Mietittekö te lapsettomat nelikymppiset, että teillä voisi olla jo parikymppisiä lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Olen 40v ja lapseni voisi olla jo 25v jos en olisi tehnyt aborttia. Tuntuu hullulta. Mutta ei harmita, en ole koskaan halunnut lapsia.

Olikin parempi ettei se ihminen syntynyt sinulle. Ehkä äitisi vastaavasti katuu ettei tehnyt aborttia sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Kaduttaako tekemänne abortit?

Ei kaduta. Olisi kamalaa jos tässä iässä kokisi että vasta nyt saa olla vapaa. En halunnut lapsia ja olen saanut nauttia vapaudesta aina, ei vasta nyt nelikymppisenä. 

Jos olisin tehnyt 17-vuotiaana lapset. Niin voisin olla jo iso mummi. Jos hekin olisisivat tehneet lapset 17-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Elämä on tosinaan aika julma ja arvaamaton; en tiedä miksi oma kohtalon on ollut saamatta toivomaani ja haluamaani lapsia, yoistaiseksi ilman sitä ensimmäistäkään omaa lasta. Yhtään ei ole auttanut uteliaat tivaamsiet ja syyllistämiset, että miksi en ole tehnyt yhtään lasta. - Juuri nyt puuttuu "tekijä kumppanikin" ja olen pikkuhiljaa alkanut hyväksyä sen, että saatan jäädäkin ilman ainoatakaan omaa lasta mutta vileä elän toiveissa ja unelmissa, että saattaisin ehkä löytää ja kohdata Sen Yhden ja Erityisen, jonka kanssa voisin vanheta yhdessä. 

Se on kauheaa se syyllistäminen ja jopa vihaaminen, asialle jolle itse ei aina voi mitään:/

Vierailija kirjoitti:

En millään olisi voinut hankkia lapsia parikymppisenä 90-luvun alun laman keskelle. Olin pätkätöissä ja niistä piti pitää kiinni, jotta tuli toimeen.

Minä tein puolivälissä. 16-vuotiaana. Opiskelin amk tasolle, osan aikaa yh:na. Lapsi asunut omillaan jo kymmenisen vuotta. Vakityössä. Koen onnistuneeni äitinä normaalisti iästä ja tuloista huolimatta.

Elämä kantaa ja liikaa suunnittelu voi myös pilata paljon.

Toisinaan kyllä, mutta elämä kulki eri reittejä. Eli se siitä. Nyttemmin on tulut selkeäksi, että lapsia tuskin on tulossa missään vaiheessa. Adoptio, sijais- tai kumppanuusvanhemmuus ei vetoa enkä aio hankkia lasta yksin, joten todennäköisesti äitiys jää kokematta. 

Ap kaverisi on kokenut vapauden ilman lapsia nuorempana ja nyt hän voi keskittyä lapsiperhe-elämään. Enemmän hänellä oli todennäköisesti mahdollisuuksi  kokea ja kokeilla kuin nyt nelikymppisenä.

Jos on päättänyt, ettei halua lapsia, ei mieti yhtään tuollaisia.

Vierailija kirjoitti:

Kaduttaako tekemänne abortit?

En ole tehnyt aborttiakaan koska olen osannut huolehtia ehkäisystä aina. Sen sijaan tiedän monta äiti-ihmistä jotka ovat abortoineet ei-toivottuja alkioitaan.

Minä olin nuorena vapaa kuin taivaan lintu. Nyt vanhempana yhtä vapaa. Tissit ei roiku ja alapääkin vielä koossa. Joo, en kadu mitään. 

Toisinaan harmittaa ettei tullut käytyä aikoinaan luovuttamassa spermaa.

Normaalilla tavalla en olisi halunnut lapsia kasvattaa kun inhoan kersoja.

Mutta olisi ollut mukavaa kun joku 18 vuotias olisi ilmestynyt ovelle ja kertonut saaneensa tietää kuka on biologinen isä.

Raskaus vanhentaa naisen soluja jopa 11 vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Kaduttaako tekemänne abortit?

Ei.

Nelikymppisenä lapset oli n 10 vuotiaita, ihan tavallista tehdä lapset n 30-vuotiaana.

Olemme 50 vuotiaita kun lapsi 20v

Elimme nuoruus ajan ilman lapsia, kehitettiin uraa ja hommattiin asunto. Nyt ne on valmiina.

Monella on vaikeuksia tänäpäivänä saada kunnon töitä kun opiskelut ja työt jääneet kokematta nuorena lapsiperheenä.

En nyt oikein tajua tätä kysymystä. Miksi lapsetonta ihmistä kiinnostaisi sinun tyhjentynyt pesäsi tai kaverisi raskaus? Toinen mitä en ymmärrä on tämä miten nuorten aikuisten vanhemmat huokailevat olevansa vihdoin vapaita kun samaan aikaan lapsettomille paukutetaan päähän että vanhemmuus on maailman paras asia ja että se ei todellakaan lopu lapsen poismuuttoon. 

Omat eläkeikäiset vanhempani tukevat ja avustavat epäitsenäiseksi jäänyttä kolmekymppistä sisarustani edelleen. Sääliksi käy. Luultavasti kuolinvuoteellaankin joutuvat vielä murehtimaan, että miten se pärjää jatkossa. 

Ainoa vaan, että jos tekee lapset 18 vuotiaana niin ei pääse kouluttautumaan ja työllistymään ja tekemään hyvää uraa jolloin elää lapsiperheen isoilla kuluilla köyhyydessä ja sitten 4-kymppisenä gäppiä vaikea saada kiinni. Siksi lapset kannattaa tehdä vasta kun taloudellinen tilanne jo perushyvä eli tilava omistusasunto, turvallinen perheauto, ehkä mökki joka kiva lapsille leikkiä ja kerätä muistoja jne. Ihminen myls kypsempi kasvattaja, 18veenä aika eri meno yleensä henkisen kasvun suhteen. Lisäksi moni teininä vanhemmaksi tullut kokee menettäneensä nuoruuden seikkailut ja sitten tulee niitä eroja varhais-keski-iässä kun yritetään tavoittaa menetettyä nuoruutta ja harva asia yhtä surkea seurattava kuin 42v eronnut perheeniskä nuoriso-menomestassa pipo pakenevaa hiusrajaa peittäen..

Aapeen reseptillä tulee yleensä ns white trash, mutta iukin tyylillään.

Tein lapset vasta 35- ja 37-vuotiaana ku halusin nähdä ensin elämää ja ostaa ison omistusasunnon

En. Outo kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Tää avaus ei nyt ollut mulle tarkoitettu, mutta musta on ihan kivaa, kun lapset asuu vielä vuosia kotona. N 45

Jep, sama homma. Olen 55 ja kolmesta lapsesta vielä kaksi asuu kotona ainakin jokusen vuoden. Ehdin riekkua nuoruutta silloin nuorena, nyt on oikein hyvä näin. Ja näillä näkymin joku parikymmentä vuotta on sit vielä sitä "lapsetontakin" elämää vielä edessä. Toki kiva olisi muutama vuosi nähdä lapsenlapsellista elämääkin.