Ystäväni puhuu lapsilleen "sitten kun on sinun ylioppilasjuhlat" ja "sitten kun olet yliopistossa"... Lapset ovat vasta 12 ja 14!!!

Vierailija kirjoitti:

Tietysti lähes jokainen haluaa lapselleen parhaan mahdollisuuden tulevaisuuden ja se tarkoittaa lukio+yliopisto. 

Jep. jos onnistuu saamaan töitä ja ilman suhteita ei nykyään mennä mihinkään kunnon työpaikkoihin. Akateemisia työttömiä on nykyään pilvin pimein ja sellainen ei sitten saa edes duunarihommia, koska työnantajat katsovat ns ylikoututetuksi. Moni ammattikoulun käynyt tienaa paremmin kuin yliopiston käynyt

https://www.tek.fi/fi/uutiset-blogit/korkeakoulutettujen-tyottomyys-yli….

Korkeakoulutettujen työttömyys ylitti heinäkuussa korona-ajan huipun eikä trendi ole taittumassa. Näin raportoi akavalainen ajatus- ja tutkimuspaja Akava Works tuoreimmassa työttömyys- ja lomautuskatsauksessaan.

Työttömyys kasvaa varsin tasaisesti eikä ole merkkejä kääntymisestä laskuun. Pikkuisen huolestuttavaa on, että kasvu ei ole loppumassa saati että kääntyisi laskuun, Akavan pääekonomisti Pasi Sorjonen tiivisti Akava Worksin verkkolähetyksessä.

Vierailija kirjoitti:

Itse myös painostan pehmeästi ala-asteikäisiä lapsiani valmistautumaan yliopistoon. Lukioon tulen heidät pakottamaan ja tiedän jo, että he itsekin haluavat sinne. Me aina kerrataan kesälomilla edellisillä luokilla opetettuja asioita, lapsentahtisesti ja ilon kautta tietysti.

Olisin pettynyt, jos he valitsisivat lopulta AMK:n. Ihan sama, vaikka amk-aloillakin on hyväpalkkaisia duuneja. Yliopisto antaa niin paljon paremmat eväät kriittiseen ja tieteelliseen ajatteluun.  Arvostan myös itse yliopiston käyneitä ihmisiä tuhat kertaa enemmän kuin matalammin koulutettuja.

Minulle on ihan sama, mitä alaa lapseni lopulta päätyvät opiskelemaan yliopistoon, on se sitten lääkis, oikis, taide yms. Kunhan he itse suhtautuvat siihen intohimolla ja saavat siitä itselleen ammatin. AMK-porukassa on hurjan paljon enemmän työttömyyttäkin.

Itse olen koulutukseltani tekniikan tohtori ja totta kai olisi kvia, jos pääsisi aikanaan todista

Olen täysin samaa mieltä tuosta opiskelijakulttuurista. Ei voi amk:ta verrata yliopistoon ei sitten millään.

Vierailija kirjoitti:

Tunsin kerran erään naisen, jonka mielestä kaikki muu kuin ammattikoulutus oli turhaa. Siis amis oli ok, mutta kaikki sen yli vain ajantuhlausta. Hän ei nähnyt mitään korrelaatiota koulutuksen ja työtehtävien välillä. Useamman kerran ihmetteli miksi lapsensa joutuivat tekemään raskaita töitä ja sietämään hankalia työoloja kun olivat käyneet ammattikoulun. Hänestä näiden olisi pitänyt vaan ottaa loparit ja etsiä parempi työpaikka. 

En sitten hennonnut sanoa asiaan liittyen mitään. Itsellään oli käynyt todella hyvä tuuri ja päässyt eräälle pienyrittäjälle sellaisiin töihin joista piti.

Itsellä oli joskus vastaava poikaystävä. Ihan ok onneksi hänkin pärjännyt yrittäjänä. Mutta arvosteli erityisesti lukiota, koska sieltä ei valmistu miksikään ja sen jälkeen pitää jatkaa vielä koulua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap oletettavasti valmentaa omia kersojaan porsimaan mahdollisimman nopeasti. "Sitten kun sä saat lapsia", "sitten kun sä kelpaat jollekulle". Fiksummissa kodeissa puhutaan itsestään selvästi vähän tärkeämmät asiat läpi, kuten lukioon meno ja yliopistossa opiskelu.

Aika surkeat on sinulla prioriteetit jos koulutus menee perheen edelle.

Mikään ei ole perhettä tärkeämpää elämässä. Enkä tarkoita nyt mitään hikistä "fiksumpi koti" ydinperhettä, vaan oikeaa koko perhettä. Sitä ei millään koulutuksella korvata.

Perheen voi perustaa opiskeluiden jälkeenkin. Tällainen yllättävä tieto tähän väliin. Siinä vaiheessa pystyy ehkä myös antamaan lapselleen jotain muutakin elämän eväitä, kuin äidinmaitoa.

Itse Aallossa taide puolella opiskellut. Ei varmaan tarvi edes sanoa, että onko töitä tarjolla. Kannatan kyllä opiskelua mutta taide tai muoti puolelle opiskelu on kyllä yhtä turhan kanssa. (ellei satu olemaan se yksi miljoonasta lahjakkuus, mitä itse en valitettavasti ole)

AP kauhistuisi, jos kuulisi, että ulkomailla monet vanhemmat valitsevat jo päivähoidon ja alakoulun sen mukaan, mikä valmistaa parhaiten hyvään koulutukseen. Eikä kyse ole mistään kevyistä valinnoista, monilla varakkailla perheillä on valmiina vuosien mittaiset suunnitelmat siitä, mihin kouluun lapsi menee missäkin vaiheessa.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa rikkaat vanhemmat saattavat hakea lapselleen paikkaa eliittipäiväkodista jo vauvaiässä, koska tietävät sen avaavan ovet tiettyyn peruskouluun, joka taas linkittyy tiettyyn high schooliin ja lopulta Ivy League -yliopistoon. Pääsykokeisiin valmistautuminen voi alkaa vuosia etukäteen, ja tietyissä piireissä pidetään itsestään selvänä, että lapsella on yksityisopettaja jo alakoulusta alkaen. Myös Isossa-Britanniassa tällainen käytäntö on yleistä paremmissa piireissä.

Nykyään moni valmistuu yliopistosta kortistoon. Ennemmin amk tai ammattiopisto josta saa tarpeeksi hyväpalkkaisen ammatin jolla elåttää itsensä, kuin yliopisto (jollei aio lääkäriksi tai juristiksi) jonka papereilla ei välttämättä koskaan tee ammatillisessa mielessä mitään

Musta on tärkeintä työllistyminen eikä se mistä sen koulutuksen saa. Mitä hienoa on käydä lukiot, yliopistot, kerätä itselleen hirveet opintolainat ja sitten olla työttömänä.

Olisin minäkin mt-ongelmaisena köyhänä yyhoona halunnut tyttärelkeni paremman elämän, ja sainkin hänet hakemaan lukioon, vaikka kallista lystiä oli ja paljon jouduin apua pyytämään äidiltäni ja sosiaalitoimistolta kirjoihin.

Lukio jäi kuitenkin kesken, liian rankaksi kävi kun yhtäkään kaveria ei mennyt lukioon ja oli hänelläkin mt-ongelmia.

Onneksi sai kuitenkin sitten aloitettua toisen koulutuksen jossa tahti oli vähän hitaampi ja lukiossa suoritetut aineet otettiin huomioon, ja hänestä tuli merkonomi. Mutta ei ollut sekään halpaa lystiä ja opintovelkaa piti ottaa. Nyt on ne sitten ristinä.

Ja entisestään on vaikeutettu nuorten opiskeluita, kokoomus tuntuu haluavan ettei köyhien tai syrjäytyneiden lapsilla ole mitään mahdollisuuksia edes opiskella. Ei ole älystä kiinni kuka pääsee tai menee mihinkin opiskelemaan, kyllä se eniten on kiinni vanhempien varallisuudesta ja asemasta, kyllä ne asiat vaan periytyvät ja minun kaltaisten ÄLYKKÄILLÄ LAPSILLA on paljon vaikeampi edes aloittaa opiskelu kuin akateemisten vanhempien tyhmällä lapsella. Älyn kanssa ei koulutuksella ole oikein mitään tekemistä.

Eikä elämä parempaa akateemisilla ole, onnellisimmat ihmiset tekee työtä johon heillä on luontaisia lahjoja ja jolla on joku merkotys. Sitä vaan toivon lapselleni, että löytää paikkansa maailmassa, sillä on oikea timantti ja hänestä on paljon hyötyä jo nyt maailmalle, niin saati sitten kun saisi ammatin jossa pystyy hyödyntämään lahjojaan. Sopisi työhön jossa voi auttaa ihmisiä. Joten varmaan vielä opiskelee muuta kun pystyy. 

Olen itse väitellyt FT, eikä ole lapsia, mutta jos olisi, en todellakaan puhuisi alakoululaisille yliopisto-opinnoista.

Vierailija kirjoitti:

Itse Aallossa taide puolella opiskellut. Ei varmaan tarvi edes sanoa, että onko töitä tarjolla. Kannatan kyllä opiskelua mutta taide tai muoti puolelle opiskelu on kyllä yhtä turhan kanssa. (ellei satu olemaan se yksi miljoonasta lahjakkuus, mitä itse en valitettavasti ole)

Olet varmasti lahjakas, mutta ala on niin kilpailtu ja käytännössä et voi edes luoda uraa Suomen rajojen sisällä ellet ole ns. nepobaby.

Itse opiskelin kuvataiteilijaksi amk:ssa ja särjin sillä vanhempieni sydämet. Minusta ei tullut uutta Warholia, vaan köyhä luuseri. Jonkin aikaa sinnittelin kyllä mainosalan yrittäjänä kunnes uuvuin eettisiin ristiriitoihin, alan ilmapiiriin, ja kilpailuun. Nyt olen työttömänä ja luultavasti matkalla työkyvyttömyyseläkeläiseksi. Monesta opiskelukaveristani tuli myöhemmin joko kuvataiteen opettajia tai sitten he lähtivät vauraiden vanhempien tuella ulkomaille luomaan uraa.

Mielestäni taidealalle ei pitäisi enää kouluttaa kuin opettajia. Joskin heitäkin on hirveästi työttömänä. On vastuutonta mainostaa nuorille aloja, joissa ei voi tienata edes leivänmuruja.

Vierailija kirjoitti:

Itse myös painostan pehmeästi ala-asteikäisiä lapsiani valmistautumaan yliopistoon. Lukioon tulen heidät pakottamaan ja tiedän jo, että he itsekin haluavat sinne. Me aina kerrataan kesälomilla edellisillä luokilla opetettuja asioita, lapsentahtisesti ja ilon kautta tietysti.

Olisin pettynyt, jos he valitsisivat lopulta AMK:n. Ihan sama, vaikka amk-aloillakin on hyväpalkkaisia duuneja. Yliopisto antaa niin paljon paremmat eväät kriittiseen ja tieteelliseen ajatteluun.  Arvostan myös itse yliopiston käyneitä ihmisiä tuhat kertaa enemmän kuin matalammin koulutettuja.

Minulle on ihan sama, mitä alaa lapseni lopulta päätyvät opiskelemaan yliopistoon, on se sitten lääkis, oikis, taide yms. Kunhan he itse suhtautuvat siihen intohimolla ja saavat siitä itselleen ammatin. AMK-porukassa on hurjan paljon enemmän työttömyyttäkin.

Itse olen koulutukseltani tekniikan tohtori ja totta kai olisi kvia, jos pääsisi aikanaan todista

Trollotiloo ja 0/5. Mitäs sitten jos sun lapset alkaa kapinoimaan murkkuiässä ja haluavat jonnekin autopuolelle :D  Siinä sitä mahtaa olla äidillä paha mieli ja kestämistä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoastaan kaksi taitoa tarvitaa 1) varastaminen ja 2) patologinen valehtelu. 

 

 

Nuo taidot löytyvät perussuomalaisilta. Varastavat köyhiltä ja valehtelevat kansalle olevansa kansan puolella. LOL

Ei taida olla yhtäkään ketjua av:lla jonne Persuhullu ei tulisi jankkaamaan persuista...

Vierailija kirjoitti:

AP kauhistuisi, jos kuulisi, että ulkomailla monet vanhemmat valitsevat jo päivähoidon ja alakoulun sen mukaan, mikä valmistaa parhaiten hyvään koulutukseen. Eikä kyse ole mistään kevyistä valinnoista, monilla varakkailla perheillä on valmiina vuosien mittaiset suunnitelmat siitä, mihin kouluun lapsi menee missäkin vaiheessa.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa rikkaat vanhemmat saattavat hakea lapselleen paikkaa eliittipäiväkodista jo vauvaiässä, koska tietävät sen avaavan ovet tiettyyn peruskouluun, joka taas linkittyy tiettyyn high schooliin ja lopulta Ivy League -yliopistoon. Pääsykokeisiin valmistautuminen voi alkaa vuosia etukäteen, ja tietyissä piireissä pidetään itsestään selvänä, että lapsella on yksityisopettaja jo alakoulusta alkaen. Myös Isossa-Britanniassa tällainen käytäntö on yleistä paremmissa piireissä.

Sairas meno esimerkiksi juuri Usassa. Suomalainen yhteiskunta on onneksi inhimillisempi (vielä...)

Vierailija kirjoitti:

Ap oletettavasti valmentaa omia kersojaan porsimaan mahdollisimman nopeasti. "Sitten kun sä saat lapsia", "sitten kun sä kelpaat jollekulle". Fiksummissa kodeissa puhutaan itsestään selvästi vähän tärkeämmät asiat läpi, kuten lukioon meno ja yliopistossa opiskelu.

Miksi ne olisivat tärkeämpiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap oletettavasti valmentaa omia kersojaan porsimaan mahdollisimman nopeasti. "Sitten kun sä saat lapsia", "sitten kun sä kelpaat jollekulle". Fiksummissa kodeissa puhutaan itsestään selvästi vähän tärkeämmät asiat läpi, kuten lukioon meno ja yliopistossa opiskelu.

Aika surkeat on sinulla prioriteetit jos koulutus menee perheen edelle.

Mikään ei ole perhettä tärkeämpää elämässä. Enkä tarkoita nyt mitään hikistä "fiksumpi koti" ydinperhettä, vaan oikeaa koko perhettä. Sitä ei millään koulutuksella korvata.

Perheen voi perustaa opiskeluiden jälkeenkin. Tällainen yllättävä tieto tähän väliin. Siinä vaiheessa pystyy ehkä myös antamaan lapselleen jotain muutakin elämän eväitä, kuin äidinmaitoa.

Aika surkealta ne ikuisopiskelijoiden perhe-elämät näyttää. Opiskelijanuorta leikitään nelikymppiseksi ja sitten kun se hikinen jäykkä rakkaudeton ydinperhe on saatu joillain hoidoilla aikaan, sekin on pelkkä suoritus. Ei mitään oikeaa rakkautta ja perhehenkeä, perhe on muutakin kuin jäykkä hääjuhla, kaksi koeputkilasta ja se mitä nyt yleensä näillä kuuluu siihen näytelmään.

Perheeseen kuuluu minun mielestä monta sukupolvea sekä muitakin kuin ne, jotka asuvat samaa taloutta. Mikään titteli ei voi perhettä korvata ikinä, eikä sitä voi rahalla ostaa. Koulutus on hyvä olemassa, mutta oikea ammatti on tärkeänpi, se että ihminen voi tehdä työtä josta on jotain hyötyä. Akateemiset ovat usein kovin hyödyttömiä yhteiskunnalle sekä  läheisilleen, mistähän se johtuu. Hankitaan titteleitä, joilla ei tee oikeasti yhtään mitään ja ollaan siitä vielä ylpeitä. Elämän hukkaan heittämistä se on. Ammattikouluista ja AMK:sta ihmiset saavat ammatit ja heidän työllä on konkreettinen merkitys meille kaikille. Toisinsanoen ovat meille kaikille paljon tärkeämpiä olemassa kuin akateemiset ihmiset. 

Trollotiloo ja 0/5. Mitäs sitten jos sun lapset alkaa kapinoimaan murkkuiässä ja haluavat jonnekin autopuolelle :D  Siinä sitä mahtaa olla äidillä paha mieli ja kestämistä...

Ihan yleinen ajatusmalli ja kasvatustapa ylemmässä keskiluokassa. Ja joo, kaikki murkut kapinoi, tavalla tai toisella. Mutta tilastollisesti lapset seuraavat yleensä vanhempiensa esimerkkiä mitä tulee koulutuksen tasoon. Etenkin äidin koulutuksella on iso vaikutus lapsiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse Aallossa taide puolella opiskellut. Ei varmaan tarvi edes sanoa, että onko töitä tarjolla. Kannatan kyllä opiskelua mutta taide tai muoti puolelle opiskelu on kyllä yhtä turhan kanssa. (ellei satu olemaan se yksi miljoonasta lahjakkuus, mitä itse en valitettavasti ole)

Olet varmasti lahjakas, mutta ala on niin kilpailtu ja käytännössä et voi edes luoda uraa Suomen rajojen sisällä ellet ole ns. nepobaby.

Itse opiskelin kuvataiteilijaksi amk:ssa ja särjin sillä vanhempieni sydämet. Minusta ei tullut uutta Warholia, vaan köyhä luuseri. Jonkin aikaa sinnittelin kyllä mainosalan yrittäjänä kunnes uuvuin eettisiin ristiriitoihin, alan ilmapiiriin, ja kilpailuun. Nyt olen työttömänä ja luultavasti matkalla työkyvyttömyyseläkeläiseksi. Monesta opiskelukaveristani tuli myöhemmin joko kuvataiteen opettajia tai sitten he lähtivät vauraiden vanhempien tuella ulkomaille lu

Joo tutulta kuulostaa toi alan ilmapiiri..

Monissa viesteissä kyseenalaistetaan, mitä tapahtuu, jos lapsi valitseekin toisin. Tämä heijastaa mielestäni eroa keskiluokan ja duunarien ajatusmalleissa. Toisille on itsestäänselvää, että lapset opiskelevat niin pitkälle kuin kykenevät, kun taas toiset pelkäävät jo valmiiksi, ettei siitä kuitenkaan tule mitään. Että ei edes kannata yrittää.