Miten vanhempiesi parisuhde on vaikuttanut näkemyksiisi miehistä, naisista ja parisuhteista?

Vierailija kirjoitti:

Äidillä oli täysi työ hoitaa neljää lasta ja hän pitkälti vastasi ruuanlaitosta ja kotitöistä. Isä oli etäisempi hahmo, mutta hänellä oli tärkeä tehtävä esim. järjestyksen ylläpitäjänä auktoriteetillaan. Olin se haastavin lapsi ja kovimmille äitini joutui kanssani silloin, kun isä oli poissa työmatkalla.

Heidän keskinäinen suhteensa huononi isäni alkoholisoitumisen seurauksena ja ero tuli ollessani jo aikuinen. Äiti meni seesteisempään avioliittoon ja hän vaikuttaa paljon rauhallisemmalta ihmiseltä, kuin loppuajan riitelyt ja huudot isäni kanssa antoivat olettaa.

On vaikea sanoa, miten lapsuudenkodin mallit ovat vaikuttaneet omaan avioliittooni. Ainakin olen raitis. Parisuhteemme on seesteinen, mutta läheisyyttä voisi olla enemmän. Toisaalta vaimonikaan vanhempien parisuhdemalli ei ollut läheisyyden kyllästämä. Suhteessa lapsiimme olen isäni tavoin osittain "ulkokehällä". Toisaalta taloudellisesti tuen heitä avokätis

Kuulostaa fiksulta ja noin luontokin on asian järjestänyt. Siittävä koiras on laumassa lähinnä kurinpitäjä ja talouden vakaaja (kädellisillä reviirin eli ruuan, ihmisillä bread winner). Eivät lapset edes erityisesti kaipaa miehen vaikutusta, paitsi pojat erityisesti murrosiästä eteenpäin.

Isäni, jolla oli monta suhdetta, totesi joskus, että "naiset menevät pilalle". Vaikuttanut kyynisenä asennoitumisena suhteisiini ja naisiin. 

Olen varonut ja pelännyt intohimottomaan kaverisuhteeseen joutumista, ja sen seurauksena hajottanut itseni epävakaissa suhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Isäni, jolla oli monta suhdetta, totesi joskus, että "naiset menevät pilalle". Vaikuttanut kyynisenä asennoitumisena suhteisiini ja naisiin. 

:D Niin siis miehet rikkovat naiset hyväksikäytöllä ja väkivallalla, fyysisellä sekä henkisellä. Nainen on "hyvä" silloin kun se tulee vanhempiensa hoivasta, ja pilaantuu miehen "rakkaudessa".

Huomattu on ja kiitos että pysyt meistä erossa 👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidillä oli täysi työ hoitaa neljää lasta ja hän pitkälti vastasi ruuanlaitosta ja kotitöistä. Isä oli etäisempi hahmo, mutta hänellä oli tärkeä tehtävä esim. järjestyksen ylläpitäjänä auktoriteetillaan. Olin se haastavin lapsi ja kovimmille äitini joutui kanssani silloin, kun isä oli poissa työmatkalla.

Heidän keskinäinen suhteensa huononi isäni alkoholisoitumisen seurauksena ja ero tuli ollessani jo aikuinen. Äiti meni seesteisempään avioliittoon ja hän vaikuttaa paljon rauhallisemmalta ihmiseltä, kuin loppuajan riitelyt ja huudot isäni kanssa antoivat olettaa.

Kuulostaa fiksulta ja noin luontokin on asian järjestänyt. Siittävä koiras on laumassa lähinnä kurinpitäjä ja talouden vakaaja (kädellisillä reviirin eli ruuan, ihmisillä bread winner). Eivät lapset edes erityisesti kaipaa miehen vaikutusta, paitsi pojat erityisesti murrosiästä eteenpäin.

Tämä ei kyllä pidä paikkaansa, etäinen isäsuhde on erityisen vahingollinen tyttölapsille ja altistaa aikuisiällä hyväksikäytölle, kun tasavertaisen kumppanin sijaan etsitään edelleen voimakasta ja hallitsevaa isähahmoa.

"Eivät lapset edes erityisesti kaipaa miehen vaikutusta, paitsi pojat erityisesti murrosiästä eteenpäin."

Väärää tietoa. Tyttärille on erityisen tärkeää hyvä suhde omaan isään tulevan parisuhteen kannalta. Omassa elämässäni olen tämän huomannut - ei koskaan ole ollut vaikeuksia miesten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidillä oli täysi työ hoitaa neljää lasta ja hän pitkälti vastasi ruuanlaitosta ja kotitöistä. Isä oli etäisempi hahmo, mutta hänellä oli tärkeä tehtävä esim. järjestyksen ylläpitäjänä auktoriteetillaan. Olin se haastavin lapsi ja kovimmille äitini joutui kanssani silloin, kun isä oli poissa työmatkalla.

Heidän keskinäinen suhteensa huononi isäni alkoholisoitumisen seurauksena ja ero tuli ollessani jo aikuinen. Äiti meni seesteisempään avioliittoon ja hän vaikuttaa paljon rauhallisemmalta ihmiseltä, kuin loppuajan riitelyt ja huudot isäni kanssa antoivat olettaa.

Kuulostaa fiksulta ja noin luontokin on asian järjestänyt. Siittävä koiras on laumassa lähinnä kurinpitäjä ja talouden vakaaja (kädellisillä reviirin eli ruuan,

Höpsis. Omista miessuhteista nimenomaan isäsuhde on ollut vahingollisin. Muut miehet ovat pitäneet hyvin. Itse asiassa pari miestä jotka ovat tavanneet isäni, ovat alkaneet pahoinpidellä minua sen jälkeen kun tapasivat isäni. 

Vierailija kirjoitti:

"Eivät lapset edes erityisesti kaipaa miehen vaikutusta, paitsi pojat erityisesti murrosiästä eteenpäin."

Väärää tietoa. Tyttärille on erityisen tärkeää hyvä suhde omaan isään tulevan parisuhteen kannalta. Omassa elämässäni olen tämän huomannut - ei koskaan ole ollut vaikeuksia miesten kanssa.

Olettaen että "parisuhde" eli käytännössä s eksiorjuus kuuluisi universaalisti naisen elämään. En ole tästä ollenkaan vakuuttunut.

Tietenkin on vaikuttanut! 

Mun isäni kohteli äitiä aina arvostavasti ja rakastavasti, osallistui tasavertaisesti kotitöihin ja lastenhoitoon jo 60-luvulla. Oli kiltti ja huumorintajuinen.

Itsestään selvää että oma mieheni on samanlainen ja poikani myös omaa vaimoaa. kohtaan. 

Kohtelevat myös muita naisia elämässään hyvin: tyttäriä, työkavereita, ystäviä, alaisia jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Eivät lapset edes erityisesti kaipaa miehen vaikutusta, paitsi pojat erityisesti murrosiästä eteenpäin."

Väärää tietoa. Tyttärille on erityisen tärkeää hyvä suhde omaan isään tulevan parisuhteen kannalta. Omassa elämässäni olen tämän huomannut - ei koskaan ole ollut vaikeuksia miesten kanssa.

Olettaen että "parisuhde" eli käytännössä s eksiorjuus kuuluisi universaalisti naisen elämään. En ole tästä ollenkaan vakuuttunut.

Siis se on varmasti totta, että jos tottuu miehen läsnäoloon lapsesta asti, niin todennäköisemmin pitää sitä normaalina ja sietää sitä aikuisena omassakin kodissaan. Mutta jos sen sijaan haluaa elää itsenäistä elämää niin se varmastikin onnistuu paremmin ilman ehdollistumaa miehen läsnäoloon. 

Harvalla on kokemusta molemmista. Minulla sattuu olemaan. Ja liputan 100% itsekseen asumiselle, vs. miehen kanssa asumiselle.

Olen tehnyt kaikki toisin. Harmittaa että menin vanhempieni painostuksesta muuttamaan yhteen ensimmäisen poikaystäväni kanssa. Olisi pitänyt itse tajuta, että erilläänkin voi asua. Siinä sitten olin kuin ansassa kymmenen vuotta. 

Vaimot piikovat ja passaavat. Äitini kaatoi isälleni kahvinkin kuppiin valmiiksi.

Noh eihän nykynaiset suostu mitään passaamaan enää nykypäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidillä oli täysi työ hoitaa neljää lasta ja hän pitkälti vastasi ruuanlaitosta ja kotitöistä. Isä oli etäisempi hahmo, mutta hänellä oli tärkeä tehtävä esim. järjestyksen ylläpitäjänä auktoriteetillaan. Olin se haastavin lapsi ja kovimmille äitini joutui kanssani silloin, kun isä oli poissa työmatkalla.

Heidän keskinäinen suhteensa huononi isäni alkoholisoitumisen seurauksena ja ero tuli ollessani jo aikuinen. Äiti meni seesteisempään avioliittoon ja hän vaikuttaa paljon rauhallisemmalta ihmiseltä, kuin loppuajan riitelyt ja huudot isäni kanssa antoivat olettaa.

Kuulostaa fiksulta ja noin luontokin on asian järjestänyt. Siittävä koiras on laumassa lähinnä kurinpitäjä ja talouden vakaaja (kädellisillä reviirin eli ruuan,

Vastaus etäisestä isäsuhteesta kirjoittajalle:

Isänä on ollut helpompi samaistua (teini)pojan elämään ja kokemuksiin, koska itsekin on ollut sellainen. Sen sijaan teinityttöjen elämä meikkailuineen on vieraampaa, joten samantasoista kanssakäymistä ei heidän kanssaan ole ollut. Pidän luonnollisena, että äitinsä on tunnetasolla läheisempi heille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidillä oli täysi työ hoitaa neljää lasta ja hän pitkälti vastasi ruuanlaitosta ja kotitöistä. Isä oli etäisempi hahmo, mutta hänellä oli tärkeä tehtävä esim. järjestyksen ylläpitäjänä auktoriteetillaan. Olin se haastavin lapsi ja kovimmille äitini joutui kanssani silloin, kun isä oli poissa työmatkalla.

Heidän keskinäinen suhteensa huononi isäni alkoholisoitumisen seurauksena ja ero tuli ollessani jo aikuinen. Äiti meni seesteisempään avioliittoon ja hän vaikuttaa paljon rauhallisemmalta ihmiseltä, kuin loppuajan riitelyt ja huudot isäni kanssa antoivat olettaa.

Kuulostaa fiksulta ja noin luontokin on asian järjestänyt. Siittävä koiras on laumassa lähinnä kurinpitäjä ja talouden vakaaja (kädellisillä reviirin eli ruuan,

Eikä pidäkään olla. Tytöt myös aistivat oudot vibat miehiltä ja isältä, ja niitä on aina. Siis ihan nekin ajatukset, kun mietitte, että mitä muut miehet tuosta ajattelevat, ja niin edelleen. Mielestäni tällainen ei ole hyväksi tytön psyykeelle. Kenenkään ei pitäisi joutua elämään "itsetietoisena" omassa kodissaan, vaan siellä pitäisi saada rentoutua. Tämä ei ole naiselle mahdollista, jos paikalla on miehiä.

Isäni halveksi näkyvästi äitiäni. Itse hän oli kouluttautunut, urheilullinen, älyllisesti suuntautunut jne. Äitini oli passiivinen, alistuva kotiäiti. Kotiin hän oli jäänyt isän tahdosta. Silti isä halveksi sitäkin. Hän halveksi kaikkea feminiinistä ja opetti 4 tytärtä vihaamaan itseään.

Muhun tämä on vaikuttanut paljon ja monella tavalla. En ole koskaan pystynyt saamaan suhteeseen kunnolla rauhaa ja vakautta enkä ole ikinä ollut kokonaan onnellinen suhteessa. Minulla on aina sellainen olo että mies arvostelee minua enkä ole tarpeeksi. Ensimmäiset mieheni arvostelivatkin minua. Mutta nykyinen ei arvostele ikinä, ja silti luen hänen varpaankyntensä asennosta, että en ole hänelle tarpeeksi ja hiljaa sisimmässäni tunnen riittämättömyyttä. En tiedä muuttuuko tämä koskaan. Se on pitkälle myös tiedostamatonta, pelkkää kokemusta, ei niinkään konkreettisia ajatuksia. 

Vanhempani halasivat  ja pussailivat avoimesti, sain mallin, että parisuhteessa on hyvä olla kipinää ja läheisyyttä. En halunnut itse epävakaata puolisoa, jollainen toinen vanhemmistani oli

"Sen sijaan teinityttöjen elämä meikkailuineen on vieraampaa, joten samantasoista kanssakäymistä ei heidän kanssaan ole ollut. Pidän luonnollisena, että äitinsä on tunnetasolla läheisempi heille."

Aika hullulta kuulostaa omasta näkökulmastani, kun olen ollut aina isin prinsessa. Ei sinun tarvitse opetella meikkauksen saloja ollaksesi läheinen tyttären kanssa. Oma mieheni on samanlainen isä meidän tyttärille kuin omakin isäni oli minulle, heillä on paljon yhteisiä juttuja. Pelasivat paljon yhdessä, mieheni oli ponien kuskaajana ratsastuskisoissa, autokoulun opettaja, matikan pähkinöitä kävivät ratkomassa vieraatkin muksut. 

Niinpä tyttäreni ovat löytäneet mukavia poikaystäviä ja miehet kuten itsellenikin kävi, isin prinsessalle.

Vierailija kirjoitti:

Isäni halveksi näkyvästi äitiäni. Itse hän oli kouluttautunut, urheilullinen, älyllisesti suuntautunut jne. Äitini oli passiivinen, alistuva kotiäiti. Kotiin hän oli jäänyt isän tahdosta. Silti isä halveksi sitäkin. Hän halveksi kaikkea feminiinistä ja opetti 4 tytärtä vihaamaan itseään.

Muhun tämä on vaikuttanut paljon ja monella tavalla. En ole koskaan pystynyt saamaan suhteeseen kunnolla rauhaa ja vakautta enkä ole ikinä ollut kokonaan onnellinen suhteessa. Minulla on aina sellainen olo että mies arvostelee minua enkä ole tarpeeksi. Ensimmäiset mieheni arvostelivatkin minua. Mutta nykyinen ei arvostele ikinä, ja silti luen hänen varpaankyntensä asennosta, että en ole hänelle tarpeeksi ja hiljaa sisimmässäni tunnen riittämättömyyttä. En tiedä muuttuuko tämä koskaan. Se on pitkälle myös tiedostamatonta, pelkkää kokemusta, ei niinkään konkreettisia ajatuksia. 

Hieno erittely siitä mitä hyvän isäsuhteen puuttuminen merkitsee. On todella vaikea kasvaa itseään arvostavaksi naiseksi, jos oma isä halveksii naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidillä oli täysi työ hoitaa neljää lasta ja hän pitkälti vastasi ruuanlaitosta ja kotitöistä. Isä oli etäisempi hahmo, mutta hänellä oli tärkeä tehtävä esim. järjestyksen ylläpitäjänä auktoriteetillaan. Olin se haastavin lapsi ja kovimmille äitini joutui kanssani silloin, kun isä oli poissa työmatkalla.

Heidän keskinäinen suhteensa huononi isäni alkoholisoitumisen seurauksena ja ero tuli ollessani jo aikuinen. Äiti meni seesteisempään avioliittoon ja hän vaikuttaa paljon rauhallisemmalta ihmiseltä, kuin loppuajan riitelyt ja huudot isäni kanssa antoivat olettaa.

Kuulostaa fiksulta ja noin luontokin on asian järjestänyt. Siittävä koiras on laumassa lähinnä kurinpitäjä ja talouden vakaaja (kädellisillä reviirin eli ruuan,

 

 

''Vastaus etäisestä isäsuhteesta kirjoittajalle:

Isänä on ollut helpompi samaistua (teini)pojan elämään ja kokemuksiin, koska itsekin on ollut sellainen. Sen sijaan teinityttöjen elämä meikkailuineen on vieraampaa, joten samantasoista kanssakäymistä ei heidän kanssaan ole ollut. Pidän luonnollisena, että äitinsä on tunnetasolla läheisempi heille.''

 

Kyllä teinitytöt noin yleensä ovat kiinnostuneita paljon muustakin kuin vain meikeistä (olin itsekin nuorempana teinityttö, niin tiedän). Isä voi keskustella tyttärensä kanssa leffoista, kirjoista, ajankohtaisista aiheista ym., hyvin monestakin aiheesta, näin minunkin isä teki. On surullista, jos isä suhtautuu tyttäreensä väheksyvästi kuin tämä olisi tyhmä kana. 

 

39. Todellakin, isäni keskusteli kanssani politiikasta, filosofiasta, matematiikasta ja kirjallisuudesta kuten keskustelee edelleen ja vaihdamme myös kirjavinkkejä. Jotenkin minullekin särähti korvaan tuo, että tyttöjen maailma on pelkkää meikkaamista. Niinkö todella? T. Isin prinsessa