Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksikään suhde ei onnistu eron jälkeen
29.05.2025 |
22 v avioliitossa. Kolme aikuista lasta. Hieno liitto, vaimo itsenäistyi ja lopulta ero 5 v sitten.
Pisimmät suhteet 6 ja 9 kk, perustuivat aidolle rakkaudelle, elämäntapaan liittyvät asiat hiersivät alusta saakka. Yhdelle naiselle tärkeintä lastenlasten kanssa oleminen, toinen taas ei halunnut muuttaa yhteen, toivoi vain konserteissa käyntiä. Nuorempia naisia joukossa, elämäntilanne täysin eri. Joku toivoo lapsia tai lisää lapsia, ei tule kuuloonkaan, ikisinkku taas täysin erityyppinen ihminen, aktivisteja tai muuta elämää suurempaa harrastusta, itse toivon yhdessä asumista ja läheistä kumppanuutta. Useimmat suhteet 4-8 vkoa.
Kokemuksia?
Mies 55
Kommentit (492)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50-vuotiailla on yleensä elämäntavat vakiintuneet. Tiedetään mitä halutaan eikä haluta enää joustaa, jos on edellisessä liitossa jatkuvasti joutunut luopumaan omista toiveistaan. Siksi on vaikea enää löytää uutta puolisoa, jonka kanssa asutaan yhdessä. 20- 30 vuotiaana ollaan paljon joustavampia kun ei vielä edes tunne itseään.
Kuka on niin alistuva että avioliitossa jatkuvasti loupuu omista toiveistaan?
Joku läheisriippuvainen?
Valitettavasti tällaisia, nimenomaan naisia, tapaa paljon terveydenhuollossa. Itsellä on rohkeutta pitää puoliani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50-vuotiailla on yleensä elämäntavat vakiintuneet. Tiedetään mitä halutaan eikä haluta enää joustaa, jos on edellisessä liitossa jatkuvasti joutunut luopumaan omista toiveistaan. Siksi on vaikea enää löytää uutta puolisoa, jonka kanssa asutaan yhdessä. 20- 30 vuotiaana ollaan paljon joustavampia kun ei vielä edes tunne itseään.
Kuka on niin alistuva että avioliitossa jatkuvasti loupuu omista toiveistaan?
Joku läheisriippuvainen?
Valitettavasti tällaisia, nimenomaan naisia, tapaa paljon terveydenhuollossa. Itsellä on rohkeutta pitää puoliani.
Tätä ei koskaan kannattaisi tehdä, koska mies kokee sen omaa itsetuntoa nostavana ja arvostaa itseen panostamista. Eli kunnioittaa enemmän kun nainen pitää puolensa. Vaikka ap ei tätä ymmärräkään, mutta itseäänkin täytyy rakastaa että on tasapainossa.
AP tässä tervehdys:
Onpa hirmuisesti näkemyksiä aiheesta.
Aloitus poiki vilpittömästä harmituksesta yksinäisenä helatorstaina. Erosta jo vuosia, tilanne edelleen sama.
Exän perään en haikaile. Kuin vieras ihminen nykyisin. Ne oli upeita vuosia. Aikansa kutakin. Hienot lapset saatiin yhdessä. Häntä tulen aina arvostamaan lasteni äitinä. En ehkä ilmaissut itseäni oikein. Tarkoitin valitsisin uudelleen sitä, että sillä nuoren miehen viisaudella valitsisin uudelleen, oli hyvä äiti lapsilleni. Nyt tällä elämänkokemuksella valitsisin toisin. Muutenkin ollaan eri ihmisiä.
Viimeisin suhde (vajaa 7 kk), päättyi kuukausi sitten. Ollaan lämmitelty uudelleen hieman, öitä vietetty yhdessä. Tässä harmittaa se, ettei suhde etene yhteistä elämää kohti. Aluksi syntyi käsitys, että kumpikin haluaa samaa. Kertaakaan ei ole reilun puolen vuoden aikana tavattu kummankaan lapsia, ystäviä nähty vahingossa jossakin konsertin väliajalla (pari omaa, pari hänen). Ystäväksi esittäydyin/minut esiteltiin. Nainen viettänyt luonani aikaa mutta aika petivetoista ollut, tehdään ruokaa mutta ei paljon muuta. Pari lyhyttä reissua, harvoin syödään ulkona, joillakin keikoilla käyty yhdessä, pari näyttelyä. Hän ei puhu juuri lapsistaan. Hänellä paljon matkoja ja vapaa-ajan rientoja ystäviensä kanssa, vähän ehkä boheemia ja kosteaa illanviettoa kuulostaa olevan. Välillä on tullut mieleen, olenko edes ainoa mies, jolle hän viestittelee. Kovin on kiireistä elämä, joka vkl ei ole aikaa minulle.
Kriteerit: moni juuttui näihin. Hirsitalo, kirkkohäät, akateemisuus. Mikään ei ole välttämätön. Omia haaveita lähinnä. Olen valmis tekemään kompromissia mutta tämän viimeisen naisen kohdalla tuntuu, että hän ei ole halukas minkäänlaiseen vastaan tulemiseen. Itse haluan vielä antaa tilaisuuden.
No keski-ikäiset eronneet tai sinkuiksi jääneet naiset ovat vain kertakaikkiaan toivottomia ehdokkaita pitkään onnelliseen parisuhteeseen. Ja varmaan monet miehetkin.
Eipä tuohon juuri mitään ratkaisua ole. Ainakaan en ole itse löytänyt. Mutta voihan jollakin käydä tuuri.
Vierailija kirjoitti:
AP tässä tervehdys:
Onpa hirmuisesti näkemyksiä aiheesta.
Aloitus poiki vilpittömästä harmituksesta yksinäisenä helatorstaina. Erosta jo vuosia, tilanne edelleen sama.
Exän perään en haikaile. Kuin vieras ihminen nykyisin. Ne oli upeita vuosia. Aikansa kutakin. Hienot lapset saatiin yhdessä. Häntä tulen aina arvostamaan lasteni äitinä. En ehkä ilmaissut itseäni oikein. Tarkoitin valitsisin uudelleen sitä, että sillä nuoren miehen viisaudella valitsisin uudelleen, oli hyvä äiti lapsilleni. Nyt tällä elämänkokemuksella valitsisin toisin. Muutenkin ollaan eri ihmisiä.
Viimeisin suhde (vajaa 7 kk), päättyi kuukausi sitten. Ollaan lämmitelty uudelleen hieman, öitä vietetty yhdessä. Tässä harmittaa se, ettei suhde etene yhteistä elämää kohti. Aluksi syntyi käsitys, että kumpikin haluaa samaa. Kertaakaan ei ole reilun puolen vuoden aikana tavattu kummankaan lapsia, ystäviä nä
Eli tämä uudelleenlämmittely on sun puolelta pelkkää hyväksikäyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti introvertit uupuvat usein parisuhteissa, koska tarvitsevat omaa aikaa enemmän kuin muut. Jotenkin silti toivoisin, että kun suhteeseen lähdetään, siihen lähdettäisi rakkaudesta. Rakkaus taas meinaa sitä, että ihmisestä tykätään juuri sellaisena kun hän on.
Itse sinkkuunnuin keski-iässä ja ihmettelin, kuinka nopeasti miehet olisivat olleet valmiita etenemään. Yhteenmuuttokumppania ja uutta aviomiestä olisi kyllä löytynyt, mutta ei ketään, joka olisi halunnut tutustua rauhassa.
Hämmentävää, koska nuorena oli lähes mahdotonta taas löytää sitoutumishaluista kumppania. Miehillä oli hirveästi omia harrastuksia ja menoja. Katoavatko nämä kaikki harrastukset iän myötä vai mitä miehille tapahtuu?
Vierailija kirjoitti:
AP tässä tervehdys:
Onpa hirmuisesti näkemyksiä aiheesta.
Aloitus poiki vilpittömästä harmituksesta yksinäisenä helatorstaina. Erosta jo vuosia, tilanne edelleen sama.
Exän perään en haikaile. Kuin vieras ihminen nykyisin. Ne oli upeita vuosia. Aikansa kutakin. Hienot lapset saatiin yhdessä. Häntä tulen aina arvostamaan lasteni äitinä. En ehkä ilmaissut itseäni oikein. Tarkoitin valitsisin uudelleen sitä, että sillä nuoren miehen viisaudella valitsisin uudelleen, oli hyvä äiti lapsilleni. Nyt tällä elämänkokemuksella valitsisin toisin. Muutenkin ollaan eri ihmisiä.
Viimeisin suhde (vajaa 7 kk), päättyi kuukausi sitten. Ollaan lämmitelty uudelleen hieman, öitä vietetty yhdessä. Tässä harmittaa se, ettei suhde etene yhteistä elämää kohti. Aluksi syntyi käsitys, että kumpikin haluaa samaa. Kertaakaan ei ole reilun puolen vuoden aikana tavattu kummankaan lapsia, ystäviä nä
Miksi nainen puhuisi lapsistaan, kun olet ilmaissut ettei sua kiinnosta toisten kakarat? Mitä termiä olisit halunnut käytettävän esittelyssä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene sinne Tinderiin ja kirjoita tuo, mitä tänne kirjoitit. Eli kirjoita rehellisesti minkälaista suhdetta etsit. Varmaan löytyy myös naisia, jotka toivovat tuota samaa.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti introvertit uupuvat usein parisuhteissa, koska tarvitsevat omaa aikaa enemmän kuin muut. Jotenkin silti toivoisin, että kun suhteeseen lähdetään, siihen lähdettäisi rakkaudesta. Rakkaus taas meinaa sitä, että ihmisestä tykätään juuri sellaisena kun hän on.
Itse sinkkuunnuin keski-iässä ja ihmettelin, kuinka nopeasti miehet olisivat olleet valmiita etenemään. Yhteenmuuttokumppania ja uutta aviomiestä olisi kyllä löytynyt, mutta ei ketään, joka olisi halunnut tutustua rauhassa.
Hämmentävää, koska nuorena oli lähes mahdotonta taas löytää sitoutumishaluista kumppania. Miehillä oli hirveästi omia harrastuksia ja menoja. Katoavatko nämä kaikki harrastukset iän myötä vai mitä miehille tapahtuu?
Multa ainakin mustasukkainen ja "hullu exä" kuihdutti yli 20v kestäneen parisuhteen aikana suurimman osan harrastuksista, kavereista ja omista jutuista. Eron jälkeen on aika kova homma aloittaa elämä 2.0:aa, kun joka suhteessa lähdetään puhtaalta pöydältä. Hyvät naiset ovat jo parisuhteessa ja toiselle kierrokselle lähtevistä moni niin ehdottomia tyyppejä, että tosi hankalaa on. Toisaalta ymmärtää sen kyllä, jos ensimmäisen kierroksen 25 vuotta meni miestä palvellessa ja lapsia sekä kotia hoitaessa.
Ja nyt kun tässä olisi "hyvä mies" vapaana toiselle kierrokselle, niin eipä kelpaakaan. Toisille on liian sitä ja toisille liian vähän tätä. Mutta vasta tässä on vuosi katseltu sinkkuelämää, joten en vielä menetä toivorikkauttani niiden kivojen naisten ja uuden kumppanin löytymisen suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mene sinne Tinderiin ja kirjoita tuo, mitä tänne kirjoitit. Eli kirjoita rehellisesti minkälaista suhdetta etsit. Varmaan löytyy myös naisia, jotka toivovat tuota samaa.
Mihin tällä kommentilla viitattiin? Laittakaa edes viestin numero, jos lainaus ei toimi.
Nää on niin nähty.
"Haluan uuden aidosti kunnollisen parisuhteen", silti
"Minulla oli hieno liitto vuosikausia sitten", "eksäni...", "eksäni.."
Ai miksei tää yritys toimikaan?
😅😅😅 huoh. Ei enää näitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti introvertit uupuvat usein parisuhteissa, koska tarvitsevat omaa aikaa enemmän kuin muut. Jotenkin silti toivoisin, että kun suhteeseen lähdetään, siihen lähdettäisi rakkaudesta. Rakkaus taas meinaa sitä, että ihmisestä tykätään juuri sellaisena kun hän on.
Itse sinkkuunnuin keski-iässä ja ihmettelin, kuinka nopeasti miehet olisivat olleet valmiita etenemään. Yhteenmuuttokumppania ja uutta aviomiestä olisi kyllä löytynyt, mutta ei ketään, joka olisi halunnut tutustua rauhassa.
Hämmentävää, koska nuorena oli lähes mahdotonta taas löytää sitoutumishaluista kumppania. Miehillä oli hirveästi omia harrastuksia ja menoja. Katoavatko nämä kaikki harrastukset iän myötä vai mitä miehille tapahtuu?
Miehet väsähtää ja sairastuu, on paljon raihnaisempia samanikäisenä kuin nainen. Pelko yksinäisestä vanhuudesta ilman auttajaa ajaa sitoutumaan heti kun tilaisuus vain tulisi. Ovat taakka.
Miestä ajaa tavoitteissa paljon naista useammin omat tarpeet ja tavoitteet. Aina voi toivoa ja sitten pettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
355 on joko tai-tyyppi. Musta tai valkoinen. Kaikki tai ei mitään. Kyllä tai ei.
Miksi vetää aina tappiin saakka äärimäisyyksiin? Kultainem keskitie toimii aika monessa asiassa. Kokeile vaikka itse.
Terveisin eronnut keski-ikäinen mies, joka haluaa parisuhteen, jossa saa antaa ja ottaa vastaa läheisyyttä ja rakkautta, helliä ja hemmotella ja auttaa kaikin puolin naistaan jne. Mutta haluaa lisäksi asua omassa asunnossaan, säilyttää omat harrastuksensa ja kaverinsa, oman yksityisyytensä ja aikansa myös. Ja joka haluaa yhdessä naisensa kanssa sopia yhteiset säännöt rakkaudelle ja parisuhteelle.
En ole tuo jolle vastaat mutten ainakaan näin kolmikymppisenä naisena oikein keksi, mitä tuollaisesta kuvaamastasi parisuhteesta keskivertomiehen kanssa saisi. Kuulostaa situationshipiltä. En ole sellaisessa ollut, mutta moni tuttuni on. Lähes kaikilla homma kaatui ai
Kolmijymppisenä minäkin halusin yhteistä kotia. Viisi-kuusikymppisenä eronneena sitä lajia oli saanut ihan riittämiin.
Vakituinen rakastava parisuhde ei ole mikään situationship, vaikka olisikin yhteensä pari-kolme asuntoa, missä aikaa vietetään, välillä yhdessä ja välillä omissa oloissa. Ei jaksa olla kuin paita ja peppu koko ajan. Työssä saa ihmiskuormitusta aika paljon, ja pelkkä palautuminen tarvitsee vähän omaa rauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Miestä ajaa tavoitteissa paljon naista useammin omat tarpeet ja tavoitteet. Aina voi toivoa ja sitten pettyä.
Mikä muu ajaisi yhtäån ketään tavoittelemaan parisuhdetta, kuin omat tarpeet ja toiveet? Jos ei mitäån tee, niin ei mitään satukaan. Eikä tule pettymyksiä. Elämä on...
Ihmiset ovat vaan niin erilaisia jos sitä ei kumpikaan hyväksy niin ei siitä tule mitään, ei kannata luovuttaa jos ei heti onnistu. Ei se heti nappaa se iso mahtava vonkale ja jos se joskus nappaa niin voi päästä karkuunkin jos ei oikein osaa kelata, pitää valita oikeat paikat ja oikeat vehkeet jotta saat kunnon saaliin. Nämä kalastusvinkit sopivat aina kuin nenä päähän tai riippuuhan se nenästäkin tai päästä.
Vierailija kirjoitti:
AP tässä tervehdys:
Onpa hirmuisesti näkemyksiä aiheesta.
Aloitus poiki vilpittömästä harmituksesta yksinäisenä helatorstaina. Erosta jo vuosia, tilanne edelleen sama.
Exän perään en haikaile. Kuin vieras ihminen nykyisin. Ne oli upeita vuosia. Aikansa kutakin. Hienot lapset saatiin yhdessä. Häntä tulen aina arvostamaan lasteni äitinä. En ehkä ilmaissut itseäni oikein. Tarkoitin valitsisin uudelleen sitä, että sillä nuoren miehen viisaudella valitsisin uudelleen, oli hyvä äiti lapsilleni. Nyt tällä elämänkokemuksella valitsisin toisin. Muutenkin ollaan eri ihmisiä.
Viimeisin suhde (vajaa 7 kk), päättyi kuukausi sitten. Ollaan lämmitelty uudelleen hieman, öitä vietetty yhdessä. Tässä harmittaa se, ettei suhde etene yhteistä elämää kohti. Aluksi syntyi käsitys, että kumpikin haluaa samaa. Kertaakaan ei ole reilun puolen vuoden aikana tavattu kummankaan lapsia, ystäviä nä
Voin tietysti vain arvailla sen perusteella mitä kirjoitit.
Hän on ehtinyt mielessään tehdä kompromissin sen välillä, mitä toivoi teidän suhteesta, ja millaiseksi se sitten osoittautui. Kun hän kerran palasi, on sinussa sitten jotain minkä hän kokee viehättävänä ja haluttavana.
Tämä mitä häneltä nyt saat, on se mitä ansaitset sillä mitä itse annat suhteeseen .
Koska sanot, että hänen lapset ei juuri sinua kiinnosta, hänen näkökulmasta hän on sitten jakanut ehkä elämänsä siltä osin eri osioihin; siihen äidin ja isoäidin elämään , johon lapset kuuluvat, ja siihen naisen elämään, jossa sinulle on tilaa, ehkä seksin ja konserttien merkeissä. Näinhän olet itse jaotellut, mitkä osat hänen elämäänsä sinua kiinnostaa.
Minusta voit olla ihan tyytyväinen, että hän on katsonut että sinun kanssa vietetty aika on senkin verran viihdyttävää, että hän ottaa sille aikaa ja näkee vaivaa. Olet tarjonnut osasuhdetta, ja jollekulle se riittää.
Voi olla vaikeaa esitellä kenenkään sinua, "rakastajana" kukaan ei kehtaa esitellä. Lapsien elämään kukaan ei halua esitellä sellaista, joka ei välitä heistä, haluaa vain äidin itselleen. Myöskään sellainen ei ole "poikaystävä" eikä "kumppani", kun se tarkoittaisi elämän jakamista kaikilla alueilla. "Ystävä" on ihan kohtelias ja antelias termi tässä tilanteessa.
"Multa ainakin mustasukkainen ja "hullu exä" kuihdutti yli 20v kestäneen parisuhteen aikana suurimman osan harrastuksista, kavereista ja omista jutuista. Eron jälkeen on aika kova homma aloittaa elämä 2.0:aa, kun joka suhteessa lähdetään puhtaalta pöydältä. Hyvät naiset ovat jo parisuhteessa ja toiselle kierrokselle lähtevistä moni niin ehdottomia tyyppejä, että tosi hankalaa on. Toisaalta ymmärtää sen kyllä, jos ensimmäisen kierroksen 25 vuotta meni miestä palvellessa ja lapsia sekä kotia hoitaessa.
Ja nyt kun tässä olisi "hyvä mies" vapaana toiselle kierrokselle, niin eipä kelpaakaan. Toisille on liian sitä ja toisille liian vähän tätä. Mutta vasta tässä on vuosi katseltu sinkkuelämää, joten en vielä menetä toivorikkauttani niiden kivojen naisten ja uuden kumppanin löytymisen suhteen."
Siis haloo, mietit uutta suhdetta vaikket ole vielä entisestä päässyt uuteen elämään kiinni eli miksi luovuit kaikesta omastasi ja mitä uutta nyt keksit itsellesi harrastukset/ystävät. Vaikea saada naista innostumaan tuollaisesta. Et ota vastuuta omasta osuudestasi liitossasi vaan toinen kuihdutti. Et kertomasi mukaan ole ollut terveessä suhteessa ja nyt jo etsit uutta ihmetellen, kun ei "hyvä mies" kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
355 on joko tai-tyyppi. Musta tai valkoinen. Kaikki tai ei mitään. Kyllä tai ei.
Miksi vetää aina tappiin saakka äärimäisyyksiin? Kultainem keskitie toimii aika monessa asiassa. Kokeile vaikka itse.
Terveisin eronnut keski-ikäinen mies, joka haluaa parisuhteen, jossa saa antaa ja ottaa vastaa läheisyyttä ja rakkautta, helliä ja hemmotella ja auttaa kaikin puolin naistaan jne. Mutta haluaa lisäksi asua omassa asunnossaan, säilyttää omat harrastuksensa ja kaverinsa, oman yksityisyytensä ja aikansa myös. Ja joka haluaa yhdessä naisensa kanssa sopia yhteiset säännöt rakkaudelle ja parisuhteelle.
En ole tuo jolle vastaat mutten ainakaan näin kolmikymppisenä naisena oikein keksi, mitä tuollaisesta kuvaamastasi parisuhteesta keskivertomiehen kanssa saisi. Kuulostaa situationshipiltä. En ole sellaisessa ollut, mu
Mulla siis lähinnä mielessä kaksi toimivaa vaihtoehtoa: parisuhde jossa asutaan yhdessä tai useampi suhde. Toki sinkkuus on myös vaihtoehto. Jos seksi on lähinnä se mitä parisuhteelta haluaa, kuten tuo mies jolle vastasin ilmeisesti sen kokee, pyörittäisin mieluummin useaa suhdetta tai olisin kokonaan sinkku kuin yhtä suhdetta, jossa pitää vääntää aikatauluista koska ei asuta yhdessä.
Koen että juuri tuollainen suhde, missä ei asuta yhdessä mutta ollaan kuitenkin parisuhteessa, kuormittaisi eniten.
Alue: Aihe vapaa
Mitä sitä viisikymppisenä enää rasittamaan itseään suhteella? Jatkuvaa mukautumista, kompromissia ja asioiden monimutkaistamista. Rauhallisempaa olla yksin ja juuri kuten lystää. Ei jaksa edes pillun perässä enää juosta, ne hommat on nähty.