Onko nykyään ihan yleistä että isovanhemmat eivät halua nähdä lapsenlapsiaan kuin satunnaisesti?

Olemme puolison kanssa kahdestaan kasvattaneet lapsemme, satunnaista hoitoapua olemme joskus saaneet. Siksipä vähän satuttaa se, että meille yritetään puhua sukulaisen nepsy-lapsi hoidettavaksi. Olisi ihana ottaa hänetkin perheeseemme, mutta haasteet ovat isoja ja tiedän, ettemme pärjäisi ilman tukiverkkoja. Ja niitä emme saa, ainahan sitä lupaillaan mutta totuus on täysin toinen.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Tuli tästä ketjusta vielä mieleen, että toki on eri asia haluta luoda lapsenlapsiinsa hyvät ja läheiset suhteet kuin se, että ollaan pelkästään lapsenvahtina, jotta vanhemmat pääsevät leffaan tai kahdestaan syömään. Omat lapseni ovat syntyneet 1980- ja 1990-luvuilla ja tilapäisiin lapsenvahtikeikkoihin kyllä usemmiten pyydettiin jotain kaveria tai vaikka lapsen kummeja tms. Usein vielä niin, että tämä oli vastavuoroista. Mä hoidin aikoinaan paljonkin siskoni lapsia ja vastaavasti hän mun. Samoin ystävieni kohdalla. Isovanhempia pyydettiin lapsenvahdiksi vasta sitten, jos kenellekään nuoremmalle ei sopinut. Nykyisin taitaa olla toisinpäin eli ensisijaisesti isovanhemmat ja sitten vasta muut. 

Nykyään on paljon lapsettomia aikuisia ja usein on tilanteita, joissa saman ikäiset vanhempien sisarukset ja kummit ovat täysin kokemattomia lasten hoidossa. Nämä lapsettomat eivät halua tai osaa olla vastuussa pienistä lapsista, vaikka ne rakkaita olisivatkin. 80- ja 90-luvuilla lähes kaikilla oli lapsia ja lapsia oli ylipäätään enemmän. Monella oli ollut nuorempia sisaruksia, joista piti ainakin vähän huolehtia. Nykyvanhemmilla ei välttämättä ole ketään muuta, keneltä pyytää hoitoapua. Aika iso kynnys jättää lapsi jonkun puolitutun vauvakerhossa tavatun tyypin hoiviin.

Meillä ainakin toiset isovanhemmat ovat sellaisia et hyvin satunnaisesti näkevät meidän lapsia. Lapset nyt jo teinejä, isoimmat siis ja pienin 8v. Isovanhemmat eivät koskaan hoitaneet meidän lapsia hetkeäkään heidän ollessa pieniä. Eikä siinä. Pystymme kyllä itse hoitamaan lapsemme. Isoisä aikoinaan sanoikin, että on jo aikanaan omat lapset hoitanut eikä enää aio lapsia hoitaa. Musta ois kuitenkin kiva et silloin harvoin kun näkevät niin vaikka edes muutaman sanan vaihtaisivat. Kuopus kysyi juuri äitienpäivä et kuka hänen mummo edes on kun selvisi et kaverit kyläilevät mummoillaan äitienpäivänä. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 61: "Siis ettekö ollenkaan hoida omia lapsenlapsiaan? He ovat samassa asemassa kuin kuka tahansa vieraileva perhe? Outoa, todella outoa."

Jos mä kutsun jonkun lapsiperheen meille kylään, oletan kyllä, että lasten vanhemmat huolehtii kyläilyn ajan lapsistaan.  Jos taas mut kutsutaan lapsiperheeseen kylään, mä voin hyvin viihdyttää niitä lapsia, koska vanhemmillaan on sitten siinä tarjoilut yms tehtävänä. Mulle siis oleellinen ero on siinä, olenko tilanteessa vieraana vai emäntänä. 

Minusta on jotenkin outoa, jos omia aikuisia lapsia pitää emännöidä. Käyn omalla äidilläni varmaan kerran pari viikossa, enkä oleta että olisi siivottu tai jotain tarjottavaa. Jos jotain sotketaan, laitetaan paikalleen. Sama, kun vanhempani käyvät meillä. Kahvinkeittimen voi käydä napsauttamassa päälle kuka nyt kahvia haluaa riippumatta siitä kenen luona ollaan. Voidaan olla ihan kuin kotonamme, perhettä kun ollaan.

Kyllä, sama kokemus itsellä. Vietin vuodessa viikkoja isovanhemmilla lomien yhteydessä, ihan yläaste-ikäisenäkin vielä. Omamme on ollut yökylässä max 2 yötä yhtäjaksoisesti, kahdesti. On nyt 13.

Ei siinä, meistä on kivaa viettää lomia koko perheen kera mutta kieltämättä parisuhde kärsii yhteisen ajan puutteesta. Ei ole tukiverkkoja liioin.

Vierailija kirjoitti:

Eipä ennen ollut isovanhemmilla järin kodin ulkopuolisia harrastuksia. Väkisinhän monia tuupattiin isovanhemmille eikä edes kyselty mitään. Se oli vähän niin kuin pakko.

Kyllä omat isovanhempani olivat aktiivisia eläkeläisiä, kaikenlaista menoa ja matkailua mutta lomilla aina ottivat meidät mielellään luokseen useammaksikin päiväksi ,jopa viikoksi.

Nykyään taitaa olla isompi mahdollisuus noihin mökkeihin ym. harrastuksiin ihan jo taloudellisestikin. Oma isoäitini ei edes omistanut ajokorttia. Toinen ero lienee siinä, että ennen isovanhemmat pääsivät -80 ja -90 luvulla eläkkeelle huomattavasti aiemmin. 

Nro 102: "Nykyään on paljon lapsettomia aikuisia ja usein on tilanteita, joissa saman ikäiset vanhempien sisarukset ja kummit ovat täysin kokemattomia lasten hoidossa. Nämä lapsettomat eivät halua tai osaa olla vastuussa pienistä lapsista, vaikka ne rakkaita olisivatkin. 80- ja 90-luvuilla lähes kaikilla oli lapsia ja lapsia oli ylipäätään enemmän. Monella oli ollut nuorempia sisaruksia, joista piti ainakin vähän huolehtia. Nykyvanhemmilla ei välttämättä ole ketään muuta, keneltä pyytää hoitoapua. Aika iso kynnys jättää lapsi jonkun puolitutun vauvakerhossa tavatun tyypin hoiviin."

Tämä on varmaan totta. Mä olin aikoinaan  useinkin kavereilleni lapsenvahtina, vaikkei mulla ollutkaan vielä omia lapsia. Pienempiä sisaruksia mulla ei ollut, ainoastaan 6 vuotta vanhempi isosisko. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin toiset isovanhemmat ovat sellaisia et hyvin satunnaisesti näkevät meidän lapsia. Lapset nyt jo teinejä, isoimmat siis ja pienin 8v. Isovanhemmat eivät koskaan hoitaneet meidän lapsia hetkeäkään heidän ollessa pieniä. Eikä siinä. Pystymme kyllä itse hoitamaan lapsemme. Isoisä aikoinaan sanoikin, että on jo aikanaan omat lapset hoitanut eikä enää aio lapsia hoitaa. Musta ois kuitenkin kiva et silloin harvoin kun näkevät niin vaikka edes muutaman sanan vaihtaisivat. Kuopus kysyi juuri äitienpäivä et kuka hänen mummo edes on kun selvisi et kaverit kyläilevät mummoillaan äitienpäivänä. 

 

Miksette te sitten käy mummolassa kylässä?  Niinpäinhän yleensä tehdään.  Miehesi alistuu tahtoosi, hänen vanhempiin ei pidetä yhteyttä?

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 61: "Siis ettekö ollenkaan hoida omia lapsenlapsiaan? He ovat samassa asemassa kuin kuka tahansa vieraileva perhe? Outoa, todella outoa."

Jos mä kutsun jonkun lapsiperheen meille kylään, oletan kyllä, että lasten vanhemmat huolehtii kyläilyn ajan lapsistaan.  Jos taas mut kutsutaan lapsiperheeseen kylään, mä voin hyvin viihdyttää niitä lapsia, koska vanhemmillaan on sitten siinä tarjoilut yms tehtävänä. Mulle siis oleellinen ero on siinä, olenko tilanteessa vieraana vai emäntänä. 

Minusta on jotenkin outoa, jos omia aikuisia lapsia pitää emännöidä. Käyn omalla äidilläni varmaan kerran pari viikossa, enkä oleta että olisi siivottu tai jotain tarjottavaa. Jos jotain sotketaan, laitetaan paikalleen. Sama, kun vanhempani käyvät meillä. Kahvinkeittimen voi käydä napsauttamassa päälle kuka nyt kahvia haluaa riippumatta siitä ke

No, perheet on erilaisia. Mä kyllä yleensä laitan kunnon ruuat, kun jälkikasvua tulee käymään. Mutta he eivät käykään jatkuvasti. Mun äitini ei olisi edes tykännyt, jos olisin mennyt huseeraamaan omiani hänen keittiössään. Siis silloin, kun hän vielä itse kykeni jotain tekemään. Isänikin, vaikka on jo 95v,  keittää kahvit valmiiksi termoskannuun, laittaa kupit keittiön pöydälle ja nostaa pullaviipalepussin siihen. Mä sitten otan jääkaapista kerman ja istutaan kahville. En muuten edes tiedä, missä isä säilyttää kahvipakettia. Ja joo, nostan oman kuppini pöydältä tiskialtaaseen. Isän kuppi jää pöydälle, koska hän juo myöhemmin lisää kahvia. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa jos lapsia tehdään ajatuksella "joku muu hoitaa."

Eihän tuossa kukaan ole tehnyt lapsia ajatuksella, että joku muu hoitaa. Vaan on nimenomaan nähty että tosiaankaan, Suomessa ei edes pikkulapsen kanssa apua saa. Se ei ole mikään normaali ja inhimillinen käytäntö, yhteisöllisissä maissa ollaan inhimillisempiä tässä asiassa.

Teillä on ollut eri määrä sen suhteen, paljonko olette jaksaneet ja halunneet tässä kylmässä kulttuurissa lapsia hoitaa.

Mutta siihen syynsä, miksi vauvoja yleisesti syntyy vähän.

Yhteisöllisissä maissa ollaan yhteisöllisiä monissa muissakin asioissa kuin vain lastenhoidossa. Suomessa ei olla. Meillä on siirretty yhteisöjen tehtäviä yhteiskunnalle ja yrityksille. Naapuriapu on suurinpiirtein kadonnut kokonaan ja yhä harvempi saa enää muutto- tai remonttiapua kavereiltaan. Puhumattakaan siitä, että ihan vaan talkoovoimin rakennettaisiin omakotitalo. Hyvinvointiyhteiskunnan idea oli, että kukaan ei ole riippuvainen muista yksilöistä. Paitsi korkeintaan niistä, joille maksetaan palkka siitä, että auttavat. Nyt, kun tämä systeemi on kaatumassa, ollaankin pulassa. 

Ei ole hyvinvointiyhteiskunnan vika että isovanhempia ei kiinnosta edes omat lapsenlapset. Silloin puhutaan suuresta sydämen kylmyydestä. Lapsi ei voi saada läheistä suhdetta isovanhempiinsa oikein muualta, ei sitä voi korvata esimerkiksi rahalla ja maksetuilla hoitajilla. Vanhempia voi tietysti auttaa taloudellisin keinoin yhteiskunnan taholta, mutta ihmissuhteita ei voi ulkoistaa yhteiskunnalle. Eikä joku etäinen kyläily pari kertaa vuodessa ole ollenkaan sama asia kuin se, että ihan oikeasti ollaan arjessa mukana yhtenä turvallisena aikuisena, ilman kolkkoa etäisyyttä.

Osa haluaa kohteliaisuuttaan antaa tilaa ja haluaisi nähdä lapsia useammin

Minä vietin mummolassa kuukauden kerrallaan lähes joka kesä kolmivuotiaasta siihen asti kun 15-vuotiaana tahdoin jäädä kaupunkiin kavereiden vuoksi. Esikoiseni yöpyi mummolassaan ensimmäisen kerran 18-vuotiaana. Ei mummo suostunut ottamaan yökylään aiemmin. Ei ole 50-luvulla syntyneet samaa kaliiberia kuin 20-luvulla syntyneet.

Vierailija kirjoitti:

Nykyeläkekäiset on ihan eri ihmistyyppiä kuin vanhempansa. Tärkeintä on omat nautinnot. 

Kun on lapset kasvatettu ja työt tehty on ansaittu vapaus. Kuka auttoikaan eläkeläisiä lastenhoidossa, tuskin kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyeläkekäiset on ihan eri ihmistyyppiä kuin vanhempansa. Tärkeintä on omat nautinnot. 

Kun on lapset kasvatettu ja työt tehty on ansaittu vapaus. Kuka auttoikaan eläkeläisiä lastenhoidossa, tuskin kukaan.

Haluat olla vapaa omista lapsenlapsistasi? Etkö rakasta heitä

Siis olen tätä miettinyt myös. Kun tuntuu olevan niin kovin haastavaa saada lapsia hoitoon edes hetkeksi. Toki oma elämä isovanhemmilla pitääkin olla, enkä minä vanhemmilleni asiasta kiukuttele, kunhan vain mietin.

Itse olen tullut siihen tulokseen että yksi oman elämäni tarkoituksista on huolehtia toisista. Toivonkin, että voin tulevaisuudessa auttaa omia lapsiani ja näiden puolisoita hoitokuvioissa, jos vain mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Siis olen tätä miettinyt myös. Kun tuntuu olevan niin kovin haastavaa saada lapsia hoitoon edes hetkeksi. Toki oma elämä isovanhemmilla pitääkin olla, enkä minä vanhemmilleni asiasta kiukuttele, kunhan vain mietin.

Itse olen tullut siihen tulokseen että yksi oman elämäni tarkoituksista on huolehtia toisista. Toivonkin, että voin tulevaisuudessa auttaa omia lapsiani ja näiden puolisoita hoitokuvioissa, jos vain mahdollista. 

Jos vain se lastesi toinen vanhempi sallii sen ja yleensä antaa lapsesi sinua nähdä. 

Mietittekö miten paljon se lapsen toinen vanhempi vaikuttaa suhteeseen isovanhempien kanssa?  

Haluaisin nähdä lapsenlapsiani joka päivä, mutta eihän se ole mahdollista. Ensinnäkin pitkä välimatka ja aikuistuvilla nuorilla on omat menonsa ja kiireensä. 

Omat lapset hoidin ja kasvatin. Lapsenlapset on kasvatettu aivan eri tavalla ja ovat jääneet etäisiksi. Näen heitä vain noin kaksi kertaa vuodessa, joten mitään kiintymyssuhdetta ei ole päässyt syntymään.