Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni puhuu lapsilleen "sitten kun on sinun ylioppilasjuhlat" ja "sitten kun olet yliopistossa"... Lapset ovat vasta 12 ja 14!!!
25.05.2025 |
Järkytyin, että hän odottaa lastensa menevän lukioon ja yliopistoon. Melkoiset paineet varmaan asettaa. Eikö lapset saa itse valita? Entä jos haluaa olla taksikuski, baarimikko tai siivooja? Ei siihen mitään lukiota tarvita. Mistä edes tietää tulevatko lapset ikinä pääsemään yliopistoon, kai sinne on pääsyvaatimukset ja kokeet jne. Ja kuka ylipäätään puhuu koko ajan koilutuksesta? Antaa lasten olla lapsia, eihän nämä asiat kosketa heitä vielä pitkään aikaan!
Kommentit (474)
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi aivopesee lapsiaan.toteuttamaan omaa käsitystään onnellisuudesta.
toiveet voi olla liian näkyviä, ja lapset alkaa kapinoimaan murkkuiãssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmeen mustavalkoista jaottelua täällä. Itselleni ei ole IKINÄ ollut halvatun kiinnostusta toisten ihmisten koulutukseen tai kouluttamattomuuteen. Omat vanhemmat ei ole edes ylioppilaita. Itse olen seurustelut kahden raksamiehen, IT-yrittäjän, vahtimestarin ja lääkärin kanssa. Ihmisen koulutus ei määrittele ihmistä.
Itse olen asianajaja, yrittäjä. Olen harvinaisen tietoinen siitä, että ammattiani katsotaan jotenkin ylöspäin. En tätä itse ajatellut aikoinaan, mutta enhän minä sokea ole. Oikis valikoitui sen vuoksi, että olin kiinnostunut alasta ja toisekseen näin sen mahdollistavana koulutuksena. Tarkoitan sitä, että oikiksen tutkinnolla pääsee moniin työtehtäviin ja pidin sitä eräänlaisena "perustutkintona" itselleni. Oikiksessa sitten valkeni, että tähtäin on omassa yrityksessä.
Mutta siis. Minun silmissä akateeminen on aivan samanarvoinen kuin duunarikin. Pääasia on pyrkiä siihen, että elämäänsä tyytyväinen.
Luitko koko ketjun? Sun ammatti jo lytättiin tylsääkin tylsempänä. Kuten myös omani.
Vierailija kirjoitti:
Ihmeen mustavalkoista jaottelua täällä. Itselleni ei ole IKINÄ ollut halvatun kiinnostusta toisten ihmisten koulutukseen tai kouluttamattomuuteen. Omat vanhemmat ei ole edes ylioppilaita. Itse olen seurustelut kahden raksamiehen, IT-yrittäjän, vahtimestarin ja lääkärin kanssa. Ihmisen koulutus ei määrittele ihmistä.
Itse olen asianajaja, yrittäjä. Olen harvinaisen tietoinen siitä, että ammattiani katsotaan jotenkin ylöspäin. En tätä itse ajatellut aikoinaan, mutta enhän minä sokea ole. Oikis valikoitui sen vuoksi, että olin kiinnostunut alasta ja toisekseen näin sen mahdollistavana koulutuksena. Tarkoitan sitä, että oikiksen tutkinnolla pääsee moniin työtehtäviin ja pidin sitä eräänlaisena "perustutkintona" itselleni. Oikiksessa sitten valkeni, että tähtäin on omassa yrityksessä.
Mutta siis. Minun silmissä akateeminen on aivan samanarvoinen kuin duunarikin. Pääasia on pyrkiä siihen, että elämäänsä tyytyväinen.
Eihän tässä nyt tuosta ollut ollenkaan kyse. Ei tämä ole mikään *kenen kanssa voisit seurustella* -ketju, vaan tässä mietittiin sitä, minkälaisella opastuksella tai opastamattomuudella uskoo lapsensa saavuttavan itseään miellyttävän elämän.
Kyllä minäkin sänkyyni kelpuutan miehen ihan muilla kriteereillä kuin ammatinvalinnan perusteella. Toisaalta taas elämänkumppanina en jaksaisi ihmistä, joka kiroaa työtään, muttei yritä saada mukavampaakaan. Niitä on paljon. En jaksa ihmisiä jotka eivät ole tyytyväisiä, mutteivat myöskään yritä ratkaista ongelmiaan.
Itse myös painostan pehmeästi ala-asteikäisiä lapsiani valmistautumaan yliopistoon. Lukioon tulen heidät pakottamaan ja tiedän jo, että he itsekin haluavat sinne. Me aina kerrataan kesälomilla edellisillä luokilla opetettuja asioita, lapsentahtisesti ja ilon kautta tietysti.
Olisin pettynyt, jos he valitsisivat lopulta AMK:n. Ihan sama, vaikka amk-aloillakin on hyväpalkkaisia duuneja. Yliopisto antaa niin paljon paremmat eväät kriittiseen ja tieteelliseen ajatteluun. Arvostan myös itse yliopiston käyneitä ihmisiä tuhat kertaa enemmän kuin matalammin koulutettuja.
Minulle on ihan sama, mitä alaa lapseni lopulta päätyvät opiskelemaan yliopistoon, on se sitten lääkis, oikis, taide yms. Kunhan he itse suhtautuvat siihen intohimolla ja saavat siitä itselleen ammatin. AMK-porukassa on hurjan paljon enemmän työttömyyttäkin.
Itse olen koulutukseltani tekniikan tohtori ja totta kai olisi kvia, jos pääsisi aikanaan todistamaan oman jälkikasvuni väitöstilaisuuksia <3 Yliopiston opiskelijakulttuurikin on aivan uskomattoman upea kokemus nuorelle.
Ap oletettavasti valmentaa omia kersojaan porsimaan mahdollisimman nopeasti. "Sitten kun sä saat lapsia", "sitten kun sä kelpaat jollekulle". Fiksummissa kodeissa puhutaan itsestään selvästi vähän tärkeämmät asiat läpi, kuten lukioon meno ja yliopistossa opiskelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin saa valita, mutta minusta tuo kuulostaa vastuulliselta vanhemmalta joka haluaa kertoa lapsilleen kuinka kannattaa tehdä. Ei niinkään minne alalle kannattaa mennä, lapset osaavat sen kyllä valita itse.
Itse olisin tarvinnut nimenomaan tuota ohjausta ja kannustusta sekä uskoa itseen ihan pienestä saakka. Olisi pitänyt tukea ja kannustaa koulussa, eikä vaan jättää pienestä asti täysin yksin painimaan kouluasioiden kanssa. Ensimmäiset kaksi luokkaa menivät erinomaisesti mutta sitten vaihtui opettaja ja tuskastuin opiskeluun ihan täysin.
Koska kotona ei yliopistotutkintoa arvostettu, en siihen edes tähdännyt. Jostain syystä isovanhempani uskoivat kuitenkin minuun ja siitä jäi jonkinlainen siemen itämään. Olin kuitenkin muiden työläisperheiden lasten tapaan väliinpitämätön ja laiska enkä ymmärtänyt miksi koulussa kannattaisi opiskella pienestä asti tavoitteellisesti. Tunneilla aika meni vain haaveillessa ja läksyt jäivät tekemättä. Jälki-istunnoissa olin usein. Oli myös muita ongelmia kotona, joten peruskoulu meni ihan surkeasti. Sain seiskan paperit ja opinto-ohjaus oli siihen aikaan pelkkä vitsi. Niinpä päädyin ammattikouluun, jota vihasin ja josta erosin parin kuukauden jälkeen. Vuosia meni kaikessa turhassa ja sekoilussa kunnes tajusin, etten voi saavuttaa elämässä menestystä ellen tartu itseäni niskasta kiinni ja ala opiskelemaan kunnolla. Harmittaa vieläkin kun meni elämästä varmaan 6-7 vuotta hukkaan aivan turhiin asioihin.
Meidän perheessämme oli itsestäänselvyys, että pyrkisimme yliopistoon. Mikään muu ei olisi tullut mieleenkään. Minulla ei ollut mitään palavaa hinkua mihinkään, mutta menin opiskelemaan kieliä, koska olin niissä hyvä ja pidin niistä. Nyt minulla on ihan kivapalkkainen työ ja mukavat työkaverit. Arvostan sitä, että minut ohjattiin akateemiseen suuntaan, koska olisin varmaan kokenut ihan ylivoimaiseksi muuten valita suuntautumisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa ei kannata opiskella. Loisiminen on arvossaan.
Parasta on liittyä nuorena demareihin, niin puolue kyllä hoitaa ministerin pestin ajallaan.
Ainoastaan kaksi taitoa tarvitaa 1) varastaminen ja 2) patologinen valehtelu.
Näiden taitojen harjoittelu kannattaa aloittaa nuorena, jottaa pääsee demarisikojen suosioon!
Vierailija kirjoitti:
Itse myös painostan pehmeästi ala-asteikäisiä lapsiani valmistautumaan yliopistoon. Lukioon tulen heidät pakottamaan ja tiedän jo, että he itsekin haluavat sinne. Me aina kerrataan kesälomilla edellisillä luokilla opetettuja asioita, lapsentahtisesti ja ilon kautta tietysti.
Olisin pettynyt, jos he valitsisivat lopulta AMK:n. Ihan sama, vaikka amk-aloillakin on hyväpalkkaisia duuneja. Yliopisto antaa niin paljon paremmat eväät kriittiseen ja tieteelliseen ajatteluun. Arvostan myös itse yliopiston käyneitä ihmisiä tuhat kertaa enemmän kuin matalammin koulutettuja.
Minulle on ihan sama, mitä alaa lapseni lopulta päätyvät opiskelemaan yliopistoon, on se sitten lääkis, oikis, taide yms. Kunhan he itse suhtautuvat siihen intohimolla ja saavat siitä itselleen ammatin. AMK-porukassa on hurjan paljon enemmän työttömyyttäkin.
Itse olen koulutukseltani tekniikan tohtori ja totta kai olisi kvia, jos pääsisi aikanaan todista
Kuules elämäm kolulainen trolli, tuo sun elitistiakateemisen esittäminen ei nyt vaan toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin saa valita, mutta minusta tuo kuulostaa vastuulliselta vanhemmalta joka haluaa kertoa lapsilleen kuinka kannattaa tehdä. Ei niinkään minne alalle kannattaa mennä, lapset osaavat sen kyllä valita itse.
Itse olisin tarvinnut nimenomaan tuota ohjausta ja kannustusta sekä uskoa itseen ihan pienestä saakka. Olisi pitänyt tukea ja kannustaa koulussa, eikä vaan jättää pienestä asti täysin yksin painimaan kouluasioiden kanssa. Ensimmäiset kaksi luokkaa menivät erinomaisesti mutta sitten vaihtui opettaja ja tuskastuin opiskeluun ihan täysin.
Koska kotona ei yliopistotutkintoa arvostettu, en siihen edes tähdännyt. Jostain syystä isovanhempani uskoivat kuitenkin minuun ja siitä jäi jonkinlainen siemen itämään. Olin kuitenkin muiden työläisperheiden lasten tapaan väliinpitämätön ja laiska enkä ymmärtänyt miksi koulussa kannattaisi opiskella pienestä asti tavoitteellisesti. Tunneilla aika meni vain haaveillessa ja läksyt jäivät
Nykyään on siis 2 korkeakoulututkintoa ja kolmas on lähdössä käyntiin. Yliopistossa tietenkin, AMK:ssa ei ole mitään vikaa mutta sen teoriapohja jää edelleen liian köykäiseksi vaativammissa ammateissa.
Vierailija kirjoitti:
Ainoastaan kaksi taitoa tarvitaa 1) varastaminen ja 2) patologinen valehtelu.
Nuo taidot löytyvät perussuomalaisilta. Varastavat köyhiltä ja valehtelevat kansalle olevansa kansan puolella. LOL
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiassa on puolensa. Minulla on kaksi lasta, toinen läpeensä käytännöllinen, toinen teoreettinen. Eka kävi amiksen, toinen on lukiossa. Kumpi lapsi on parempi tai edes älykkäämpi, en tiedä. Kumpikin on tehnyt omat valintansa ja heille sopivat.
Toisaalta teoreettinen kuopus keksi joskus ysiluokalla, että haluaa vartijaksi, tässä kaverin vaikutusta. Tajusin heti, että on hänelle väärä valinta ihmisen tuntien ja onneksi meni lukioon ja on siihen tyytyväinen.
Eli jos vanhempi näkee, että lapsi on valitsemassa jotain itselleen soveltumatonta, siihen saa fiksusti keskustellen puuttua. Mutta että vanhempi valitsee lapselleen uraa vain omien intressiensä perusteella, se on kuvottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin saa valita, mutta minusta tuo kuulostaa vastuulliselta vanhemmalta joka haluaa kertoa lapsilleen kuinka kannattaa tehdä. Ei niinkään minne alalle kannattaa mennä, lapset osaavat sen kyllä valita itse.
Itse olisin tarvinnut nimenomaan tuota ohjausta ja kannustusta sekä uskoa itseen ihan pienestä saakka. Olisi pitänyt tukea ja kannustaa koulussa, eikä vaan jättää pienestä asti täysin yksin painimaan kouluasioiden kanssa. Ensimmäiset kaksi luokkaa menivät erinomaisesti mutta sitten vaihtui opettaja ja tuskastuin opiskeluun ihan täysin.
Koska kotona ei yliopistotutkintoa arvostettu, en siihen edes tähdännyt. Jostain syystä isovanhempani uskoivat kuitenkin minuun ja siitä jäi jonkinlainen siemen itämään. Olin kuitenkin muiden työläisperheiden lasten tapaan väliinpitämätön ja laiska enkä ymmärtänyt miksi koulussa kannattaisi opiskella pienestä asti tavoitteellisesti. Tunnei
Nykyään on siis 2 korkeakoulututkintoa ja kolmas on lähdössä käyntiin. Yliopistossa tietenkin, AMK:ssa ei ole mitään vikaa mutta sen teoriapohja jää edelleen liian köykäiseksi vaativammissa ammateissa.
Oletteko te se uusi työntekijä?
Kyllä!
Tervetuloa. Voitte aloittaa siivoamalla tuon varaston.
Mutta minä olen diplomiinsinööri!
No, pyydän jotakuta näyttämään, miten se tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä 14-vuotiaan koulumenestys jo aika hyvin kertoo onko tulevaisuus amis vai lukio.
Eikä kerro!
ite olin surkea koulussa, mutta niinpä vaan pääsin korkeakouluun pääsykokeen kautta!Tarkoitatko korkeakoululla nyt ammattisurkeaa? Sehän on tarkoitettu heille, jotka eivät opinnoissa oikein pärjänneet ja yliopisto jäi haaveeksi.
ohis
Kun yliopiston käyneitä katsoo ja kuuntelee, tajuaa hyvin nopeasti, ettei yliopistolla ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa.
Eri
Tunsin kerran erään naisen, jonka mielestä kaikki muu kuin ammattikoulutus oli turhaa. Siis amis oli ok, mutta kaikki sen yli vain ajantuhlausta. Hän ei nähnyt mitään korrelaatiota koulutuksen ja työtehtävien välillä. Useamman kerran ihmetteli miksi lapsensa joutuivat tekemään raskaita töitä ja sietämään hankalia työoloja kun olivat käyneet ammattikoulun. Hänestä näiden olisi pitänyt vaan ottaa loparit ja etsiä parempi työpaikka.
En sitten hennonnut sanoa asiaan liittyen mitään. Itsellään oli käynyt todella hyvä tuuri ja päässyt eräälle pienyrittäjälle sellaisiin töihin joista piti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse myös painostan pehmeästi ala-asteikäisiä lapsiani valmistautumaan yliopistoon. Lukioon tulen heidät pakottamaan ja tiedän jo, että he itsekin haluavat sinne. Me aina kerrataan kesälomilla edellisillä luokilla opetettuja asioita, lapsentahtisesti ja ilon kautta tietysti.
Olisin pettynyt, jos he valitsisivat lopulta AMK:n. Ihan sama, vaikka amk-aloillakin on hyväpalkkaisia duuneja. Yliopisto antaa niin paljon paremmat eväät kriittiseen ja tieteelliseen ajatteluun. Arvostan myös itse yliopiston käyneitä ihmisiä tuhat kertaa enemmän kuin matalammin koulutettuja.
Minulle on ihan sama, mitä alaa lapseni lopulta päätyvät opiskelemaan yliopistoon, on se sitten lääkis, oikis, taide yms. Kunhan he itse suhtautuvat siihen intohimolla ja saavat siitä itselleen ammatin. AMK-porukassa on hurjan paljon enemmän työttömyyttäkin.
Itse olen koulutukseltani tekniikan tohtori ja
Kyllä meitä näin ajattelevia on useampikin. Koulutuksen tunnistaa usein, ei aina, kun keskustelee jonkun kanssa juurikin kriittisestä ajattelusta. Ymmärrän, että alemmin koulutettu ei välttämättä tiedä mitä tällä tarkoitetaan.
-eri
Kyllä meitä näin ajattelevia on useampikin. Koulutuksen tunnistaa usein, ei aina, kun keskustelee jonkun kanssa juurikin kriittisestä ajattelusta. Ymmärrän, että alemmin koulutettu ei välttämättä tiedä mitä tällä tarkoitetaan.
Tätähän on ihan tutkittukin. Koulutustaso paljastuu kun ihminen avaa suunsa. Sinänsä tässä keskustelussa tympäisee kouluttamattomien tapa vetää yhteen ihmisarvo ja ihmisen hyvyys sekä kouluttautuminen. Ei niillä mitään yhteistä ole. Kyse on täysin eri asioista. Ihan varmasti on tosi kivoja lähihoitajia ja varastomiehiä, mutta eivät he silti ole hyvin kouluttautuneita. Heidän tulevaisuutensa on selvästi matalapalkkahommissa. Itse haluan lapselleni mukavamman elämän. Sen verran rahaa, että saa tehdä elämästään sellaisen kuin tuntuu hyvälle ja työ, joka ei revi ihmisestä kehäraakkia ennen keski-ikää.
Vierailija kirjoitti:
Ap oletettavasti valmentaa omia kersojaan porsimaan mahdollisimman nopeasti. "Sitten kun sä saat lapsia", "sitten kun sä kelpaat jollekulle". Fiksummissa kodeissa puhutaan itsestään selvästi vähän tärkeämmät asiat läpi, kuten lukioon meno ja yliopistossa opiskelu.
Aika surkeat on sinulla prioriteetit jos koulutus menee perheen edelle.
Mikään ei ole perhettä tärkeämpää elämässä. Enkä tarkoita nyt mitään hikistä "fiksumpi koti" ydinperhettä, vaan oikeaa koko perhettä. Sitä ei millään koulutuksella korvata.
"Kuules elämäm kolulainen trolli, tuo sun elitistiakateemisen esittäminen ei nyt vaan toimi."
Olenko elitistinen kun haluan lapsilleni hyvän elämän. Ilmeisesti.
Kaikkia ammatteja tarvitaan, mutta kai nyt jokainen toivoo lapselleen ammattia ja työtä, johon ei tarvitse lähteä itkua pidätellen ja palkan päälle juosta kelan luukulla että selviää. En minä ainakaan ohjaa omaa lastani miksikään yhteiskunnan rattaaksi, jota kyllä tarvitaan, mutta jonka oma elämä on kurjaa. Olen itse ollut työssä, johon menin niin, että itkin ensin varttitunnin parkkipaikalla autossa ennen kuin pystyin menemään.
Vaikka asenne olisikin se, että suurin osa työstä on paskaa, niin on ihan superpaskoja töitä ja sitten on töitä, jotka on vähän sellaisia että pitäisi mielummin kyllä pitempään lomaa kuin pystyy, mutta töihin on silti ok mennä. Itselläni onneksi nykyään työ, jonne varmaan menisin vielä lottovoiton jälkeenkin ihan muuten vaan. Sellaista toivon lapsillenikin.