Lue keskustelun säännöt.
Onko nykyään ihan yleistä että isovanhemmat eivät halua nähdä lapsenlapsiaan kuin satunnaisesti?
21.05.2025 |
Olen itse ollut aikoinaan pitkiäkin aikoja hoidossa mummolassa kun vanhemmat olivat esimerkiksi lomamatkalla. Nykyään oma eläkeläisäitini tuntuu olevan koko ajan joko mökillä tai jossain reissussa ja on tavattavissa korkeintaan sunnuntailounaan merkeissä. En tuputa lasta hoitoon, mutta kieltämättä olisi kiva käydä miehen kanssa edes joskus leffassa tai syömässä kahdestaan. Olen myös huomannut että tätä on muillakin. Yhden kaverin äiti tulee naapurikunnasta harrastuksen takia kerran viikossa, mutta on silti sitä mieltä että ne lähistöllä asuvat lapsenlapset ovat liian kaukana niin ei voi nähdä.
Kommentit (237)
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin toiset isovanhemmat ovat sellaisia et hyvin satunnaisesti näkevät meidän lapsia. Lapset nyt jo teinejä, isoimmat siis ja pienin 8v. Isovanhemmat eivät koskaan hoitaneet meidän lapsia hetkeäkään heidän ollessa pieniä. Eikä siinä. Pystymme kyllä itse hoitamaan lapsemme. Isoisä aikoinaan sanoikin, että on jo aikanaan omat lapset hoitanut eikä enää aio lapsia hoitaa. Musta ois kuitenkin kiva et silloin harvoin kun näkevät niin vaikka edes muutaman sanan vaihtaisivat. Kuopus kysyi juuri äitienpäivä et kuka hänen mummo edes on kun selvisi et kaverit kyläilevät mummoillaan äitienpäivänä.
Tuttavaperheen alakouluikäinen ei ollut tunnistanut isoisäänsä mummon hautajaisissa, koska ovat nähnert lapsen elinaikana yhteensä ehkä kolme kertaa. Ja tämäkin on ollut isovanhemmista kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tabu: Läheskään jokainen eläkeläinen ei koskaan alun perinkään pitänyt lapsista, ei edes niistä omistaan, niitä vain tuli kuin kissalle pentuja. Ja nyt niitä ei voisi vähempää kiinnostaa omat lapsenlapset.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin toiset isovanhemmat ovat sellaisia et hyvin satunnaisesti näkevät meidän lapsia. Lapset nyt jo teinejä, isoimmat siis ja pienin 8v. Isovanhemmat eivät koskaan hoitaneet meidän lapsia hetkeäkään heidän ollessa pieniä. Eikä siinä. Pystymme kyllä itse hoitamaan lapsemme. Isoisä aikoinaan sanoikin, että on jo aikanaan omat lapset hoitanut eikä enää aio lapsia hoitaa. Musta ois kuitenkin kiva et silloin harvoin kun näkevät niin vaikka edes muutaman sanan vaihtaisivat. Kuopus kysyi juuri äitienpäivä et kuka hänen mummo edes on kun selvisi et kaverit kyläilevät mummoillaan äitienpäivänä.
"Isoisä aikoinaan sanoikin, että on jo aikanaan omat lapset hoitanut eikä enää aio lapsia hoitaa."
Ironista tuossa on se, että kun on tuon sukupolven miehestä kyse niin tuskinpa se on niitä omiaankaan ikinä hoitanut.
Vierailija kirjoitti:
Niillä on nykyään mielenkiintoisempaa tekemistä. Kenties saanut omasta lapsiajastaan ihan tarpeeksi haluten välillä jotain muutakin.
Laajassa ystäväpiirissäni ei ole ketään tuollaisia. Kaikki isovanhemmat haluavat viettää aikaa lastenlastensa kanssa. Ikävää, jos tuollaista on.
Meidän esiteinit odottaa kesää, että pääsevät mummon passattavaksi mökille. Siellä on kivaa tekemistä. Me vanhemmat olemme myös omilla lomillamme siellä mielellämme ja sitten passaamme mummoa ja ukkia.
Nuo nuoret myös menevät usein yökylään isovanhemmille ja viihtyvät kaikki ihan hyvin.
No täällä on mummu jonka elämässä on ihana lapsenlapsi! Olen todella paljon hänen kanssaan. Kyllä lapsi tottelee kun kertoo miksi joku asia tehdään ym.ym. Voidaan pyöräillä, voidaan taiteilla, kävellä metsässä, ihmetellä sammakon kutua! Silloin kun sydän on täynnä rakkautta on elämä hyvää! Ja, olisin toivonut useampaa lapsenlasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen tullut oman kuusikymppisen äitini kohdalla ajat sitten siihen tulokseen että objektiivisesti katsoen olisi ollut parempi jos hän ei olisi hankkinut lapsia ollenkaan. Kun olin lapsi, hän oli hanakasti työntämässä minua ja veljeäni hoitoon milloin kenellekin sukulaiselle ja nyt ei itse "ehdi" viettää lapsenlapsen kanssa aikaa kun on kiire kaikkiin eläkeläisrientoihin. Jos hän olisi syntynyt 30 vuotta myöhemmin, hän olisi varmaan vela.
Ne äidit, ne äidit, eivät ne ole oikeinpäin milloinkaan! Mutta nykyisistä pienen lasten äideistä tulee aikoinaan just oikeanlaiset mummotkin.
(Jos ei lapsensa sitten muistele, aina oltiin jossain viikonloput ja vanhempien vapaatkin hoidossa kun vanhemmat halusivat harrastaa ja viettää aikaa vain aikuisseurassa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on luopumista. Vaikka se on joskus vaikeaa. Aikuisista lapsista täytyy päästää irti ja antaa heidän hoitaa omat asiansa, antaa heidän valita tapaamistiheys ja tajuta vanhuuden olevan yksinäinen, teetpä niin tai näin.
Sama tietysti aikuisiin lapsiin, riippuvaisemminkin pitäisi ottaa oma vastuu perheestään.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on luopumista. Vaikka se on joskus vaikeaa. Aikuisista lapsista täytyy päästää irti ja antaa heidän hoitaa omat asiansa, antaa heidän valita tapaamistiheys ja tajuta vanhuuden olevan yksinäinen, teetpä niin tai näin.
Sama tietysti aikuisiin lapsiin, riippuvaisemminkin pitäisi ottaa oma vastuu perheestään.
???
Ei sun ole mikään pakko luopua suhteesta lapsenlapsiin huokausten kera.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne äidit, ne äidit, eivät ne ole oikeinpäin milloinkaan! Mutta nykyisistä pienen lasten äideistä tulee aikoinaan just oikeanlaiset mummotkin.
(Jos ei lapsensa sitten muistele, aina oltiin jossain viikonloput ja vanhempien vapaatkin hoidossa kun vanhemmat halusivat harrastaa ja viettää aikaa vain aikuisseurassa)
Hieno uhriutuminen,
Lopeta itku ja näe niitä lapsenlapsiasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne äidit, ne äidit, eivät ne ole oikeinpäin milloinkaan! Mutta nykyisistä pienen lasten äideistä tulee aikoinaan just oikeanlaiset mummotkin.
(Jos ei lapsensa sitten muistele, aina oltiin jossain viikonloput ja vanhempien vapaatkin hoidossa kun vanhemmat halusivat harrastaa ja viettää aikaa vain aikuisseurassa)
Hieno uhriutuminen,
Lopeta itku ja näe niitä lapsenlapsiasi.
Miksi menet henkilökohtaisuuksiin. Lapsenlapset ovat parikymppisiä ja nuoruuden kiireet. Ja kun olivat pieniä, vaikkei sinulle kuulukaan, tein taatusti osani perheessä olleen vakavan sairauden tähden, en minkään lapsellisen itkun "me tahdotaan parisuhdeaikaa eikä mummot sitä anna."
Kirjoitan sen mukaan mitä näitä lukuisia äiti/anoppi/mummot keskusteluja täältä luen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on luopumista. Vaikka se on joskus vaikeaa. Aikuisista lapsista täytyy päästää irti ja antaa heidän hoitaa omat asiansa, antaa heidän valita tapaamistiheys ja tajuta vanhuuden olevan yksinäinen, teetpä niin tai näin.
Sama tietysti aikuisiin lapsiin, riippuvaisemminkin pitäisi ottaa oma vastuu perheestään.
???
Ei sun ole mikään pakko luopua suhteesta lapsenlapsiin huokausten kera.
Ei palstan mukaan se äitien ja mummojen jatkuva yhteydenpitokaan ole hyvä, kai sinäkin täältä luet. Estoja puhelimeen, ei haluta nähdä vanhoja ihmisiä.eikä kuulla.
Meillä isovanhemmat näkevät lapsiamme todella harvoin. Soittelevat kyllä viikottain, mutta näemme heitä ehkä 2 kertaa vuodessa. Mitään riitaa ei ole, mutta ei heitä varmaan vain kiinnosta nähdä meitä.
Kai se vika meissäkin on. Pitäisi kutsua kylään, mutta ei sitä työpäivän päälle vain jaksa aina siivota ja vääntää tarjottavia. Lasten syntymäpäiville olemme kutsuneet. Olisi kiva, jos isovanhemmat kutsuisivat joskus meitäkin kylään, mutta ei niin käy ikinä. Itse pitää aina puoliväkisin tunkea sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä isovanhemmat näkevät lapsiamme todella harvoin. Soittelevat kyllä viikottain, mutta näemme heitä ehkä 2 kertaa vuodessa. Mitään riitaa ei ole, mutta ei heitä varmaan vain kiinnosta nähdä meitä.
Kai se vika meissäkin on. Pitäisi kutsua kylään, mutta ei sitä työpäivän päälle vain jaksa aina siivota ja vääntää tarjottavia. Lasten syntymäpäiville olemme kutsuneet. Olisi kiva, jos isovanhemmat kutsuisivat joskus meitäkin kylään, mutta ei niin käy ikinä. Itse pitää aina puoliväkisin tunkea sinne.
Eiväthän he uskalla kutsua teitä kun teillä on aina kiire ja olette väsyneitä. Rasittaa ja häiriköidä pyynnöillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on luopumista. Vaikka se on joskus vaikeaa. Aikuisista lapsista täytyy päästää irti ja antaa heidän hoitaa omat asiansa, antaa heidän valita tapaamistiheys ja tajuta vanhuuden olevan yksinäinen, teetpä niin tai näin.
Sama tietysti aikuisiin lapsiin, riippuvaisemminkin pitäisi ottaa oma vastuu perheestään.
???
Ei sun ole mikään pakko luopua suhteesta lapsenlapsiin huokausten kera.
Ei palstan mukaan se äitien ja mummojen jatkuva yhteydenpitokaan ole hyvä, kai sinäkin täältä luet. Estoja puhelimeen, ei haluta nähdä vanhoja ihmisiä.eikä kuulla.
No sinullehan ei mikään kelpaa. Tällä palstalla on lukemattomia ihmisiä. Tässä on keskustelu, jossa toivotaan läheisiä suhteita isovanhempian ja lastenlasten välille. Haluatko sinä läheisen suhteen vaiko et?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä isovanhemmat näkevät lapsiamme todella harvoin. Soittelevat kyllä viikottain, mutta näemme heitä ehkä 2 kertaa vuodessa. Mitään riitaa ei ole, mutta ei heitä varmaan vain kiinnosta nähdä meitä.
Kai se vika meissäkin on. Pitäisi kutsua kylään, mutta ei sitä työpäivän päälle vain jaksa aina siivota ja vääntää tarjottavia. Lasten syntymäpäiville olemme kutsuneet. Olisi kiva, jos isovanhemmat kutsuisivat joskus meitäkin kylään, mutta ei niin käy ikinä. Itse pitää aina puoliväkisin tunkea sinne.
Eiväthän he uskalla kutsua teitä kun teillä on aina kiire ja olette väsyneitä. Rasittaa ja häiriköidä pyynnöillä.
Ehkä, mutta emme me sinne kutsumatta kehtaa lapsilauman kanssa änkeä. Joulu on hyvä syy mennä. Muuten ei sitten nähdäkään.
Äitiys on elämänikäinen tehtävä. Äidin tehtävä on olla äiti aikuisten lastenkin kohdalla ja huolehtia heidän tarpeistaan.
Vierailija kirjoitti:
Äitiys on elämänikäinen tehtävä. Äidin tehtävä on olla äiti aikuisten lastenkin kohdalla ja huolehtia heidän tarpeistaan.
Ei kukaan pienen lapsen vanhempi odota omalta äidiltään tätä. Mutta ihan mukava olisi, jos lapsenlapsi tunnistaisi oman mummonsa muiden ikäihmisten joukosta.
Miks just jouluna? Miksi ei omaa joulua? Eikö olisi paljon vähemmän stressaavaa käydä vaikka kesäviikonloppuna kun voi vaikka retkeillä ulkona siellä lähellä, lapset nauttivat, kukaan ei pönötä.
Olen viisikymppinen, enkä ikinä ole ollut kahden kesken yhdenkään isovanhempani kanssa. Asuimme kaukana toisistamme. Meillä oli mökki vanhempieni kotiseudulla ja kesäisin kyläilimme heidän vanhempiensa luona sen verran, että kahvit juotiin ja juteltiin useamman kerran kesässä. Ei minulla ollut mitään erityistä suhdetta heihin. Suhtaudun varauksella näihin "ennen oli niin ja nyt näin joka perheessä"-juttuihin.