaksa kannatella normaalipainoisena yläkroppaa vaikka kuinka sitä fysioterapiasssa jumpattiin, mutta ei koskaan kuvattu, jaksaisin kantaa raskausmahaa tai lasta? Ihan turha on Suomen itkeä alhaisia lapsilukuja. Iteppä sen aiheutitteMikset mennyt ulkomaille hoitoon, jos se tuosta oli kiinni? Aina muiden vika, vai mitä?
Millä rahalla, kun ei tuon alaselän takia voinut edes kunnolla tehdä töitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko varma että ohi on. Esim. Kwanin Mariko sai yli 4-kymppisenä esikoisensa jne. jne. Esimerkkejä riittää. Olen myös lukenut tapauksista mediasta, kuinka lapsettomuushoitojen lopettamisen jälkeen toivonsa menettänyt pariskunta saakin yllättäen raskauden alulle.
Kaikkea sattuu. On niitä, jotka saa lapsen ja niitä, joilla se menee kerta toisensa jälkeen kesken, kun sitä +40 iässä yrittää. Kokemuksesta, en voi lehtien kiiltokuva juttujen perusteella suositella.
Kyllä kohtukuolemia ja keskenmenoja tulee nuorillekin, niistä ei vaan lehdissä juuri kirjoitella. Nuoretkin ihmiset käyvät hedelmöityshoidoissa. Se tuleeko raskaaksi ja miten raskaus sujuu on paljon muustakin kuin iästä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Ihan vain jo otsikosta tuli sellainen ajatus mieleen, että "jäivät tekemättä" juuri siksi, että lasten saaminen koetaan tekemiseksi, jolle pitäisi löytyä sopiva aika.
Lapsia ei tehdä. Lapsia saadaan.
Aika ei ole oikea tai väärä. Muu elämä suunnitellaan lapsen tulon mukaan.
Jos nyt kuitenkin tehtäisi ne lapset sitten kun ollaan kypsiä siihen. Et sä oikeasti voi olla noin julma viattomia lapsia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
ankea vanhuus odotettavissa,jos satut elämään niin pitkään..lapseton ja yksinäinen..
Jos joku on ankea niin se olet sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänne alkoi tulla vastauksia niin tiuhaan, että päätin jo kertaalleen jättää koko ketjun sikseen, mutta päätin nyt vielä lukea kaikki läpi. Pääasiassa ihan asiallista keskustelua. Kiitos siitä kaikille!
Tosiaan niinkuin useampi pohdiskelikin, niin en ole ikinä potenut mitään varsinaista vauvakuumetta. En kuitenkaan ole suhtautunut lasten hankkimiseen myöskään mitenkään negatiivisesti. Aihe ei ole ollut tapetilla, koska kuten todettu, oikeaa hetkeä ei ole tullut.
Tunnen itsekin ihmisiä joille lasten saaminen on se elämän suurin onni, autuus ja päämäärä. Minulla näin ei ole ollut. Jos olisi, niin varmasti olisin lapsia hankkinut, vaikka aika ei niin hyvä olisi ollutkaan.
Joku pohti, että olenko varma että nyt on jo myöhäistä? Olen minä. Tietysti teoreettinen mahdollisuus voisi olla olemassa ainakin hoitojen avulla mutta siihen en missään nimessä halua lähteä. Minun osaltani juna meni jo, ja se asia on minulle täysin ok.
Elämä on oikein hyvää juuri näin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
😂😂😂😂
Kuuden lapsenlapsen sydänmummi 💜 💚
Siis naurat aloittajalle?
Vitu# sä mikään mummi ole, vaan saastainen noita-akka, pthyi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ankea vanhuus odotettavissa,jos satut elämään niin pitkään..lapseton ja yksinäinen..
Tunnen perheen, jossa on 8 aikuista lasta eikä yksikään heistä käy katsomassa iäkästä äitiään.
Vierailija kirjoitti:
ankea vanhuus odotettavissa,jos satut elämään niin pitkään..lapseton ja yksinäinen..
Tämä mielipide samaan aikaan itkettää ja naurattaa meitä kotihoidossa työskenteleviä. Kun niitä lapsia näkyisikin muualla kuin valokuvissa kirjahyllyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ankea vanhuus odotettavissa,jos satut elämään niin pitkään..lapseton ja yksinäinen..
Tämä mielipide samaan aikaan itkettää ja naurattaa meitä kotihoidossa työskenteleviä. Kun niitä lapsia näkyisikin muualla kuin valokuvissa kirjahyllyssä.
Valitettavan usein homma menee juuri noin. Siellä iäkkään vanhemman luona vieraillaan pari kertaa vuodessa(ne pakolliset syntymäpäivä + joulunaika) mutta muuten ei muisteta kun satunnaisesti tekstiviestillä. Vaikka siis näitä lapsia olisi useampi.
Mutta heti kun vanhuksesta aika jättää, niin perinnön jaolla ollaan kyllä kuin hyeenat haaskalla ja jokaiselle kuuluu mielestään se suurin osuus, koska hän on aina ollut se läheisin ja hoitanut suurimman osan aivan kaikesta!
Ne ketkä sanoo, että lapsia kannattaa tehdä vaikkei elämäntilanne olisikaan sopiva eivät tunnu ymmärtävän, että joidenkin elämässä on oikeasti todella vakavia tilanteita ja silloin lapsien hankinta ei käy pienessä mielessäkään.
Oma elämänpolkuni on aika tyypillinen: menin lukiosta yliopistoon, valmistuin maisteriksi 24 vuotiaana ja tein töitä 6 vuotta putkeen ilman lomia. 25 vuotiaana olin ekaa kertaa kesälomalla ja ehkä se lapsi olisi sitten pitänyt silloin hankkia vaikken lapsista edes pitänyt, enkä uskonut niitä ikinä haluavani. Kesäloman jälkeen sairastuin yllättäen melko vakavasti ja meni kaksi vuotta ennen kuin sairaus saatiin hallintaan. Tein koko ajan töitä, mutta vapaa-aika meni terveydestä murehtimiseen. Sitten kävi se perinteinen: omat vanhemmat sairastui, isovanhemmat kuolivat vuorotellen vuoden sisään. Työpaikalle tuli muutosneuvottelut ja jäin työttömäksi vähäksi aikaa. Vaihdoin työpaikkaa ja sen perässä kaupunkia. Nyt ikää onkin jo 30v ja mies on minua 5 vuotta vanhempi. Molemmilla töissä muutosneuvottelut käynnissä, molempien vanhemmilla terveysongelmia taas ja asutaan heistä 5h automatkan päässä. Ei tukiverkostoa lähellä. Rampataan auttamassa vanhempia mm.omakotitalon hoidossa. 6 vuotta aikuisuutta vierähti oikeasti KÄRSIESSÄ. Nyt saisi kohdunpoiston, kun ikä on tullut täyteen ja mieskin harkitsee vasektomiaa. Kun ei tämä meidän elämä tästä mihinkään muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opit aloittajan tilanteesta: ei kannata jäädä odottamaan sopivaa aikaa.
Ei niitä lapsia kyllä kannata tehdä huonoon tilanteeseen vaan kyllä pitää olla hyvä työ saatu ennen lapsia ja taloudellinen tilanne pitää olla myös hyvä koska lapsi vie rahaa.
Eli kyllä kannattaa odottaa sopivaa aikaa.
Tota vastausta on alapeukuttaneet kaikki jotka sikiää kuin sienet sateella ja sitten olettaa yhteiskunnan elättävän
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opit aloittajan tilanteesta: ei kannata jäädä odottamaan sopivaa aikaa.
Ei niitä lapsia kyllä kannata tehdä huonoon tilanteeseen vaan kyllä pitää olla hyvä työ saatu ennen lapsia ja taloudellinen tilanne pitää olla myös hyvä koska lapsi vie rahaa.
Eli kyllä kannattaa odottaa sopivaa aikaa.
Tota vastausta on alapeukuttaneet kaikki jotka sikiää kuin sienet sateella ja sitten olettaa yhteiskunnan elättävän
Varmasti juuri näin. Sellaisia pareja/perheitä on yllättävän paljon joille niitä lapsia "vaan tulee" ykskaks. Mitään ei suunnitella, mistään ei huolehdita, koska kyllä valtio omistaan huolen pitää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opit aloittajan tilanteesta: ei kannata jäädä odottamaan sopivaa aikaa.
Ei niitä lapsia kyllä kannata tehdä huonoon tilanteeseen vaan kyllä pitää olla hyvä työ saatu ennen lapsia ja taloudellinen tilanne pitää olla myös hyvä koska lapsi vie rahaa.
Eli kyllä kannattaa odottaa sopivaa aikaa.
Tota vastausta on alapeukuttaneet kaikki jotka sikiää kuin sienet sateella ja sitten olettaa yhteiskunnan elättävän
Varmasti juuri näin. Sellaisia pareja/perheitä on yllättävän paljon joille niitä lapsia "vaan tulee" ykskaks. Mitään ei suunnitella, mistään ei huolehdita, koska kyllä valtio omistaan huolen pitää!
Niitä lapsia myös tehdään ihan tarkoituksella muutaman vuoden välein, koska muutenhan pitäisi töihin menemistä alkaa miettimään...
Ylipäänsä outo tämä pakkomielle "mites sitten vanhana". Ei elämää voi rakentaa sen pohjalta.
Kaikki ei elä edes vanhaksi tai jos elävät, on dementiaa ja muuta. Lapset saattavat muuttaa ulkomaille tai itse sairastua, jopa kuolla nuorena.
Lisäksi oman läheisen tapaaminen hoitokodissa voi olla henkisesti tosi rankkaa. Ei siihen välttämättä jatkuvalla syötöllä pysty, etenkin jos välimatkakin pitkä ja omassa elämässäkin hoidettavaa.