Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni puhuu lapsilleen "sitten kun on sinun ylioppilasjuhlat" ja "sitten kun olet yliopistossa"... Lapset ovat vasta 12 ja 14!!!
25.05.2025 |
Järkytyin, että hän odottaa lastensa menevän lukioon ja yliopistoon. Melkoiset paineet varmaan asettaa. Eikö lapset saa itse valita? Entä jos haluaa olla taksikuski, baarimikko tai siivooja? Ei siihen mitään lukiota tarvita. Mistä edes tietää tulevatko lapset ikinä pääsemään yliopistoon, kai sinne on pääsyvaatimukset ja kokeet jne. Ja kuka ylipäätään puhuu koko ajan koilutuksesta? Antaa lasten olla lapsia, eihän nämä asiat kosketa heitä vielä pitkään aikaan!
Kommentit (474)
Vierailija kirjoitti:
Mitta entä jos lapset ei vaikka haluakkaan? Melkoista manipulointia ja aivopesua äidiltä, sanoisin. Itse on opettaja, niin ilmeisesti ei sitten vähempi riitä lapsillekaan. Menisihän siinä maine. Lapsiraukat!
Ap
Todennäköisesti lapset on itsekin asiasta puhuneet. Kyllä meillä oli jo 12-vuotiailla varsin selkeää mihin haluavat ysin jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt vietetään lakkiaisaikaa ja käydään tuttujen ja sukulaisnuorten juhlissa. Aivan normaalia puhua näistä virstanpylväilstä lapsille että sitten kun sinä pääset
ripille
ylioppilaaksi
armeijaan
jne
Kuuluu suomalaiseen kulttuuriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä 14-vuotiaan koulumenestys jo aika hyvin kertoo onko tulevaisuus amis vai lukio.
Eikä kerro!
ite olin surkea koulussa, mutta niinpä vaan pääsin korkeakouluun pääsykokeen kautta!
Olen täsmälleen samaa mieltä. Varsinkin pojat heräävät lukion viimeisenä vuotena, että nyt tarttis ruveta tekeen jotain ja skarppaavat hyvät arvosanat kirjoituksista tai viimeistään pääsykokeissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä 14-vuotiaan koulumenestys jo aika hyvin kertoo onko tulevaisuus amis vai lukio.
Eikä kerro!
ite olin surkea koulussa, mutta niinpä vaan pääsin korkeakouluun pääsykokeen kautta!Olen täsmälleen samaa mieltä. Varsinkin pojat heräävät lukion viimeisenä vuotena, että nyt tarttis ruveta tekeen jotain ja skarppaavat hyvät arvosanat kirjoituksista tai viimeistään pääsykokeissa.
Hankala ikä, kun pääsee auton rattiin ja baariinkin. Kyllä suosittelisin tekemään sen opiskelutyön pikkuisen aikaisemmin, niin abivuonna voi vaikka päinvastoin pikkuisen relata.
Vierailija kirjoitti:
Nyt vietetään lakkiaisaikaa ja käydään tuttujen ja sukulaisnuorten juhlissa. Aivan normaalia puhua näistä virstanpylväilstä lapsille että sitten kun sinä pääset
ripille
ylioppilaaksi
armeijaan
jne
Kuuluu suomalaiseen kulttuuriin.
Nykyisin nuorten koulu- ja työkokemus on kylläkin muskari, eskari, ripari ja sivari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin ennemmin sinuna huolissani jos tuttusi puhuisi lapsilleen että sitten kun sinä sairastut mielenterveysongelmiisi, jäät luokallesi., syrjäydyt ja joudut työttömäksi
Itseä ihmetyttää välillä että tietämys eri koulutuspoluista on kapeaa. Toisella asteella voi tehdä myös kaksoistutkinnon (tai kolmois) ja että ammatillinen koulutus tuottaa myös korkeakoulukelpoisuuden. Yo-lakki ei aina ole oikotie onneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt vietetään lakkiaisaikaa ja käydään tuttujen ja sukulaisnuorten juhlissa. Aivan normaalia puhua näistä virstanpylväilstä lapsille että sitten kun sinä pääset
ripille
ylioppilaaksi
armeijaan
jne
Kuuluu suomalaiseen kulttuuriin.
Nykyisin nuorten koulu- ja työkokemus on kylläkin muskari, eskari, ripari ja sivari.
Maanpuolustustahto on Suomessa arvossaan. Sivariin joudutaan nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä 14-vuotiaan koulumenestys jo aika hyvin kertoo onko tulevaisuus amis vai lukio.
Eikä kerro!
ite olin surkea koulussa, mutta niinpä vaan pääsin korkeakouluun pääsykokeen kautta!Olen täsmälleen samaa mieltä. Varsinkin pojat heräävät lukion viimeisenä vuotena, että nyt tarttis ruveta tekeen jotain ja skarppaavat hyvät arvosanat kirjoituksista tai viimeistään pääsykokeissa.
Hankala ikä, kun pääsee auton rattiin ja baariinkin. Kyllä suosittelisin tekemään sen opiskelutyön pikkuisen aikaisemmin, niin abivuonna voi vaikka päinvastoin pikkuisen relata.
Ketään ei voi pakottaa. Tukea voi, olla kiinnostunut ja kannustaa. Ei omat lapsetkaan aikanaan onnistuneet kaikessa ja aina, mutta kirjoittivat ylioppilaiksi, pääsivät yliopistoon ja valmistuivat, toinen varsinkin huippuarvosanoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä 14-vuotiaan koulumenestys jo aika hyvin kertoo onko tulevaisuus amis vai lukio.
Eikä kerro!
ite olin surkea koulussa, mutta niinpä vaan pääsin korkeakouluun pääsykokeen kautta!Tarkoitatko korkeakoululla nyt ammattisurkeaa? Sehän on tarkoitettu heille, jotka eivät opinnoissa oikein pärjänneet ja yliopisto jäi haaveeksi.
ohis
Ammattikorkeakoulu on ammattikorkeakoulu.
Pääsin yliopistoon!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt vietetään lakkiaisaikaa ja käydään tuttujen ja sukulaisnuorten juhlissa. Aivan normaalia puhua näistä virstanpylväilstä lapsille että sitten kun sinä pääset
ripille
ylioppilaaksi
armeijaan
jne
Kuuluu suomalaiseen kulttuuriin.
Nykyisin nuorten koulu- ja työkokemus on kylläkin muskari, eskari, ripari ja sivari.
Maanpuolustustahto on Suomessa arvossaan. Sivariin joudutaan nykyään.
Oli vissiin huono läppä 😂.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noh äityli pääsee aikanaan hehkuttamaan ja leveilemään lapsillaan....
Vetää vaan hiljaiseksi tämä vuosien manipulointi.
Ap
Sinähän voit antaa heikommat eväät omille lapsillesi pärjätä. Ei se ole pakollista.
Vierailija kirjoitti:
Itseä ihmetyttää välillä että tietämys eri koulutuspoluista on kapeaa. Toisella asteella voi tehdä myös kaksoistutkinnon (tai kolmois) ja että ammatillinen koulutus tuottaa myös korkeakoulukelpoisuuden. Yo-lakki ei aina ole oikotie onneen.
Minä taas ajattelisin siltä kannalta, että yhteiskunta on koko ajan rajoittamassa opiskelumahdollisuuksia. Siksi mieluummin yksi tutkinto kerrallaan, täysillä keskittyen ja tosi tarpeeseen. Jos myöhemmin ei saa enää tehdä toista ammattitutkintoa, voi olla aika vaikeaa uudelleenkouluttautua, jos elämäntilanne tai terveys estää sen alkuperäisen ammatin harjoittamisen. Eli itse suosittelen lapsilleni aluksi lukiota ja sen jälkeen tiukkaa harkintaa, mitä elämässään haluaa tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseä ihmetyttää välillä että tietämys eri koulutuspoluista on kapeaa. Toisella asteella voi tehdä myös kaksoistutkinnon (tai kolmois) ja että ammatillinen koulutus tuottaa myös korkeakoulukelpoisuuden. Yo-lakki ei aina ole oikotie onneen.
Minä taas ajattelisin siltä kannalta, että yhteiskunta on koko ajan rajoittamassa opiskelumahdollisuuksia. Siksi mieluummin yksi tutkinto kerrallaan, täysillä keskittyen ja tosi tarpeeseen. Jos myöhemmin ei saa enää tehdä toista ammattitutkintoa, voi olla aika vaikeaa uudelleenkouluttautua, jos elämäntilanne tai terveys estää sen alkuperäisen ammatin harjoittamisen. Eli itse suosittelen lapsilleni aluksi lukiota ja sen jälkeen tiukkaa harkintaa, mitä elämässään haluaa tehdä.
Jotkut tietävät jo nuorena mitä haluavat. Tuttu nuori teki kaksoistutkinnon, työllistyi opiskellessaan ja opiskelee korkeakoulussa. Kaikilla ei ole rahkeita tähän, mutta jos suunnitelmat on selvät niin miksi ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseä ihmetyttää välillä että tietämys eri koulutuspoluista on kapeaa. Toisella asteella voi tehdä myös kaksoistutkinnon (tai kolmois) ja että ammatillinen koulutus tuottaa myös korkeakoulukelpoisuuden. Yo-lakki ei aina ole oikotie onneen.
Minä taas ajattelisin siltä kannalta, että yhteiskunta on koko ajan rajoittamassa opiskelumahdollisuuksia. Siksi mieluummin yksi tutkinto kerrallaan, täysillä keskittyen ja tosi tarpeeseen. Jos myöhemmin ei saa enää tehdä toista ammattitutkintoa, voi olla aika vaikeaa uudelleenkouluttautua, jos elämäntilanne tai terveys estää sen alkuperäisen ammatin harjoittamisen. Eli itse suosittelen lapsilleni aluksi lukiota ja sen jälkeen tiukkaa harkintaa, mitä elämässään haluaa tehdä.
Olen täsmälleen samaa mieltä. Tämän päivän Hesarissa on juttu tutkijasta, joka kertoo luinka nykyisin amis on rikki/sairas. Suosittelen lukemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseä ihmetyttää välillä että tietämys eri koulutuspoluista on kapeaa. Toisella asteella voi tehdä myös kaksoistutkinnon (tai kolmois) ja että ammatillinen koulutus tuottaa myös korkeakoulukelpoisuuden. Yo-lakki ei aina ole oikotie onneen.
Minä taas ajattelisin siltä kannalta, että yhteiskunta on koko ajan rajoittamassa opiskelumahdollisuuksia. Siksi mieluummin yksi tutkinto kerrallaan, täysillä keskittyen ja tosi tarpeeseen. Jos myöhemmin ei saa enää tehdä toista ammattitutkintoa, voi olla aika vaikeaa uudelleenkouluttautua, jos elämäntilanne tai terveys estää sen alkuperäisen ammatin harjoittamisen. Eli itse suosittelen lapsilleni aluksi lukiota ja sen jälkeen tiukkaa harkintaa, mitä elämässään haluaa tehdä.
Jotkut tietävät jo nuorena mitä haluavat. Tuttu nuori teki kaksoistutkinnon, työl
Kiva hänelle, mutta mikä oli hyöty kaksoistutkinnosta, jos hän tiesi haluavansa joka tapauksessa sinne korkeakouluun?
Olisipa mullekin puhuttu noin. Lahjakkuutta olisi ollut. Sen sijaan toivottiin että jään vaan kotikylälle amikseen ja jäinkin. Monen mutkan kautta kouluttauduin sitten aikuisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseä ihmetyttää välillä että tietämys eri koulutuspoluista on kapeaa. Toisella asteella voi tehdä myös kaksoistutkinnon (tai kolmois) ja että ammatillinen koulutus tuottaa myös korkeakoulukelpoisuuden. Yo-lakki ei aina ole oikotie onneen.
Minä taas ajattelisin siltä kannalta, että yhteiskunta on koko ajan rajoittamassa opiskelumahdollisuuksia. Siksi mieluummin yksi tutkinto kerrallaan, täysillä keskittyen ja tosi tarpeeseen. Jos myöhemmin ei saa enää tehdä toista ammattitutkintoa, voi olla aika vaikeaa uudelleenkouluttautua, jos elämäntilanne tai terveys estää sen alkuperäisen ammatin harjoittamisen. Eli itse suosittelen lapsilleni aluksi lukiota ja sen jälkeen tiukkaa harkintaa, mitä elämässään haluaa tehdä.
Olen täsmälleen samaa mieltä. Tämän päivän Hesarissa on juttu tutkijasta, joka
Luin saman jutun, ja hurjalta tuntuu ajatus, että viisitoistavuotias heitetään tuollaiseen paikkaan, etenkin kun peruskoulusta tulee porukkaa, joilla ei ole edes peruslukutaitoa. Ja mammat hymistelevät, että jotkut ne tietävät jo nuorena mitä tahtovat.
t. Se jota kommentoit.
Vierailija kirjoitti:
Olisipa mullekin puhuttu noin. Lahjakkuutta olisi ollut. Sen sijaan toivottiin että jään vaan kotikylälle amikseen ja jäinkin. Monen mutkan kautta kouluttauduin sitten aikuisena.
Itse opin ajattelemaan itse jo yläkoulussa.
Töissä oli tällainen tavoitteellinen äippä, ja lapset, tyttö ja poika, suunnilleen samanikäisiä kuin ap:ssa. Lisäksi äippä puhui, kuinka lapset olivat jo tuolloin huippu-urheilijoita. Äippä kertoi, millaisia sanktioita, mm. arestia tuli, jos kokeista tuli huonoja numeroita tai muuta huonoa menestystä.
Lapsille tuli murrosikä, alkoivat kapinoimaan ja hakeutuivat epämääräisiin kaveriporukoihin.
Juu, urheilu jäi, koulumenestys yläkoulussa heikkoa lintsaamisen ym. takia. Kumpikaan ei olisi päässyt lukioon. Poika meni amikseen eikä ole töissä valmistumisen jälkeen. Tyttö ei ole valmistunut mistään vaan kaikki opinnot ovat jääneet kesken, somen perusteella rööki ja kalja maistuu paremmin.