Lue keskustelun säännöt.
Onko nykyään ihan yleistä että isovanhemmat eivät halua nähdä lapsenlapsiaan kuin satunnaisesti?
21.05.2025 |
Olen itse ollut aikoinaan pitkiäkin aikoja hoidossa mummolassa kun vanhemmat olivat esimerkiksi lomamatkalla. Nykyään oma eläkeläisäitini tuntuu olevan koko ajan joko mökillä tai jossain reissussa ja on tavattavissa korkeintaan sunnuntailounaan merkeissä. En tuputa lasta hoitoon, mutta kieltämättä olisi kiva käydä miehen kanssa edes joskus leffassa tai syömässä kahdestaan. Olen myös huomannut että tätä on muillakin. Yhden kaverin äiti tulee naapurikunnasta harrastuksen takia kerran viikossa, mutta on silti sitä mieltä että ne lähistöllä asuvat lapsenlapset ovat liian kaukana niin ei voi nähdä.
Kommentit (537)
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tälläinen väliinputoaja ikäluokka kuin avainkaulalapset. Koko ikä pitänyt huolehtia jostain eikä koskaan saanut itse olla se josta huolehditaan. Ensin pienestä asti pitänyt osata huolehtia itsestään eikä oikein opetettu elämään, itse piti vaan oppia ja keksiä. Sitten huolehittiin pikkusisaruksista tai sukulaisten pikkulapsista. Sitten omista lapsista ja uusperheelliset toistenkin lapsista, joskus myös omien sisarusten tai kavereiden lapsista.
Kun lapset kasvoi ja väliinputo luuli, että nyt saa elää omaa elämää, niin sitten alkoi omien ja appivanhempien auttaminen, tai omien isovanhempien. Siihen sitten vielä lapsenlapset, jotka on ihan eri villejä ja huomionkipeitä kuin aikaisemmin. Tulee olo, että koko elämä on mennyt vain muista huolehtiessa ja se on verottanut muuta elämää, jopa työuraa. Huolehtimisesta ei makseta, päinvastoin siihen kuluu omaa rahaa.
Ennen sentään kotiäideillä oli jokin asema. Heillä oli jota
Hyvin kirjoitettu.
Ja siitä huolimatta, vaikka on oman elämänsä uhrannut muiden hyväksi ja auttamiseksi, niin sitä ei ole ollut riittävästi ja kylliksi, vaan vaaditaan yhä enemmän, ja enemmän ja sitten kun ei enää jaksa, syyllistetään ja haukutaan.
Niin kuin tässäkin keskustelun ilmapiiri.
Mummot eivät ole antaneet riittävästi hoivaa, eikä sitä ole ollut riittävästi ja kylliksi.
Missä muuten miehet - lasten isät ja isoisät? Vai eikö nykynaiselle kelpaa lastensa hoitajaksi kuin nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Nykyajan mummot olivat lapsia 80-luvulla."
Jos on syntynyt 1975 niin eikö hän nyt ole 50 ja 1980 syntynyt 46v
Ensisynnyttäjien keski-ikä on 30.5v
Kyllä tämän päivän mummot ovat syntyneet 1940-1960-luvulla. Ellei sitten ole teiniäitejä.
Jaa, ja vaaditte että nää 80- vuotiaat joitavat teidän leikki-ikäidiä tai ovat huonoja mummoja. Ketterästihän se mummu vielä juoksee, pesaisee ikkunanne ja tekee suursiivot.
Tuttavani on 48, sai ensimmäisen lapsenlapsen. Tyttärensä on 22, ei nyt teiniäiti.
Minun tuttuni on 74, tyttärensä 43, jonka tytär 22, jonka tytär 2v. Eli 1950-luvulla syntyneet ovat jo iso-iso-äitejä ja-isiä. Sitten taas jotkut ovat pikkulasten isiä ja oma 80-vuotispäivä on seuraava pyöreä synttärijuhla ihan kohtapuoliin. No, mummoille se ei onnistu kai enää kuudenkympin jälkeen edes hormoneilla.
Juu, kahdesti vuodessa käyvät juomassa kahvia ja syömässä pullaa. Apua ei olle saatu koskaan mihinkään. Olen tullut siihen tulokseen, että tätä tämä on ja tähän nyt sitten tulee tyytyä. En voi pakottaa isovanhempia tutustumaan lapsiin.
En etukäteen hirveästi odottanut, mutta olen lasten puolesta pettynyt. Eläkeläisillä on tärkeämpää omat kiireet ja harrastukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tälläinen väliinputoaja ikäluokka kuin avainkaulalapset. Koko ikä pitänyt huolehtia jostain eikä koskaan saanut itse olla se josta huolehditaan. Ensin pienestä asti pitänyt osata huolehtia itsestään eikä oikein opetettu elämään, itse piti vaan oppia ja keksiä. Sitten huolehittiin pikkusisaruksista tai sukulaisten pikkulapsista. Sitten omista lapsista ja uusperheelliset toistenkin lapsista, joskus myös omien sisarusten tai kavereiden lapsista.
Kun lapset kasvoi ja väliinputo luuli, että nyt saa elää omaa elämää, niin sitten alkoi omien ja appivanhempien auttaminen, tai omien isovanhempien. Siihen sitten vielä lapsenlapset, jotka on ihan eri villejä ja huomionkipeitä kuin aikaisemmin. Tulee olo, että koko elämä on mennyt vain muista huolehtiessa ja se on verottanut muuta elämää, jopa työuraa. Huolehtimisesta ei makseta, päinvastoin siihen kuluu omaa rahaa.
Ennen sentä
Samoja mietteitä koko tätä ketjua lukiessa. Ollaan ehkä oltu liikaa curling-vanhempia. Haettu hyväksyntää auttamisella ja puolestatekemisellä, olemalla reippaita ja pärjääviä aina. Avainkaulalapsia. Hoivattu ja hoidettu koko ikämme muita. Apuamme on totuttu pyytämään pienellä kynnyksellä ja me ei olla koskaan totuttu asettamaan rajojamme. Työelämästä olemme joustaneet paljon tähän ainaiseen hoitamiseen. Siten eläkkeemme on nyt pienet ja terveys mennyt. Sama auttamisen vaatiminen vain jatkuu.
Itselläni kuopukseni oli 13, kun minusta tuli mummo. Olen hoitanut omia lapsiani ja lapsenlapsiani jo 40 vuotta. Jo 14-vuotiaasta alkaen hoidin 10 tuntisia päiviä hoitolapsia kesä töikseni ja viikonloppuisin kahden vuoden ajan. Eli oikeastaan 42 vuotta lastenhoitoa. Nyt kymmenen vuotta olen hoitanut vanhempieni asioita yhä lisääntyvässä määrin. Olen väsynyt ja työkyvyttömyyseläkkeellä. Tämä ei kiinnosta ketään. Vaatimusten esittäminen jatkuu. Nykyisin pakon edessä joudun rajaamaan ja sekös nyt aiheuttaa harmitusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi varmaan miettii miksi sinä et halua tavata häntä vaan ainoastaan tuoda lapsenlapset hoitoon. Oletko koskaan miettinyt tätä puolta? Onko hän arvokas itsenään vai lastenhoitoapuna?
Normaalit isovanhemmat ovat enemmän kiinnostuneita lapsenlapsistaan, meitä lapsiaan ovat ehtineet jo katsella iät ja ajat. Mun äiti tulee meillä käymään niin hihkuu kovaan ääneen pikkuisille miten hauska on nähdä heitä, meille joku "kiva nähdä teitäkin" tyylinen pakollinen välikommentti.
No onpa sairas ajattelumalli.. Kyllä mun vanhemmille omat lapset on ne ykköset, koska heidän kanssa ovat eläneet sentään perheenä.Olisi myös törkeää esim.lapsetonta sisartani kohtaan , jos ei olisi enää tästä kiinnostunut..Joskus vuosi sitten sisareni, veljeni ja minä olimme viikonlopun äitimme luona ilman, että kenenkään lapset olisivat olleet mukana.Huomasi todella, miten äiti nautti siitä, kun sai kerrankin olla vain lastensa kanssa, ilman meidän puolisoita, lapsenlapsia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tälläinen väliinputoaja ikäluokka kuin avainkaulalapset. Koko ikä pitänyt huolehtia jostain eikä koskaan saanut itse olla se josta huolehditaan. Ensin pienestä asti pitänyt osata huolehtia itsestään eikä oikein opetettu elämään, itse piti vaan oppia ja keksiä. Sitten huolehittiin pikkusisaruksista tai sukulaisten pikkulapsista. Sitten omista lapsista ja uusperheelliset toistenkin lapsista, joskus myös omien sisarusten tai kavereiden lapsista.
Kun lapset kasvoi ja väliinputo luuli, että nyt saa elää omaa elämää, niin sitten alkoi omien ja appivanhempien auttaminen, tai omien isovanhempien. Siihen sitten vielä lapsenlapset, jotka on ihan eri villejä ja huomionkipeitä kuin aikaisemmin. Tulee olo, että koko elämä on mennyt vain muista huolehtiessa ja se on verottanut muuta elämää, jopa työuraa. Huolehtimisesta ei makseta, päinvas
Tähän vielä jatkoksi sanon, että lapsiani ei isovanhempiensa luona käyminen kiinnosta tippaakaan, vaikka heitä on mummo ja vaari hoitaneetkin. Heillä on oma elämä ja omat kiireet, jotka osaavat hyvin priorisoida ykköseksi. Eli kyllä se niin on, että me avainkaulalapset saamme hoitaa kaiken. Ja epäilen, ettei meitä hoida enää kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi varmaan miettii miksi sinä et halua tavata häntä vaan ainoastaan tuoda lapsenlapset hoitoon. Oletko koskaan miettinyt tätä puolta? Onko hän arvokas itsenään vai lastenhoitoapuna?
Normaalit isovanhemmat ovat enemmän kiinnostuneita lapsenlapsistaan, meitä lapsiaan ovat ehtineet jo katsella iät ja ajat. Mun äiti tulee meillä käymään niin hihkuu kovaan ääneen pikkuisille miten hauska on nähdä heitä, meille joku "kiva nähdä teitäkin" tyylinen pakollinen välikommentti.
No onpa sairas ajattelumalli.. Kyllä mun vanhemmille omat lapset on ne ykköset, koska heidän kanssa ovat eläneet sentään perheenä.Olisi myös törkeää esim.lapsetonta sisartani kohtaan , jos ei olisi enää tästä kiinnostunut..Joskus vuosi sitten sisareni, veljeni ja minä olimme viikonlopun äitimme luona ilman, että kene
Kyllä, kun vain omat lapset on läsnä voi olls välitön eikä varoa joka sanaansa. Olisi yksi asia josta tahtoisin puhua poikani kanssa naamakkain ilman hänen puolisoaan mutren kehtaa koskaan pyytää. Samoin kun on asioitteni selvittely menossa, vanhuden asemointini, tahtoisin vain omien lasten kanssa puhua nämä pesänselvitykset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tälläinen väliinputoaja ikäluokka kuin avainkaulalapset. Koko ikä pitänyt huolehtia jostain eikä koskaan saanut itse olla se josta huolehditaan. Ensin pienestä asti pitänyt osata huolehtia itsestään eikä oikein opetettu elämään, itse piti vaan oppia ja keksiä. Sitten huolehittiin pikkusisaruksista tai sukulaisten pikkulapsista. Sitten omista lapsista ja uusperheelliset toistenkin lapsista, joskus myös omien sisarusten tai kavereiden lapsista.
Kun lapset kasvoi ja väliinputo luuli, että nyt saa elää omaa elämää, niin sitten alkoi omien ja appivanhempien auttaminen, tai omien isovanhempien. Siihen sitten vielä lapsenlapset, jotka on ihan eri villejä ja huomionkipeitä kuin aikaisemmin. Tulee olo, että koko elämä on mennyt vain muista huolehtiessa ja se on verottanut muuta elämää, jopa työuraa. Huolehtimisesta ei makseta, päinvas
Lainaus ei näy, mutta paljon tsemppiä ja vertaistukea <3
Vierailija kirjoitti:
Juu, kahdesti vuodessa käyvät juomassa kahvia ja syömässä pullaa. Apua ei olle saatu koskaan mihinkään. Olen tullut siihen tulokseen, että tätä tämä on ja tähän nyt sitten tulee tyytyä. En voi pakottaa isovanhempia tutustumaan lapsiin.
En etukäteen hirveästi odottanut, mutta olen lasten puolesta pettynyt. Eläkeläisillä on tärkeämpää omat kiireet ja harrastukset.
En ymmärrä tätä valitsta tai edes tarvetta, mihin Suomessa tarvitaan isovanhempien hoitoapua, kun pitkät perhevapaat, ja jompikumpi vanhempi olla kotona hoitamassa sairasta lasta jos työelämässä, Suomessa lyhyet työpäivät, pitkät lomat, ja jompikumpi vanhempi voi tehdä lyhennettyä työaikaa, Kelan tuella, kunnes lapsi 10v, lisäksi lähes ilmainen kunnallinen päivähoito 9h/pv, srk äiti-lapsi kerhot ja eka ja tokaluokkalaisille iltapäiväkerhot jne. jne. Päiväkodissa ja koulussa lounas ja välipalat lapsille valmiina.
Ja nämä kaikki ovat perheiden käytössä ja silti huudetaan vielä isovanhempia apuun, eikä vanhemmat jaksa? Eli julkisen hoidon lisäksi tarvitaan vanhemmat ja isovanhemmat eli 2-6 aikuista hoitamaan lasta.
Mikä tekee suomalaisesta lapsesta niin erityisen ja hoitoa vaativat?
Ymmärrän, jos yh, mutta että kahden vanhemman perheessä? Ja Suomessa keskim. 1.5 lasta perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tälläinen väliinputoaja ikäluokka kuin avainkaulalapset. Koko ikä pitänyt huolehtia jostain eikä koskaan saanut itse olla se josta huolehditaan. Ensin pienestä asti pitänyt osata huolehtia itsestään eikä oikein opetettu elämään, itse piti vaan oppia ja keksiä. Sitten huolehittiin pikkusisaruksista tai sukulaisten pikkulapsista. Sitten omista lapsista ja uusperheelliset toistenkin lapsista, joskus myös omien sisarusten tai kavereiden lapsista.
Kun lapset kasvoi ja väliinputo luuli, että nyt saa elää omaa elämää, niin sitten alkoi omien ja appivanhempien auttaminen, tai omien isovanhempien. Siihen sitten vielä lapsenlapset, jotka on ihan eri villejä ja huomionkipeitä kuin aikaisemmin. Tulee olo, että koko elämä on mennyt vain muista huolehtiessa ja se on verottanut muuta elämää, jopa työuraa. Huolehtimisesta ei makseta, päinvastoin siihen kuluu omaa rahaa.
Ennen sentä
Missä muuten miehet - lasten isät ja isoisät? Vai eikö nykynaiselle kelpaa lasten hoitajiksi kuin nainen?
No isät ovat perustamassa uusia perheitä. Iso-isät sugardaddyinä parikymppisten töröhuulten kanssa ympäri maailmaa lentelemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, kahdesti vuodessa käyvät juomassa kahvia ja syömässä pullaa. Apua ei olle saatu koskaan mihinkään. Olen tullut siihen tulokseen, että tätä tämä on ja tähän nyt sitten tulee tyytyä. En voi pakottaa isovanhempia tutustumaan lapsiin.
En etukäteen hirveästi odottanut, mutta olen lasten puolesta pettynyt. Eläkeläisillä on tärkeämpää omat kiireet ja harrastukset.
En ymmärrä tätä valitsta tai edes tarvetta, mihin Suomessa tarvitaan isovanhempien hoitoapua, kun pitkät perhevapaat, ja jompikumpi vanhempi olla kotona hoitamassa sairasta lasta jos työelämässä, Suomessa lyhyet työpäivät, pitkät lomat, ja jompikumpi vanhempi voi tehdä lyhennettyä työaikaa, Kelan tuella, kunnes lapsi 10v, lisäksi lähes ilmainen kunnallinen päivähoito 9h/pv, srk äiti-lapsi kerhot ja eka ja tokaluokkalaisille iltapäiväkerhot jne. jn
Eiköhän tässä ole kysymys ensisijaisesti olemattomista kiinnostuksesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kaipaa lastenhoitoapua, mutta olisi kiva, jos samassa kaupungissa asuvat isovanhemmat kävisivät joskus edes kahvilla meillä. Ollaan monesti kyläilty heillä, mutta ei ole kovin mielekästä, kun yhteydenpito on niin yksipuolista. Nyt ollaan lopetettu, mutta eipä ole mitään kuulunut.
Oletko pyytänyt heitä kahville tai syömään? Itse en kehtaa vain pamahtaa paikalle kesken heidän kiireittensä
Poikamme on ollut miniän kanssa jo 24v mutta olemme 2x käyneet heillä syömässä, he käyvät meillä useita kertoja vuodessa
Juuri tällainen asenne ärsyttää. Pitää olla jatkuvasti houkuttelemassa kylään, kun toinen pelkää tuppautuvansa. Meidän isovanhemmat ovat juuri sellaisia, jotka eivät oma-aloitteisesti kyläile koskaan. Ei sitä houkuttelua loputt
Teillä on erilaiset kulttuurit. Suomalaiselle tyypillistä on, ettei tuppauduta eikä haluta olla vaivaksi. Nykynuorilta aikuisilta tämä ymmärrys on kadonnut. Samat ihmiset ehkä toivoisivat, että tekään ette tuppautuisi.
Tuppautumisen sijaan voisitte kutsua itse isovanhempia kylään tai kysyä joskus hyvissä ajoin etukäteen, voisiko isovanhemmat hoitaa purjopirkkopetteriä, kun te vanhemmat haluaisitte käydä parin viikon päästä teatterissa ja syömässä, sopisiko lauantai, ai ei, no ehkä perjantai, hyvä juttu, tuomme ppp:n silloin.
Kuten kirjoitin, en jaksa aina olla aloitteellinen osapuoli ja kutsua kyläilemään. Kyllä isovanhemmat saavat ja pitääkin olla yhteyksissä myös oma-aloitteisesti ja kysyä, voivatko tulla kylään. Minähän nimenomaan en tuppaudu heille. Onko sulla ymmärryksessä vikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kaveripiirissäni on todella yleistä että isovanhemmat ovat lapsille lähes vieraita ihmisiä. Ja kyllä kaikki ymmärrämme että on meidän tehtävä hoitaa omat lapsemme mutta kun ironista tässä nimenomaan on se, että me milleniaalit itse vietimme kaikki pitkiä aikoja mummolassa hoidossa eli nämä "omaa elämää" ja "ollaan jo omamme kasvatettu" isovanhemmatha nimenomaan ulkoistavat sen kasvatuksen omille vanhemmilleen eli meidän mummoille ja pahoille ja sieltä saimme sen mallin, että isovanhemmat auttavat tarvittaessa. Nyt kun sitä apua lapsiperheessä tarvittaisiin niin nämä vetoaa siihen että omat on jo kasvatettu.
Tämä itseäkin naurattaa omissa vanhemmissa ja appivanhemmissa. Hoitivat omia lapsiaan ainoastaan arki-illat ja ovat tehneet niiiin kovan työn. Tosiasiassa kunnia kuuluisi heidän vanhemmilleen eli meidän isovanhemmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, kahdesti vuodessa käyvät juomassa kahvia ja syömässä pullaa. Apua ei olle saatu koskaan mihinkään. Olen tullut siihen tulokseen, että tätä tämä on ja tähän nyt sitten tulee tyytyä. En voi pakottaa isovanhempia tutustumaan lapsiin.
En etukäteen hirveästi odottanut, mutta olen lasten puolesta pettynyt. Eläkeläisillä on tärkeämpää omat kiireet ja harrastukset.
En ymmärrä tätä valitsta tai edes tarvetta, mihin Suomessa tarvitaan isovanhempien hoitoapua, kun pitkät perhevapaat, ja jompikumpi vanhempi olla kotona hoitamassa sairasta lasta jos työelämässä, Suomessa lyhyet työpäivät, pitkät lomat, ja jompikumpi vanhempi voi tehdä lyhennettyä työaikaa, Kelan tuella, kunnes lapsi 10v, lisäksi lähes ilmainen kunnallinen päivähoito 9h/pv, srk äiti-lapsi kerhot ja eka ja tokaluokkalaisille iltapäiväkerhot jne. jn
Ei kaikki ole vailla hoitoapua. On paljon isovanhempia, jotka eivät tapaa lapsenlapsia edes vanhempien seurassa. Se on outoa.
Eiköhän se ole aika pieni promille isovanhemmista jotla ovat olleet lastenlastensa päivähoitajia.
Boomerit olivat maaltamuuttajia, mummot jäi kauas. Boomerit taas olivat jo työelämäsdä olevia, harva varmaan jätti työtään ennen aikojaan hoitaakseen lastensa lapsia. Nyt on jo boomereiden 50 -60 - vuotiaat lapset isovanhempia. Tokko hekään rupeavat nannyiksi ja jättävät työtään.siitä ei eläkekään karttuisi.
Eli nämä päivähoitajina olleet isoäidit maalaistalojen vanhoja emäntiä tai harvinaisia kaupunkien kotiäitejä lähellä lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, kahdesti vuodessa käyvät juomassa kahvia ja syömässä pullaa. Apua ei olle saatu koskaan mihinkään. Olen tullut siihen tulokseen, että tätä tämä on ja tähän nyt sitten tulee tyytyä. En voi pakottaa isovanhempia tutustumaan lapsiin.
En etukäteen hirveästi odottanut, mutta olen lasten puolesta pettynyt. Eläkeläisillä on tärkeämpää omat kiireet ja harrastukset.
En ymmärrä tätä valitsta tai edes tarvetta, mihin Suomessa tarvitaan isovanhempien hoitoapua, kun pitkät perhevapaat, ja jompikumpi vanhempi olla kotona hoitamassa sairasta lasta jos työelämässä, Suomessa lyhyet työpäivät, pitkät lomat, ja jompikumpi vanhempi voi tehdä lyhennettyä työaikaa, Kelan tuella, kunnes lapsi 10v, lisäksi lähes ilmainen kunnallinen päivähoito 9h/pv, srk äiti-lapsi kerhot ja eka ja tokaluokkalaisille iltapäiväkerhot jne. jn
Englannissa on tälle käytökselle termi: entitlement. entitledparents-subreddit on varsin suosittu, koska sinne kootaan vanhempien esittämiä vaatimuksia, julkisia raivokohtauksia yms. noloa.
Suomeksi käännettynä "etuoikeutus", "erityiskohtelun vaatimus", tai "maailman omistaja".
Niin, mullakin vois olla 60-vuotias lapsi. Ystäväni lapsi on 63 ja ihan aviolapsi. Siihen aikaan pääsi 17-vuotias vihille, se oli naisten ikä, miehille 18.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, kahdesti vuodessa käyvät juomassa kahvia ja syömässä pullaa. Apua ei olle saatu koskaan mihinkään. Olen tullut siihen tulokseen, että tätä tämä on ja tähän nyt sitten tulee tyytyä. En voi pakottaa isovanhempia tutustumaan lapsiin.
En etukäteen hirveästi odottanut, mutta olen lasten puolesta pettynyt. Eläkeläisillä on tärkeämpää omat kiireet ja harrastukset.
En ymmärrä tätä valitsta tai edes tarvetta, mihin Suomessa tarvitaan isovanhempien hoitoapua, kun pitkät perhevapaat, ja jompikumpi vanhempi olla kotona hoitamassa sairasta lasta jos työelämässä, Suomessa lyhyet työpäivät, pitkät lomat, ja jompikumpi vanhempi voi tehdä lyhennettyä työaikaa, Kelan tuella, kunnes lapsi 10v, lisäksi lähes ilmainen kunnallinen päivähoito 9h/pv, srk äiti-lapsi kerhot ja
Miniät ei kestä anoppeja. Toinen mummo on ei toivottu " minun kotiini.."
Jouduin anopin kanssa sopimaan, että jos nyt vessaan saan mennä ilman häntä. Meillä hyvät välit ja paljon keskusteltavaa. Eikä haittaa hänen kutsumatta pölähtelyt lainkaan.