Lapset jäi tekemättä. Sitä sopivaa aikaa ei vaan koskaan tullut.
Asia on sinänsä ihan ok, sillä ei minulle lapsien saaminen ole ikinä ollut mikään elämän päätavoite. En tosin ole myöskään vela, vaan ajattelin aina, että ehkä sitten joskus. Sitten joskus kun ja jos on sopiva hetki.
No minulle sitä sopivaa hetkeä ei ikinä tullut. Löysin nykyisen puolisoni vasta liki kolmekymppisenä, eikä ennen häntä ollut ketään kenen kanssa olisi perhettä voinut edes ajatella perustaa.
Sitten oli työttömyyttä, uudelleen opiskelua, työn perässä muuttamista, oman vanhemman vakava sairastuminen yms. Paljon asioita jotka veivät niin paljon energiaa, ettei siinä perheen perustaminen ollut päällimmäisenä mielessä, kun piti omasta jaksamisestakin huolehtia.
Nyt olisin ensimmäistä kertaa elämässä siinä tilanteessa, että olisi oikeasti ne puitteet mihin perheen voisi hyvillä mielin perustaa. Minun osaltani se juna kuitenkin meni jo. Olen jo yli neljän kymmenen ja mieheni vielä minua viisi vuotta vanhempi. Meillä sopivaa hetkeä ei vain osunut kohdalle.
Tällä tekstillä haluan sanoa, mutta aina se ei todellakaan ole vain itsestä kiinni. Välillä elämä vain menee näin. En ole katkera. Elämäni on oikein hyvää ja olen onnellinen. Kaikilta meiltä jää jotain kokematta. Minulla se oli omat lapset. Lähipiirissä lapsia kuitenkaan on, joten eivät he toki minulle täysin vieraaksi konseptiksi jää.
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tarinasi jakamisesta. Hyvä kuulla, että olet sinut asian kanssa eikä katkeruutta ole jäänyt.
Toisaalta haluan sanoa, että älkää ihmiset jääkö odottamaan sitä 100% täydellistä tilannetta. Jos elämän perusasiat olisi kohtuu kunnossa (katto pään päällä, ruokaa pöydässä, turvallinen elämäntilanne), niin kyllä elämä kantaa.
No kaikilla ei sitä turvallista tilannetta ole.
On terveysongelmia, lähipiirin terveysongelmia, työttömyyttä, rahahuolia, väliaikaisasumista, näköalattomuutta yms kuormittavaa. Ei siihen kaiken päälle osaa kyllä 24h huollettavaa vauvaa ajatella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tarinasi jakamisesta. Hyvä kuulla, että olet sinut asian kanssa eikä katkeruutta ole jäänyt.
Toisaalta haluan sanoa, että älkää ihmiset jääkö odottamaan sitä 100% täydellistä tilannetta. Jos elämän perusasiat olisi kohtuu kunnossa (katto pään päällä, ruokaa pöydässä, turvallinen elämäntilanne), niin kyllä elämä kantaa.
No kaikilla ei sitä turvallista tilannetta ole.
On terveysongelmia, lähipiirin terveysongelmia, työttömyyttä, rahahuolia, väliaikaisasumista, näköalattomuutta yms kuormittavaa. Ei siihen kaiken päälle osaa kyllä 24h huollettavaa vauvaa ajatella.
Palestiinassa on joka naisella 5 - 10 lasta, vaikka elintaso ei päätä huimaa.
Tuo sana "jäivät tekemättä". Kannattaa ymmärtää, että vaikka olisitte yrittäneetkin lasta, ei se olisi välttämättä onnistunut.
Voisikin paremmin sanoa, että lastenteko jäi yrittämättä. Se, olisiko siitä mitä tapahtunut, sitä emme saa koskaan tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tarinasi jakamisesta. Hyvä kuulla, että olet sinut asian kanssa eikä katkeruutta ole jäänyt.
Toisaalta haluan sanoa, että älkää ihmiset jääkö odottamaan sitä 100% täydellistä tilannetta. Jos elämän perusasiat olisi kohtuu kunnossa (katto pään päällä, ruokaa pöydässä, turvallinen elämäntilanne), niin kyllä elämä kantaa.
No kaikilla ei sitä turvallista tilannetta ole.
On terveysongelmia, lähipiirin terveysongelmia, työttömyyttä, rahahuolia, väliaikaisasumista, näköalattomuutta yms kuormittavaa. Ei siihen kaiken päälle osaa kyllä 24h huollettavaa vauvaa ajatella.
Palestiinassa on joka naisella 5 - 10 lasta, vaikka elintaso ei päätä huimaa.
Itsemääräämisoikeus ja mahdollisuus ehkäisyyn vaikuttaa paljon. Kyllä Suomessakin olisi lapsia enemmän, jos ei olisi tehokasta ehkäisyä.
Olisiko se sitten hyvä juttu, niin... Varmasti täysin tapauskohtaista.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tarinasi jakamisesta. Hyvä kuulla, että olet sinut asian kanssa eikä katkeruutta ole jäänyt.
Toisaalta haluan sanoa, että älkää ihmiset jääkö odottamaan sitä 100% täydellistä tilannetta. Jos elämän perusasiat olisi kohtuu kunnossa (katto pään päällä, ruokaa pöydässä, turvallinen elämäntilanne), niin kyllä elämä kantaa.
No ei kanna. Vai onko toimeentulotuki ja leipäjono mielestäsi kantamista?
Vierailija kirjoitti:
😂😂😂😂
Kuuden lapsenlapsen sydänmummi 💜 💚
Kusipää sinä olet, etkä mikään sydänmummi. Ilkut täällä lapsettomiksi jääneille. Häpeä.
Tässä on erittäin hyvä esimerkki siitä, ettö sopivaa aikaa lapsille ei naisen elämässä välttämättä tule. Jos löytyy sopiva kumppani, niin kannattaa antaa lapselle mahdollisuus ja se muu elämä sitten sopeutuu lapseen.
Jos ei ole työtä ja rahaa, niin on ainakin aikaa olla läsnä lapsen elämässä. Alle kouluikäinen lapsi oikeasti tarvitsee ruokaa, rakkautta ja hyvät ulkovaatteet.
Opiskeluaikakin on monesti ihan hyvä aika saada lapset, sillä opinnot joustavat toisin kuin työ.
Joten naiset - älkää odottako liian pitkään.
T. N50, joka sai lapset 27- ja 32-vuotiaana
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opit aloittajan tilanteesta: ei kannata jäädä odottamaan sopivaa aikaa.
Ei niitä lapsia kyllä kannata tehdä huonoon tilanteeseen vaan kyllä pitää olla hyvä työ saatu ennen lapsia ja taloudellinen tilanne pitää olla myös hyvä koska lapsi vie rahaa.
Eli kyllä kannattaa odottaa sopivaa aikaa.
Kaikille sitä sopivaa aikaa ei tule koskaan. Suomessa valtio tukee ja on maksuton varhaiskasvatus.
Ei tue enää ja varhaiskasvatus on sössitty pilalle jo kauan sitten. Tuo on yltiöpositiivinen ja vastuuton tapa ajatella, että kyllä joku muu sitten niistä lapsista huolehtii, jos ei itse pysty.
Surua ja murhetta on jälkikasvusta vain tullut. Toivoisin että olisi jäänyt tekemättä.
Jos lapsi pärjää omillaan, maksaa kaikki menonsa ja asuu omillaan, ei ole nokan kopauttamista. Jos tuo on kapinaa, on odotettavissa sen loppuminen.
Pikku nappulat on tosi ihania😊Lastenteko kannattaa
Vierailija kirjoitti:
ankea vanhuus odotettavissa,jos satut elämään niin pitkään..lapseton ja yksinäinen..
Lapseton ei tarkoita sitä että olet myös yksinäinen. Ja millä tavalla lapset yleensäkkin sun mielestä millään tavalla liittyy ankeeseen vanhuuteen, tai vanhuuteen yleensä? Olen töissä hoivakodissa, ja ei siellä käy niitä lapsellisia vanhuksia katsomassa yhtään sen enempää (jos ollenkaan) kun lapsettomiakaan. Olet kyllä reppana, ja tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
😂😂😂😂
Kuuden lapsenlapsen sydänmummi 💜 💚
Kyllä suruksi käy lastenlastesi puolesta, että heillä on tuollainen mummi.
Ehkä olet kuitenkin vaaraton dementikko siinä vaiheessa, kun he yrittävät (turhaan) lasta tai päätyvät veloiksi. Pääsevätpä kuulemasta ivaasi.
Ai että pitäisi tähän maailmaan tehdä lisää nepsylapsia, ei kiitos. Mulla asiat hyvin just näin.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on erittäin hyvä esimerkki siitä, ettö sopivaa aikaa lapsille ei naisen elämässä välttämättä tule. Jos löytyy sopiva kumppani, niin kannattaa antaa lapselle mahdollisuus ja se muu elämä sitten sopeutuu lapseen.
Jos ei ole työtä ja rahaa, niin on ainakin aikaa olla läsnä lapsen elämässä. Alle kouluikäinen lapsi oikeasti tarvitsee ruokaa, rakkautta ja hyvät ulkovaatteet.
Opiskeluaikakin on monesti ihan hyvä aika saada lapset, sillä opinnot joustavat toisin kuin työ.
Joten naiset - älkää odottako liian pitkään.
T. N50, joka sai lapset 27- ja 32-vuotiaana
No eikä ole opiskeluaika hyvä aika saada lapset. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on erittäin hyvä esimerkki siitä, ettö sopivaa aikaa lapsille ei naisen elämässä välttämättä tule. Jos löytyy sopiva kumppani, niin kannattaa antaa lapselle mahdollisuus ja se muu elämä sitten sopeutuu lapseen.
Jos ei ole työtä ja rahaa, niin on ainakin aikaa olla läsnä lapsen elämässä. Alle kouluikäinen lapsi oikeasti tarvitsee ruokaa, rakkautta ja hyvät ulkovaatteet.
Opiskeluaikakin on monesti ihan hyvä aika saada lapset, sillä opinnot joustavat toisin kuin työ.
Joten naiset - älkää odottako liian pitkään.
T. N50, joka sai lapset 27- ja 32-vuotiaana
No eikä ole opiskeluaika hyvä aika saada lapset. :D
Miten niin ei ole :D Toiset ovat niin fiksuja ja omatoimisia, että pystyvät helposti yhdistämään lapset ja opiskelun. Sinun opiskeluaikasi meni varmaan bilettämiseen ja siitä toipumiseen, ei sellaiseen elämään lapset sovikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on erittäin hyvä esimerkki siitä, ettö sopivaa aikaa lapsille ei naisen elämässä välttämättä tule. Jos löytyy sopiva kumppani, niin kannattaa antaa lapselle mahdollisuus ja se muu elämä sitten sopeutuu lapseen.
Jos ei ole työtä ja rahaa, niin on ainakin aikaa olla läsnä lapsen elämässä. Alle kouluikäinen lapsi oikeasti tarvitsee ruokaa, rakkautta ja hyvät ulkovaatteet.
Opiskeluaikakin on monesti ihan hyvä aika saada lapset, sillä opinnot joustavat toisin kuin työ.
Joten naiset - älkää odottako liian pitkään.
T. N50, joka sai lapset 27- ja 32-vuotiaana
No eikä ole opiskeluaika hyvä aika saada lapset. :D
Miten niin ei ole :D Toiset ovat niin fiksuja ja omatoimisia, että pystyvät helposti yhdistämään lapset ja opiskelun. Sinun opiskeluaikasi me
Oletpa tavattoman typerä.
Oletpa tavattoman typerä.
Itsestäsikö puhut? Et näköjään osaa kommentoida muuten kuin toisia haukkumalla. Et ilmeisesti osaa perustella mielipidettäsi mitenkään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otin yh miehen jolla 3 lasta. Aika ulina harrastusten läksyjen ym kanssa, Selvisi sitten että mies ei haluakkaan omia lapsia. Olen pulassa kun tkisi mieli erota ja noi lapset ja itse kerettiin tutustumaan.
Eikö nuo kolme lasta ole sitten miehen biologisia lapsia ?
Kyllä ovat.,mutta pikkuhiljaa sälytti lasten ylläpidosta vastuun minulle ja lisäsi omia menoja ja harrastuksi. Olen ihan kusessa.
Suostut siis ilmaiseksi piiaksi toisen lapsille samalla kun mies ilmoittaa että omia et saa? Kuinka tossu täytyy olla, että on ok tuon järjestelyn kanssa?
Minulle kävi hieman samoin kuin AP:lle. Tosin itse en saanut puolisoa ajoissa. Nyt lähes neljäkymppisenä on se juna käytännössä mennyt, enkä enää tässä vaiheessa halua perhettä perustaa, vaikka ennen olin avoin asialle.
Jos jotain, niin saisivat koulussa opettaa että biologinen kello se on miehilläkin ja että vanhalla iällä isäksi tuleminen on äärimmäisen harvinaista, epäkäytännöllistä ja vaatuutontakin (todennäköisesti erityislapsi tuloksena).