Lue keskustelun säännöt.
Lapset jäi tekemättä. Sitä sopivaa aikaa ei vaan koskaan tullut.
31.05.2025 |
Asia on sinänsä ihan ok, sillä ei minulle lapsien saaminen ole ikinä ollut mikään elämän päätavoite. En tosin ole myöskään vela, vaan ajattelin aina, että ehkä sitten joskus. Sitten joskus kun ja jos on sopiva hetki.
No minulle sitä sopivaa hetkeä ei ikinä tullut. Löysin nykyisen puolisoni vasta liki kolmekymppisenä, eikä ennen häntä ollut ketään kenen kanssa olisi perhettä voinut edes ajatella perustaa.
Sitten oli työttömyyttä, uudelleen opiskelua, työn perässä muuttamista, oman vanhemman vakava sairastuminen yms. Paljon asioita jotka veivät niin paljon energiaa, ettei siinä perheen perustaminen ollut päällimmäisenä mielessä, kun piti omasta jaksamisestakin huolehtia.
Nyt olisin ensimmäistä kertaa elämässä siinä tilanteessa, että olisi oikeasti ne puitteet mihin perheen voisi hyvillä mielin perustaa. Minun osaltani se juna kuitenkin meni jo. Olen jo yli neljän kymmenen ja mieheni vielä minua viisi vuotta vanhempi. Meillä sopivaa hetkeä ei vain osunut kohdalle.
Tällä tekstillä haluan sanoa, mutta aina se ei todellakaan ole vain itsestä kiinni. Välillä elämä vain menee näin. En ole katkera. Elämäni on oikein hyvää ja olen onnellinen. Kaikilta meiltä jää jotain kokematta. Minulla se oli omat lapset. Lähipiirissä lapsia kuitenkaan on, joten eivät he toki minulle täysin vieraaksi konseptiksi jää.
Kommentit (155)
Tavallaan elämässä ei tule oikein koskaan sopivaa aikaa tehdä lapsia. Aina joutuu luopumaan jostakin. Ja sitoutumaan lapseen noin 20 vuodeksi ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opit aloittajan tilanteesta: ei kannata jäädä odottamaan sopivaa aikaa.
Ei niitä lapsia kyllä kannata tehdä huonoon tilanteeseen vaan kyllä pitää olla hyvä työ saatu ennen lapsia ja taloudellinen tilanne pitää olla myös hyvä koska lapsi vie rahaa.
Eli kyllä kannattaa odottaa sopivaa aikaa.
Ei kannata. Lapset kannattaa tehdä silloin kun ja jos niitä haluaa. Tulevasta ei koskaan ole mitään varmuutta.
Osasitko sinä tehdä juuri sellaisia lapsia kuin halusit? Saitko mitä tilasit?
Sain lapset, jotka tuovat minulle enemmän onnea ja iloa kui
Ei, lapsia ei tehdä "omalle itselle" vaan niille lapsille. Se on niiden oma elämä, ei sinun, eikä ne lapset ole mitään sun leluja.
Vierailija kirjoitti:
Oikeaa aikaa ei ole koskaan. Kuka sulle on ap niin opettanut. Itse asiassa koko elämäni järjestyi lapsen myötä.
Ei saa olla liian mukavuudenhaluinen. Lapsi voi olla esim. myös sairas. Silloin elämässä ei ole koskaan enää oikeaa hetkeä. Pitää sopeutua.
"Itse asiassa koko elämäni järjestyi lapsen myötä." Tää kohta kiinnostaa, voisitko avata tarkemmin millä tavoin koko elämä järjestyi?
Vierailija kirjoitti:
Minullakaan ei ole lapsia koska sitä sopivaa kumppania ei ole löytynyt. En ole koskaan seurustellut.
Oma taloudellinen tilanne olisi ehkä jo ihan hyvä lapsille mutta olen miettinyt jos vielä ensin opiskelisin korkeakoulututkinnon työnohella joten sen jälkeen olisin valmis lapsille.
M34
Valmis lapsille? Hyi helvetti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opit aloittajan tilanteesta: ei kannata jäädä odottamaan sopivaa aikaa.
Ei niitä lapsia kyllä kannata tehdä huonoon tilanteeseen vaan kyllä pitää olla hyvä työ saatu ennen lapsia ja taloudellinen tilanne pitää olla myös hyvä koska lapsi vie rahaa.
Eli kyllä kannattaa odottaa sopivaa aikaa.
Ei kannata. Lapset kannattaa tehdä silloin kun ja jos niitä haluaa. Tulevasta ei koskaan ole mitään varmuutta.
Siksi kannattaakin varautua ja vielä kerran varautua, kun tulevasta ei ole mitään varmuutta. Ei se ole mikään huono asia, jos lapset jäävät lopulta tekemättä. Paitsi jos se lisääntyminen on ainoa haave elä
Niin. Silloin niitä ei tietenkään kannata tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman samanlainen tarina täälläkin.
Kolmenkympin korvilla ei sopivaa kumppania tahtonut löytyä, opiskelin ja etsin ammatillisesti paikkaani. Sopiva mies löytyi samaan aikaan vakituisen työn kanssa viitisen vuotta sitten.
Mies lupaili lasta, mutta tosipaikan tullen kieltäytyi ryhtymästä tuumasta toimeen.
Erosin ja löysin uuden kumppanin, mutta hän paljastui hedelmättömäksi.
Nyt olen yli neljäkymmentä ja jo kauhulla odotan lapsettomuuden mukanaan tuomaa katkeruutta ja katumusta.
Vaimo oli vapaaehtoisesti lapseton kunnes sen läheinen serkku tuli raskaaksi. Sitten olisi pitänyt olla tekemässä kakaroita joka toinen päivä, kun siihen asti pihdattiin ankarasti.
Nyt se itkee lapsettomuuttaan 😂😂😂😂
Niin varmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otin yh miehen jolla 3 lasta. Aika ulina harrastusten läksyjen ym kanssa, Selvisi sitten että mies ei haluakkaan omia lapsia. Olen pulassa kun tkisi mieli erota ja noi lapset ja itse kerettiin tutustumaan.
Eikö nuo kolme lasta ole sitten miehen biologisia lapsia ?
Kyllä ovat.,mutta pikkuhiljaa sälytti lasten ylläpidosta vastuun minulle ja lisäsi omia menoja ja harrastuksi. Olen ihan kusessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opit aloittajan tilanteesta: ei kannata jäädä odottamaan sopivaa aikaa.
Ei niitä lapsia kyllä kannata tehdä huonoon tilanteeseen vaan kyllä pitää olla hyvä työ saatu ennen lapsia ja taloudellinen tilanne pitää olla myös hyvä koska lapsi vie rahaa.
Eli kyllä kannattaa odottaa sopivaa aikaa.
Ei kannata. Lapset kannattaa tehdä silloin kun ja jos niitä haluaa. Tulevasta ei koskaan ole mitään varmuutta.
Osasitko sinä tehdä juuri sellaisia lapsia kuin halusit? Saitko mitä tilasit?
Sain lap
Silloinhan jokaisen tulisi tehdä hirveä määrä lapsia. Kyllä ne lapset tehdään ihan omakdi perheeksi, jos sellaisen perheen haluaa. Ei se ole mitään hyväntekeväisyyttä syntymättömiä lapsia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Hieman samanlainen tarina täälläkin.
Kolmenkympin korvilla ei sopivaa kumppania tahtonut löytyä, opiskelin ja etsin ammatillisesti paikkaani. Sopiva mies löytyi samaan aikaan vakituisen työn kanssa viitisen vuotta sitten.
Mies lupaili lasta, mutta tosipaikan tullen kieltäytyi ryhtymästä tuumasta toimeen.
Erosin ja löysin uuden kumppanin, mutta hän paljastui hedelmättömäksi.
Nyt olen yli neljäkymmentä ja jo kauhulla odotan lapsettomuuden mukanaan tuomaa katkeruutta ja katumusta.
Tämä on varmasti jonkun lapsellisen, väsyneen ja turhautuneen mamman kirjoitus.
Oikeasti tilanne on se, että ihminen voi myös hyvin odottaa kauhulla vanhemmuuden tuomaa katkeruutta ja katumusta. Ei noilla tunteilla ole sinänsä mitään tekemistä lapsettomuuden kanssa, vaikkei se olisi edes oma valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten ne jäivät. Nyt aika olisi sopiva mutta sinä et ehkä enää ole sopiva. Deal with it.
Vierailija kirjoitti:
Hieman samanlainen tarina täälläkin.
Kolmenkympin korvilla ei sopivaa kumppania tahtonut löytyä, opiskelin ja etsin ammatillisesti paikkaani. Sopiva mies löytyi samaan aikaan vakituisen työn kanssa viitisen vuotta sitten.
Mies lupaili lasta, mutta tosipaikan tullen kieltäytyi ryhtymästä tuumasta toimeen.
Erosin ja löysin uuden kumppanin, mutta hän paljastui hedelmättömäksi.
Nyt olen yli neljäkymmentä ja jo kauhulla odotan lapsettomuuden mukanaan tuomaa katkeruutta ja katumusta.
Mitä katumusta? Mitä oikein kadut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otin yh miehen jolla 3 lasta. Aika ulina harrastusten läksyjen ym kanssa, Selvisi sitten että mies ei haluakkaan omia lapsia. Olen pulassa kun tkisi mieli erota ja noi lapset ja itse kerettiin tutustumaan.
Eikö nuo kolme lasta ole sitten miehen biologisia lapsia ?
Kyllä ovat.,mutta pikkuhiljaa sälytti lasten ylläpidosta vastuun minulle ja lisäsi omia menoja ja harrastuksi. Olen ihan kusessa.
Rajat ovat rakkautta. Monen miehen unelma on. Että on lapsia joita nainen hoitaa 100%.
Vierailija kirjoitti:
Sitten ne jäivät. Nyt aika olisi sopiva mutta sinä et ehkä enää ole sopiva. Deal with it.
Sama toisinpäin:
Sitten ne tuli tehtyä. Et olekaan sopiva siihen mutta ei enää voi peruakaan. Deal with it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurin kiljuva, rääkyvä, riehuva, kolisteleva sekopääpentu saa laittamaan kädet ristiin kyynärpäitä myöten, etten ole tuohon touhuun halunnut lähteä.
Mielummin noin kuin se että on lapsia 3-4 eri miehen kanssa joilla useita lapsia edellisistä liitoista, yleensä eletään tuilla jonka yhteiskunta maksaa
Tarinasi on varmasti hyvin tavallinen.
Minä sain aikoinaan seuraavan opin: jos jotain palavasti haluaa, on se sitten tietty koulutus, lapsi, ura, ulkomailla asuminen, niin pitää tehdä aktiivisia päätöksiä sen mahdollistamiseksi. Jostain syystä nimenomaan lapsentekohaaveet jää monilla ilmaan. Sitä ei saisi aktiivisesti tavoitella. Kyllä saa ja pitää, jos lapsia haluaa. Usein se tarkoittaa myös sitä, ettei haaskaa aikaa sellaisiin kumppaneihin, jotka "eivät tiedä" tai "eivät ole vielä valmiita" saamaan lapsia.
Elämä ei kuitenkaan aina mene niin kuin suunnittelee. Jos jää odottamaan vakityötä nykymaailmassa, niin siinä voi hyvin mennä vuosikaudet. Toisaalta jos lapsen saa ilman vakityötä, niin kaikki sudenkuopat on siinä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hyvä, että että saaneet lapsia. Lähipiirissä on yksi tuollainen perhe, adoptioperhe. Minusta heidän toiminnastaan paistaa se, että lapsen erityisyys on riesa.
Lapsen kanssa on aina epämukavuusalueella. Ja tosiaan, lapsi voi olla myös sairas. Niin vaikeasti, että tarvitsee koko elämän hoitoa.
Erkki Ekhitysvammaisten hoitokoordinaattori
Ei tuon takia kannata mamoilla eikä jättää lapsia hankkimatta mikäli vain vähänkin kaipaa omia lapsia ja haluaa perheen.
Ei se mikään maailmanloppu ole jos lapsesta tulee esim. Down tai joku muu kamala mölisevä ekhari: ainahan sen voi tyrkätä laitokseen jos niin huono tuuri käy että sellaisen saa. Siellä sille kannetaan ruoka klyyvarin eteen ja siellä sen sanitääritarpeista huolehditaan palkkaa saavien ammattilaisten puolesta, jotka puolestaan, jos kyllästyvät ekhareihin, voivat vaihtaa alaa tai erikoistumisaluettaan.
Ja ei muuta kuin uutta yritystä vaan: ei se salamakaan kahta kertaa samaan paikkaan lyö (toivottavasti ainakaan).
Ei niitä ekhareita pakko pitää ole, kyllä sosiaalivaltio niistä huolehtii.
No kun elämässä ei vain itsestään tapahdu asioita kuten lasten saaminen. Ne pitää ihan itse suunnitella ja järjestää, jos niitä haluaa.
Varmasti aika yleinen tilanne. Kaikki ei ole kiinni omasta halusta. Lisäksi jos sairastuu +30 iässä niin ettei voi hankkia lasta vuosiin tai on muuten paha elämäntilanne, voi lasten hankinta mennä kokonaan ohitse.
Lapset ei takaa hyvää vanhuutta. Jotkut eivät välitä vanhemmistaan vaikka lapsuus olisi ollut ihan ok, sitten kun vanhemmista ei voi enää hyötyä vaivojen ja iän takia, vanhukset unohtuu - tämä on kyllä nähty. Aina ei lapsi synny terveenä - nyt yhden töistä tutun pikkuinen taistelee hengestään.