En jaksa 2-vuotiasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viesteistäsi saa käsityksen, että esikoinen on lempilapsesi, ilmeisesti paljon itsesi kaltainen, ja kuopus taas kaikella tavalla hankala ja raskas lapsi, ei ollenkaan niin ihana ja helppo kuin esikoinen.

Olisiko tässä itselläsi pieni asennemuutoksen paikka? 

Samaa mieltä. Tässä selvästi suositaan toista lasta ja laitetaan kaikki haasteet toisen syyksi. Esikoinenkaan ei ole yhtään hankala vaikka satuttaa pikkusisarusta tukehduttamalla peittoon tai ajamalla päin seiniä, eikä sen takia lapsia voi jättää hetkeksikään vahtimatta. Meillä nämä nähtäisiin isomman sisaruksen ongelmina ja haasteina.

Nämä olivat vastauksina siihen, voisiko isompi leikittää pienempää. Minusta 6v:n ei tarvitse valvomatta pystyä leikittämään kaksivuotiasta. 6v on helppo, koska on jo siinä iässä, että hänen k

Kuulostaa kyllä, että lapsille on aika erilaiset vaatimukset. 2v pitäisi leikkiä itsekseen mutta 6-vuotiaalta ei voi odottaa, ettei tukehduta pikkusiskoa?

Vanhemman tehtävä ei ole leikkiä lapsen kanssa vaan kannustaa lapsi leikkimään yksin tai muiden lasten kanssa.

Ei lapsia tarvitse eikä voi aina tyytyväisinä pitää, emmehän me aikuisetkaan ole.  Vaikka minusta  lapset ja niiden kanssa touhuaminen on se kiva elämässä niin kyllä ne välillä räiväilee jos eivät saa haluamaansa tai saa sitä heti. 

Vierailija kirjoitti:

Unettomuus on tämän kaiken juurisyy. Kun ei nuku kunnolla, on pinna tiukalla, itku herkässä ja kaikki pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat vuoren kokoisilta. Maailma on harmaa ja elämä selviytymistä.  

Kerroit yrittäneesi ns kaikkea ja saaneesi hoitoa (ilman tulosta) unettomuuteen. 

Pitäisikö sitten kuitenkin vielä yrittää hoitaa sitä unettomuutta? Mene uneen erikoistuneen lääkärin vastaanotolle ja vaadi, että asia hoidetaan kuntoon. 

Unettomuus on silloin tällöin hallinnassa jatkuvan lääkityksen (joka olen itse lääkärin kanssa erilaisilla kokeiluilla todennut toimivaksi) avulla. Uskoisin, että kaikkein eniten auttaisi riittävä aika lepäämiseen ja häiriötön nukkuminen (2v nukkuu yöt mutta 6v toisinaan herättelee), mutta se ei nyt ole mahdollista. Ennen lapsiakin oli jonkinmoisia uniongelmia, mutta kyllä se lasten synnyttyä paheni tällaiseksi. Ei vain ole niin paljon lepoaikaa, kuin tarvitsisin. Ap

Meillä kans 3v jonka kanssa pitäisi leikkiä ihan koko ajan. Olisi pitänyt tehdä jo sisarus sille leikkikaveriksi :-( Päiväkodissa viihtyy koska siellä on kavereita jotka osallistuu leikkeihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota lapset mukaan kotitöihin, luulis äkkiä tajuavan että itsekseen leikkiminen onkin kivempaa.

Ei pysty ottamaan tuota 2-vuotiasta kun tulee niin järkyttävä sotku ja on monilta osin vaarallistakin. Ap

Ei lapsiperheen kodin tarvitse olla aina siisti, ota lapset mukaan leipomaan, laittamaan salaattia, jne. Sinulla taitaa olla liian tiukka malli millaista pitää lapsiperheessä olla. Leikkikää piilosta, tehkää palapelejä, entäs annatko lasten katsoa televisiosta mitään lastenohjelmia ?

Lastenohjelmia katsovat aina sen aikaa kun teen ruokaa, siinä se ruutuaikasuositus täyttyy. Tykkään periaatteessa leipoa, mutta lasten kanssa se on niin järkyttävää soheltamista, ettei se ole minusta ha

Siis en halua välttämättä tehdä asioita vaan yksin, mutta pitäisi löytää sellaista, mistä itsekin pidän. En oikein väkisin pysty innostumaan jostain, mistä en pidä. Olen yrittänyt ja toki teen silti niitäkin asioita, mutta se on todella masentavaa. Baareissa en käy enkä juhli tms, minua kiinnostaa kirjallisuus, tieteet, taide jne. Pienen kanssa on kovin vaikeaa tehdä mitään näistä kun ei halua että hänelle luetaan. Taidemuseo vähän kyseenalainen kun juoksevat ympäriinsä eikä heitä oikeastaan kiinnosta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Melatoniini minulla on auttanut unettomuuteen.

Mulle ei auta mitään, eikä useammat muutkaan lääkkeet. Pari tehoavaa on löytynyt, mutta eivät nekään toimi kun oikein huonosti menee. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei ole kiva juttu ollenkaan, jos joutuu lapsen kanssa leikkimään koko ajan. Ei aikuinen sellaista jaksa. Leikkiikö sisatukset keskenään mitään? Olisiko naapureissa tai sukulaisissa leikkikavereita? 

Sisarukset leikkii joo mutta vaatii aikuisen metrin päähän varmistamaan ettei satu mitään. Naapureita ei viitsi vaiva tällaisella. Sukulaiset ovat kaukana ja ovat kiireisiä omien töidensä ja matkustamisensa kanssa, eikä heitä myöskään kiinnosta auttaa. Ap

Oletko itse paljonkin autellut sukulaisia aikanaan? Ollut aidosti kiinnostunut kuulumisista, myös niiden lapsettomien, jotka eivät ole aiemmin mainitsemiasi kunnon ihmisiä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viesteistäsi saa käsityksen, että esikoinen on lempilapsesi, ilmeisesti paljon itsesi kaltainen, ja kuopus taas kaikella tavalla hankala ja raskas lapsi, ei ollenkaan niin ihana ja helppo kuin esikoinen.

Olisiko tässä itselläsi pieni asennemuutoksen paikka? 

Samaa mieltä. Tässä selvästi suositaan toista lasta ja laitetaan kaikki haasteet toisen syyksi. Esikoinenkaan ei ole yhtään hankala vaikka satuttaa pikkusisarusta tukehduttamalla peittoon tai ajamalla päin seiniä, eikä sen takia lapsia voi jättää hetkeksikään vahtimatta. Meillä nämä nähtäisiin isomman sisaruksen ongelmina ja haasteina.

Nämä olivat vastauksina siihen, voisiko isompi leikittää pienempää. Minusta 6v:n ei tarvitse valvomatta pystyä leikittämään kaksivuotiasta. 6v on helppo, koska on jo siinä iässä, että hänen k

Kyllä 6-vuotias voi leikkiä 2-vuotiaan kanssa ilman, että aikuisen tarvitsee istua metrin päässä vahtimassa. On ihan tavallista, että pienemmätkin lapset leikkivät keskenään sillä aikaa, kun vanhempi laittaa ruokaa. Isommalle pitää vain muistuttaa, että pienempi ei osaa leikkiä samalla tavalla, vaan pitää leikkiä pienemmän ehdoilla. Omat lapset esimerkiksi mielellään rakentavat yhdessä duploilla. Isompi rakentaa torneja ja pienempi hajoittaa. Itse teen sillä aikaa ruokaa, tyhjennän tiskikonetta tai laitan pyykkejä. Esikoista on ohjeistettu huutamaan apua, jos pienempi meinaa tehdä jotain kiellettyä/vaarallista. 

Ketkä on lasten biologiset isät ja miksi vieraannutit heidät? Luulitko että beta-cuck vätys sopisi isän korvikkeeksi. Olette sairas perhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mitäs lisäännyit. Olet itsekäs ja kaikki pitäisi pyöriä sinun ympärilläsi. 

Kuvittelin että yhteiskunta kaipaisi lisää lapsia ja että kunnon ihmisen on hyvä niitä hankkia. Nyt on vähän myöhäistä kauheasti miettiä tätä katumista, se ei auta yhtään. Olen kyllä myös aina pitänyt lapsista, mutta kuvittelin että vanhemmuus jakautuisi tasaisemmin. Ap

Sori, menetit uskottavuutesi. Ei kukaan hanki lapsia yhteiskunnan takia! Tai edes siksi, että vaikuttaisi "kunnon ihmiseltä".

 

Selitin asian varmaan huonosti. Kyllä minulla vaikutti sellainen ajatusmaailma voimakkaasti, että maailma ja yhteiskunta tarvitsee kaikenlaisia ihmisiä. Olen uskonut todella vahvasti kaiken kehittymiseen parhain päin, tähän yhteiskuntaan ja että ihmiskunta lähtee vielä valloittamaan aurinkokuntaa. Toki tahdoin olla osa sellaista tulevaisuutta edes jälkikasvuni kautta. Nyt toki näyttää siltä, että ei tästä mitään tullut ja kaikki kuollaan muutamassa kymmenessä vuodessa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nuo sisarukset siis voivat tehdä toisilleen jos et ole koko ajan metrin päässä vahtimassa? 

Esimerkiksi isompi laittaa peiton 2v:n naamalle ja menee siihen itse vielä päälle, vaikka olen sanonut sata kertaa että noin ei tehdä. Ei tarkoita pahaa, mutta ei muista mitä voi tapahtua, kun on vaan niin hauskaa hänen mielestään. Ap

Kuulostaa siltä,  että sillä isommalla on ongelmia. Ei tuon ikäisiä pitäisi joutua koko ajan vahtimaan.

Ei häntä joudukaan silloin kun ei ole pienen kanssa. Isompi on oikein hyvää seuraa enkä hänestä enää kaipaa ns. taukoa ollenkaan. Ap

Ei tuo isompi lapsi ole ihan normaali, jos peiton laittaa pienen päälle ja kiipeää itse vielä päälle. Sinä nyt demonisoit pienemmän ja puolustat isompaa, joka tekee, kuten haluat. 

Sillä sehän se ongelmasi on; lapset haluavat tehdä lasten juttuja, eivät sitä, mitä sinä haluat. He ovat omia persoonaan, eivät sinun nukkeja kotileikissäsi.

Tulee aidosti sääli lapsiasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viesteistäsi saa käsityksen, että esikoinen on lempilapsesi, ilmeisesti paljon itsesi kaltainen, ja kuopus taas kaikella tavalla hankala ja raskas lapsi, ei ollenkaan niin ihana ja helppo kuin esikoinen.

Olisiko tässä itselläsi pieni asennemuutoksen paikka? 

Samaa mieltä. Tässä selvästi suositaan toista lasta ja laitetaan kaikki haasteet toisen syyksi. Esikoinenkaan ei ole yhtään hankala vaikka satuttaa pikkusisarusta tukehduttamalla peittoon tai ajamalla päin seiniä, eikä sen takia lapsia voi jättää hetkeksikään vahtimatta. Meillä nämä nähtäisiin isomman sisaruksen ongelmina ja haasteina.

Nämä olivat vastauksina siihen, voisiko isompi leikittää pienempää. Minusta 6v:n ei tarvitse valvomatta pystyä leikittämään kaksivuotiasta. 6v o

Voihan häneltä odottaa, mutta en tiedä mitä asialle tehdä kuin valvoa vieressä ja kieltää kun menee överiksi. Toki jotain tablettiaikaa voi häneltä sitten rangaistukseksi kieltää tai jotain. 6v siksi ei tunnu minusta niin raskaalta, että hän antaa minulle eri tavalla tilaa ja haluaa tehdä myös sellaisia juttuja, jotka ovat molemmista kivoja. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota lapset mukaan kotitöihin, luulis äkkiä tajuavan että itsekseen leikkiminen onkin kivempaa.

Ei pysty ottamaan tuota 2-vuotiasta kun tulee niin järkyttävä sotku ja on monilta osin vaarallistakin. Ap

Ei lapsiperheen kodin tarvitse olla aina siisti, ota lapset mukaan leipomaan, laittamaan salaattia, jne. Sinulla taitaa olla liian tiukka malli millaista pitää lapsiperheessä olla. Leikkikää piilosta, tehkää palapelejä, entäs annatko lasten katsoa televisiosta mitään lastenohjelmia ?

Lastenohjelmia katsovat aina sen aikaa kun teen ruokaa, siinä se ruutuaikasuositus täyttyy. Tykkään periaatteessa leipoa, mutta lasten kanssa se on niin j

Mene lapsille sopiviin paikkoihin. Monissa museoissa on myös lapsille suunnattuja teemapäiviä, joissa on otettu huomioon pienet museovieraat. Esimerkiksi Mediamuseon Peppi Pitkätossu -näyttely voisi sopia teille tai museo Leikki. Helsingin kaupunginmuseon Lasten kaupunki on myös hyvä paikka aloittaa museoissa vierailu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei ole kiva juttu ollenkaan, jos joutuu lapsen kanssa leikkimään koko ajan. Ei aikuinen sellaista jaksa. Leikkiikö sisatukset keskenään mitään? Olisiko naapureissa tai sukulaisissa leikkikavereita? 

Sisarukset leikkii joo mutta vaatii aikuisen metrin päähän varmistamaan ettei satu mitään. Naapureita ei viitsi vaiva tällaisella. Sukulaiset ovat kaukana ja ovat kiireisiä omien töidensä ja matkustamisensa kanssa, eikä heitä myöskään kiinnosta auttaa. Ap

Oletko itse paljonkin autellut sukulaisia aikanaan? Ollut aidosti kiinnostunut kuulumisista, myös niiden lapsettomien, jotka eivät ole aiemmin mainitsemiasi kunnon ihmisiä? 

Jonkin verran esim. muuttoapuna, enimmäkseen he eivät ole apua mihinkään tarvinneet. Kuulumisista mielestäni kyllä. Nykyään en jaksa soitella kauheasti kun on pelkkää mun arvostelua ja omien lomamatkojen ja kulttuurielämysten hehkuttamista. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei ole kiva juttu ollenkaan, jos joutuu lapsen kanssa leikkimään koko ajan. Ei aikuinen sellaista jaksa. Leikkiikö sisatukset keskenään mitään? Olisiko naapureissa tai sukulaisissa leikkikavereita? 

Sisarukset leikkii joo mutta vaatii aikuisen metrin päähän varmistamaan ettei satu mitään. Naapureita ei viitsi vaiva tällaisella. Sukulaiset ovat kaukana ja ovat kiireisiä omien töidensä ja matkustamisensa kanssa, eikä heitä myöskään kiinnosta auttaa. Ap

Oletko itse paljonkin autellut sukulaisia aikanaan? Ollut aidosti kiinnostunut kuulumisista, myös niiden lapsettomien, jotka eivät ole aiemmin mainitsemiasi kunnon ihmisiä? 

Niin ja lapsettomien No veljelläni ei ole lapsia, toki olen hänen kuulumisistaan kiinnostunut. Ne ovat aidosti kiinnostavia, koska hänellä on kiinnostava, julkista statusta tuova ammatti.

Muistan kun olin 3-5 vuotias ja jatkuvasti isosiskon perässä kyselemässä leikkimään. Isosisko ymmärsi että pienemmät pitävät isompia cooleina ja haluavat tehdä samoin. "Mä ajattelin nyt olla omassa rauhassa! Katso tälleen kirjoitan tässä omia ajatuksia päiväkirjaan. Mitkä on sun omia juttuja mitä teet omassa rauhassa?" Minä selitin ummet ja lammet miten tykkään piirtää ja sotkea (lasten harjoitus)meikeillä. "Aijaa! No tehdään niin että tehdään omia juttuja ja sitten iltapalalla kerrotaan mitä tehtiin!!"

Edelleen naurattaa aikuisena miten ala-asteikäinen sai hänen huoneestaan poistumisen ja hiljaa olemisen kuulostamaan jännältä leikiltä joka tuntui pikkulapsesta hienon aikuismaiselta. En tiedä, kai tuo jäi mieleen kun niin pienelle lapselle on tärkeää tulla nähdyksi, eikä sitä niin pienenä vielä ymmärrä itseään välttämättä muista erillisenä asiana, ja kai se oli jotenkin uusi konsepti että itsekseen voi olla eikä se tee minusta vähemmän tärkeää. Muistan tavallaan "ahaa" hetken. Että kaikki tekee kaikenlaista ihan itsekseen eikä vaan toisten kanssa kun heitä katsotaan. Pikkulapsethan eivät tajua "kohteen pysyvyyttä" (object permanence).

Tuli nyt mieleen tästä. Aiemmin ketjussa mainittu teini lapsenvahti voisi olla hyvä idea juuri siksi kun pienet haluavat tietää isommistaan.

Unettomuus kyllä mustentaa mielen ja pilaa ihan kaiken, luulen sen vaikuttavan tässä eniten. Minä en jaksa kuunnella edes kissani maukumista jos en ole nukkunut. 

Lasten kanssa oleminen on sinulle masentavaa jos lapset ei tee mitä sinä haluaisit tehdä? Anteeksi, mutta tarvitset kyllä asennemuutoksen. Harva aikuinen pitää hiekkalaatikkoleikkejä lapsen kanssa innostavina, mutta sitä tehdään silti, koska se on lapsen edun mukaista.

Jos sinuun vetoaa tiede, hanki tietoa lapsen eri kehitysvaiheista. Esim. lapsen kielellisen kehityksen vaiheet ovat todella mielenkiintoisia, samoin motoriikkaan ja abstraktiin ajatteluun liittyvä kehitys. Pystyisitkö suhtautumaan lasten kanssa ajan viettämiseen tavallaan tieteellisenä kokeena, jossa tulkitset lasten toimintaa tietopohjaasi vasten ja voit tehdä mielenkiintoisia havaintoja heidän toiminnastaan ja kehityksestään sekä testata heidän reaktioitaan ja kehitystään erilaisilla ikätasoisilla aktiviteeteilla. Entä onnistuisiko keksiä tapa tehdä tieteestä, taiteesta, musiikista lapsille mielenkiintoista, toiminnallista tekemistä? Esim jos sinä tykkäät tarinoista ja lunemisesta ja lapsi piirtämisestä, innostuisiko lapsi tarinoiden kuvittamisesta? Entäs taidenäyttely lapsen piirroksista kotiin ja sitä kautta opetat heille taidenäyttelyn konseptin ja näytät miten teoksia kierrellään ja katsellaan rauhassa ja niistä jutellaan. Tai saisiko lyhyestä tarinasta aihetta leikkiin? Vähän vanhempana voi innostua näyttelemäänkin. Tieteeseen liittyviä juttuja voi varmasti myös keksiä lasten kanssa. Lapset voivat kiinnostua asioista, joiden sinä osoitat olevan kiinnostavia. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Ketkä on lasten biologiset isät ja miksi vieraannutit heidät? Luulitko että beta-cuck vätys sopisi isän korvikkeeksi. Olette sairas perhe.

No tämä vastaus on nyt kunnon vauva-laatua :D ihan on lasten biologinen isä tämä työmatkaisä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viesteistäsi saa käsityksen, että esikoinen on lempilapsesi, ilmeisesti paljon itsesi kaltainen, ja kuopus taas kaikella tavalla hankala ja raskas lapsi, ei ollenkaan niin ihana ja helppo kuin esikoinen.

Olisiko tässä itselläsi pieni asennemuutoksen paikka? 

Samaa mieltä. Tässä selvästi suositaan toista lasta ja laitetaan kaikki haasteet toisen syyksi. Esikoinenkaan ei ole yhtään hankala vaikka satuttaa pikkusisarusta tukehduttamalla peittoon tai ajamalla päin seiniä, eikä sen takia lapsia voi jättää hetkeksikään vahtimatta. Meillä nämä nähtäisiin isomman sisaruksen ongelmina ja haasteina.

Nämä olivat vastauksina siihen, voisiko isompi leikittää pienempää. Minusta 6v:n ei tarvitse val

Ruutuaika kokonaan pois, jos ei osaa kohdella muita. Lapsen on opittava pikkuhiljaa ottamaan vastuuta omasta käytöksestä. Se tarkoittaa sitä, että kokoajan ei vahdita vieressä, vaan luotetaan toiseen ja jos ei onnistu, niin kielletään ja mahdollisesti rankaistaan ja yritetään uudestaan. Ei lapset opi, jos ei opeteta. 

Miten esikoinen pärjää päiväkodissa/eskarissa? Osaako siellä leikkiä yhdessä vai pitääkö sielläkin valvoa koko ajan? Jos homma toimii muualla kuin kotona hyvin, niin kuulostaa siltä, että molemmat lapset hakevat sinulta reaktiota ja huomiota negatiivisella käytöksellä mutta reagoit niihin eri tavoin.