Lue keskustelun säännöt.
Onko nykyään ihan yleistä että isovanhemmat eivät halua nähdä lapsenlapsiaan kuin satunnaisesti?
21.05.2025 |
Olen itse ollut aikoinaan pitkiäkin aikoja hoidossa mummolassa kun vanhemmat olivat esimerkiksi lomamatkalla. Nykyään oma eläkeläisäitini tuntuu olevan koko ajan joko mökillä tai jossain reissussa ja on tavattavissa korkeintaan sunnuntailounaan merkeissä. En tuputa lasta hoitoon, mutta kieltämättä olisi kiva käydä miehen kanssa edes joskus leffassa tai syömässä kahdestaan. Olen myös huomannut että tätä on muillakin. Yhden kaverin äiti tulee naapurikunnasta harrastuksen takia kerran viikossa, mutta on silti sitä mieltä että ne lähistöllä asuvat lapsenlapset ovat liian kaukana niin ei voi nähdä.
Kommentit (524)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tälläinen väliinputoaja ikäluokka kuin avainkaulalapset. Koko ikä pitänyt huolehtia jostain eikä koskaan saanut itse olla se josta huolehditaan. Ensin pienestä asti pitänyt osata huolehtia itsestään eikä oikein opetettu elämään, itse piti vaan oppia ja keksiä. Sitten huolehittiin pikkusisaruksista tai sukulaisten pikkulapsista. Sitten omista lapsista ja uusperheelliset toistenkin lapsista, joskus myös omien sisarusten tai kavereiden lapsista.
Kun lapset kasvoi ja väliinputo luuli, että nyt saa elää omaa elämää, niin sitten alkoi omien ja appivanhempien auttaminen, tai omien isovanhempien. Siihen sitten vielä lapsenlapset, jotka on ihan eri villejä ja huomionkipeitä kuin aikaisemmin. Tulee olo, että koko elämä on mennyt vain muista huolehtiessa ja se on verottanut muuta elämää,
Tähän vielä jatkoksi sanon, että lapsiani ei isovanhempiensa luona käyminen kiinnosta tippaakaan, vaikka heitä on mummo ja vaari hoitaneetkin. Heillä on oma elämä ja omat kiireet, jotka osaavat hyvin priorisoida ykköseksi. Eli kyllä se niin on, että me avainkaulalapset saamme hoitaa kaiken. Ja epäilen, ettei meitä hoida enää kukaan.
Osui ja upposi, t aikuiseen tyttäreensä pettynyt avainkaula. Puolison kanssa vedetään toista hoivakierrosta 4 vanhuksen kanssa. Kieltämättä tässä vaihdevuosissa kärvistellessä on mielessä käynyt ajatus, että tätäkö se elämä on, loputonta antamista olematta koskaan saamapuolella. Samalla voi katsoa kuinka oma eläkeikä karkaa horisonttiin, meidät tosiaan käytetään loppuun myös työssä. Sinne tarvittaisiin tuota Z-sukupolven itsekkyyttä ja rajanvetoa. Ehkä tämä on murros, aika näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan nähdä lapsen lapsia useimmin mutta asuvat kaukana, lapset päivähoidossa ja mummo ja pappa tylsistyy kaksin kotona vaikka haluaisivat nähdä lapsia. Ei voi viedä kyytissä autolla minnekään koska ei ole isofiksiä, haluaisin mummona ottaa lapset mukaan normaaliin elämään, leipoa, ulkoilla, tehdä kaikkea kivaa ja hauskaa, lukea ym. Asiat ei jostain syystä kohtaa.
Itse muuttaisin lähemmäs pieniä, mutta kyllähän ne prioriteetit tietää buumereilla.
En uskalla myydä kotiamme ja lähteä paikkakunnalta missä työt ja koko elämä rakentunut eikä ole varmuutta kauanko nuori perhe asuu milläkin paikkakunnalla. Hullua olis muuttaa jatkuvasti niiden perässä. Ajattele vähän.
Tuttu muutti helsingistä pojan perheen perässä pikkukaupunkiin. Hänelle se oli edullista, halpa yksiö jotain 400 euroa. Kasvatti poikaansa tyttären varhaisteiniksi, sitten poika erosi. No nyt tutun olisi pitänyt lähteä pojan uusperheeseen piikomaan keski-suomeen. Uysi vaimo vaikka mitä houkutinta, oma sisäänkäynti talossa ja kivat lapset, siis ed liiton. Tuttu ei lähtenyt, jäi yksiöönsä, oli jo tuttujakin saanut. Pojan uus liitto ei kestänyt kauan, vaihtoi paikkakuntaa taas. Tuttu teki viisaan valinnan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan nähdä lapsen lapsia useimmin mutta asuvat kaukana, lapset päivähoidossa ja mummo ja pappa tylsistyy kaksin kotona vaikka haluaisivat nähdä lapsia. Ei voi viedä kyytissä autolla minnekään koska ei ole isofiksiä, haluaisin mummona ottaa lapset mukaan normaaliin elämään, leipoa, ulkoilla, tehdä kaikkea kivaa ja hauskaa, lukea ym. Asiat ei jostain syystä kohtaa.
Itse muuttaisin lähemmäs pieniä, mutta kyllähän ne prioriteetit tietää buumereilla.
Boomerilla 80 on 55 v lapsi jolla 28 v lapsi jolla tenavat. Oletteko jotenkin jälkeenjääneitä kun vaaditte boomereita hoitamaan pieniä lapsianne joita hyvin harvalla boomerin lapsella enää on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan nähdä lapsen lapsia useimmin mutta asuvat kaukana, lapset päivähoidossa ja mummo ja pappa tylsistyy kaksin kotona vaikka haluaisivat nähdä lapsia. Ei voi viedä kyytissä autolla minnekään koska ei ole isofiksiä, haluaisin mummona ottaa lapset mukaan normaaliin elämään, leipoa, ulkoilla, tehdä kaikkea kivaa ja hauskaa, lukea ym. Asiat ei jostain syystä kohtaa.
Mene heidän luokseen. Vie lasten lähipuistoon ulkoilemaan, leivo lasten kotona jne. Jos teillä on kotona tylsää, niin teillä varmaan on aikaa matkustaa lasten luo.
Miniä alkaa käyttäytymään pelottavasti, puhkumaan, kävelee melkein päälle kun niin toivoo että lähtisimme pian pois. Ruokaa ei laita koskaan että omat eväät pitää olla mukana kun asuvat niin kaukanakin. Karjuu lapsille ja alamme tuntea olomme epämukavaksi heillä. Emme uskalla kun istua hiljaa sohvalla hetken aikaa. Tämä on totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan nähdä lapsen lapsia useimmin mutta asuvat kaukana, lapset päivähoidossa ja mummo ja pappa tylsistyy kaksin kotona vaikka haluaisivat nähdä lapsia. Ei voi viedä kyytissä autolla minnekään koska ei ole isofiksiä, haluaisin mummona ottaa lapset mukaan normaaliin elämään, leipoa, ulkoilla, tehdä kaikkea kivaa ja hauskaa, lukea ym. Asiat ei jostain syystä kohtaa.
Itse muuttaisin lähemmäs pieniä, mutta kyllähän ne prioriteetit tietää buumereilla.
En uskalla myydä kotiamme ja lähteä paikkakunnalta missä työt ja koko elämä rakentunut eikä ole varmuutta kauanko nuori perhe asuu milläkin paikkakunnalla. Hullua olis muuttaa jatkuvasti niiden perässä. Ajattele vähän.
Tu
Nämä asiat itselläkin tulee mieleen enkä uskalla muuttaa perässä vaikka haluaisinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan nähdä lapsen lapsia useimmin mutta asuvat kaukana, lapset päivähoidossa ja mummo ja pappa tylsistyy kaksin kotona vaikka haluaisivat nähdä lapsia. Ei voi viedä kyytissä autolla minnekään koska ei ole isofiksiä, haluaisin mummona ottaa lapset mukaan normaaliin elämään, leipoa, ulkoilla, tehdä kaikkea kivaa ja hauskaa, lukea ym. Asiat ei jostain syystä kohtaa.
Itse muuttaisin lähemmäs pieniä, mutta kyllähän ne prioriteetit tietää buumereilla.
En uskalla myydä kotiamme ja lähteä paikkakunnalta missä työt ja koko elämä rakentunut eikä ole varmuutta kauanko nuori perhe asuu milläkin paikkakunnalla. Hullua olis muuttaa jatkuvasti niiden perässä. Ajattele vähän.
Suomessa ei uskalleta yhtään mitään. No surkutelkaa siellä maalla nyt sitten seuraavat vuosikymmenet kun ei kerran muuta voinut. Pah! "Mutku jotain voisi sattua.."
Itse olen joutunut näkemään vaivaa arvojeni eteen. Hassua, että toisille riittää rakkaus taloon.
Suomalaiset on epäsosiaalinen ja itsekäs kansa. Sitten ulkomaan kun vanhukset jää yksin. :D Sitä niittää mitä kylvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan nähdä lapsen lapsia useimmin mutta asuvat kaukana, lapset päivähoidossa ja mummo ja pappa tylsistyy kaksin kotona vaikka haluaisivat nähdä lapsia. Ei voi viedä kyytissä autolla minnekään koska ei ole isofiksiä, haluaisin mummona ottaa lapset mukaan normaaliin elämään, leipoa, ulkoilla, tehdä kaikkea kivaa ja hauskaa, lukea ym. Asiat ei jostain syystä kohtaa.
Itse muuttaisin lähemmäs pieniä, mutta kyllähän ne prioriteetit tietää buumereilla.
En uskalla myydä kotiamme ja lähteä paikkakunnalta missä työt ja koko elämä rakentunut eikä ole varmuutta kauanko nuori perhe asuu milläkin paikkakunnalla. Hullua olis muuttaa jatkuvasti niiden perässä. Ajattele vähän.
Tämä! Toisaalta ei olisi ketään muuta kuin lapsen perhe uudella paikkakunnalla ha viihtyisikökään. Ja tosiaan kun nuoret voivat muuttaa usein niin ei hyvä ajatus. Ehkä voisi vuokrata pariksi kuukauudeksi kerrallaan asunnon jos on eläkkeellä ja aikaa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan nähdä lapsen lapsia useimmin mutta asuvat kaukana, lapset päivähoidossa ja mummo ja pappa tylsistyy kaksin kotona vaikka haluaisivat nähdä lapsia. Ei voi viedä kyytissä autolla minnekään koska ei ole isofiksiä, haluaisin mummona ottaa lapset mukaan normaaliin elämään, leipoa, ulkoilla, tehdä kaikkea kivaa ja hauskaa, lukea ym. Asiat ei jostain syystä kohtaa.
Itse muuttaisin lähemmäs pieniä, mutta kyllähän ne prioriteetit tietää buumereilla.
En uskalla myydä kotiamme ja lähteä paikkakunnalta missä työt ja koko elämä rakentunut eikä ole varmuutta kauanko nuori perhe asuu milläkin paikkakunnalla. Hullua olis muuttaa jatk
Kyllä isovanhemmat saa asua kotonaan ja katsoa mihin rahapussi riittää.
Lapset ne ovat muuttaneetkin, voivat muuttaa takaisin kotiseudulle jos ruppeevat kaipaamaan äitiä arkeensa.
Kaupungeiksi näitä kuitenkin sanotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset on epäsosiaalinen ja itsekäs kansa. Sitten ulkomaan kun vanhukset jää yksin. :D Sitä niittää mitä kylvää.
Ei ole tae että lastenlapset käyvät mummoa palvelukodissa katsomassa. Voivat muuttaa ties minne aikuisina, ulkomaillekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan nähdä lapsen lapsia useimmin mutta asuvat kaukana, lapset päivähoidossa ja mummo ja pappa tylsistyy kaksin kotona vaikka haluaisivat nähdä lapsia. Ei voi viedä kyytissä autolla minnekään koska ei ole isofiksiä, haluaisin mummona ottaa lapset mukaan normaaliin elämään, leipoa, ulkoilla, tehdä kaikkea kivaa ja hauskaa, lukea ym. Asiat ei jostain syystä kohtaa.
Mene heidän luokseen. Vie lasten lähipuistoon ulkoilemaan, leivo lasten kotona jne. Jos teillä on kotona tylsää, niin teillä varmaan on aikaa matkustaa lasten luo.
Miniä alkaa käyttäytymään pelottavasti, puhkumaan, kävelee melkein päälle kun niin toivoo että lähtisimme pian pois. Ruokaa ei laita koskaan että omat eväät pitää olla mukana kun asuvat niin kaukanakin. Karjuu lapsille ja alamme tuntea olomme epämukavaksi
Taas tämmöinen juttu. Miniä kieltää viemästä lapset ulos leikkimään mutta teidän luona kaikki olisi täydellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan nähdä lapsen lapsia useimmin mutta asuvat kaukana, lapset päivähoidossa ja mummo ja pappa tylsistyy kaksin kotona vaikka haluaisivat nähdä lapsia. Ei voi viedä kyytissä autolla minnekään koska ei ole isofiksiä, haluaisin mummona ottaa lapset mukaan normaaliin elämään, leipoa, ulkoilla, tehdä kaikkea kivaa ja hauskaa, lukea ym. Asiat ei jostain syystä kohtaa.
Itse muuttaisin lähemmäs pieniä, mutta kyllähän ne prioriteetit tietää buumereilla.
En uskalla myydä kotiamme ja lähteä paikkakunnalta missä työt ja koko elämä rakentunut eikä ole varmuutta kauanko nuori perhe asuu milläkin paikkakunnalla. Hullua olis muuttaa jatkuvasti niiden perässä. Ajattele vähän.
Tämä! Toisaalta e
Ei nykyään saa vuokra-asuntoja pariksi kuukaudeksi. Melkein kaikissa joutuu sitoutumaan vähintään 6 kk, yleensä 12.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan nähdä lapsen lapsia useimmin mutta asuvat kaukana, lapset päivähoidossa ja mummo ja pappa tylsistyy kaksin kotona vaikka haluaisivat nähdä lapsia. Ei voi viedä kyytissä autolla minnekään koska ei ole isofiksiä, haluaisin mummona ottaa lapset mukaan normaaliin elämään, leipoa, ulkoilla, tehdä kaikkea kivaa ja hauskaa, lukea ym. Asiat ei jostain syystä kohtaa.
Itse muuttaisin lähemmäs pieniä, mutta kyllähän ne prioriteetit tietää buumereilla.
En uskalla myydä kotiamme ja lähteä paikkakunnalta missä työt ja koko elämä rakentunut eikä ole varmuutta kauanko nuori perhe asuu milläkin paikkakunnalla. Hullua olis muuttaa jatk
Sulla voi olla arvoja mutta onko elämänkokemusta ja realiteettien tajua. Aikamoinen arvo: tahdon hyväksikäyttää lapsieni isovanhempia jotta voin syödä ulkona iltaisin ja saan parisuhdeviikonloppuja. Vaikka järjestelyt ylittäisivät heidän taloutensa mahdollisuudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan nähdä lapsen lapsia useimmin mutta asuvat kaukana, lapset päivähoidossa ja mummo ja pappa tylsistyy kaksin kotona vaikka haluaisivat nähdä lapsia. Ei voi viedä kyytissä autolla minnekään koska ei ole isofiksiä, haluaisin mummona ottaa lapset mukaan normaaliin elämään, leipoa, ulkoilla, tehdä kaikkea kivaa ja hauskaa, lukea ym. Asiat ei jostain syystä kohtaa.
Mene heidän luokseen. Vie lasten lähipuistoon ulkoilemaan, leivo lasten kotona jne. Jos teillä on kotona tylsää, niin teillä varmaan on aikaa matkustaa lasten luo.
Miniä alkaa käyttäytymään pelottavasti, puhkumaan, kävelee melkein päälle kun niin toivoo että lähtisimme pian pois. Ruokaa ei laita koskaan että omat eväät pitää olla mukana kun asuvat niin kaukanakin. Ka
Kylmähän se väsyttävää on jos puolison vanhemmat viikonkin on. Kyllä se laittaa jo puhisemaan ja heittelemään vaikka henkarilta vaatteita lattialle. Onko pakko koko naulakko rytkyillään täyttää. Ja kengät vinossa.
Vierailija kirjoitti:
Niillä on nykyään mielenkiintoisempaa tekemistä. Kenties saanut omasta lapsiajastaan ihan tarpeeksi haluten välillä jotain muutakin.
Mun vanhemmat olivat uraihmisiä kuten heidän ystävänsäkin. Lapset hoiti hoitaja ja sittemmin avain kaulaan ja kouluun. Ehkä saivat lapsiajastaan tarpeekseen, mutta aika vähän lapsia hoitivat. Joka kesä me lapset olimme kuukauden isoäidillä.
Eivätkä todellakaan hoitaneet lastenlapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan nähdä lapsen lapsia useimmin mutta asuvat kaukana, lapset päivähoidossa ja mummo ja pappa tylsistyy kaksin kotona vaikka haluaisivat nähdä lapsia. Ei voi viedä kyytissä autolla minnekään koska ei ole isofiksiä, haluaisin mummona ottaa lapset mukaan normaaliin elämään, leipoa, ulkoilla, tehdä kaikkea kivaa ja hauskaa, lukea ym. Asiat ei jostain syystä kohtaa.
Itse muuttaisin lähemmäs pieniä, mutta kyllähän ne prioriteetit tietää buumereilla.
En uskalla myydä kotiamme ja lähteä paikkakunnalta missä työt ja koko elämä rakentunut eikä ole varmuutta kauanko nuori perhe asu
Meillä isovanhemmat haluaisivat nähdä useammin mutta haluavat, että aina me matkustetaan heidän luo. Olisi ihana päästä edes joskus käymään puolison kanssa kahdestaan jossain tai osallistua kavereiden juhliin yhdessä mutta yhden illan hoitaminen ei onnistu. Isovanhemmat ovat ihania mutta ei sitä jatkuvasti jaksa lähteä pieneen vierashuoneeseen lasten kanssa.
Miten niin nykyisin. Olen syntynyt 70-luvulla. Isän vanhempia tapasin kesälomalla ja joulun aikaan. Heillä oli maatila silloin, kun olin ihan pieni. Aamulypsyt ja viljan korjuut yms. rytmittivät elämää. Heillä oli valtava määrä kanoja, ehkä 60-70 kanaa. Lasken kukot siihen samaan. Maito oli vähäistä, alle 10 lypsävää lehmää. Ja oli kyllä peltoa ja metsätkin. Myöhemmin, kun olin noin 12 v., muuttivat kaupunkiin eläkepäiville.
Äidin vanhemmat olivat tehtaassa vuorotyössä molemmat. En heitäkään usein tavannut. Joskus kävivät meillä syömässä sunnuntaisin tai syntymäpäivillä. Äidin veli oli minua reilut 10 vuotta vanhempi ja asui kotonaan. Häntä minä useimmin tapasin, koska oli meillä välillä yökylässä, esim. jos molemmat vanhemmat (siis minun isovanhemmat) sattui viikonlopuiksi työvuoroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan nähdä lapsen lapsia useimmin mutta asuvat kaukana, lapset päivähoidossa ja mummo ja pappa tylsistyy kaksin kotona vaikka haluaisivat nähdä lapsia. Ei voi viedä kyytissä autolla minnekään koska ei ole isofiksiä, haluaisin mummona ottaa lapset mukaan normaaliin elämään, leipoa, ulkoilla, tehdä kaikkea kivaa ja hauskaa, lukea ym. Asiat ei jostain syystä kohtaa.
Mene heidän luokseen. Vie lasten lähipuistoon ulkoilemaan, leivo lasten kotona jne. Jos teillä on kotona tylsää, niin teillä varmaan on aikaa matkustaa lasten luo.
Miniä alkaa käyttäytymään pelottavasti, puhkumaan, kävelee melkein päälle kun niin toivoo että lähtisimme pian pois. Ruokaa ei laita koskaan että omat eväät pitää olla mukana kun asuvat niin kaukanakin. Karjuu lapsille ja alamme tuntea olomme epämukavaksi
Onko teidät kutsuttu sinne tiettynä päivänä tiettyyn kellonaikaan. Vai tupsahdatteko itse yllärinä paikalle? Onko kutsuja poikanne, joka on unohtanut kertoa puolisolleen, että olette tulossa? Eikö poikanne huolehdi tarjoiluista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan nähdä lapsen lapsia useimmin mutta asuvat kaukana, lapset päivähoidossa ja mummo ja pappa tylsistyy kaksin kotona vaikka haluaisivat nähdä lapsia. Ei voi viedä kyytissä autolla minnekään koska ei ole isofiksiä, haluaisin mummona ottaa lapset mukaan normaaliin elämään, leipoa, ulkoilla, tehdä kaikkea kivaa ja hauskaa, lukea ym. Asiat ei jostain syystä kohtaa.
Itse muuttaisin lähemmäs pieniä, mutta kyllähän ne prioriteetit tietää buumereilla.
Boomerilla 80 on 55 v lapsi jolla 28 v lapsi jolla tenavat. Oletteko jotenkin jälkeenjääneitä kun vaaditte boomereita hoitamaan pieniä lapsianne joita hyvin harvalla boomerin lapsella enää on.
Kyllä 63 v. Voi helposti olla pieniä lapsenlapsia.
En uskalla myydä kotiamme ja lähteä paikkakunnalta missä työt ja koko elämä rakentunut eikä ole varmuutta kauanko nuori perhe asuu milläkin paikkakunnalla. Hullua olis muuttaa jatkuvasti niiden perässä. Ajattele vähän.