Lue keskustelun säännöt.
En jaksa 2-vuotiasta
28.05.2025 |
Mulla on 2 lasta, esikoinen poika 6 ja pienempi tyttö 2. Muistan että esikoisenkin kanssa oli rankkaa, mutta hänen kanssa luettiin paljon. Jaksoi tuntikaupalla kuunnella kirjoja, ja mä jaksan lukea ja jutella kirjoista kyllä miten paljon tahansa. Tämä nuorempi haluaa aina vaan leikkiä, ei suostu kuuntelemaan kirjoja. Haluaa että minä leikin mukana tai piirrän jotain. Ei leiki tai piirrä yksin ollenkaan. Lapset ovat päiväkodissa, mutta olen töiden jälkeen väsynyt ja mies työmatkoilla paljon. Mulla meinaa järki lähteä, kun ei pysty tekemään oikein mitään asioita arkena, jotka tuntuisi itsestä mukavalta tai jotenkin palauttaisi stressistä.
Kommentit (298)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nuo sisarukset siis voivat tehdä toisilleen jos et ole koko ajan metrin päässä vahtimassa?
Esimerkiksi isompi laittaa peiton 2v:n naamalle ja menee siihen itse vielä päälle, vaikka olen sanonut sata kertaa että noin ei tehdä. Ei tarkoita pahaa, mutta ei muista mitä voi tapahtua, kun on vaan niin hauskaa hänen mielestään. Ap
6-vuotias? Miten tuollainen lapsi pärjää kavereiden kanssa ja koulussa? Nyt tiukka kurinpalautus, 6v pitäisi ymmärtää hyvin puhetta.
Tiukka kurinpalautus? Sanoin että olen sanonut asiasta 100 kertaa. Muut rangaistukset taitavat olla laittomia. Päiväkodissa hänellä on ollut ongelmia, mutta paranemaan päin.
Kyllä lapsia voi rangaista nykyäänkin. Pitää vaan pitää huoli siitä ettei lastensuojelu saa tietää asiasta. Pistä 6v vaikka vartin tai puolen tunnin ajaksi nurkkaan seisomaan, niin kyllä lähtee uhma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tuota, lapset aistivat sen, että et halua olla heidän kanssaan ja lopputulemana sitten roikkuvat koko ajan kiinni, se on ihmislapsen tapa selviytyä, ettei äiti vaan hylkää.
Tuo pienempi ei vielä osaa toimia yksin ja kaikki pitää hänelle opettaa ja taitoja pitää harjoitella pitkään lämmöllä ja suurella empatialla. Siis myös yksin leikkimisen ja tekemisen taitoja. Nyt hän varmasti ymmärtää olevansa sinulle riesa ja tosiaan takertuu entistä enemmän, tässä on se vaara, että siitä tulee hallaa hänen itsetunnolleen, kun saa koko aja kokea olevansa väärin.
Tarvitsette siis oikeasti apua perheen sisäiseen vuorovaikutukseen ja toimintaan sekä vanhemmuuteen. Lapsi ei ole vääränlainen, hän on vaan teidän toimintanne tuotos.
Haluaisin olla hänen kanssaan, mutta tehdä myös jotain itselleni mielekästä samalla. Ap
varmaan olette kokeilleetkin näitä mutta sanonpa kuitenkin. Leikkejä joissa aikuinen saa huilata/hengähtää. Kampaaja (vanhempi on tietysti asiakas), prinsessa ruusunen, kauneushoitola (voi vaikka lakata kynsiä vedellä), kotileikki (aikuinen voisi olla vaikka lapsi joka kipeänä tai isoäiti joka tulee kylään), teatteri (aikuinen on yleisössä), muotinäytös, sirkus jne... Kaksivuotias saa yllättävän pian näistä kiinni kun alkuun yhdessä leikitte/vaihdatte rooleja. Ja isosisaruskin varmasti tykkää joihinkin tulla mukaan. Ja kyllä lapselle voi sanoa että vanhempi on nyt väsynyt ja tänään voidaan siis leikkiä a, b tai C leikkiä (jotka on sinulle sillä hetkellä sopivia). Huomenna leikitään sitten x, y tai z.
Lasten mentyä nukkumaan varaat itsellesi jonkun extran niinä iltoina kun puoliso töissä/matkoilla. Jaksaa paremmin on kun jotain kivaa mitä odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumppa kannattaa tehdä aamulla aikaisin kun lapset vielä nukkuu, tai sitten illalla kun ovat jo nukkumassa jos energiaa vielä silloin riittää. Aamu on mielestäni hyvä.
Mulla ei ole työmatkojen aikana yhtään sellaista aikaa, jota en olisi töissä, lasten kanssa tai nukkumassa, jos en palkkaa lapsenvahtia.
Herääkö lapset siis joskus viideltä aamulla? Kuulostaa kyllä äärimmäisen raskaalta, jos lapset ei edes nuku ollenkaan eri aikaan. Lapsethan nukkuvat useamman tunnin enemmän kuin aikuiset.
Isompi nukahtaa klo 22 ja mun pitää nosta kuudelta, että ehdin viemään lapset aamulla. En pysty nipistämään tosta uniajasta ollenkaan, kun on muutenkin uniongelmia. Ap
Viesteistäsi saa käsityksen, että esikoinen on lempilapsesi, ilmeisesti paljon itsesi kaltainen, ja kuopus taas kaikella tavalla hankala ja raskas lapsi, ei ollenkaan niin ihana ja helppo kuin esikoinen.
Olisiko tässä itselläsi pieni asennemuutoksen paikka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viesteistäsi saa käsityksen, että esikoinen on lempilapsesi, ilmeisesti paljon itsesi kaltainen, ja kuopus taas kaikella tavalla hankala ja raskas lapsi, ei ollenkaan niin ihana ja helppo kuin esikoinen.
Olisiko tässä itselläsi pieni asennemuutoksen paikka?
Varmasti juu. Haluaisin kovasti olla sellainen ihminen, joka haluaa tehdä noita lasten juttuja. Olen yrittänyt, mutta ei onnistu. Ja on raskasta, kun pitää tehdä vuorokauden ympäri vain asioita, jotka ei ole sellaisia, mitä itse haluaisi. Työ on kivaa, mutta tosi vaativaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
No tuota, lapset aistivat sen, että et halua olla heidän kanssaan ja lopputulemana sitten roikkuvat koko ajan kiinni, se on ihmislapsen tapa selviytyä, ettei äiti vaan hylkää.
Tuo pienempi ei vielä osaa toimia yksin ja kaikki pitää hänelle opettaa ja taitoja pitää harjoitella pitkään lämmöllä ja suurella empatialla. Siis myös yksin leikkimisen ja tekemisen taitoja. Nyt hän varmasti ymmärtää olevansa sinulle riesa ja tosiaan takertuu entistä enemmän, tässä on se vaara, että siitä tulee hallaa hänen itsetunnolleen, kun saa koko aja kokea olevansa väärin.
Tarvitsette siis oikeasti apua perheen sisäiseen vuorovaikutukseen ja toimintaan sekä vanhemmuuteen. Lapsi ei ole vääränlainen, hän on vaan teidän toimintanne tuotos.
Minä taas en tiedä, onko ap:n tilanteessa edes mitään ongelmoitavaa.
Voi olla, että ap:lla on vaan nyt sellainen elämäntilanne, joka on väsyttävä ja rankka. Jos jotain voi tehdä, niin yrittää saada omaa aikaa järjestelemällä perheen aikatauluja uusiksi (esim. tuo 6v menee aika myöhään nukkumaan, voisi mennä aikaisemmin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viesteistäsi saa käsityksen, että esikoinen on lempilapsesi, ilmeisesti paljon itsesi kaltainen, ja kuopus taas kaikella tavalla hankala ja raskas lapsi, ei ollenkaan niin ihana ja helppo kuin esikoinen.
Olisiko tässä itselläsi pieni asennemuutoksen paikka?
Varmasti juu. Haluaisin kovasti olla sellainen ihminen, joka haluaa tehdä noita lasten juttuja. Olen yrittänyt, mutta ei onnistu. Ja on raskasta, kun pitää tehdä vuorokauden ympäri vain asioita, jotka ei ole sellaisia, mitä itse haluaisi. Työ on kivaa, mutta tosi vaativaa. Ap
Ei sun tarvi leikittää niitä lapsia, katsot vaan etteivät t ap a toisiaan (eli se peitto pois siltä 6-vuotiaalta ja muutenkin sanot tiukasti sille jos ei tajua). Pidät sylissä ja olet läsnä, lapset leikkii keskenään ei aikuisen tarvitse niitä leikittää.
Kenen ajalla olet nyt pari tuntia valittanut normaalista lapsestasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viesteistäsi saa käsityksen, että esikoinen on lempilapsesi, ilmeisesti paljon itsesi kaltainen, ja kuopus taas kaikella tavalla hankala ja raskas lapsi, ei ollenkaan niin ihana ja helppo kuin esikoinen.
Olisiko tässä itselläsi pieni asennemuutoksen paikka?
Samaa mieltä. Tässä selvästi suositaan toista lasta ja laitetaan kaikki haasteet toisen syyksi. Esikoinenkaan ei ole yhtään hankala vaikka satuttaa pikkusisarusta tukehduttamalla peittoon tai ajamalla päin seiniä, eikä sen takia lapsia voi jättää hetkeksikään vahtimatta. Meillä nämä nähtäisiin isomman sisaruksen ongelmina ja haasteina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen pitää oppia, että vanhempi ei voi jatkuvasti olla hänen kanssaan ja että joskus leikitään yksin. Vaaditko ikinä mitään lapselta vai saako lapsi pyörittää sinua?
No, välillä sanon että teen vaikka 15 min kestävän jumpan loppuun, mutta ehtii sinäkin aikana saada kolme itkuraivaria. Tai että täytän nyt tiskikoneen. En oikein sitä voi vaatia että minun kanssani lukisi, jos häntä ei kiinnosta, mutta sitten vaatii minua leikkimään. Ap
Mielestäni toisinaan lapsen on ok itkeä ja purkaa turhautumista. Niin aikuisetkin joskus tekee. Tietenkään lasta ei pidä jättää yksin, jos on oikeasti suruissaan, pelottaa tai joku hätänä tms. Mutta jos taapero raivoaa siitä kun äiti tekee vartin jotain muuta niin sanoisin, että anna raivota. Sano, että äiti tekee nyt tämän asian loppuun ja sitten on aika leikkiä eikä tämä järjestys muutu vaikka miten kiukuttelisi. Onkohan lapsi jo oppinut, että kiukuttelemalla saa heti sinun huomiosi, ja siksi tekee sitä yhtenään. Kivempihan se on raivota ja saada heti äiti hössöttämään luokseen kuin odottaa kärsivällisesti. Tärkeä muistaa, että lapsen pitää oppia myös sietämään tylsyyttä ja odottamista sekä se, että kaikkea mitä haluaa ei voi saada heti, eikä se muutu raivoamalla. Nämä perusasiat pitää oppia ennemmin tai myöhemmin. Tylsistyminen ja itsensä viihdyttäminen on myös erittäin tärkeää lapsen aivojen ja luovuuden kehittymiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kenen ajalla olet nyt pari tuntia valittanut normaalista lapsestasi?
Työnantajani sitten varmaankin, kun sairaslomapäivällä olen. Meinasin tehdä töitä, mutta terapeutti käytti varmaan 15 min ajastamme suostutellen pitään saikkua kun en ole työkykyinen. Että taivuin sitten. Auttoi vähän itse asiassa tämä tilanteeni selittäminen teille, en tiedä miten muutenkaan olisin päivän käyttänyt kun olen ihan todella ahdistunut ja väsynyt, nukkumaan en pystynyt vaikka yritin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viesteistäsi saa käsityksen, että esikoinen on lempilapsesi, ilmeisesti paljon itsesi kaltainen, ja kuopus taas kaikella tavalla hankala ja raskas lapsi, ei ollenkaan niin ihana ja helppo kuin esikoinen.
Olisiko tässä itselläsi pieni asennemuutoksen paikka?
Samaa mieltä. Tässä selvästi suositaan toista lasta ja laitetaan kaikki haasteet toisen syyksi. Esikoinenkaan ei ole yhtään hankala vaikka satuttaa pikkusisarusta tukehduttamalla peittoon tai ajamalla päin seiniä, eikä sen takia lapsia voi jättää hetkeksikään vahtimatta. Meillä nämä nähtäisiin isomman sisaruksen ongelmina ja haasteina.
Nämä olivat vastauksina siihen, voisiko isompi leikittää pienempää. Minusta 6v:n ei tarvitse valvomatta pystyä leikittämään kaksivuotiasta. 6v on helppo, koska on jo siinä iässä, että hänen kanssaan voi tehdä enemmän asioita, joista itsekin pidän. 2v saattaa olla sitä samaa neljän vuoden päästä, mutta minulta meinaa vakavasti jaksaminen loppua ennen sinne pääsyä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa raskaalta, onneksi omat lapseni ovat jo aikuisia. Itse muistan myös kuinka iltaisin olin töiden jälkeen väsynyt ja sitten piti kuitenkin jaksaa koko ilta lasten kanssa huonosti nukkuneena. Ihmettelen miten jotkut alkaa keski-iässä vielä tekemään lapsia kun vaihdevuosienkin väsymys painaa päälle ainakin minun kohdalla. Jos teillä ei ole tukiverkostoa että lapsia saisi välillä hoitoon johonkin niin ehkä voisitte kysyä sossusta tukiperhettä missä lapset voisi välillä olla vaikka kerran kuussa viikonlopun?
Unettomuus on tämän kaiken juurisyy. Kun ei nuku kunnolla, on pinna tiukalla, itku herkässä ja kaikki pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat vuoren kokoisilta. Maailma on harmaa ja elämä selviytymistä.
Kerroit yrittäneesi ns kaikkea ja saaneesi hoitoa (ilman tulosta) unettomuuteen.
Pitäisikö sitten kuitenkin vielä yrittää hoitaa sitä unettomuutta? Mene uneen erikoistuneen lääkärin vastaanotolle ja vaadi, että asia hoidetaan kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota lapset mukaan kotitöihin, luulis äkkiä tajuavan että itsekseen leikkiminen onkin kivempaa.
Ei pysty ottamaan tuota 2-vuotiasta kun tulee niin järkyttävä sotku ja on monilta osin vaarallistakin. Ap
Ei lapsiperheen kodin tarvitse olla aina siisti, ota lapset mukaan leipomaan, laittamaan salaattia, jne. Sinulla taitaa olla liian tiukka malli millaista pitää lapsiperheessä olla. Leikkikää piilosta, tehkää palapelejä, entäs annatko lasten katsoa televisiosta mitään lastenohjelmia ?
Lastenohjelmia katsovat aina sen aikaa kun teen ruokaa, siinä se ruutuaikasuositus täyttyy. Tykkään periaatteessa leipoa, mutta lasten kanssa se on niin järkyttävää soheltamista, ettei se ole minusta hauskaa. Leikeistä en nauti, piiloleikistäkään. Ol
Ymmärrän että vanhemmuus on raskasta, mutta nämä viestit siitä, miten kaikki lasten kanssa tekeminen on sulle tympeää eikä huvittaisi, on aika järkyttäviä. Ymmärrätkö miten tärkeistä asioista on lapsille kyse? Kuulostaa että tarvitsisit pienen loman lapsista jolloin tekisit vain mitä itse haluat ja sitten voisit palata kotiin niin että mietit jotain muutakin kuin mitä sinä haluat tehdä. Lapset isälle viikonlopuksi ja sinä hotelliin.
Olen jutellut muutaman aikuisen kanssa jotka ovat kertoneet, miten heidän äitinsä eivät koskaan halunneet lapsena/nuorena puuhata tai olla heidän kanssaan, vaan lapsena kokivat olevansa äidilleen vaiva ja rasite, jonka äiti yritti lakaista jonnekin piiloon. Kun täyttivät 18, niin yhtäkkiä äippää alkoikin kiinnostaa heidän kanssa baareissa käynti ja aikuisen lapsen kanssa aikuisten asioiden tekeminen. Näistä tyypeistä kaikki kertoivat, että sanoivat äideilleen suunnilleen, että turha luulo, heitä kiinnostaa äidin kanssa ajan viettäminen tasan yhtä vähän kuin äitiä kiinnosti viettää heidän lapsuudessaan aikaa heidän kanssaan. Turha kuvitella, että voit kasvattaa lapsesi etäisesti ja sitten vanhempana lähentyä heidän kanssaan, kun he voivat tehdä sinun mielestäsi kivoja juttuja. Lapsi on jo todennut, että äiti on etäinen hahmo, jota ilman pärjääkin mainiosti.
Lapsuus on lopulta ohikiitävä hetki, laita itsesi nyt neljäksi vuodeksi kakkossijalle ja ajattele lapsiasi, niin kiität itseäsi jälkeenpäin, kun lapsesi ehkä jopa haluavat olla kanssasi.
Melatoniini minulla on auttanut unettomuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitäs lisäännyit. Olet itsekäs ja kaikki pitäisi pyöriä sinun ympärilläsi.
Miksi sinun äitisi on lisääntynyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitäs lisäännyit. Olet itsekäs ja kaikki pitäisi pyöriä sinun ympärilläsi.
Kuvittelin että yhteiskunta kaipaisi lisää lapsia ja että kunnon ihmisen on hyvä niitä hankkia. Nyt on vähän myöhäistä kauheasti miettiä tätä katumista, se ei auta yhtään. Olen kyllä myös aina pitänyt lapsista, mutta kuvittelin että vanhemmuus jakautuisi tasaisemmin. Ap
Sori, menetit uskottavuutesi. Ei kukaan hanki lapsia yhteiskunnan takia! Tai edes siksi, että vaikuttaisi "kunnon ihmiseltä".
Herääkö lapset siis joskus viideltä aamulla? Kuulostaa kyllä äärimmäisen raskaalta, jos lapset ei edes nuku ollenkaan eri aikaan. Lapsethan nukkuvat useamman tunnin enemmän kuin aikuiset.