Mietittekö te lapsettomat nelikymppiset, että teillä voisi olla jo parikymppisiä lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Kaduttaako tekemänne abortit?

Mikäs helvetin tenttiajat sinä moukka olet 👹👹👹🤮🤮🤮🤮

Vierailija kirjoitti:

Kaduttaako tekemänne abortit?

Mitkä abortit? Suurin osa meistä osaa ehkäistä raskaudet silloin kun niitä lapsia ei halua. T: Kolmen äiti, esikoinen 31v ikäisenä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 40v ja lapseni voisi olla jo 25v jos en olisi tehnyt aborttia. Tuntuu hullulta. Mutta ei harmita, en ole koskaan halunnut lapsia.

Olikin parempi ettei se ihminen syntynyt sinulle. Ehkä äitisi vastaavasti katuu ettei tehnyt aborttia sinulle.

Onko kivaa olla noin helvetin tyhä jä typerä???

Vierailija kirjoitti:

Jos on päättänyt, ettei halua lapsia, ei mieti yhtään tuollaisia.

Ei tietenkään. Ap kysymys on typerä.   Kaduttaakohan sitä ettei ole valkaisuttanut persreikäänsä 🤭

Mietin. Toisaalta olen aika varma, että en olisi pystynyt huolehtimaan heistä. Pärjään juuri ja juuri itse.

Vierailija kirjoitti:

On taas niin älytön kysymys.

🐖- kysymys.

No en. Ja vielä ehtii jos mieli muttuu. M50

Vierailija kirjoitti:

Mietin. Toisaalta olen aika varma, että en olisi pystynyt huolehtimaan heistä. Pärjään juuri ja juuri itse.

Mieti sinä rauhassa. Minä metin jo nuorena valmiiksi että en halua parisuhdetta enkä lapsia.   Näin vaan meitä ihmisiä on erilaisia. 😂😂😂

Voin ottaa ne parikymppiset kersat jotka on jo omillaan, aika ennen sitä ei niin kiinnosta.

Miksi tällaista asiaa pitäisi miettiä, etenkään jos niitä lapsia ei ole? Elämässä on aika paljon muutakin tekemistä kuin miettiä tekemättä jääneitä asioita tai jossitella. Ihmiset, jotka eivät halua lapsia eivät tuppaa pyörittelemään lapsiajatuksia. Aloittajaa lainatakseni he ovat olleet "vapaita kuin taivaan linnut" koko elämänsä. Kun aloittaja noin kerran kirjoittaa, tulee fiilis ettei hän ole ollut tyytyväinen lapsiaikaansa elämässä.

Olin just täyttänyt 21 ja nyt 4 lapsen äiti, ikää yli 40. Nuorin tuli yllätyksenä, oltiin sitä ennen ostettu asunto, 3 lapsiselle perheelle. Kaikki lapset ovat eri luotoisia ja huonfiddn jakaminen on hyvin haasteellista, olohuone pieni, ei mahdu vanhempien parisänky. Mm etäpäivinä olen korona aikana tehnyt töitä saunassa.

Jokainen lapsi on ilmoittanut ei aio muuttaa kotoa. Esikoinen on töissä, säästää aspia. Muut matkalla.

Lapset ovat tehneet myönnytyksiä. Isoin makkari on jaettu kahtia, toisessa ei ole ikkunaa.

Tämä vaihtoehtojen pyörittäminen joka pv, mitä syödään, kuka kuskaa, pestään pyykkiä jne, mä rakastan tätä. 

Matkustaminen on hyvin vaikeaa, kallista ja nyt jo mahdotonta lasten omien menojen vuoksi

Joskus, ja yleensä siinä kohtaa tulee myös puistatus.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Elämä on tosinaan aika julma ja arvaamaton; en tiedä miksi oma kohtalon on ollut saamatta toivomaani ja haluamaani lapsia, yoistaiseksi ilman sitä ensimmäistäkään omaa lasta. Yhtään ei ole auttanut uteliaat tivaamsiet ja syyllistämiset, että miksi en ole tehnyt yhtään lasta. - Juuri nyt puuttuu "tekijä kumppanikin" ja olen pikkuhiljaa alkanut hyväksyä sen, että saatan jäädäkin ilman ainoatakaan omaa lasta mutta vileä elän toiveissa ja unelmissa, että saattaisin ehkä löytää ja kohdata Sen Yhden ja Erityisen, jonka kanssa voisin vanheta yhdessä. 

Miksi et tee lasta yksin. 

Veikkaan, että se jossain kohtaa käy mielessä, sillä varmasti jokaisella nelikymppisellä on joku kaveri, työkaveri tai muu, joka on siinä tilanteessa. Niille, jotka jäivät tahtomattaan lapsettomiksi, aihe lienee varsin arka. Lapset ovat ihana asia, sillon kun niitä haluaa, oli minkä ikäinen tahansa tullessaan äidiksi. Nuori äiti ei ole sen parempi kuin vanha eikä päin vastoin. Velat ovat sitten asia erikseen. Itse sain lapset suht nuorena, mutta en kuitenkaan minään teininä. Itse ajattelen niin, että kukin saa elää ne "vapaat vuotensa" mutta vain eri aikoina. Siitä olen iloinen, että saan todennäköisesti seurata lasteni elämää hyvin pitkälle aikuisuuteen, paljon pidemmälle kuin mitä olisin saanut, jos he olisivat nyt pieniä kun olen itse 45.

Onko ap miettinyt kuinka monta koiraa hänellä olisi ehtinyt olla, montako kertaa olisi ehtinyt purjehtia maailman ympäri, montako kierrosta golfia ehtinyt pelata, kuinka monta kananmunaa olisi ehtinyt syödä nonstoppina nelikymppiseksi jos olisi parikymppisenä aloittanut.

Ei tuollaisia mieti jos ei asia kiinnosta. 

Eipä tunnu ap:n elämä olleen lasten kanssa kovin ihanaa kun nyt iloitsee olevansa jo vapaa lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tällaista asiaa pitäisi miettiä, etenkään jos niitä lapsia ei ole? Elämässä on aika paljon muutakin tekemistä kuin miettiä tekemättä jääneitä asioita tai jossitella. Ihmiset, jotka eivät halua lapsia eivät tuppaa pyörittelemään lapsiajatuksia. Aloittajaa lainatakseni he ovat olleet "vapaita kuin taivaan linnut" koko elämänsä. Kun aloittaja noin kerran kirjoittaa, tulee fiilis ettei hän ole ollut tyytyväinen lapsiaikaansa elämässä.

Suurin osa lapsellisista ei ole kovin onnellisia varsinkaan pikkulapsivaiheessa, ihan tutkittu asia. Muistaakseni lapsen neljää ensimmäistä elinvuotta sanotaan parisuhteen kuolemanlaaksoksi, ihan ilmeisistä syistä. Ja jos niitä kersoja, tekee enemmänkin niin sitä kuolemanlaaksoakin sitten riittää. Vanhempien onnellisuus nousee merkittävästi vasta, kun lapset ovat muuttaneet kotoa. Ja siinä vaiheessahan moni sitten myös eroaa. Että sellainen keikka se. 

Olen tänä vuonna 40v täyttävä mies ja eipä ole lapsia, kun ei ole mikään naisjuttu koskaan edennyt suhteeseen asti. Faktahan oli joskus vuosia sitten, että 50 % 35v miehistä ei ole lapsia, sillä eivät ole löytäneet naista siihen (siitä oli ihan lehtijuttu). Suomi on ehkä maailman hankalin maa tehdä lapsia tai miehelle löytää suhde. Nainen löytää kyllä melkein aina.

En. Olen ollut vapaa kuin taivaan lintu koko elämäni ja tuottanut kaikenlaista muuta, kuin paskakoneita. En usko että nelikymppinen myöskään suhtautuu jälkikasvuun minään rasitteena vaan ennemminkin harrastuksena, sillä tekee sen todennäköisemmin halusta kuin painostuksesta, pakotteesta tai vahingossa.

Kyllä ajattelen. Mutta ajattelen myös sitä, että en ole jatkanut viallisia geenejäni eteenpäin ja se on tärkeintä.