Mietittekö te lapsettomat nelikymppiset, että teillä voisi olla jo parikymppisiä lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Olen tänä vuonna 40v täyttävä mies ja eipä ole lapsia, kun ei ole mikään naisjuttu koskaan edennyt suhteeseen asti. Faktahan oli joskus vuosia sitten, että 50 % 35v miehistä ei ole lapsia, sillä eivät ole löytäneet naista siihen (siitä oli ihan lehtijuttu). Suomi on ehkä maailman hankalin maa tehdä lapsia tai miehelle löytää suhde. Nainen löytää kyllä melkein aina.

Ei edes ole mutta kun te uuvatit yritätte löytää hyväksikäyttösuhdetta. missään päin maailmaa naiset eivät suostu 50/50 liittoon r aiskaavan koiraan kanssa. Te olette vaan pihimpiä, itsekkäämpiä ja typerämpiä kun miehet muualla, jotka elättävät vaimonsa ja lapsensa.

En, miksi pitäisi?

Oon mä kyl joskus miettinyt et nyt ois lapset varmaan täysikäisiä jos oisin niitä halunnut aikanaan mut bilettäminen kiinnosti enemmän.

M41

Olen vain hiukan ap:ta nuorempi ja mulla on vasta aika pienet lapset. Kyllä olen ajatellut, että olisi voinut nuorempana saada lapset, niin olisi tähän ikään mennessä päässyt tästä pikkulapsiarjesta jo ja lapset olisi vaikka teinejä. Saisi mennä omiin harrastuksiin ja iltamenoihinkin vapaasti. Mutta elämä ei mennyt niin.

Ja olen kyllä toisaalta sitä mieltä, että sellaista samanlaista nuoruuden vapautta ei kyllä enää saa, vaikka lapset olisivat nuoria aikuisiakin. Eli kyllä se vapaa elämänvaihe matkusteluineen ja ulkomailla asumisineen kannatti elää silloin nuorena. Toki, sitä voi tehdä taas lasten lähdettyä kotoa, mutta ei se ole sama. En minä ainakaan ajattele, että lähtisin vuodeksi reppureissulle juuri lasten muutettua kotoa. Voisin lähteä kuukaudeksi tai kahdeksi mutta aivan varmasti lapsista olisi edelleen jonkinlainen huoli, eli sitä huolettomuutta ja vapautta ei silti samalla tavalla tule olemaan. Näin uskon nyt, kun ovat vielä eskarissa/alakoulussa. Jos lapseni pysyvät kotimaassa aikuisina, niin uskon että itselläkin on halu olla lähellä heitä. Tiedän, että vapaus on muutakin kuin matkustelua, mutta se on minulle se asia, joka tuollaista vapautta edustaa. Sama koskee omaa parisuhde-elämää. Tietysti sitä on ns vapaa eroamaan, deittailemaan, aloittamaan uusia suhteita, mitä vaan, mutta nyt pelissä on silti lasten lapsuudenperhe, vanhan ydinperheen yhteiset perinteet, juhlapyhät, ehkä joskus mummola...Kyllä minä koen että en voi tai halua ihan pelkästään itseäni ajatellen enää tehdä elämän isoja ratkaisuja - vaikka lapset olisivat jo kotoa lähteneet. 

Elämä menee jokaisella omalla tavallaan. Itse olin neitsyt 24-vuotiaaksi, sopivaa miestä siis ei ollut vielä löytynyt ennen sitä, joten en olisi voinut tullakaan äidiksi sen nuorempana. Toisekseen, olen ollut varsin myöhäiskypsynyt, eli nin keskeneräinen ja oma elämä rakenteilla parikymppisenä, että olisi ollut vastuutonta "hankkia" lapsi.

Mutta mietin kyllä välillä, minkäikäisten ihmisten äiti tai isoäiti voisin nyt olla jos olisin ollut teiniäiti, se on hauskaa :) 

Vertailu on hauskaa, kunhan unohdetaan tuomita muiden ratkaisut. Hienoa että sinäkin ap olit ilmeisen kypsä nuori äiti, mutta ymmärrät varmaan että kaikki eivät ole, saati löytäneet loppuelämänsä aviopuolisoa sen ikäisenä.

26v, 23v ja 19v äiti

Joskus. Lähinnä silloin, kun tässä kylällä pysähtyy linja-autot, jotka kuljettavat armeijapoikia, ja heitä näkee pyörimässä kaupan pihalla. Silloin ajattelen, että minullakin voisi olla jo armeijaikäisiä lapsia.  

Mutta ei se ole katumusta lasten tekemättä jättämisestä. Lähinnä tajuamista omasta iästä. Omaa ikää kun ei sillä tavalla tajua tai ajattele ennen kuin sille saa jonkin konkreettisen vertailukohdan. 

Olen nelikymppinen, lapsettomaksi jäänyt nainen. Kyllä, mietin usein niitä lapsia, joita en koskaan saanut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tänä vuonna 40v täyttävä mies ja eipä ole lapsia, kun ei ole mikään naisjuttu koskaan edennyt suhteeseen asti. Faktahan oli joskus vuosia sitten, että 50 % 35v miehistä ei ole lapsia, sillä eivät ole löytäneet naista siihen (siitä oli ihan lehtijuttu). Suomi on ehkä maailman hankalin maa tehdä lapsia tai miehelle löytää suhde. Nainen löytää kyllä melkein aina.

Ei edes ole mutta kun te uuvatit yritätte löytää hyväksikäyttösuhdetta. missään päin maailmaa naiset eivät suostu 50/50 liittoon r aiskaavan koiraan kanssa. Te olette vaan pihimpiä, itsekkäämpiä ja typerämpiä kun miehet muualla, jotka elättävät vaimonsa ja lapsensa.

Miksi sun pitää oksentaa tuota myrkyllistä pahaa oloasi tänne päivästä toiseen? Olet todella kaamea yksilö.

Miksi Sinä, ap, jankkaat Jonkun Muun valinnoista? Ymmärrätkö, että kaikki eivät saa lasta, vaikka haluaisivat.

Et sinä mitenkään poikkeusyksilö ole - tjaa, tyhmyydessä ehkä.

Minä olin 36 vuoden ikäinen, kun ainoa tyttäremme lähti opiskelemaan omilleen. 

Mun nuorin muutti kotoa viime syksynä ja hän on kyllä tarvinnut minua tosi paljon. Kaikki tulee nuorelle uutena; sähkösopimukset, veden tasauslaskut, Kelan kanssa asioiminen osa-aikatyön tekijälle jne jne. Minusta on kivaa olla mukana lapseni elämässä, mutta mietin eikö ap osallistu enää?

Vierailija kirjoitti:

Onko ap miettinyt kuinka monta koiraa hänellä olisi ehtinyt olla, montako kertaa olisi ehtinyt purjehtia maailman ympäri, montako kierrosta golfia ehtinyt pelata, kuinka monta kananmunaa olisi ehtinyt syödä nonstoppina nelikymppiseksi jos olisi parikymppisenä aloittanut.

Ei tuollaisia mieti jos ei asia kiinnosta. 

Tiedätkö kun ihmiset on erilaisia. Itsekin pyörittelen päässäni vaikka mitä outoja ajatuksia, enkä usko että olisin aivan ainoa maailmassa. 

Kun ystävä hommaa 10.koiransa, käy mielessä, et montako olisi ehtinyt itselläkin olla. Tai kun toinen kaveri alkaa ketokuuriin, saattaa miettiä, montako kananmunaa olisi ehtinyt syödä elämässään.

älykkö aspergervivahteella

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tänä vuonna 40v täyttävä mies ja eipä ole lapsia, kun ei ole mikään naisjuttu koskaan edennyt suhteeseen asti. Faktahan oli joskus vuosia sitten, että 50 % 35v miehistä ei ole lapsia, sillä eivät ole löytäneet naista siihen (siitä oli ihan lehtijuttu). Suomi on ehkä maailman hankalin maa tehdä lapsia tai miehelle löytää suhde. Nainen löytää kyllä melkein aina.

Ei edes ole mutta kun te uuvatit yritätte löytää hyväksikäyttösuhdetta. missään päin maailmaa naiset eivät suostu 50/50 liittoon r aiskaavan koiraan kanssa. Te olette vaan pihimpiä, itsekkäämpiä ja typerämpiä kun miehet muualla, jotka elättävät vaimonsa ja lapsensa.

Mitä...eivätkö naiset muka ole nykyään vahvoja ja itsenäisiä? Sitähän se tasa-arvo on. Fakta kuitenkin taitaa olla (ainakin tilastojen mukaan), että nainen ei siedä itseään huonommin tienaavaa miestä. Miehelle naisen tienestit eivät ole niin tärkeitä. Lähestulkoon aina suhteet joissa nainen tienaa miestä enemmän kaatuvat. Nainen kun tasa-arvon sijaan haluaa kuitenkin sen providerin. Sen lisäksi pitää olla tarpeeksi komea naama ja mielellään väh. 180 cm pitkä. Eikä missään nimessä saa olla syntynyt luonteeltaan high inhibitioniksi. Aika paljon on asioita joihin mies ei voi mitenkään vaikuttaa. Niin minkäs teet.

Ihan turha tällaisia on vatvoa. Elämä meni miten meni. Minä jäin tahattomasti lapsettomaksi, mutta en ripottele tuhkaa päälleni ja kadu että olisinpa tehnyt niin tai näin joskus lukiossa. Järjetön ajatus. Kaikkea elämässä ei pääse itse valitsemaan. Nekin, jotka rehvakkasti kuvittelevat valinneensa, ovat käytännössä vain niitä joilla on käynyt moukan tuuri: sopivat tilanteet ja ihmiset ovat osuneet kohdalle oikeassa järjestyksessä oikeaan aikaan. Näen nelikymppisenä elämässäni valtavasti hyvää nimenomaan siksi, että olen lapseton. Rahaa on kertynyt enemmän kuin perheellisenä olisi ja olen vapaa ihan eri tavalla kuin ap. Aina välillä kuulee miten jonkun mielestä voisin vielä tässä vaiheessa hakeutua hoitoihin, mutta nyt ajatukset on kääntyneet jo niin päin että asia ei enää kiinnosta riittävästi. Tilastollisesti elämästäni on enää noin puolet jäljellä, toimintakykyisiä vuosia sitäkin vähemmän, ja ajattelin käyttää ne johonkin ihan muuhun kuin lapsiperherumbaan. 

Hyi, en mieti.

Olen saanut elää omaa elämää, käyttää kaikki rahat itseeni, ostaa mitä haluan ja tehdä mitä lystään koska vain ja missä vain.

-N49-

Vierailija kirjoitti:

Joskus. Lähinnä silloin, kun tässä kylällä pysähtyy linja-autot, jotka kuljettavat armeijapoikia, ja heitä näkee pyörimässä kaupan pihalla. Silloin ajattelen, että minullakin voisi olla jo armeijaikäisiä lapsia.  

 

Mutta ei se ole katumusta lasten tekemättä jättämisestä. Lähinnä tajuamista omasta iästä. Omaa ikää kun ei sillä tavalla tajua tai ajattele ennen kuin sille saa jonkin konkreettisen vertailukohdan. 

Sama. Kolmekymppisenä olin välillä häkeltynyt siitä että joillain saman ikäisillä oli yläkouluikäisiä lapsia. Nyt nelikymppisenä on välillä samalla lailla hölmistynyt kun ikätovereilla lapset menevät autokouluun tai muuttavat opiskelemaan. 

Lapseton ystäväni hoiti veljensä lapsia. Ei kadu mitään. 

Jos nyt 40 vuotiaana saisin lapsen olisin 60 vuotias vanhus kun lapsi olis 20v.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ajattelen. Mutta ajattelen myös sitä, että en ole jatkanut viallisia geenejäni eteenpäin ja se on tärkeintä.

Ystävällä sama. Sisko sai 3 keskenmenoa putkeen ja selvisi perinnöllinen tauti on kaikilla naisilla. Hän oli itse raskaana ja sai tytön, jolla sama tauti. 
pojat yleensä ei selviä hengissä

Mietin että jos en olisi tehnyt lapsia voisin nyt 40v siirtyä jo viettämään eläkepäiviä. Oispa muuten nyt sitten hyvä hetki lisääntyä kun olisi aikaa ja rahaa. Kyllä sitä oli nuorena tyhmä.