Mietittekö te lapsettomat nelikymppiset, että teillä voisi olla jo parikymppisiä lapsia?

En todellakaan miettinyt 40-vuotiaana mitään lapsijuttuja. Enkä mieti edelleenkään, eläkeikäisenä. Miksi pitäisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tänä vuonna 40v täyttävä mies ja eipä ole lapsia, kun ei ole mikään naisjuttu koskaan edennyt suhteeseen asti. Faktahan oli joskus vuosia sitten, että 50 % 35v miehistä ei ole lapsia, sillä eivät ole löytäneet naista siihen (siitä oli ihan lehtijuttu). Suomi on ehkä maailman hankalin maa tehdä lapsia tai miehelle löytää suhde. Nainen löytää kyllä melkein aina.

Ei edes ole mutta kun te uuvatit yritätte löytää hyväksikäyttösuhdetta. missään päin maailmaa naiset eivät suostu 50/50 liittoon r aiskaavan koiraan kanssa. Te olette vaan pihimpiä, itsekkäämpiä ja typerämpiä kun miehet muualla, jotka elättävät vaimonsa ja lapsensa.

Mitä...eivätkö naiset muka ole nykyään vahvoja ja itsenäisiä? Sitähän se tasa-arvo on. Fakta kuitenkin taitaa olla (ainakin tilastojen mukaan), että nainen ei siedä itseään huonommin tienaavaa miestä. Miehelle naisen tienestit eivät ole niin tärkeitä. Lähestulkoon aina suhteet joissa nainen tienaa miestä enemmän kaatuvat. Nainen kun tasa-arvon sijaan haluaa kuitenkin sen providerin. Sen lisäksi pitää olla tarpeeksi komea naama ja mielellään väh. 180 cm pitkä. Eikä missään nimessä saa olla syntynyt luonteeltaan high inhibitioniksi. Aika paljon on asioita joihin mies ei voi mitenkään vaikuttaa. Niin minkäs teet.

Usein tällaiset suhteet kaatuvat, kun miehen itsetunto ei kestä paremmin tienaavaa vaimoa...

ps. useimmiten se hyvä luonne vaikuttaa eniten, ja siihen sinä voit itsekin vaikuttaa <3

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan miettinyt 40-vuotiaana mitään lapsijuttuja. Enkä mieti edelleenkään, eläkeikäisenä. Miksi pitäisi?

Havaitsen vähintään lievää uhmaa. Siksi miettisit, jos ystäväsi ja sukulaisesi saavat lapsia? Ei siksi että pitäisi, vaan koska asioita tapahtuu ympärillä.

Vai onko defenssisi asian suhteen niin vahvat, että pakit päälle saman tien, kun jonkun läheisen elämään tulee lapsia tai lapsenlapsia?

En mieti. Sen sijaan mietin, kuinka hyvää elämää olen viettänyt elämäni parhaat vuodet, ei voi muuta kuin olla kiitollinen siitä, minkälaiset mahdollisuudet on osunut kohdalle.

Joskus mietin, että jos olisin halunnut lapsia niin voisi olla jo aikuisia lapsia. Lähinnä mietin että missä vaiheessa musta tuli niin vanha? 😂

Ja en siis edelleenkään halua lapsia, enkä ole halunnut ennenkään. Olen 37.

Miks sä teit lapsia jos haluat olla vapaa kuin taivaan lintu?

Mitäpä sitä sen enempää ihmettelemään. Jos olisin tehnyt kakarat heti lukion jälkeen, se tarkoittaisi, että olisin myös täysin eri ihminen kuin nyt. Eläisin jonkun ihan muun elämää. Parempaa vai huonompaa, mahdotonta sanoa. Köyhempi olisin luultavasti ainakin, ja ehkä myös matalammin koulutettu. Ja jos ne kakarat olisi tehty silloisen poikaystävän kanssa niin suurin osa lapsiperhevuosista olisi täydellä varmuudella ollut eroperheen vuoroviikkorallia tai yksinhuoltajuutta. N42

Olen 46v ja lapset nyt 18 ja 20v. Vanhempi varmaan muuttaa omilleen vuoden sisään, kun valmistuu loppuvuodesta ja jos onnistuu saamaan töitä.

Minulla oli niin hauska elämä 20-30 vuotiaana, että olen todellakin onnellinen, että elin sen enkä hoitanut lapsia. 
Sain lapseni 34- ja 37- vuortiaana, minulle juuri hyvä elämänvaihe siinä kohtaa.

Täytän tänä vuonna 40 eikä ikinä ole ollut pienintäkään vauvakuumetta. Nautin lapsettomasta elämästäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää avaus ei nyt ollut mulle tarkoitettu, mutta musta on ihan kivaa, kun lapset asuu vielä vuosia kotona. N 45

Jep, sama homma. Olen 55 ja kolmesta lapsesta vielä kaksi asuu kotona ainakin jokusen vuoden. Ehdin riekkua nuoruutta silloin nuorena, nyt on oikein hyvä näin. Ja näillä näkymin joku parikymmentä vuotta on sit vielä sitä "lapsetontakin" elämää vielä edessä. Toki kiva olisi muutama vuosi nähdä lapsenlapsellista elämääkin.

Ei aikuisten lasten vanhempi muutu lapsettomaksi siinä vaiheessa kun lapset muuttavat pois kotona. Ei ne lapset lakkaa olemasta, miten voi kukaan vanhempi edes teeskennellä tuollaista. Ihan omituinen ja jotenkin omahyväinen asenne että kuvittelee että se kokemus on sama kuin ihmisellä, joka on ollut lapseton koko elämänsä. En tiedä ketään, joka olisi täysin lakannut avustamasta ja osallistumasta lapsensa elämään heti kun tämä täytti 18.

Minusta oli ihanaa olla nuorena vapaa. Nyt 42.v ja ihanaa kun lapset on pieniä.

Nuorena olisi harmittanut vaippoja vaihtaa, kun muut bilettää. Sorry.

Täälä kans 43v nainen, joka on aina ollut vapaa kuin taivaanlintu enkä tule ikinä vaihtamaan sitä mihinkään.

Ap:n kysymys paljastaa ennakkoluulon, jossa kaikki nelikymppiset yrittäisivät epätoivoisesti saada lasta ja katuvat etteivät tehneet nuorena. Ja ap yrittää epätoivoisesti päästä pätemään lyhytnäköisellä kommentilla, jonka jokainen lapseton on kuullut jo sata kertaa eikä voisi vähemmän väärin mennä.

Ap taitaa katua menetettyä nuoruutta, jota ei takaisin saa, vaikka lapsetkin lähtisivät pesästä.

Vierailija kirjoitti:

Täälä kans 43v nainen, joka on aina ollut vapaa kuin taivaanlintu enkä tule ikinä vaihtamaan sitä mihinkään.

Ap:n kysymys paljastaa ennakkoluulon, jossa kaikki nelikymppiset yrittäisivät epätoivoisesti saada lasta ja katuvat etteivät tehneet nuorena. Ja ap yrittää epätoivoisesti päästä pätemään lyhytnäköisellä kommentilla, jonka jokainen lapseton on kuullut jo sata kertaa eikä voisi vähemmän väärin mennä.

Ap taitaa katua menetettyä nuoruutta, jota ei takaisin saa, vaikka lapsetkin lähtisivät pesästä.

Eiku enemmän väärin 🤭

No minä oon vapaa tekemään mitä vaan. Ei tartte säästää maapalloa lapsille kun niitä ei oo. 

😄😄😄😄😄😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan miettinyt 40-vuotiaana mitään lapsijuttuja. Enkä mieti edelleenkään, eläkeikäisenä. Miksi pitäisi?

Havaitsen vähintään lievää uhmaa. Siksi miettisit, jos ystäväsi ja sukulaisesi saavat lapsia? Ei siksi että pitäisi, vaan koska asioita tapahtuu ympärillä.

Vai onko defenssisi asian suhteen niin vahvat, että pakit päälle saman tien, kun jonkun läheisen elämään tulee lapsia tai lapsenlapsia?

Miten nuo nyt mitenkään liittyy toisiinsa!?

Eihän muiden lasten teko mitenkään pakota muita miettimään mitään lastenhankintaa. Itsellä ainakin tuli niistä lähinnä mieleen se, että tuollaista elämää en halua itselleni, vaikka aina kohteliaasti onnittelin yms.

Jos sun lähipiirissä joku ottaa hevosen, alatko itse harkita myös? Mä en.

Vaikuttaa enemmän sulla olevan jotain katkeruutta ja defenssiä, kaduttaa menetetty oma elämä?

Eri

Toisinaan. Välillä myös sitä, että joku työkaveri saattaa olla niin nuori että voisi olla oma lapsi ikänsä puolesta.

Mutta mahdollisuus omaan perheeseen on jo mennyt

Välillä, hetken ahdistaa ajatuskin kuin joku kauhuelokuva, sitten helpottaa kun muistaa että onneksi ei ole eikä tule :D 

Miksi teille "lapsellisille" toisten lisääntymättömyys on niin suuri ongelma? Me lapsettomat emme juuri mieti ja murehdi teidän päätöksiänne. 

Maailmassa on jo yli 8 MILJARDIA ihmistä, eiköhän ala riittämään?

Vierailija kirjoitti:

Miks sä teit lapsia jos haluat olla vapaa kuin taivaan lintu?

Tuntuu että suurin osa lapsia tehneistä odottaa vaan että lapset kasvaisi ja mielellään muuttaisi pois. Herääkin kysymys, että miksi tuollaiset ihmiset on tehneet lapsia, moni jopa useamman kappaleen?

Säälittää nykynuoret, töitä on vaikea saada eikä opiskelupaikan saaminen ole välttämättä sen helpompaa, samalla mammat vaan kielipitkänä odottaa että pääsee elämään ns lapsetonta elämää.