Lue keskustelun säännöt.
Miten vanhempiesi parisuhde on vaikuttanut näkemyksiisi miehistä, naisista ja parisuhteista?
29.05.2025 |
Vanhempien parisuhde ja ympärillä nähdyt parisuhteet muodostavat meille näkemyksen siitä mikä on normaalia. Toisille normaali on rakastava, lämmin suhde, toisille taas henkisesti tai fyysisesti väkivaltainen suhde tai kulissiliitto, jossa vanhemmat ovat kuin kavereita eikä hellyyden ja arvostuksen osoituksia juurikaan näe.
Vanhempien parisuhteesta puhutaan lapsen kotina. Kodin esimerkki vaikuttaa valintoihin, joita nuori aikuinen tekee. Oletko miettinyt vanhempiesi antamaa parisuhdemallia? Mikä siinä oli hyvää? Mitä et ole halunnut jatkaa omassa elämässäsi? Oletko mennyt ääripäästä toiseen paetessasi vanhempien mallia? Kumman vanhemman mallia itse noudatat (tyttö voi omaksua isänsä roolin, poika äitinsä eli ei välttämättä niin, että mallintaisi oman sukupuolensa mallia).
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Ei vaikuttanut haitallisesti näkemykseeni parisuhteesta, vaikka vanhempien rakkaus loppui ja elivät vuosia kämppiksinä kulissiavioliitossa. Ei edes silloin kun alkoivat kumpikin seurustella uusien kumppanien kanssa. Koin helpottavana että ei tarvinnut alkaa vuoroasumiseen ja vanhempien ero ei edes tehnyt kipeää. Suhtauduin siihen ikäisekseni hyvin kypsästi.
Kukaan ei ole väittänyt, että vaikutus olisi välttämättä haitallinen, vaan kysyttiin vaikutuksia yleensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei vaikuttanut haitallisesti näkemykseeni parisuhteesta, vaikka vanhempien rakkaus loppui ja elivät vuosia kämppiksinä kulissiavioliitossa. Ei edes silloin kun alkoivat kumpikin seurustella uusien kumppanien kanssa. Koin helpottavana että ei tarvinnut alkaa vuoroasumiseen ja vanhempien ero ei edes tehnyt kipeää. Suhtauduin siihen ikäisekseni hyvin kypsästi.
Ei avioliitto ole "kulissi" vaikka ei sisältäisikään roihuavaa rakkautta. Se on silti avioliitto. Romanssi on asia erikseen, eikä romanssi ole pysyvää. Noissa kakkosliitoissa käy ihan sama viileneminen, ellei sitä tulta ruoki tieten tahtoen itse. Kakkosliiton kohdalla jotkut jäävät kuitenkin siihen liittoon, kun tajuavat, että ei tämä paska vaihtamalla parane.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdalla täytyy todeta, että vanhempani erosivat, koska isäni jäi kiinni salasuhteesta, joka oli jo kestänyt useamman vuoden. Olin tuolloin alle 10 vuotias.
Salasuhteen tädistä tuli myöhemmin äitipuolini, koska isäni kanssa päättivät tehtailla sisarpuolia minulle ja täysiveriselle siskolleni.
Oikea äitini heittätyi elostelemaan kymmenien eri miesten kanssa vuosien mittaan, kasvavasti velkaantuen ja on yhä yksin.
Mitä opin parisuhteista on se, että kaikki on pelkkää teatteria. Vietit vie ihmisistä, syyt ja seuraukset selitetään jälkikäteen.
Itse olen ollut kahdesti suhteessa ja olen kuulemma moraalisesti vaativa.
Tiedostatko, että olet tehnyt päätelmäsi parisuhteista kahden (2) ihmisen käyttäytymisen perusteella?
Eikös me kaikki?
Mun vanhemmat ei koskaan olleetkaan yhdessä ja kasvoin mummon luona.
Vastaus: Ei mitenkään. Ihan oma on elämäni ja itse olen valinnut poikaystävät vaihtelevalla menestyksellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat väkivaltaisista taustoista, muttei mitään päihdeongelmia. Ilmeisen normaalia kun katsoo, millaista touhu oli ympäröivillä perheillä. Ei toki kaikilla, mutta huonoja suhteita näkyi naapureilla ja luokkakavereillakin.
Ero kun olin 5v.
Äiti pariutui miehen kanssa, joka oli erittäin omistautuva, läsnäoleva, romanttinen. Rakkaussuhde. Erosivat n. 10v jälkeen ja äiti yritti sitten taas uutta 10v suhdetta, ilmeisesti tuo oli hänelle se kriittinen raja.
Isä pariutui naisen kanssa joka oli täysi psyko. Saivat myöhemmin 2 lasta ja psykoilu sen kun jatkuu vaan.
Veli meni naimisiin ja on samassa liitossa edelleen. Narsissi vaimona.
Minulla oli seurus
Ei voi antaa lasta adoptioon, jos toinen vanhempi haluaa tätä haluaa huoltaa. Ja miehelle lapsi oli egon jatke, pitkäaikainen haave, jolla sai alistettua lapsen sellaiseen vuorovaikutukseen, mitä hän epätoivoisesti kaipasi, mutta ei mistään saanut.
Adoptio on muutenkin väärin lasta kohtaan. Kuten sekin, ettei saanut äidin hoivaa. Tässä keississä se vahinko oli se rikollinen raskauttaminen, sekä abortista pois pahoinpitely. Näiden jälkeen ei yksinkertaisesti ole enää mitään, millä tilanteen voisi "korjata". Lapsi on pysyvästi "vammainen" ihan siitä huolimatta, mitä hänelle tehdään, samoin kuin itsekin olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riitatilanteessa hyökkäys on paras puolustus. Olen ollut kontrolloiva ja vaadin huomiota. Monta parisuhdetta takana. Joo, onhan noita jälkiä jäänyt omien vanhempien riitaisasta ja kylmästä avioliitosta.
No siis eläessäni en ole nähnyt hyvää suhdetta. Niinku kavereiden kumppanit on kaikki kauheita ja mun vanhempien suhde on niin tympeä että hyi. Isoäiti avoimesti vihasi isoisää ja isoisä varmaan kanssa isoäitiä. Toisella isoäidillä oli aina uus mies ja se jota lapsuudessani ukiksi kutsuin oli jotenki iha hömelö. Olen oppinut, että ei kannata, ja enpä sitten itse olekaan koskaan seurustellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äitini oli järkyttävä nalkuttaja. Jo lapsena päätin, ettei minusta tule ikinä samanlaista. Eikä ole tullut. :)
Ei vaikuttanut haitallisesti näkemykseeni parisuhteesta, vaikka vanhempien rakkaus loppui ja elivät vuosia kämppiksinä kulissiavioliitossa. Ei edes silloin kun alkoivat kumpikin seurustella uusien kumppanien kanssa. Koin helpottavana että ei tarvinnut alkaa vuoroasumiseen ja vanhempien ero ei edes tehnyt kipeää. Suhtauduin siihen ikäisekseni hyvin kypsästi.