Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni puhuu lapsilleen "sitten kun on sinun ylioppilasjuhlat" ja "sitten kun olet yliopistossa"... Lapset ovat vasta 12 ja 14!!!
25.05.2025 |
Järkytyin, että hän odottaa lastensa menevän lukioon ja yliopistoon. Melkoiset paineet varmaan asettaa. Eikö lapset saa itse valita? Entä jos haluaa olla taksikuski, baarimikko tai siivooja? Ei siihen mitään lukiota tarvita. Mistä edes tietää tulevatko lapset ikinä pääsemään yliopistoon, kai sinne on pääsyvaatimukset ja kokeet jne. Ja kuka ylipäätään puhuu koko ajan koilutuksesta? Antaa lasten olla lapsia, eihän nämä asiat kosketa heitä vielä pitkään aikaan!
Kommentit (474)
Vierailija kirjoitti:
Voihan olla että lapset itse sanoneet haluavansa yliopostoon. Itsekin tiesin jo n. 9-10-vuotiaana että haluan opiskella mahdollisimman pitkälle.
Ja, jos ajattelee vuosikymmeniä sitten, niin lapsi valitsi 11-12 vuotiaana, lähteekö oppikouluun vai esim myöhemmin ammattikouluun.
Tuolloin usein paljon vähemmän opiskelleet vanhemmat kannustivat lapsiaan oppikouluun, koska silloin osattiin arvostaa koulutusta ja sen mukanaan tuomia mahdollisuuksia. Silloin vuosikymmeniä sitten esim omaa koulunkäyntiäni kannusti jopa naapurini, joka sanoi, että kannattaa käydä kouluja, jos vain päätä riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväsi aivopesee lapsiaan.toteuttamaan omaa käsitystään onnellisuudesta.
En ymmärrä miksi kukaan lastaan rakastava vanhempi ei kannustaisi lapsiaan opsikelemaan mahdollisimman pitkälle.
Ihmeen mustavalkoista jaottelua täällä. Itselleni ei ole IKINÄ ollut halvatun kiinnostusta toisten ihmisten koulutukseen tai kouluttamattomuuteen. Omat vanhemmat ei ole edes ylioppilaita. Itse olen seurustelut kahden raksamiehen, IT-yrittäjän, vahtimestarin ja lääkärin kanssa. Ihmisen koulutus ei määrittele ihmistä.
Itse olen asianajaja, yrittäjä. Olen harvinaisen tietoinen siitä, että ammattiani katsotaan jotenkin ylöspäin. En tätä itse ajatellut aikoinaan, mutta enhän minä sokea ole. Oikis valikoitui sen vuoksi, että olin kiinnostunut alasta ja toisekseen näin sen mahdollistavana koulutuksena. Tarkoitan sitä, että oikiksen tutkinnolla pääsee moniin työtehtäviin ja pidin sitä eräänlaisena "perustutkintona" itselleni. Oikiksessa sitten valkeni, että tähtäin on omassa yrityksessä.
Mutta siis. Minun silmissä akateeminen on aivan samanarvoinen kuin duunarikin. Pääasia on pyrkiä siihen, että elämäänsä tyytyväinen. Oli se ammatti sitten mikä tahansa.
asianajaja, N53
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi kukaan lastaan rakastava vanhempi ei kannustaisi lapsiaan opsikelemaan mahdollisimman pitkälle.
Miksi pitäisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitta entä jos lapset ei vaikka haluakkaan? Melkoista manipulointia ja aivopesua äidiltä, sanoisin. Itse on opettaja, niin ilmeisesti ei sitten vähempi riitä lapsillekaan. Menisihän siinä maine. Lapsiraukat!
Ap
Aika monet lapset haluaisivat mennä siitä mistä aita on matalin. Siksi vanhemmat yleensä keskustelevat lapsensa kanssa koulunkäynnstä ja läksyjen tekemisen tärkeydestä.
Ei kai se ole manipulointia, jos vanhempi pitää tärkeänä tuota lapsen työtä, mitä koulunkäynti on?
Vierailija kirjoitti:
Ihmeen mustavalkoista jaottelua täällä. Itselleni ei ole IKINÄ ollut halvatun kiinnostusta toisten ihmisten koulutukseen tai kouluttamattomuuteen. Omat vanhemmat ei ole edes ylioppilaita. Itse olen seurustelut kahden raksamiehen, IT-yrittäjän, vahtimestarin ja lääkärin kanssa. Ihmisen koulutus ei määrittele ihmistä.
Itse olen asianajaja, yrittäjä. Olen harvinaisen tietoinen siitä, että ammattiani katsotaan jotenkin ylöspäin. En tätä itse ajatellut aikoinaan, mutta enhän minä sokea ole. Oikis valikoitui sen vuoksi, että olin kiinnostunut alasta ja toisekseen näin sen mahdollistavana koulutuksena. Tarkoitan sitä, että oikiksen tutkinnolla pääsee moniin työtehtäviin ja pidin sitä eräänlaisena "perustutkintona" itselleni. Oikiksessa sitten valkeni, että tähtäin on omassa yrityksessä.
Mutta siis. Minun silmissä akateeminen on aivan samanarvoinen kuin duunarikin. Pääasia on pyrkiä siihen, että elämäänsä tyytyväinen.
Muuten hyvä mutta ei asianajajia katsota ylöspäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että käykö lukion vai amiksen ei anna pierunkaan vertaa takuita tulevaisuudesta. Tosin amiksen käynyt voi työllistyä heti. Lukiosta pääsee korkeintaan siivoamaan.
Perus duunareille pitäisi antaa enemmän arvoa. Maisterina voit hyvinkin päätyä kortistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeen mustavalkoista jaottelua täällä. Itselleni ei ole IKINÄ ollut halvatun kiinnostusta toisten ihmisten koulutukseen tai kouluttamattomuuteen. Omat vanhemmat ei ole edes ylioppilaita. Itse olen seurustelut kahden raksamiehen, IT-yrittäjän, vahtimestarin ja lääkärin kanssa. Ihmisen koulutus ei määrittele ihmistä.
Itse olen asianajaja, yrittäjä. Olen harvinaisen tietoinen siitä, että ammattiani katsotaan jotenkin ylöspäin. En tätä itse ajatellut aikoinaan, mutta enhän minä sokea ole. Oikis valikoitui sen vuoksi, että olin kiinnostunut alasta ja toisekseen näin sen mahdollistavana koulutuksena. Tarkoitan sitä, että oikiksen tutkinnolla pääsee moniin työtehtäviin ja pidin sitä eräänlaisena "perustutkintona" itselleni. Oikiksessa sitten valkeni, että tähtäin on omassa yrityksessä.
Mutta siis. Minun silmissä akateeminen on aivan samanarvoinen kuin duunarikin. Pääasia on pyrkiä siihen, että elämäänsä tyytyväinen.
Muuten hyvä mutta ei asianajajia katsota ylöspäin.
No, sanotaan sitten, että oikeustieteellistä koulutusta katsotaan. Samoin kuin lääketieteellistä.
asianajaja, N53
Vierailija kirjoitti:
Ihmeen mustavalkoista jaottelua täällä. Itselleni ei ole IKINÄ ollut halvatun kiinnostusta toisten ihmisten koulutukseen tai kouluttamattomuuteen. Omat vanhemmat ei ole edes ylioppilaita. Itse olen seurustelut kahden raksamiehen, IT-yrittäjän, vahtimestarin ja lääkärin kanssa. Ihmisen koulutus ei määrittele ihmistä.
Itse olen asianajaja, yrittäjä. Olen harvinaisen tietoinen siitä, että ammattiani katsotaan jotenkin ylöspäin. En tätä itse ajatellut aikoinaan, mutta enhän minä sokea ole. Oikis valikoitui sen vuoksi, että olin kiinnostunut alasta ja toisekseen näin sen mahdollistavana koulutuksena. Tarkoitan sitä, että oikiksen tutkinnolla pääsee moniin työtehtäviin ja pidin sitä eräänlaisena "perustutkintona" itselleni. Oikiksessa sitten valkeni, että tähtäin on omassa yrityksessä.
Mutta siis. Minun silmissä akateeminen on aivan samanarvoinen kuin duunarikin. Pääasia on pyrkiä siihen, että elämäänsä
No, sanotaan sitten, että oikeustieteellistä koulutusta katsotaan. Samoin kuin lääketieteellistä.
asianajaja, N53
Ei katsota
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi kukaan lastaan rakastava vanhempi ei kannustaisi lapsiaan opsikelemaan mahdollisimman pitkälle.
Korkeakoulutus ei takaa työtä enää.
Ap:n kuvaamaa toimintaa kutsutaan kasvatukseksi. Noin puhutaan koulutetuissa perheissä lapsille, joista ei odoteta amistolloja ja narkkeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tällaisen "sitten kun" -äidin tytär. Molemmat vanhempani ovat akateemisia, isä tohtori. Ei ole käynyt edes mielessä, etten lukisi ylioppilaaksi ja menisi yliopistoon. Koskaan tämä ei kuitenkaan ole tuntunut pallolta jalassa, vaan luonnolliselta jatkumolta. Nyt lähes viisikymppisenä olen tyytyväinen siihen, että tuli opiskeltua. Ja opiskelen aika-ajoin työn ohessa toki vieläkin. Kotoa tuli perinnöksi utelias asenne maailmaan, eikä korkean koulutuksen vuoksi tarvitse nyt katsella ruokakaupassa hintalappuja. Kiitos tietysti myös sille, että ajoittaiset työttömyysjaksot ovat pysyneet maltillisen pituisina.
Kouluttautuneisuus on tosi periytyvää, eikä akateemisen perheen lapsi häneen kohdistuvista odotuksista välttämättä ollenkaan kärsi. Olettaen tietysti, että hän saa itse valita mitä lähtee korkeakouluun opiskelemaan. Luulen, että kärsimystä on pikemminkin niissä perheissä, joissa on totuttu vetelään elämänasenteeseen ja alisuoriutumiseen.
Meillä on suvussa yksi akateeminen huippujohtaja. Jos laittaisin nimen niin tuntisitte. Sitten on kauppakoulun käynyt mt- eläkeläinen ja muut siktä väliltä. Itse olen opistoinsinööri ja suorittanut avoimessa yliopistossa jotain täydentäviä kursseja. Serkut ja oman perheen jäsenet tällä listalla. Sen huippujohtajan vanhemmat olivat duunareita, kuten kaikki meitä vanhempi sukupolvi suvussa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmeen mustavalkoista jaottelua täällä. Itselleni ei ole IKINÄ ollut halvatun kiinnostusta toisten ihmisten koulutukseen tai kouluttamattomuuteen. Omat vanhemmat ei ole edes ylioppilaita. Itse olen seurustelut kahden raksamiehen, IT-yrittäjän, vahtimestarin ja lääkärin kanssa. Ihmisen koulutus ei määrittele ihmistä.
Itse olen asianajaja, yrittäjä. Olen harvinaisen tietoinen siitä, että ammattiani katsotaan jotenkin ylöspäin. En tätä itse ajatellut aikoinaan, mutta enhän minä sokea ole. Oikis valikoitui sen vuoksi, että olin kiinnostunut alasta ja toisekseen näin sen mahdollistavana koulutuksena. Tarkoitan sitä, että oikiksen tutkinnolla pääsee moniin työtehtäviin ja pidin sitä eräänlaisena "perustutkintona" itselleni. Oikiksessa sitten valkeni, että tähtäin on omassa yrityksessä.
Mutta siis. Minun silmissä akateeminen on aivan samanarvoinen kuin duunarikin. Pääasia on pyrkiä siihen, että elämäänsä tyytyväinen.
Asianajajia ja kylän polkupyöriä ei kyllä yhtään kukaan katso ylöspäin.
Äiti päättää kuka on riittävän hyvästä suvusta ja koulutukselta lapselle puolisoksi. Myös hiusmalli, vaatetus, harrastus kuuluvat äidin valtaan. Tietysti myös kokoulussa on pakko pärjätä ja ammatti on myös äidin valinta. Tietysti näin akateemisissa perheissä. Aivopesu aloitetaan jo vauvana myös lastenlastenkohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Ihmeen mustavalkoista jaottelua täällä. Itselleni ei ole IKINÄ ollut halvatun kiinnostusta toisten ihmisten koulutukseen tai kouluttamattomuuteen. Omat vanhemmat ei ole edes ylioppilaita. Itse olen seurustelut kahden raksamiehen, IT-yrittäjän, vahtimestarin ja lääkärin kanssa. Ihmisen koulutus ei määrittele ihmistä.
Itse olen asianajaja, yrittäjä. Olen harvinaisen tietoinen siitä, että ammattiani katsotaan jotenkin ylöspäin. En tätä itse ajatellut aikoinaan, mutta enhän minä sokea ole. Oikis valikoitui sen vuoksi, että olin kiinnostunut alasta ja toisekseen näin sen mahdollistavana koulutuksena. Tarkoitan sitä, että oikiksen tutkinnolla pääsee moniin työtehtäviin ja pidin sitä eräänlaisena "perustutkintona" itselleni. Oikiksessa sitten valkeni, että tähtäin on omassa yrityksessä.
Mutta siis. Minun silmissä akateeminen on aivan samanarvoinen kuin duunarikin. Pääasia on pyrkiä siihen, että elämäänsä tyytyväinen.
Miksi olet yrittäjä etkä onnistuja?
Minun isovanhemmat puhui aina miten sitten kun hankit miehen ja menet naimisiin. Varmaan ovat siitä jo puhuneet syntymästäni lähtien, en ole vieläkään naimisissa. Vanhemmat, sovanhemmat ja muut aikuiset nyt puhuu noita kun kasvat ja teet näin ja menet tuonne, eikä siitä välttämättä mitään paineita tule. Aika monet nuoret menee lukioon ja valmistuu ylioppilaaksi, tuo lukioon meno oletus ei ole mitenkään kohtuuton ja vaikka äiti vähän olettaa että teet näin niin voihan se olla äidille ihan okei, jos lapsi haluaakin tehdä jotain muuta kuin mennä lukioon tai yliopistoon.
Ei politiikotkaan yleensä tiedä. Esimerkkeinä vaikka Soini, Hakkarainen ja ulkomailta vaikkapa trumpelo