Onko nykyään ihan yleistä että isovanhemmat eivät halua nähdä lapsenlapsiaan kuin satunnaisesti?

Etenkin omat äidin puolen isovanhemmat olivat oikein läheisiä ja vietin mummolassa viikonkin lomaa kesällä (eivät asuneet lähellä joten arjessa eivät olleet mukana).

Minun vanhempani asuvat kauempana mutta viettävät innoissaan lapsen kanssa aikaa aina kun voivat, eivät kylläkään hoida lasta niin että olisivat yksin lapsen kanssa. Muutimme lähemmäs appivanhempia, mutta anoppi ilmoitti ettei hoida lasta kuin maks 1h kerrallaan, on viiden vuoden sisään hoitanut lasta yhteensä alle 5h. Ei ota kontaktia lapseen eikä tunne tätä ollenkaan. Muita lapsenlapsia on hoitanut päiväkausia ja syytänyt rahaa. Vika siis varmaan minussa, mutta onneksi on ollut varaa lapsenvahtiin joten ei kiinnosta. Anoppi ollut myös aikoinaan melko huono äiti omille lapsilleen.

Kuulostaa aika oudolta. Oman lapsen isovanhemmat haluavat viettää mahdollisimman paljon aikaa lasten kanssa. Ihan arkena, mutta myös viikonloppuna. Toinen töissä, toinen eläkkeellä. On heillä omiakin harrastuksia, joista tykkäävät, mutta ovat vähän vähentäneet niitä, että ehtivät olla enemmän lasten kanssa (ennen oli monta iltaa viikossa + viikonloput). Ovat sanoneet, että haluavat nauttia nyt, kun lapset on pieniä. Ottavat myös lapsia mukaan itselleen mieluisiin juttuihin, kuten retkeilemään ja marjoja poimimaan. Lapsilla ja isovanhemmilla on tosi hyvät ja välittömät välit, mikä on musta aivan ihanaa, ja selvä rikkaus molempien elämässä. Ehkä lapsen kanssa olemista ei pitäisi nähdä ikävänä velvollisuutena, vaan ihanana asiana, jossa maailmaa voi ihmetellä yhdessä lapsen kanssa? Isovanhemmista on ihanaa, kun voivat välittää itselleen tärkeitä asioita lapsille ja käydä hauskoja keskusteluita. On vähän surullista, kun lapset nähdään taakkana, ei rikkautena, mitä he oikeasti on.

Kyllä! Näin on! Ja eipä kai voi syyttää, jokainen saa elää elämäänsä niin kuin haluaa. Mutta ei tarvitse tulla ihmettelemään, miksei haluta enempää lapsia...

Tuli tästä ketjusta vielä mieleen, että toki on eri asia haluta luoda lapsenlapsiinsa hyvät ja läheiset suhteet kuin se, että ollaan pelkästään lapsenvahtina, jotta vanhemmat pääsevät leffaan tai kahdestaan syömään. Omat lapseni ovat syntyneet 1980- ja 1990-luvuilla ja tilapäisiin lapsenvahtikeikkoihin kyllä usemmiten pyydettiin jotain kaveria tai vaikka lapsen kummeja tms. Usein vielä niin, että tämä oli vastavuoroista. Mä hoidin aikoinaan paljonkin siskoni lapsia ja vastaavasti hän mun. Samoin ystävieni kohdalla. Isovanhempia pyydettiin lapsenvahdiksi vasta sitten, jos kenellekään nuoremmalle ei sopinut. Nykyisin taitaa olla toisinpäin eli ensisijaisesti isovanhemmat ja sitten vasta muut. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Tuli tästä ketjusta vielä mieleen, että toki on eri asia haluta luoda lapsenlapsiinsa hyvät ja läheiset suhteet kuin se, että ollaan pelkästään lapsenvahtina, jotta vanhemmat pääsevät leffaan tai kahdestaan syömään. Omat lapseni ovat syntyneet 1980- ja 1990-luvuilla ja tilapäisiin lapsenvahtikeikkoihin kyllä usemmiten pyydettiin jotain kaveria tai vaikka lapsen kummeja tms. Usein vielä niin, että tämä oli vastavuoroista. Mä hoidin aikoinaan paljonkin siskoni lapsia ja vastaavasti hän mun. Samoin ystävieni kohdalla. Isovanhempia pyydettiin lapsenvahdiksi vasta sitten, jos kenellekään nuoremmalle ei sopinut. Nykyisin taitaa olla toisinpäin eli ensisijaisesti isovanhemmat ja sitten vasta muut. 

Kun olin lapsi, isovanhempamme asuivat satojen kilometrien päässä. Jäivät etäisiksi, kuin joku etäinen sukulaistäti tai setä.

Myös miniät ja tyttäret hankalampia.  Kukaan jaksa sitä nipotusta.  Kun täältäkin lukee, väärin hoitavat.  Omat lastenlapset parikymppisiä nyt.

Vierailija kirjoitti:

Myös miniät ja tyttäret hankalampia.  Kukaan jaksa sitä nipotusta.  Kun täältäkin lukee, väärin hoitavat.  Omat lastenlapset parikymppisiä nyt.

Kun mun siskonpojasta tuli isä, mä sanoin hänelle, että jos tapa, jolla hoidin sinua ollessasi lapsi, oli väärä, mua ei kannata pyytää lastesi lapsenvahdiksi. Hän nauroi ja sanoi, että hänellä on pelkästään hyviä muistoja niistä ajoista ja luottaa kyllä siihen, että mä osaan huolehtia hänenkin lapsistaan. 

Mua ihmetyttää kummasti kun isovanhemmat juttelevat jo innoissaan meidän tulevista lapsista.

Meillä on yksi, jonka kanssa eivät ole auttaneet suurista puheistaan huolimatta. Emme aio hankkia enempää lapsia. Luvattua apua ei ole kuulunut tämän yhdenkään kanssa ja ilman turvaverkkoja yhden kanssa pärjää ihan ok, usemman kanssa emme halua kokeilla.

Ihan jo mietin sitäkin, että naisena jos ero tulisi niin jäisin ehkä yksin lasten kanssa. Ilman turvaverkkoja pakko mitoittaa määräksi se, jonka kanssa pärjää ihan hyvin tarvittaessa yksinkin.

Olen kylmän realistinen. Lähipiirissä nähnyt miten herkästi miehet jättävät perheensä kun kikkelsi vie nuoremman perään tai ei ole enää kivaa ja väsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää kummasti kun isovanhemmat juttelevat jo innoissaan meidän tulevista lapsista.

Meillä on yksi, jonka kanssa eivät ole auttaneet suurista puheistaan huolimatta. Emme aio hankkia enempää lapsia. Luvattua apua ei ole kuulunut tämän yhdenkään kanssa ja ilman turvaverkkoja yhden kanssa pärjää ihan ok, usemman kanssa emme halua kokeilla.

Ihan jo mietin sitäkin, että naisena jos ero tulisi niin jäisin ehkä yksin lasten kanssa. Ilman turvaverkkoja pakko mitoittaa määräksi se, jonka kanssa pärjää ihan hyvin tarvittaessa yksinkin.

Olen kylmän realistinen. Lähipiirissä nähnyt miten herkästi miehet jättävät perheensä kun kikkelsi vie nuoremman perään tai ei ole enää kivaa ja väsyttää.

Outoa jos lapsia tehdään ajatuksella "joku muu hoitaa."   Ja onhan paljon lapsia sijaiskodeissa kun vanhemmat ei jaksa sitä yhtäkään.

Olinpa ajattelematon nuorena (yli 30)  kun tehtiin kolme lasta ihan vaan tekemisen ilosta.  Toista mummoa ei ollut,  toinen yli 70-vuotias  parin sadan kilometrin päässä.  Tosin ei ollut menojalkaakaan ja lasten isä asui samassa taloudessa.

Lapset olivat esikouluikäisiä kun joskus vaihdeltiin samanikäisten serkkujen kannsa yökylää.  Sitä ennen ei koskaan missään hoidossa, paitsi päivähoidossa, ei mummolla tms. Sisareni joka asui samassa kaupungissa oli lapseton ja ainoastaan pystyi riehaannuttamaan lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää kummasti kun isovanhemmat juttelevat jo innoissaan meidän tulevista lapsista.

Meillä on yksi, jonka kanssa eivät ole auttaneet suurista puheistaan huolimatta. Emme aio hankkia enempää lapsia. Luvattua apua ei ole kuulunut tämän yhdenkään kanssa ja ilman turvaverkkoja yhden kanssa pärjää ihan ok, usemman kanssa emme halua kokeilla.

Ihan jo mietin sitäkin, että naisena jos ero tulisi niin jäisin ehkä yksin lasten kanssa. Ilman turvaverkkoja pakko mitoittaa määräksi se, jonka kanssa pärjää ihan hyvin tarvittaessa yksinkin.

Olen kylmän realistinen. Lähipiirissä nähnyt miten herkästi miehet jättävät perheensä kun kikkelsi vie nuoremman perään tai ei ole enää kivaa ja väsyttää.

 

 

 

Outoa jos lapsia tehdään ajatuksella "joku muu hoitaa."   Ja onhan paljon lapsia sijaiskodeissa kun vanhemmat ei jaksa sitä yhtäkään.

Olinpa ajattelematon nuorena (yli 30)  kun tehtiin kolme lasta ihan vaan tekemisen ilosta.  Toista mummoa ei ollut,  toinen yli 70-vuotias  parin sadan kilometrin päässä.  Tosin ei ollut menojalkaakaan ja lasten isä asui samassa taloudessa.

Lapset olivat esikouluikäisiä kun joskus vaihdeltiin samanikäisten serkkujen kannsa yökylää.  Sitä ennen ei koskaan missään hoidossa, paitsi päivähoidossa, ei mummolla tms. Sisareni joka asui samassa kaupungissa oli lapseton ja ainoastaan pystyi riehaannuttamaan lapset.

Tässä: "Ojentaa kunniakruunun"

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää kummasti kun isovanhemmat juttelevat jo innoissaan meidän tulevista lapsista.

Meillä on yksi, jonka kanssa eivät ole auttaneet suurista puheistaan huolimatta. Emme aio hankkia enempää lapsia. Luvattua apua ei ole kuulunut tämän yhdenkään kanssa ja ilman turvaverkkoja yhden kanssa pärjää ihan ok, usemman kanssa emme halua kokeilla.

Ihan jo mietin sitäkin, että naisena jos ero tulisi niin jäisin ehkä yksin lasten kanssa. Ilman turvaverkkoja pakko mitoittaa määräksi se, jonka kanssa pärjää ihan hyvin tarvittaessa yksinkin.

Olen kylmän realistinen. Lähipiirissä nähnyt miten herkästi miehet jättävät perheensä kun kikkelsi vie nuoremman perään tai ei ole enää kivaa ja väsyttää.

Tämä on julmaa. En minäkään olisi odottanut hoitoapua, jos sitä ei olisi niin suurieleisesti lupailtu ennen lapsen syntymää. Kylmä todellisuus iski, kun lapsenlapsessa kiinnosti vain lähinnä yhteisten kuvien ottaminen.

Tosi tökeröä puuttua muiden lapsilukuun ja vielä tökerömpää se on, jos ei ole ensimmäisestäkään lapsesta ollut juuri aidosti kiinnostunut.

Outoa jos lapsia tehdään ajatuksella "joku muu hoitaa."

Eihän tuossa kukaan ole tehnyt lapsia ajatuksella, että joku muu hoitaa. Vaan on nimenomaan nähty että tosiaankaan, Suomessa ei edes pikkulapsen kanssa apua saa. Se ei ole mikään normaali ja inhimillinen käytäntö, yhteisöllisissä maissa ollaan inhimillisempiä tässä asiassa.

Teillä on ollut eri määrä sen suhteen, paljonko olette jaksaneet ja halunneet tässä kylmässä kulttuurissa lapsia hoitaa.

Mutta siihen syynsä, miksi vauvoja yleisesti syntyy vähän.

Vierailija kirjoitti:

Outoa jos lapsia tehdään ajatuksella "joku muu hoitaa."

Eihän tuossa kukaan ole tehnyt lapsia ajatuksella, että joku muu hoitaa. Vaan on nimenomaan nähty että tosiaankaan, Suomessa ei edes pikkulapsen kanssa apua saa. Se ei ole mikään normaali ja inhimillinen käytäntö, yhteisöllisissä maissa ollaan inhimillisempiä tässä asiassa.

Teillä on ollut eri määrä sen suhteen, paljonko olette jaksaneet ja halunneet tässä kylmässä kulttuurissa lapsia hoitaa.

Mutta siihen syynsä, miksi vauvoja yleisesti syntyy vähän.

Yhteisöllisissä maissa ollaan yhteisöllisiä monissa muissakin asioissa kuin vain lastenhoidossa. Suomessa ei olla. Meillä on siirretty yhteisöjen tehtäviä yhteiskunnalle ja yrityksille. Naapuriapu on suurinpiirtein kadonnut kokonaan ja yhä harvempi saa enää muutto- tai remonttiapua kavereiltaan. Puhumattakaan siitä, että ihan vaan talkoovoimin rakennettaisiin omakotitalo. Hyvinvointiyhteiskunnan idea oli, että kukaan ei ole riippuvainen muista yksilöistä. Paitsi korkeintaan niistä, joille maksetaan palkka siitä, että auttavat. Nyt, kun tämä systeemi on kaatumassa, ollaankin pulassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä on nykyään mielenkiintoisempaa tekemistä. Kenties saanut omasta lapsiajastaan ihan tarpeeksi haluten välillä jotain muutakin.

No, joskus niitä lapsia vaan tuli vaikka ei niitä niin haluttu. Eihän se vieläkään ole täysin hyväksyttyä olla tekemättä niitä lapsia ilman, että joutuu muiden naisten sylkykupiksi. 

Nussimista se silloinkin edellytti; lapsia ei ole koskaan "vaan tullut", vaan aina niitä on tekemällä tehty. Typerinkin hömötintti sen tajuaa, vaikka sitten ei ymmärtäisi olla uittamatta sitä kullia kolossa.

Oikeastiko aikuiset ihmiset haluavat, että heidän omat vanhempansa kyläluutivat heillä monta kertaa viikossa ja näkevät monta kertaa kuukaudessa? Sitähän nämä ihmeelliset isovanhemmat-puheet tarkoittavat niin kauan, kun lapset eivät ole rippikouluikäisiä ja siten omatoimisia.

Synnyin 80-luvulla, joten mun vanhemmat hoiti vanhemmuuden erittäin rennosti. Me lapset kasvettiin siinä sivussa, kun aikuiset keskittyi nauttimaan elämästä. Katkera en ole vaan kateellinen.

Itse kasvatin lastani viime vuosikymmenellä ja voi minkä suurennuslasin alla vanhemmat nykyään on. Kaiken maailman velvoitteita yritetään tuputtaa ja vaatimustaso se vaan kasvaa.

Tämä homma alkaa olla pian taputeltu, joten huhheijaa, en aio hoitaa enää yhtään lasta. 

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko aikuiset ihmiset haluavat, että heidän omat vanhempansa kyläluutivat heillä monta kertaa viikossa ja näkevät monta kertaa kuukaudessa? Sitähän nämä ihmeelliset isovanhemmat-puheet tarkoittavat niin kauan, kun lapset eivät ole rippikouluikäisiä ja siten omatoimisia.

Sitten valitetaan "kun puuttuvat asioihin, kahvia ja ruokaa menee. "  aina soittelevat.

Pitäis saada ne rusinat pullasta ihan omilla ehdoilla isovanhempia huomioimatta kuin apulaisina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykylapset ovat huonosti kasvatettuja. Kun sanoo, että hammaspesulle ja pää tyynyyn, ei totella. Ruokailu voi olla temppuilua jne. Ei sitä mummo ja pappa kauaa jaksa.

ei sitä niin tylystiv tarvi sanoa että pää tyynyyn, satu ikäisille luetaan unisatu jne

Voi kun tuli mummia ikävä!! Hän huusi meille serkuksille aina vintin ovelta että naamat rullalle ja rullat tyynyyn, kun piti lopettaa supina ja ruveta nukkumaan

Meille sanottiin "tur-pa rullalle ja rulla taskuun"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään isovanhemmat ovat vielä monesti työelämässä. Plus nykyajan lapsia ei paljon mummojen seura kiinnosta ellei siellä ole uusimpia pleikkapelejä ja telkassa netflixiä sun muita.

Tämä. Omat lapsenlapset, 8 ja 10v pojat, eivät viihdy kanssani, on kuulemma tylsää. Ei kelpaa ulkoilu, ei askartelu, ei leipominen. Pitäis kai olla enemmän jotain äksöniä. Totta puhuen en minäkään jaksa kuunnella niiden tappelua ja v-sanan viljelyä, mihin vanhemmat ei puutu mitenkään. Ovat koko ajan puhelimella.

Mitä jos otat heidät ensin yksi kerrallaan käymään? Yleensä lapsiin toimii ihan sama kuin ihmisiin yleensä: he tykkäävät olla sellaisten ihmisten seurassa, jotka ovat heistä kiinnostuneita

Nykylapset ei kunnioita aikuisia. Lisäksi ovat epäsosiaalia, ruutua tuijottavia ja keskittymiskyvyttömiä. Aina niiltä saa myös jonkun kulkutaudin, joten ei kiitos. Lapsiaikaa oli sen vajaa parikymmentä vuotta. Nyt on mukavampaa tekemistä. Ihmiset on aika rasittavia ylipäätään ja lapsukaiset on keskeneräisiä ihmisiä.