Ystäväni puhuu lapsilleen "sitten kun on sinun ylioppilasjuhlat" ja "sitten kun olet yliopistossa"... Lapset ovat vasta 12 ja 14!!!

Koulutus on hyvä olemassa, mutta oikea ammatti on tärkeänpi, se että ihminen voi tehdä työtä josta on jotain hyötyä. Akateemiset ovat usein kovin hyödyttömiä yhteiskunnalle sekä  läheisilleen, mistähän se johtuu. Hankitaan titteleitä, joilla ei tee oikeasti yhtään mitään ja ollaan siitä vielä ylpeitä. Elämän hukkaan heittämistä se on.

Ihmeellinen näkemys. Ilmeisesti kirjoittaja ei ymmärrä mitä akateemiset tekevät työkseen. Me olemme lääkäreitä, jotka parannamme ihmisiä ja eläimiä, opettajia, jotka opetamme teidän lapsianne. Me suunnittelemme teidän elektroniikkanne, siltanne, kunnantalonne, vastaamme niiden rakentamisesta, johdamme yrityksiä ja hautaamme vainajanne. Hyödyttömiä yhteiskunnalle? Mikään nyky-yhteiskunnassa ei pyöri ilman meitä.

Vierailija kirjoitti:

Monissa viesteissä kyseenalaistetaan, mitä tapahtuu, jos lapsi valitseekin toisin. Tämä heijastaa mielestäni eroa keskiluokan ja duunarien ajatusmalleissa. Toisille on itsestäänselvää, että lapset opiskelevat niin pitkälle kuin kykenevät, kun taas toiset pelkäävät jo valmiiksi, ettei siitä kuitenkaan tule mitään. Että ei edes kannata yrittää. 

En muista osaa sanoa, mutta itse käytän itseäni esimerkkinä siitä, että kaikki eivät pysty opiskelemaan samalla tavalla kuin toiset. Itselläni on adhd, en ikinä olisi voinut käydä lukiota ja yliopistoa. Sitten taas sisareni on käynyt yliopiston. Minusta tällaiset asiat pitää ottaa huomioon eikä olettaa, että opiskelu onnistuu kaikilta samalla tavalla. Ja onneksi vanhempamme tukevat ja rakastavat meitä molempia samalla tavalla, eivätkä vaikka syyllistä minua. Töissä siis olen ja ihan omilla rahoillani tulen toimeen, vaikka en missään hienossa ammatissa olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa viesteissä kyseenalaistetaan, mitä tapahtuu, jos lapsi valitseekin toisin. Tämä heijastaa mielestäni eroa keskiluokan ja duunarien ajatusmalleissa. Toisille on itsestäänselvää, että lapset opiskelevat niin pitkälle kuin kykenevät, kun taas toiset pelkäävät jo valmiiksi, ettei siitä kuitenkaan tule mitään. Että ei edes kannata yrittää. 

 

En muista osaa sanoa, mutta itse käytän itseäni esimerkkinä siitä, että kaikki eivät pysty opiskelemaan samalla tavalla kuin toiset. Itselläni on adhd, en ikinä olisi voinut käydä lukiota ja yliopistoa. Sitten taas sisareni on käynyt yliopiston. Minusta tällaiset asiat pitää ottaa huomioon eikä olettaa, että opiskelu onnistuu kaikilta samalla tavalla. Ja onneksi vanhempamme tukevat ja rakastavat meitä molempia samalla tavalla, eivätkä vaikka syyllistä minua. Töissä siis olen ja ihan omilla rahoillani tu

Miksi adhd estäisi kouluttautumisen? Omalla puolisolla on adhd ja niinpä on tohtori. Tunnen monia adhd maistereita ja ihan hyvissä töissä ovat. Adhd:hen on nykyisin ihan hyvät lääkkeet.

Vanhemmat jotka painostavat lapsiaan jollekin uralle tai koulutukseen, ovat epäonnistuneet kasvatustehtävässä. Yleisemmin kyse on vain vanhemman itsekkäästä toiminnasta ja nuoren itsemääräämisoikeuteen puuttumisesta. Harvemmin nämä vanhemmat itselleen toki tätä myöntävät.

Mun esikoinen päättää nyt peruskoulun ja suuntaa syksyllä lukioon. Hänellä on ollut selvä suunnitelma jo alakoulusta alkaen. Yläkoulun jälkeen lukioon ja siellä pitkä matikka. Toiveena hänellä hammaslääkäriopinnot. Kyllä meillä näistä on puhuttu jo vuosia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa viesteissä kyseenalaistetaan, mitä tapahtuu, jos lapsi valitseekin toisin. Tämä heijastaa mielestäni eroa keskiluokan ja duunarien ajatusmalleissa. Toisille on itsestäänselvää, että lapset opiskelevat niin pitkälle kuin kykenevät, kun taas toiset pelkäävät jo valmiiksi, ettei siitä kuitenkaan tule mitään. Että ei edes kannata yrittää. 

 

En muista osaa sanoa, mutta itse käytän itseäni esimerkkinä siitä, että kaikki eivät pysty opiskelemaan samalla tavalla kuin toiset. Itselläni on adhd, en ikinä olisi voinut käydä lukiota ja yliopistoa. Sitten taas sisareni on käynyt yliopiston. Minusta tällaiset asiat pitää ottaa huomioon eikä olettaa, että opiskelu onnistuu kaikilta samalla tavalla. Ja onneksi vanhempamme tukevat ja rakastavat meitä molempia samalla tavalla, eivätkä vaikka syyllistä mi

Luultavasti olet trolli, koska yleistät kaikkien adhd samanlaiseksi, joten turhaan varmaan edes vastaan. Joillain adhd on lievempää kuin toisella, joillakin lääkitys toimii paremmin kuin toisilla. Minulla auttaa parhaiten fyysinen tekeminen, siksi työni on myös sellaista. Lukeminen ja pänttääminen on hirveän työn ja tuskan takana ja alkaa masentamaan kun itsensä tuntee ääliöksi.

Todellakin lapset jo alakoulussa itse puhuivat, että sitten kun menevät lukioon, sitten kun menevät yliopistoon. Kiinnostavat alat ovat alkaneet tarkentua yläkoulussa ja lukiovalinnat tukevat. Voihan sitä ryhtyä siivoojaksi vaikka myöhemmällä iällä tai kesätöikseen opiskeluaikana, jos sekin kiinnostaa, koulutus on kuitenkin varsin lyhyt. Kasvatus on sitä, että lasten haaveita tuetaan ja he tietävät olevansa isille ja äidille aina yhtä rakkaita, kävi elämässä mitä kiemuroita tahansa.

Ei näitä elämän peruspilareita jätetä lapsille kertomatta. Itse asiassa tuossa iässä on jo aivan liian myöhäistä. Jokainen tehkööt elämällään mitä haluaa, mutta on vanhempien moraalinen velvollisuus muistuttaa mihin eri valinnoilla päätyy. 

Miksi tästäkin asiasta pitää alkaa pätemään. Tehkööt kaikki niinkuin lystää.

Lapset tarvitsevat ohjausta. Valitettavan usein köyhyys periytyy. Jos omat lahjat ei riitä niin pyytäkää apua lapsillenne.

Mä ainaki lähin myymään itteäni opiskelijana. En mä yliopistolla oo käyny aikoihin kun tienaan niin hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Monissa viesteissä kyseenalaistetaan, mitä tapahtuu, jos lapsi valitseekin toisin. Tämä heijastaa mielestäni eroa keskiluokan ja duunarien ajatusmalleissa. Toisille on itsestäänselvää, että lapset opiskelevat niin pitkälle kuin kykenevät, kun taas toiset pelkäävät jo valmiiksi, ettei siitä kuitenkaan tule mitään. Että ei edes kannata yrittää. 

En mie ainakaan pelännyt opiskelussa mitään, löytyi vain mielihomma amiksesta ja sinne menin. Ei siinä sen kummempaa syytä ollut. Äiti duunari, isä korkeasti koulutettu.

Vierailija kirjoitti:

Luin ekat kaksi virkettä ja huutonauroin. Enempää en lue.

TIETENKIN lapsia valmistellaan, ihan ala-asteelta asti. Tulee luontevasti, kun käydään keväisin yo-juhlissa.

Ei mua kyllä koskaan. Ihan ite valitsin mihin menin, eikä kukaan ollu koskaan mua mihinkään valmistellut. Kai toi on sit joissain perheissä ja varsinkin niissä hyvin koulutetuissa se periytyy että mennään lukioon ja yliopistoon ja sitä pidetään itsestäänselvänä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin ekat kaksi virkettä ja huutonauroin. Enempää en lue.

TIETENKIN lapsia valmistellaan, ihan ala-asteelta asti. Tulee luontevasti, kun käydään keväisin yo-juhlissa.

Ei mua kyllä koskaan. Ihan ite valitsin mihin menin, eikä kukaan ollu koskaan mua mihinkään valmistellut. Kai toi on sit joissain perheissä ja varsinkin niissä hyvin koulutetuissa se periytyy että mennään lukioon ja yliopistoon ja sitä pidetään itsestäänselvänä

Tämän takia sieltä duunariperheistä ei lähdetä yliopistoon. Kun ei nähdä sitä itselle mahdollisena valintana.

14vee on teini! Siinä vaiheessa pitää jo tehdä valintoja ja tietää mihin omat numerot riittää. Ainakin meillä opot kyseli tuolloin että mihin tähtää, jotta voi yrittää parantaa keskiarvoa, että se riittää lukioon, jos sinne haluaa. 

Älkää nyt hyvät ihmiset pitäkö 14-vuotiasta jonkinlaisena taaperona. Varmasti tietää jo mitä haluaa.

Varmaan se 12vee tietää myös tän kun kerran on se isompi sisarus ylemmällä luokalla.. ja ehkä myös on suunnitellut jo omaa tulevaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin ekat kaksi virkettä ja huutonauroin. Enempää en lue.

TIETENKIN lapsia valmistellaan, ihan ala-asteelta asti. Tulee luontevasti, kun käydään keväisin yo-juhlissa.

Ei mua kyllä koskaan. Ihan ite valitsin mihin menin, eikä kukaan ollu koskaan mua mihinkään valmistellut. Kai toi on sit joissain perheissä ja varsinkin niissä hyvin koulutetuissa se periytyy että mennään lukioon ja yliopistoon ja sitä pidetään itsestäänselvänä

Tämän takia sieltä duunariperheistä ei lähdetä yliopistoon. Kun ei nähdä sitä itselle mahdollisena valintana.

 

Aijaa no mä kyllä menin

Lasten kanssa on hyvä keskustella muttei määritellä ja valita heidän puolestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa viesteissä kyseenalaistetaan, mitä tapahtuu, jos lapsi valitseekin toisin. Tämä heijastaa mielestäni eroa keskiluokan ja duunarien ajatusmalleissa. Toisille on itsestäänselvää, että lapset opiskelevat niin pitkälle kuin kykenevät, kun taas toiset pelkäävät jo valmiiksi, ettei siitä kuitenkaan tule mitään. Että ei edes kannata yrittää. 

 

En mie ainakaan pelännyt opiskelussa mitään, löytyi vain mielihomma amiksesta ja sinne menin. Ei siinä sen kummempaa syytä ollut. Äiti duunari, isä korkeasti koulutettu.

 

Puhe oli vanhemmista, ei lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti lähes jokainen haluaa lapselleen parhaan mahdollisuuden tulevaisuuden ja se tarkoittaa lukio+yliopisto. 

Ei tarkoita. Paras mahdollinen tulevaisuus tarkoittaa sitä että lapsi viihtyy työssään, kokee olevansa rakastettu, on elämäniloinen ja tietää missä on hyvä ja että saa tukea valintoihinsa kotoa. Aivan sama vaikka se olisi kampaajana tai lääkärinä. 

Lääkärillä on tulevaisuudessa varaa vaihtaa alaa halutessaan. Kampaajalla ei välttämättä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin ekat kaksi virkettä ja huutonauroin. Enempää en lue.

TIETENKIN lapsia valmistellaan, ihan ala-asteelta asti. Tulee luontevasti, kun käydään keväisin yo-juhlissa.

Ei mua kyllä koskaan. Ihan ite valitsin mihin menin, eikä kukaan ollu koskaan mua mihinkään valmistellut. Kai toi on sit joissain perheissä ja varsinkin niissä hyvin koulutetuissa se periytyy että mennään lukioon ja yliopistoon ja sitä pidetään itsestäänselvänä

Niiin ja lisään vielä, että kyllä itselleni oli selvää yläkoulussa, että haluan lukioon ja lukiossa vahvistui sitten se, että sen jälkeen yliopistoon.