Onko muita elämässä huono onnisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen melkein 40v mies. Nuorena kiusattu ja syrjitty, vanhempana yhä syrjitty. En hirveästi tykkää ihmisistä, mutta sentään olen huolehtinut kunnostani ja taloudestani. Taloudellinen tilanteeni on hyvä. Jotkut valittavat rahasta, mutta eivät ole valmiita järjestelmällisesti hoitamaan talouttaan hyvin päästäkseen edes kohtuulliseen taloudelliseen asemaan. Kyllä talousasioita hankalampi asia on ihmiset. Helpompaa on olla pois ihmisten luota, koska moni on aika kamala sellaisille, jotka eivät ole samanlaisia "normoja" kuin hän. Onneksi saa tehdä etätöitä.

 

Vaikka talouden hallinta on sinulle helppoa, ei se ole sitä kaikille. Joku voisi vastata sinulle, että "Jotkut valittavat ihmissuhteusen vaikeudedta, mutta eivät ole valmiita järjestelemällisesti hoitamaan ihmissuht

"En ole tuo aiempi, mutta ihmettelen näkökulmaasi. Jos ihminen joutuu koko elämänsä kiusatuksi ja syrjityksi niin itse voi myös vaikuttaa siihen, että onko tekemisissä tämän kaltaisten ihmisten kanssa. Kannattaa pohtia, että miksi hakeudut tietynlaisten ihmisten pariin. Ja toisekseen, jos ihminen tulee koko elämänsä omasta mielestään syrjityksi niin katsoisin kyllä peiliin ja kysyisin, että miksi näin? Onko vastaus kuitenkin siellä peilissä? "

Suomessa on niin paljon syrjivää ryhmädynamiikkaa ja suvaitsemattomuutta erilaisuutta kohtaan (varsinkin jos on erilainen kantasuomalainen), että ei siltä syrjinnältä voi oikein mitenkään välttyä. Kaikkein pahinta oli olla kouluissa. Siellä on liikaa vapaa-aikaa, niin dorkimmat tyypit pystyvät käyttämään aikaansa erilaisten ihmisten haukkumiseen ja huonoon kohtelemiseen, ignoraamiseen yms. Töissä parempi, sillä on pakko tehdä töitä. Mutta on minua töissäkin selän takana haukuttu, fyysisten ominaisuuksien takia yms. Se nyt vain on niin, että se narsuin tyyppi tai joku muu "johtaja" usein päättää mitä mieltä ryhmän on oltava yhdestä tyypistä ja ne muut sitten vaan seuraa perässä. Eivät muutakaan uskalla. Kavereitakaan ei ole liikaa, niin ainut vaihtoehto on olla hengaamatta selkäänpuu*ottajien kanssa. Kyllä ne vaihtoehdot sitten vähenevät hyvin pieneen ihmismäärään. Jos ei tällaista ole joutunut koskaan kokemaan, niin aika helpolla on päässyt elämässä!

Vierailija kirjoitti:

"En ole tuo aiempi, mutta ihmettelen näkökulmaasi. Jos ihminen joutuu koko elämänsä kiusatuksi ja syrjityksi niin itse voi myös vaikuttaa siihen, että onko tekemisissä tämän kaltaisten ihmisten kanssa. Kannattaa pohtia, että miksi hakeudut tietynlaisten ihmisten pariin. Ja toisekseen, jos ihminen tulee koko elämänsä omasta mielestään syrjityksi niin katsoisin kyllä peiliin ja kysyisin, että miksi näin? Onko vastaus kuitenkin siellä peilissä? "

Vau. Syytät syrjittyjä syrjityksi tulemisesta. Taidat olla sellainen ihminen, että potkit muita ihan huviksesi.

Joo. Niinhän ne aina tekee. Katso muuten huviksesi noita FB:n sinkkuryhmiä. Ne ovat täynnä noita toksisia ihmisiä ja syrjijöitä. Miehetkin siellä haukkuvat kilpaa toisia miehiä saadakseen suosiota naisilta. Karmeaa menoa.

Vierailija kirjoitti:

Elämää ei voi pidentää, mutta sitä voi aina lyhtentää. Valtavan lohduttavaa, että tämän kaiken voi vaan päättää. 

Jos vaan voiskin päättää jollakin tuskattomalla tavalla, kuten vain nukahtamalla pois...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämää ei voi pidentää, mutta sitä voi aina lyhtentää. Valtavan lohduttavaa, että tämän kaiken voi vaan päättää. 

Jos vaan voiskin päättää jollakin tuskattomalla tavalla, kuten vain nukahtamalla pois...

Mä olen tutkinut monta kertaa Dignitaksen sivuja, uskon että saisin avustetun itsem*rhan mt ongelmien vuoksi, on vaan isotöinen ja kallis homma. Pitäisi saada Suomeenkin tuollainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämää ei voi pidentää, mutta sitä voi aina lyhtentää. Valtavan lohduttavaa, että tämän kaiken voi vaan päättää. 

Mikä siinä on lohduttavaa että tämän kaiken voi päättää? Mitä sen jälkeen? Mistä tiedät onko sitten parempaa vai pahempaa?

 

Eri, mutta minusta on selvää että tämä biologinen koneisto tuottaa tietoisuuden ja persoonallisuuden, ja kun se lopullisesti kuolemassa sammuu, ei ole yhtään mitään, ei pahempaa eikä parempaa. Minua ei vaan enää ole. Se on aika paljon parempi vaihtoehto kuin kärsimys. 

Minusta on hauskaa että joku av mamma julistaa tietävänsä mitä tietoisuus on kun sitä ei koko tiedeyhteisö pysty selittämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämää ei voi pidentää, mutta sitä voi aina lyhtentää. Valtavan lohduttavaa, että tämän kaiken voi vaan päättää. 

Jos vaan voiskin päättää jollakin tuskattomalla tavalla, kuten vain nukahtamalla pois...

Mä olen tutkinut monta kertaa Dignitaksen sivuja, uskon että saisin avustetun itsem*rhan mt ongelmien vuoksi, on vaan isotöinen ja kallis homma. Pitäisi saada Suomeenkin tuollainen. 

 

Joskus ihmettelen miksi ihmiset on niin itsetuhoisia ja myös toisiaan tuhoavia. Ihankuin joku kuoleman kultti olisi lumonnut kaikki. Yhtäkkiä kaikki toivoo jotain avustettua itsemurhaohjelmaa niinkuin nälkäinen leipää. Monet haaveilee ja säästää jotta pääsisivät hengestään.

Vierailija kirjoitti:

Pitkässä juoksussa hyvä ja huono tuuri menee tasan kaikilla. Kaikki muu on sitten valinnoista ja asenteesta kiinni.

Aika naiivia ajatella, että tuuri menisi tasan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen melkein 40v mies. Nuorena kiusattu ja syrjitty, vanhempana yhä syrjitty. En hirveästi tykkää ihmisistä, mutta sentään olen huolehtinut kunnostani ja taloudestani. Taloudellinen tilanteeni on hyvä. Jotkut valittavat rahasta, mutta eivät ole valmiita järjestelmällisesti hoitamaan talouttaan hyvin päästäkseen edes kohtuulliseen taloudelliseen asemaan. Kyllä talousasioita hankalampi asia on ihmiset. Helpompaa on olla pois ihmisten luota, koska moni on aika kamala sellaisille, jotka eivät ole samanlaisia "normoja" kuin hän. Onneksi saa tehdä etätöitä.

 

Vaikka talouden hallinta on sinulle helppoa, ei se ole sitä kaikille. Joku voisi vastata sinulle, että "Jotkut valittavat ihmissuhteusen vaikeudedta, mutta eivät ole valmiita järjestelemällisesti hoitamaan ihmissuhteitaan hyvin päästäkseen edes kohtuulliseen sosua

Taloudellinen tilanne ei useinkaan ole vain omissa käsissä, oikeastaan melko harvoin. Riippuu millaiseen perheeseen olet syntynyt (kannustetaanko kouluttautumaan, onko päihdeongelmia yms.), satutko sairastumaan, onko valitsemallasi alalla töitä kun valmistut ja myöhemmin sekä lukemattomat asiat. Siihen ei mikään matikan tunnilla kuuntelu auta. Sosiaalisia suhteita pitää hoitaa aivan samalla tavalla kun taloudellisia asioita, ei ne kenellekkään tule vain tyhjästä. Pitää muistaa kuunnella ja olla apuna myös muille. Pitää aktiivisesti käydä paikoissa ja kutsua muita myös itse. Usein sosiaalisissa suhteissa metsä vastaa niin kuin sinne huutaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen melkein 40v mies. Nuorena kiusattu ja syrjitty, vanhempana yhä syrjitty. En hirveästi tykkää ihmisistä, mutta sentään olen huolehtinut kunnostani ja taloudestani. Taloudellinen tilanteeni on hyvä. Jotkut valittavat rahasta, mutta eivät ole valmiita järjestelmällisesti hoitamaan talouttaan hyvin päästäkseen edes kohtuulliseen taloudelliseen asemaan. Kyllä talousasioita hankalampi asia on ihmiset. Helpompaa on olla pois ihmisten luota, koska moni on aika kamala sellaisille, jotka eivät ole samanlaisia "normoja" kuin hän. Onneksi saa tehdä etätöitä.

 

Vaikka talouden hallinta on sinulle helppoa, ei se ole sitä kaikille. Joku voisi vastata sinulle, että "Jotkut valittavat ihmissuhteusen vaikeudedta, mutta eivät ole valmiita järjestelemällisesti hoitamaan ihmissuht

En allekirjoita tästä kaikkea, voi aivan normaali ja mukavakin ihminen tulla joissakin tilanteissa syrjityksi ilman mitään järkevää syytä. Mutta olen kyllä huomannut, että usein syrjityt ihmiset ovat sosiaalisesti melko heikkolahjaisia. Eivät ole kiinnostuneita kun omista asioistaan, puhuvat päälle, ovat negatiivisia, usein aloitekyvyttömiä, huonoja ylläpitämään keskusteluja ja omaavat omalaatuisen huumorintajun. Jos syrjityt ovat sitä mieltä, että asia ei ole laisinkaan heistä ja heidän luonteenpiirteistää kiinnis, mikseivät he löydä seuraa toisistaan? Koska usein syrjitytkään eivät pudä muista syrjityistä, sillä heidän seuransa on usein todella raskasta. Muutenhan asia olisi pitkälti sillä ratkaistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En ole tuo aiempi, mutta ihmettelen näkökulmaasi. Jos ihminen joutuu koko elämänsä kiusatuksi ja syrjityksi niin itse voi myös vaikuttaa siihen, että onko tekemisissä tämän kaltaisten ihmisten kanssa. Kannattaa pohtia, että miksi hakeudut tietynlaisten ihmisten pariin. Ja toisekseen, jos ihminen tulee koko elämänsä omasta mielestään syrjityksi niin katsoisin kyllä peiliin ja kysyisin, että miksi näin? Onko vastaus kuitenkin siellä peilissä? "

Vau. Syytät syrjittyjä syrjityksi tulemisesta. Taidat olla sellainen ihminen, että potkit muita ihan huviksesi.

Joo. Niinhän ne aina tekee. Katso muuten huviksesi noita FB:n sinkkuryhmiä. Ne ovat täynnä noita toksisia ihmisiä ja syrjijöitä. Miehetkin siellä haukkuvat kilpaa toisia miehiä saadakseen suosiota naisilta. Karmeaa menoa.

Jätin Facebookin jo yli 10 vuotta sitten. Enkä ole katunut. Käytännössä en missään ns somessa ole. Tuo muiden haukkuminen oman edun nimissä.on kyllä kummallista. Olen muuten huomannut, että ainakin omalla kohdallani se muiden haukkuminen tekee vain omasta olostani huonomman. Ei ole juuri mielenkiintoa ketään siksi alkaa haukkumaan. En tiedä, ollako tästä sitten ylpeä vai ei, mutta eipä tuolla mitään väliäkään ole. Ihmiset nykyään tekevät johtopäätökset suurin piirtein naaman perusteella. Jos naama ei miellytä, ollaan todella paskamaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämää ei voi pidentää, mutta sitä voi aina lyhtentää. Valtavan lohduttavaa, että tämän kaiken voi vaan päättää. 

Mikä siinä on lohduttavaa että tämän kaiken voi päättää? Mitä sen jälkeen? Mistä tiedät onko sitten parempaa vai pahempaa?

 

Eri, mutta minusta on selvää että tämä biologinen koneisto tuottaa tietoisuuden ja persoonallisuuden, ja kun se lopullisesti kuolemassa sammuu, ei ole yhtään mitään, ei pahempaa eikä parempaa. Minua ei vaan enää ole. Se on aika paljon parempi vaihtoehto kuin kärsimys. 

Minusta on hauskaa että joku av mamma julistaa tietävänsä mitä tietoisuus on kun sitä ei koko tiedeyhteisö pysty selittämään. 

Yritäpä todistaa tuo vääräksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämää ei voi pidentää, mutta sitä voi aina lyhtentää. Valtavan lohduttavaa, että tämän kaiken voi vaan päättää. 

Jos vaan voiskin päättää jollakin tuskattomalla tavalla, kuten vain nukahtamalla pois...

Mä olen tutkinut monta kertaa Dignitaksen sivuja, uskon että saisin avustetun itsem*rhan mt ongelmien vuoksi, on vaan isotöinen ja kallis homma. Pitäisi saada Suomeenkin tuollainen. 

 

Joskus ihmettelen miksi ihmiset on niin itsetuhoisia ja myös toisiaan tuhoavia. Ihankuin joku kuoleman kultti olisi lumonnut kaikki. Yhtäkkiä kaikki toivoo jotain avustettua itsemurhaohjelmaa niinkuin nälkäinen leipää. Monet haaveilee ja säästää jotta pääsisivät hengestään.

No et pysty käsittämään että elämä on monelle joka hetki pelkkää tuskaa ja olemattomuus olisi paljon parempi kuin kärsimys. Kyllä kovista kivuista kärsivät eläimetkin lopetetaan. 

"En allekirjoita tästä kaikkea, voi aivan normaali ja mukavakin ihminen tulla joissakin tilanteissa syrjityksi ilman mitään järkevää syytä. Mutta olen kyllä huomannut, että usein syrjityt ihmiset ovat sosiaalisesti melko heikkolahjaisia. Eivät ole kiinnostuneita kun omista asioistaan, puhuvat päälle, ovat negatiivisia, usein aloitekyvyttömiä, huonoja ylläpitämään keskusteluja ja omaavat omalaatuisen huumorintajun. Jos syrjityt ovat sitä mieltä, että asia ei ole laisinkaan heistä ja heidän luonteenpiirteistää kiinnis, mikseivät he löydä seuraa toisistaan? Koska usein syrjitytkään eivät pudä muista syrjityistä, sillä heidän seuransa on usein todella raskasta. Muutenhan asia olisi pitkälti sillä ratkaistu"

Yleensä riittää, että toinen vaikuttaa oudolta. Tavalla tai toisella. Se aiheuttaa automaattisesti reaktion. Kun ihmiset vieläpä ovat täysin kadottaneet kyvyn tulkita toista ihmistä (koska ovat verkossa koko ajan), on se reaktio automaattisesti pelko...

Jaksoin pitkään iloita toisten menestyksestä ja onnesta elämässä koska ajattelin vain, ettei heidän onnensa ole minulta pois ja kiva, kun toisilla menee hyvin. Olin jopa kiitollinen, että toiset eivät joutuneet menemään läpi samanlaisia vaikeuksia mitä itse. Ajattelin, että kyllä se kurssi kohta muuttuu ja elämä muuttuu paremmaksi. 

Ja vitut muuttui. Kyllä se menee niin että toisilla menee aina hyvin ja paremmaksi vaan muuttuu, ja toisille sataa loputonta paskaa niskaan. En vaan jaksanut sitä, ja niinhän minustakin tuli sitten kylmä ja vittumainen, enkä jaksa enää olla edes peruskohtelias ihmisille. Mikä raivostuttaa eniten on se, että yleensä ne ihmiset joilla menee koko ajan hyvin eivät edes arvosta sitä - ja miten toisaalta osaisivatkaan arvostaa, koska eiväthän he tiedä, miten huonosti asiat voivat olla. Sitten oma lukunsa on ne paskiaiset, jotka eivät edes ansaitsisi kaikkea sitä hyvää, mitä saavat. Ja typerää on, että nämä ihmiset saattavat tulla voivottelemaan jtn aivan olematonta asiaa, joka ei edes ole mikään oikea huoli tai vaiva, sellaiselle kuka on jo valmiiksi huono-onninen. Te, joilla on käynyt hyvä tuuri elämässä niin olkaa vaan hiljaa ja kiitollisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen melkein 40v mies. Nuorena kiusattu ja syrjitty, vanhempana yhä syrjitty. En hirveästi tykkää ihmisistä, mutta sentään olen huolehtinut kunnostani ja taloudestani. Taloudellinen tilanteeni on hyvä. Jotkut valittavat rahasta, mutta eivät ole valmiita järjestelmällisesti hoitamaan talouttaan hyvin päästäkseen edes kohtuulliseen taloudelliseen asemaan. Kyllä talousasioita hankalampi asia on ihmiset. Helpompaa on olla pois ihmisten luota, koska moni on aika kamala sellaisille, jotka eivät ole samanlaisia "normoja" kuin hän. Onneksi saa tehdä etätöitä.

 

Vaikka talouden hallinta on sinulle helppoa, ei se ole sitä kaikille. Joku voisi vastata sinulle, että "Jotkut valittavat ihmissuhteusen vaikeudedta, mutta eivät ole valmiita järjestelemällisesti hoitamaan ihmissuht

"Taloudellinen tilanne ei useinkaan ole vain omissa käsissä, oikeastaan melko harvoin. Riippuu millaiseen perheeseen olet syntynyt (kannustetaanko kouluttautumaan, onko päihdeongelmia yms.), satutko sairastumaan, onko valitsemallasi alalla töitä kun valmistut ja myöhemmin sekä lukemattomat asiat. Siihen ei mikään matikan tunnilla kuuntelu auta."

Taas ihme selittelyä, joka ei perustu millekään faktoille. Millainen perhe? Eikö tosiaan mitään omaa tahtoa ole? Minun perheessäni miehillä on aina ollut päihdeongelmia. Minä ihan itse päätin katkaista sen. Juon kyllä, mutta ikääntyessäni jatkossa vain vähemmän kuin mitä nuorempana, enkä oikeastaan koskaan ole edes ollut mikään ju0ppo. Sairastumiset olen saanut hoidettua joko työterveydessä taikka julkisella. Ja olen ennaltaehkäissyt niitä liikunnalla ja ruokavaliolla. Noihin molempiin asioihin löytyy netistä tietoa ilmaiseksi. En saanut koskaan oman alani töitä ennen kun valmistuin, mutta tein vkl ja kesät edes jotain osa-aikaisesti! Enkä koskaan päässyt niihin huippupalkkaisiin oma alan töihin, koska en kuulu parhaaseen 10 % eikä minulla ole hyväveli-suhteita. Aloitin 3. asteen opinnot 2008, eli vähän ennen roskapankki-lamaa, joten olen tällainen väliinputoajia. Silti olen aina tehnyt töitä enkä vaan valittanut. Ja pitänyt kulut kurissa. En esim. hanki lemmikkiä, sillä se on liian kallis. Uutisista saa useinkin lukea, että työttömät ihmiset ovat hankkineet lemmikkejä, polttavat röökiä, käyvät kuppiloissa jatkuvasti ym. jatkuvaa tuhlaamista. Hienoja tekosyitä toki saa keksiä! :D

"Sosiaalisia suhteita pitää hoitaa aivan samalla tavalla kun taloudellisia asioita, ei ne kenellekkään tule vain tyhjästä. Pitää muistaa kuunnella ja olla apuna myös muille. Pitää aktiivisesti käydä paikoissa ja kutsua muita myös itse. Usein sosiaalisissa suhteissa metsä vastaa niin kuin sinne huutaa."

Ei ole noin helppoa. Helppo huudella, jos ei ole koskaan joutunut kiusatuksi&syrjityksi. Et tiedä miten se vaikuttaa ihmiseen. Varsinkin nuorella iällä.

Vierailija kirjoitti:

"En ole tuo aiempi, mutta ihmettelen näkökulmaasi. Jos ihminen joutuu koko elämänsä kiusatuksi ja syrjityksi niin itse voi myös vaikuttaa siihen, että onko tekemisissä tämän kaltaisten ihmisten kanssa. Kannattaa pohtia, että miksi hakeudut tietynlaisten ihmisten pariin. Ja toisekseen, jos ihminen tulee koko elämänsä omasta mielestään syrjityksi niin katsoisin kyllä peiliin ja kysyisin, että miksi näin? Onko vastaus kuitenkin siellä peilissä? "

Vau. Syytät syrjittyjä syrjityksi tulemisesta. Taidat olla sellainen ihminen, että potkit muita ihan huviksesi.

Olen itse entinen koulukiusattu, joten olet väärässä. Ihminen voi kuitenkin aikuisena valita seuransa hyvin pitkälle. Ja rehellisesti sanottuna ihmettelen sitä, jos ihminen tulee koko elämänsä ajan aina vaan syrjityksi ja kiusatuksi. Kyllä siinä väkisellä herää ajatus siitä, että miksi näin tai voisiko vika ollakin siellä peilissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen melkein 40v mies. Nuorena kiusattu ja syrjitty, vanhempana yhä syrjitty. En hirveästi tykkää ihmisistä, mutta sentään olen huolehtinut kunnostani ja taloudestani. Taloudellinen tilanteeni on hyvä. Jotkut valittavat rahasta, mutta eivät ole valmiita järjestelmällisesti hoitamaan talouttaan hyvin päästäkseen edes kohtuulliseen taloudelliseen asemaan. Kyllä talousasioita hankalampi asia on ihmiset. Helpompaa on olla pois ihmisten luota, koska moni on aika kamala sellaisille, jotka eivät ole samanlaisia "normoja" kuin hän. Onneksi saa tehdä etätöitä.

 

Vaikka talouden hallinta on sinulle helppoa, ei se ole sitä kaikille. Joku voisi vastata sinulle, että "Jotkut valittavat ihmissuhteusen vaikeudedta, mutta eivät ole

"En allekirjoita tästä kaikkea, voi aivan normaali ja mukavakin ihminen tulla joissakin tilanteissa syrjityksi ilman mitään järkevää syytä. Mutta olen kyllä huomannut, että usein syrjityt ihmiset ovat sosiaalisesti melko heikkolahjaisia. Eivät ole kiinnostuneita kun omista asioistaan, puhuvat päälle, ovat negatiivisia, usein aloitekyvyttömiä, huonoja ylläpitämään keskusteluja ja omaavat omalaatuisen huumorintajun."

Kerroit juuri sen kuinka epäsuvaitseva itse olet! Ja mites luulet ihmisen kehittyvän sosiaalisesti, jos häntä on syrjitty koko ikänsä ajan? Varmaan ei osaa noudattaa niitä pa...kavammaisia "kirjoittamattomia sääntöjä", joita kaltaisesi suvaitsemattoman ja ymmärtämättömän ihmisen mielestä pitäisi noudattaa. Ja on vähän outo. HUI! Kauheaa! Ja usein kyllä ne normotkin ovat huonoja ylläpitämään keskusteluja, varsinkin jos puhuvat meidän "outojen" kanssa, sillä eivät silloin edes yritä sitä, vaan yrittävät vain päästä tilanteesta mahdollisimman nopeasti pois. Et kyllä ymmärrä mitään kausaliteetista.

"Jos syrjityt ovat sitä mieltä, että asia ei ole laisinkaan heistä ja heidän luonteenpiirteistää kiinnis, mikseivät he löydä seuraa toisistaan? Koska usein syrjitytkään eivät pudä muista syrjityistä, sillä heidän seuransa on usein todella raskasta. Muutenhan asia olisi pitkälti sillä ratkaistu."

No siis niinhän moni syrjitty/kiusattu löytääkin seuraa toisistaan. Niin minäkin aikoinaan yläasteella ja hyvin tuli toimeen. Miksi valehtelet? Yleensä pidän enemmän niistä syrjityistä ihmisistä kuin syrjivistä normoista ja suosituista k...päistä. Parhaiten tulen toimeen sellaisten "kaikkien kavereiden" ja sit niiden outojen tyyppien kanssa, jos eivät ole k...päitä, ja usein eivät kyllä ole! Ongelma on nimenomaan normoissa, jotka eivät suostu poistumaan kuplastaan koskaan, missään tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämää ei voi pidentää, mutta sitä voi aina lyhtentää. Valtavan lohduttavaa, että tämän kaiken voi vaan päättää. 

Mikä siinä on lohduttavaa että tämän kaiken voi päättää? Mitä sen jälkeen? Mistä tiedät onko sitten parempaa vai pahempaa?

 

Eri, mutta minusta on selvää että tämä biologinen koneisto tuottaa tietoisuuden ja persoonallisuuden, ja kun se lopullisesti kuolemassa sammuu, ei ole yhtään mitään, ei pahempaa eikä parempaa. Minua ei vaan enää ole. Se on aika paljon parempi vaihtoehto kuin kärsimys. 

Minusta on hauskaa että joku av mamma julistaa tietävänsä mitä tietoisuus on kun sitä ei koko tiedeyhteisö pysty selittämään.&nbs

*huokaus* mitä järkeä on tässä todistelussa? Mäkään en pysty todistaa sulle että pierasin viis minuuttia sitten etkä sä pysty todistaa mulle mitään. Jos mä en nimittäin usko mitä sanot. Näin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä elämä on vain yksi pieni hetki, ei tämä ole meidän koti. Elämän tarkoitus on tehdä päätös kummalla puolella haluaa olla pysyvästi. Turhaa miettiä "onnea" täällä tai menestystä. Ainakaan omaa.

No eiköhän se ole selvää kummalle puolelle huono onniset joutuu, samaa jatkumoa

 

Ap

Ei kaikille. Esimerkiksi minä en näe asioita niin että se olisi tuurista kiinni, vaan että meillä kaikilla on vapaa tahto. Jokainen uskoo miten haluaa. Mutta ymmärrän että helposti tuollaisen käsityksenkin voi omaksua. Ethän voi päättää mihin synnyt. Entä jos syntyy kuningassukuun joka saa kuninkuusoikeutensa joltain antiikin jumalalta? Eikös kunkku Charles kertonut omista juuristaan jotain tällasta? Hitto jos syntyisi johonkin tällaseen perheeseen mutta ei sitten itseä alkaisikaan yhtää

Joidenkin aivotutkijoidenkaan mukaan ei välttämättä ihmisellä ole täysin vapaata tahtoa. Mistä ajatuksesi tulevat? Esim. Michael Jackson kuvasi, että hänen laulunsa olivat lahja Jumalalta - mistä nämä hienot ideat kappaleisiin kumpusivatkaan?

Itse olen tajunnut aikuisiälläni, että minulla on ollut autistisia piirteitä ja ne ovat vaikuttaneet paljon elämässäni pärjäämiseen.