Lue keskustelun säännöt.
Lapset jäi tekemättä. Sitä sopivaa aikaa ei vaan koskaan tullut.
31.05.2025 |
Asia on sinänsä ihan ok, sillä ei minulle lapsien saaminen ole ikinä ollut mikään elämän päätavoite. En tosin ole myöskään vela, vaan ajattelin aina, että ehkä sitten joskus. Sitten joskus kun ja jos on sopiva hetki.
No minulle sitä sopivaa hetkeä ei ikinä tullut. Löysin nykyisen puolisoni vasta liki kolmekymppisenä, eikä ennen häntä ollut ketään kenen kanssa olisi perhettä voinut edes ajatella perustaa.
Sitten oli työttömyyttä, uudelleen opiskelua, työn perässä muuttamista, oman vanhemman vakava sairastuminen yms. Paljon asioita jotka veivät niin paljon energiaa, ettei siinä perheen perustaminen ollut päällimmäisenä mielessä, kun piti omasta jaksamisestakin huolehtia.
Nyt olisin ensimmäistä kertaa elämässä siinä tilanteessa, että olisi oikeasti ne puitteet mihin perheen voisi hyvillä mielin perustaa. Minun osaltani se juna kuitenkin meni jo. Olen jo yli neljän kymmenen ja mieheni vielä minua viisi vuotta vanhempi. Meillä sopivaa hetkeä ei vain osunut kohdalle.
Tällä tekstillä haluan sanoa, mutta aina se ei todellakaan ole vain itsestä kiinni. Välillä elämä vain menee näin. En ole katkera. Elämäni on oikein hyvää ja olen onnellinen. Kaikilta meiltä jää jotain kokematta. Minulla se oli omat lapset. Lähipiirissä lapsia kuitenkaan on, joten eivät he toki minulle täysin vieraaksi konseptiksi jää.
Kommentit (155)
Minullakaan ei ole lapsia koska sitä sopivaa kumppania ei ole löytynyt. En ole koskaan seurustellut.
Oma taloudellinen tilanne olisi ehkä jo ihan hyvä lapsille mutta olen miettinyt jos vielä ensin opiskelisin korkeakoulututkinnon työnohella joten sen jälkeen olisin valmis lapsille.
M34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hieman samanlainen tarina täälläkin.
Kolmenkympin korvilla ei sopivaa kumppania tahtonut löytyä, opiskelin ja etsin ammatillisesti paikkaani. Sopiva mies löytyi samaan aikaan vakituisen työn kanssa viitisen vuotta sitten.
Mies lupaili lasta, mutta tosipaikan tullen kieltäytyi ryhtymästä tuumasta toimeen.
Erosin ja löysin uuden kumppanin, mutta hän paljastui hedelmättömäksi.
Nyt olen yli neljäkymmentä ja jo kauhulla odotan lapsettomuuden mukanaan tuomaa katkeruutta ja katumusta.
Vaimo oli vapaaehtoisesti lapseton kunnes sen läheinen serkku tuli raskaaksi. Sitten olisi pitänyt olla tekemässä kakaroita joka toinen päivä, kun siihen asti pihdattiin ankarasti.
Nyt se itkee lapsettomuuttaan 😂😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Hieman samanlainen tarina täälläkin.
Kolmenkympin korvilla ei sopivaa kumppania tahtonut löytyä, opiskelin ja etsin ammatillisesti paikkaani. Sopiva mies löytyi samaan aikaan vakituisen työn kanssa viitisen vuotta sitten.
Mies lupaili lasta, mutta tosipaikan tullen kieltäytyi ryhtymästä tuumasta toimeen.
Erosin ja löysin uuden kumppanin, mutta hän paljastui hedelmättömäksi.
Nyt olen yli neljäkymmentä ja jo kauhulla odotan lapsettomuuden mukanaan tuomaa katkeruutta ja katumusta.
Voisitko vielä saada lapsen luovutetuilla siittiöillä. Siskoni sai nuorimmaisen lapsen 46-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opit aloittajan tilanteesta: ei kannata jäädä odottamaan sopivaa aikaa.
Ei niitä lapsia kyllä kannata tehdä huonoon tilanteeseen vaan kyllä pitää olla hyvä työ saatu ennen lapsia ja taloudellinen tilanne pitää olla myös hyvä koska lapsi vie rahaa.
Eli kyllä kannattaa odottaa sopivaa aikaa.
No okei, olin siis väärässä. Aloittajan selkeästi kannatti odottaa sopivaa aikaa, jota nyt ei sitten aloittajasta riippumattomista syistä tullutkaan. Kiitos kun korjasit!
Miksi ihmiset haluaa lapsia?? :D XD :D XDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin jäi lapset tekemättä, kun sopivaa miestä ei löytynyt, epäsopivia kyllä joka sormelle. Haaveilin isosta perheestä.
Noin siinä käy kun vaatii täydellistä miestä.
Tietysti miehen pitää olla täydellinen
Vierailija kirjoitti:
Eikö se nyt menekään niin että naiset tekee itsellisesti lapset ja miehet jää ilman vulvaa.
Osalla menee. Tunnen kolme naista, jotka ovat tehneet lapset ihan itse ilman parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tarinasi jakamisesta. Hyvä kuulla, että olet sinut asian kanssa eikä katkeruutta ole jäänyt.
Toisaalta haluan sanoa, että älkää ihmiset jääkö odottamaan sitä 100% täydellistä tilannetta. Jos elämän perusasiat olisi kohtuu kunnossa (katto pään päällä, ruokaa pöydässä, turvallinen elämäntilanne), niin kyllä elämä kantaa.
No höpöhöpö. Ihan yhtä hyvin ei kanna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman samanlainen tarina täälläkin.
Kolmenkympin korvilla ei sopivaa kumppania tahtonut löytyä, opiskelin ja etsin ammatillisesti paikkaani. Sopiva mies löytyi samaan aikaan vakituisen työn kanssa viitisen vuotta sitten.
Mies lupaili lasta, mutta tosipaikan tullen kieltäytyi ryhtymästä tuumasta toimeen.
Erosin ja löysin uuden kumppanin, mutta hän paljastui hedelmättömäksi.
Nyt olen yli neljäkymmentä ja jo kauhulla odotan lapsettomuuden mukanaan tuomaa katkeruutta ja katumusta.
Voisitko vielä saada lapsen luovutetuilla siittiöillä. Siskoni sai nuorimmaisen lapsen 46-vuotiaana.
Todennäköisyys alkaa olla todella pieni sille, että edes omat munasoluni olisivat elinkelpoisia. Pieni mahdollisuus kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opit aloittajan tilanteesta: ei kannata jäädä odottamaan sopivaa aikaa.
Ei niitä lapsia kyllä kannata tehdä huonoon tilanteeseen vaan kyllä pitää olla hyvä työ saatu ennen lapsia ja taloudellinen tilanne pitää olla myös hyvä koska lapsi vie rahaa.
Eli kyllä kannattaa odottaa sopivaa aikaa.
No okei, olin siis väärässä. Aloittajan selkeästi kannatti odottaa sopivaa aikaa, jota nyt ei sitten aloittajasta riippumattomista syistä tullutkaan. Kiitos kun korjasit!
Lapsia ei kannata tehdä huonoon tilanteeseen koska muuten joudut kituuttelemaan pienellä rahalla ja mahdollisesti jopa tukien varassa joudut elämään. Lapset myös vie aikaa joten työn pitäisi olla sellanen helppo ja rento missä voi mahdollisesti jopa etäillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin jäi lapset tekemättä, kun sopivaa miestä ei löytynyt, epäsopivia kyllä joka sormelle. Haaveilin isosta perheestä.
Noin siinä käy kun vaatii täydellistä miestä.
Vastasit minulle. Olen kanssasi osittain samaa mieltä. Nuoruus ja ++ ja hulluus, kohtuuttomuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tein lapset opiskeluaikana. Ala ei valitettavasti työllistänyt, olin pätkätöissä ja välillä ihan muissa hommissa. Koitin pyörittää pienimuotoista yritystoimintaa, mutta se ei lähtenyt lentoon. Vaihdoin alaa ja opiskelin uuden ammatin lasten ollessa ala- ja yläkoululaisia. Lasten isän kanssa tuli ero kun lapset oli 14 ja 16v. Muutaman vuoden päästä löysin uuden miehen. Nyt taloudellinen tilanne on vakaa, lapset aikuisia ja olen onnellisessa suhteessa. Ei elämä aina mene niin kuin suunnittelee mutta kyllä asiat lopulta tuppaa järjestymään. Lapset kannattaa hankkia jos niitä vähänkään haluaa.
Mä tapasin vasta 37-vuotiaana Ekaa kertaa miehen, jonka kanssa minulle tuli fiilis, että haluan lapsen hänen kanssaan, mutta hän ei ollutkaan kiinnostunut minusta romanttisesti.
Olen myös tutustunut useisiin nelikymppisiin miehiin,jotka ovat eronneet pitkistä suhteista, ja heillä on nyt kiire hankkia lapsia. Miksei siinä edellisessä 10-16 vuoden suhteessa hankkinut lasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä tapasin vasta 37-vuotiaana Ekaa kertaa miehen, jonka kanssa minulle tuli fiilis, että haluan lapsen hänen kanssaan, mutta hän ei ollutkaan kiinnostunut minusta romanttisesti.
Olen myös tutustunut useisiin nelikymppisiin miehiin,jotka ovat eronneet pitkistä suhteista, ja heillä on nyt kiire hankkia lapsia. Miksei siinä edellisessä 10-16 vuoden suhteessa hankkinut lasta?
Miehilki on tunteet, jos vaan ei sen ihmisen kanssa halunnut, ei nähnyt naista äitimateriaalina? Tai jos se toinen osapuoli ei halunnu lapsia?
Mitä sitä muiden elämää miettimään, kun on omassa tarpeeksi?
Vierailija kirjoitti:
Opit aloittajan tilanteesta: ei kannata jäädä odottamaan sopivaa aikaa.
Hänen kannatti, lasten näkökulmasta katsoen. He olisivat kärsineet tuossa kontekstissa, ei heille olisi löytynyt aikaa.
Vierailija kirjoitti:
😂😂😂😂
Kuuden lapsenlapsen sydänmummi 💜 💚
Ethän sinä olekaan synnyttänyt niitä lapsenlapsiasi...
Vierailija kirjoitti:
Minullakaan ei ole lapsia koska sitä sopivaa kumppania ei ole löytynyt. En ole koskaan seurustellut.
Oma taloudellinen tilanne olisi ehkä jo ihan hyvä lapsille mutta olen miettinyt jos vielä ensin opiskelisin korkeakoulututkinnon työnohella joten sen jälkeen olisin valmis lapsille.
M34
Sun ongelma ei ole opiskelu- tai työtilanne, vaan se, ettet ole koskaan seurustellut. Iso todennäköisyys on, että jäät lapsettomaksi. Jos haluat perheen, kannattaa heti hakea apua siihen, miten solmitaan parisuhde. Joku terapeutti tai life coach tms voisi auttaa. Se on se osa elämästä, mihin sinun pitäisi nyt panostaa, ihmissuhdetaidot. Tee se äkkiä, kohta olet liian vanha ja juna on mennyt ohi.
Vierailija kirjoitti:
Minullakin jäi lapset tekemättä, kun sopivaa miestä ei löytynyt, epäsopivia kyllä joka sormelle. Haaveilin isosta perheestä.
Nainenhan voi aina hankkia lapsia myös ilman miestä. Miehillä - oli sitten sopiva tai epäsopiva - ei tällaista mahdollisuutta ole.
Nim. Ilmeisen epäsopiva mies
Ei minullakaan ole koskaan ollut oikea aika saada lapsia, ja silti sain kaksi. Olen myös opiskelija, ollut pätkätöissä, muutimme toiselle paikkakunnalle, puoliso opiskelee. Ja niin vaan elämä rullaa eteenpäin ja lapsillakin on kaikki hyvin.
Sä et halunnut tarpeeksi. Yksinkin voi tehdä lapsen. Ei sitä sopivaa miestäkään tule koskasn vastaan.