En jaksa 2-vuotiasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nuo sisarukset siis voivat tehdä toisilleen jos et ole koko ajan metrin päässä vahtimassa? 

Esimerkiksi isompi laittaa peiton 2v:n naamalle ja menee siihen itse vielä päälle, vaikka olen sanonut sata kertaa että noin ei tehdä. Ei tarkoita pahaa, mutta ei muista mitä voi tapahtua, kun on vaan niin hauskaa hänen mielestään. Ap

Kuulostaa siltä,  että sillä isommalla on ongelmia. Ei tuon ikäisiä pitäisi joutua koko ajan vahtimaan.

Ei häntä joudukaan silloin kun ei ole pienen kanssa. Isompi on oikein hyvää seuraa enkä hänestä enää kaipaa ns. taukoa ollenkaan. Ap

Ei tuo isompi lapsi ole ihan normaali, jos peiton laittaa pienen päälle ja kiip

Saisivat tehdä mitä haluavat jos voisin sillä välin tehdä jotain mitä minä haluan, mutta eipä sekään käy. Ap

Opettakaa ne lapset viihtymään itsekseen. Esikoisen kanssa leikin aina ja puuhattiin jatkuvasti jotain. Vähän isompana tuli kaverit, joiden kanssa leikittiin. Sitten harrastukset, joissa ohjattua toimintaa. Lopputuloksena 10 v joka turhautuu välittömästi jos ei ole kaveria tai ohjattua toimintaa, eikä pysty viihdyttämään itseään kuin puhelimella. Ja aina ei pysty vahtia ja jälleen _ohjata_ lasta muuhun, hyvin osaavat myös kiertää puhelinten lapsilukkoja...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viesteistäsi saa käsityksen, että esikoinen on lempilapsesi, ilmeisesti paljon itsesi kaltainen, ja kuopus taas kaikella tavalla hankala ja raskas lapsi, ei ollenkaan niin ihana ja helppo kuin esikoinen.

Olisiko tässä itselläsi pieni asennemuutoksen paikka? 

Samaa mieltä. Tässä selvästi suositaan toista lasta ja laitetaan kaikki haasteet toisen syyksi. Esikoinenkaan ei ole yhtään hankala vaikka satuttaa pikkusisarusta tukehduttamalla peittoon tai ajamalla päin seiniä, eikä sen takia lapsia voi jättää hetkeksikään vahtimatta. Meillä nämä nähtäisiin isomman sisaruksen ongelmina ja haasteina.

Nämä olivat vastauksina siihen, voisiko isompi l

Esikoisella on ollut päiväkodissa haasteita, mutta paranemaan päin. Ruutuaikaa ei voi kokonaan ottaa pois, koska muuten menettäisin senkin henkireiän, että teen ruoan rauhassa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Opettakaa ne lapset viihtymään itsekseen. Esikoisen kanssa leikin aina ja puuhattiin jatkuvasti jotain. Vähän isompana tuli kaverit, joiden kanssa leikittiin. Sitten harrastukset, joissa ohjattua toimintaa. Lopputuloksena 10 v joka turhautuu välittömästi jos ei ole kaveria tai ohjattua toimintaa, eikä pysty viihdyttämään itseään kuin puhelimella. Ja aina ei pysty vahtia ja jälleen _ohjata_ lasta muuhun, hyvin osaavat myös kiertää puhelinten lapsilukkoja...

Kyllä tuo 6v viihtyy hyvin itsekseen ilman ruutujakin, lukee esim kirjaa. On jo 4-vuotiaasta saakka lukenut itse. Ap

Ulkoilu? Isompi lapsi pyöräilee, pienempi vaunuihin. Saat raitista ilmaa ja aikaa, jolloin ei tarvitse leikkiä. Väsyneenä ei ole varmaan ekana mielessä, mutta ulkoilu voisi silti piristää ja tuoda pitkällä tähtäimellä jaksamista.

Onko sinulla hirveän tiukat vaatimukset, miten lasten kanssa pitäisi toimia. Miten olisi hetki televisioaikaa päivittäin, jotain sellaista jota molemmat voivat katsoa ja saisit hengähtää ja maata vaikka sängyllä.

Entä yöt, saisiko vanhemmalle vaikka patjan teidän huoneeseen, johon voisi tarvittaessa tulla ja jolloin ei ehkä herättäisi sinua.

Entä silloin ku mies on kotona, saatko omaa aikaa? Onko teidän tulotasonne sellainen, että voisit välillä mennä hotelliin yöksi nukkumaan? Se ei ratkaise asiaa, mutta keventäisi edes satunnaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ulkoilu? Isompi lapsi pyöräilee, pienempi vaunuihin. Saat raitista ilmaa ja aikaa, jolloin ei tarvitse leikkiä. Väsyneenä ei ole varmaan ekana mielessä, mutta ulkoilu voisi silti piristää ja tuoda pitkällä tähtäimellä jaksamista.

Onko sinulla hirveän tiukat vaatimukset, miten lasten kanssa pitäisi toimia. Miten olisi hetki televisioaikaa päivittäin, jotain sellaista jota molemmat voivat katsoa ja saisit hengähtää ja maata vaikka sängyllä.

Entä yöt, saisiko vanhemmalle vaikka patjan teidän huoneeseen, johon voisi tarvittaessa tulla ja jolloin ei ehkä herättäisi sinua.

Entä silloin ku mies on kotona, saatko omaa aikaa? Onko teidän tulotasonne sellainen, että voisit välillä mennä hotelliin yöksi nukkumaan? Se ei ratkaise asiaa, mutta keventäisi edes satunnaisesti.

Tarvitsisin joo lomaa ehdottomasti. Kevät on ollut ihan hirveän täynnä kaikenlaisia kissanristiäisiä ja työpaineita. Kaipaan vaan sitä, että voisi olla kotona tekemättä oikein mitään, mutta lapset eivät tähän taivu vaan hyppivät seinille. Kesällä olen lähdössä lyhyeen reissuun yksin. Se ei tietenkään tätä arjen kuormittavuutta lopullisesti ratkaise. Olen kategorisesti kieltänyt lapsia tulemasta meidän makkariin, koska nukun niin huonosti, ei puhettakaan etten heräisi valvomaan siitäkin jos joku tulee huoneeseen. Kiitos empaattisista sanoista. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tuota, lapset aistivat sen, että et halua olla heidän kanssaan ja lopputulemana sitten roikkuvat koko ajan kiinni, se on ihmislapsen tapa selviytyä, ettei äiti vaan hylkää.

Tuo pienempi ei vielä osaa toimia yksin ja kaikki pitää hänelle opettaa ja taitoja pitää harjoitella pitkään lämmöllä ja suurella empatialla. Siis myös yksin leikkimisen ja tekemisen taitoja. Nyt hän varmasti ymmärtää olevansa sinulle riesa ja tosiaan takertuu entistä enemmän, tässä on se vaara, että siitä tulee hallaa hänen itsetunnolleen, kun saa koko aja kokea olevansa väärin.

Tarvitsette siis oikeasti apua perheen sisäiseen vuorovaikutukseen ja toimintaan sekä vanhemmuuteen. Lapsi ei ole vääränlainen, hän on vaan teidän toimintanne tuotos.

Haluaisin olla hänen kanssaan, mutta tehdä myös jotain itselleni mielekästä samalla. Ap

Lasten kasvattaminen on mielekästä. Esikoululaisen ajatusmaailma voi olla hyvinkin luovaa, antaa aikuiselle paljonkin ajattelun aihetta. Kirjoitatko ylös esim heidän sutkautuksiaa , tavaroille keksimiään uusia nimiä jne ?

Kylmää kyytiä kyllä lapsille. Jää varmaan mukavat muistot siitä että äidille ei kelvannut ja hyi kun leipominen ja ruoanlaitto sotkee eikä voi lapsia ottaa mukaan. Saa kyllä itse olla tyytyväinen siihen että omassa lapsuuskodissa meillä oli tilaa osallistua vaikka sotkuakin tuli ja varmasti välillä äiti tai isä joutui vähän korjailemaan jälkiä muttei sitä meille kitisty. Samoin olen oman lapsen ottanut mukaan kotitöihin ja ruoan laittoon, toki miettien mihin se 2v tai 6v turvallisesti voi osallistua. Sulla ap kuulostaa olevan ihan normi 2v joka tietysti haluaa tehdä häntä kiinnostavia juttuja ilman että äiti sanoo mikä on kivaa ja kelpaako pienen puuha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tuota, lapset aistivat sen, että et halua olla heidän kanssaan ja lopputulemana sitten roikkuvat koko ajan kiinni, se on ihmislapsen tapa selviytyä, ettei äiti vaan hylkää.

Tuo pienempi ei vielä osaa toimia yksin ja kaikki pitää hänelle opettaa ja taitoja pitää harjoitella pitkään lämmöllä ja suurella empatialla. Siis myös yksin leikkimisen ja tekemisen taitoja. Nyt hän varmasti ymmärtää olevansa sinulle riesa ja tosiaan takertuu entistä enemmän, tässä on se vaara, että siitä tulee hallaa hänen itsetunnolleen, kun saa koko aja kokea olevansa väärin.

Tarvitsette siis oikeasti apua perheen sisäiseen vuorovaikutukseen ja toimintaan sekä vanhemmuuteen. Lapsi ei ole vääränlainen, hän on vaan teidän toimintanne tuotos.

Haluaisin olla hänen kanssaan, mutta tehdä myös jotain itselleni mielekästä sam

Nuo ovat toki hauskoja asioita, ja mielelläni juttelen kyllä 2-vuotiaan kanssa. Mielelläni sitten taas en ole hänen kanssaan koko iltaa ja leiki samoja leikkejä jatkuvasti. En tykkää leikkiä, mutta myöskään luova niissä ei saa olla, vaan saa itkuraivarin siitä, jos ei mene totutulla kaavalla. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tuota, lapset aistivat sen, että et halua olla heidän kanssaan ja lopputulemana sitten roikkuvat koko ajan kiinni, se on ihmislapsen tapa selviytyä, ettei äiti vaan hylkää.

Tuo pienempi ei vielä osaa toimia yksin ja kaikki pitää hänelle opettaa ja taitoja pitää harjoitella pitkään lämmöllä ja suurella empatialla. Siis myös yksin leikkimisen ja tekemisen taitoja. Nyt hän varmasti ymmärtää olevansa sinulle riesa ja tosiaan takertuu entistä enemmän, tässä on se vaara, että siitä tulee hallaa hänen itsetunnolleen, kun saa koko aja kokea olevansa väärin.

Tarvitsette siis oikeasti apua perheen sisäiseen vuorovaikutukseen ja toimintaan sekä vanhemmuuteen. Lapsi ei ole vääränlainen, hän on vaan teidän toimintanne tuotos.

Haluaisin olla hänen kanssaan, mutta tehdä myös jotain itselleni mielekästä sam

Tulee mieleen myös sadutus. Voisiko se toimia? Tai päiväkodissa on usein musiikkimaalausta, jossa kuunnellaan musiikkia ja maalataan sen pohjalta.

Vierailija kirjoitti:

Kylmää kyytiä kyllä lapsille. Jää varmaan mukavat muistot siitä että äidille ei kelvannut ja hyi kun leipominen ja ruoanlaitto sotkee eikä voi lapsia ottaa mukaan. Saa kyllä itse olla tyytyväinen siihen että omassa lapsuuskodissa meillä oli tilaa osallistua vaikka sotkuakin tuli ja varmasti välillä äiti tai isä joutui vähän korjailemaan jälkiä muttei sitä meille kitisty. Samoin olen oman lapsen ottanut mukaan kotitöihin ja ruoan laittoon, toki miettien mihin se 2v tai 6v turvallisesti voi osallistua. Sulla ap kuulostaa olevan ihan normi 2v joka tietysti haluaa tehdä häntä kiinnostavia juttuja ilman että äiti sanoo mikä on kivaa ja kelpaako pienen puuha.

Juu, en epäillytkään ettei hän olisi normaali. Minä tässä en ole normaali. En oikein tiennyt, ettei minusta olisi äidiksi ennen kuin kokeilin, ja tässä sitä nyt ollaan. Ap

Lapset on erilaisia. 

Näyttää tarinan juonta seurattuani siltä sellaiselta että ap on hukassa itseltään ! Tarvitset apua, saisitko neuvolasta keskusteluajan psykologille ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumppa kannattaa tehdä aamulla aikaisin kun lapset vielä nukkuu, tai sitten illalla kun ovat jo nukkumassa jos energiaa vielä silloin riittää. Aamu on mielestäni hyvä.

Mulla ei ole työmatkojen aikana yhtään sellaista aikaa, jota en olisi töissä, lasten kanssa tai nukkumassa, jos en palkkaa lapsenvahtia.

Herääkö lapset siis joskus viideltä aamulla? Kuulostaa kyllä äärimmäisen raskaalta, jos lapset ei edes nuku ollenkaan eri aikaan. Lapsethan nukkuvat useamman tunnin enemmän kuin aikuiset.

Isompi nukahtaa klo 22 ja mun pitää nosta kuudelta, että ehdin viemään lapset aamulla. En pysty nipistämään tosta uniajasta ollenkaan, kun on muutenkin uniongelmia. Ap

Miksi esikoinen nukahtaa noin myöhään? Hän saa todella vähän unta, jos joutuu heräämään aamulla seitsemältä ja nukkuu muutenkin huonosti.

Tee kokeilu, osta kuukauden ajan eineksiä eli jätä ruuanlaittoahdistus hetkeksi !

Vierailija kirjoitti:

Kylmää kyytiä kyllä lapsille. Jää varmaan mukavat muistot siitä että äidille ei kelvannut ja hyi kun leipominen ja ruoanlaitto sotkee eikä voi lapsia ottaa mukaan. Saa kyllä itse olla tyytyväinen siihen että omassa lapsuuskodissa meillä oli tilaa osallistua vaikka sotkuakin tuli ja varmasti välillä äiti tai isä joutui vähän korjailemaan jälkiä muttei sitä meille kitisty. Samoin olen oman lapsen ottanut mukaan kotitöihin ja ruoan laittoon, toki miettien mihin se 2v tai 6v turvallisesti voi osallistua. Sulla ap kuulostaa olevan ihan normi 2v joka tietysti haluaa tehdä häntä kiinnostavia juttuja ilman että äiti sanoo mikä on kivaa ja kelpaako pienen puuha.

Tässähän nyt en ole sanonut, ettei meillä koskaan leivottaisi, mutta sen olen sanonut, että en siitä nauti lasten kanssa. Nautin ruoanlaitossa ja leipomisessa siitä, että saan tehdä kaikki asiat ohjeen mukaisesti, ja lapset eivät tee. Laitan aina telkkarin auki, kun teen ruokaa, lapset katsovat sitä. Ap

Tsemppiä ap. Tiedän tunteen täsmälleen. Ja syynä masennus. Karua, mutta totta. En jaksaisi omaa lastani yhtään, siis oikeasti en nauti mistään tekemisestä hänen kanssaan. Vaikka haluaisin, enemmän kuin mitään.

Vierailija kirjoitti:

Tee kokeilu, osta kuukauden ajan eineksiä eli jätä ruuanlaittoahdistus hetkeksi !

Ruuanlaitto on varmaan ainoa asia arjessa, joka ei ahdista. Ap

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä ap. Tiedän tunteen täsmälleen. Ja syynä masennus. Karua, mutta totta. En jaksaisi omaa lastani yhtään, siis oikeasti en nauti mistään tekemisestä hänen kanssaan. Vaikka haluaisin, enemmän kuin mitään.

Jep. Kiitos kommentista. Masennustaustaakin minulta löytyy jo teini-iästä saakka. Tähänkin voi kommentoida että kannattiko sitten lisääntyä. No ei tietenkään, mutta kun hetken voin paremmin niin luulin että jaksaisin. 6-vuotiasta jaksan, kun hänen kanssaan voin tyyliin viikata pyykkiä ja puhua avaruudesta. Sit luetaan omia kirjojamme vierekkäin. Olisipa pienempikin jo noin iso. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nuo sisarukset siis voivat tehdä toisilleen jos et ole koko ajan metrin päässä vahtimassa? 

Esimerkiksi isompi laittaa peiton 2v:n naamalle ja menee siihen itse vielä päälle, vaikka olen sanonut sata kertaa että noin ei tehdä. Ei tarkoita pahaa, mutta ei muista mitä voi tapahtua, kun on vaan niin hauskaa hänen mielestään. Ap

Kuulostaa siltä,  että sillä isommalla on ongelmia. Ei tuon ikäisiä pitäisi joutua koko ajan vahtimaan.

Ei häntä joudukaan silloin kun ei ole pienen kanssa. Isompi on oikein hyvää seuraa enkä hänestä enää kaipaa ns. taukoa ollenkaan. Ap

Ei tuo isompi lapsi ole ihan normaali, jos peiton laittaa pienen päälle ja kiip

Minua ei säälitä ap:n lapset, ap ei kuulosta mielestäni mitenkään huonolta äidiltä tai muutenkaan vialliselta ihmiseltä.

Minun korvaani kuulostaa siltä, että ap on vaan väsynyt elämäntilanteeseensa ja uniongelmiinsa, eikä jaksa normaalia eloisaa 2-vuotiasta. Se on kuitenkin vain vaihe, ja parin vuoden päästä meininki luultavasti jo ihan eri.

Jos mies tekee reissutyötä ja paljon pois arjesta, niin kohtuullista olisi kompensoida sitä jotenkin. Ei ole reilua, jos ap tekee täyttä työaikaa ja huolehtii kaikesta.