Lue keskustelun säännöt.
Onko nykyään ihan yleistä että isovanhemmat eivät halua nähdä lapsenlapsiaan kuin satunnaisesti?
21.05.2025 |
Olen itse ollut aikoinaan pitkiäkin aikoja hoidossa mummolassa kun vanhemmat olivat esimerkiksi lomamatkalla. Nykyään oma eläkeläisäitini tuntuu olevan koko ajan joko mökillä tai jossain reissussa ja on tavattavissa korkeintaan sunnuntailounaan merkeissä. En tuputa lasta hoitoon, mutta kieltämättä olisi kiva käydä miehen kanssa edes joskus leffassa tai syömässä kahdestaan. Olen myös huomannut että tätä on muillakin. Yhden kaverin äiti tulee naapurikunnasta harrastuksen takia kerran viikossa, mutta on silti sitä mieltä että ne lähistöllä asuvat lapsenlapset ovat liian kaukana niin ei voi nähdä.
Kommentit (537)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi varmaan miettii miksi sinä et halua tavata häntä vaan ainoastaan tuoda lapsenlapset hoitoon. Oletko koskaan miettinyt tätä puolta? Onko hän arvokas itsenään vai lastenhoitoapuna?
Normaalit isovanhemmat ovat enemmän kiinnostuneita lapsenlapsistaan, meitä lapsiaan ovat ehtineet jo katsella iät ja ajat. Mun äiti tulee meillä käymään niin hihkuu kovaan ääneen pikkuisille miten hauska on nähdä heitä, meille joku "kiva nähdä teitäkin" tyylinen pakollinen välikommentti.
No onpa sairas ajattelumalli.. Kyllä mun vanhemmille omat lapset on ne ykköset, koska heidän kanssa ovat eläneet sentään perheenä.Olisi myös törkeää esim.lapsetonta sisartani kohtaan , jos ei olisi enää tästä kiinnostunut..Joskus vuosi sitten sisareni, veljeni ja minä
Naiset voivat pitää äitiinsä yhteyttä, miehet eivät kyttää ja valvo. Vaimo voi päästä lasten kanssa äidilleen kylään, mies ei ilman valvovaa silmää ja korvaa.
Näin olen päätellyt kun poikani soittavat minulle kotinsa ulkopuolelta. Autoa ajaessaan tai "kävelen tässä kauppaan. Tulin roskua tuomaan ja haukkaan happea samalla."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu, kahdesti vuodessa käyvät juomassa kahvia ja syömässä pullaa. Apua ei olle saatu koskaan mihinkään. Olen tullut siihen tulokseen, että tätä tämä on ja tähän nyt sitten tulee tyytyä. En voi pakottaa isovanhempia tutustumaan lapsiin.
En etukäteen hirveästi odottanut, mutta olen lasten puolesta pettynyt. Eläkeläisillä on tärkeämpää omat kiireet ja harrastukset.
Tää on kun mun elämästä jo vuodesta 2008. Onneksi kaikki kolme jo niin isoja etteivät tarvitse enää hoitoapua. Mut tosiaan kahdesti vuodessa isovanhemmat käyvät synttärikahveilla ja siinä se yhteydenpito on. Nyt kun lapset jo teinejä niin voi sanoa, että juna meni jo. Olisi ollut äärettömän arvokasta tuntea puolin ja toisin.
Tässä pitäisi nyt erottaa ainakin kolme ryhmää:
A. Isovanhemmat
Eläneet aina itselleen (hoidattivat omat lapset mummolassa, nyt on eläkeläiskiireitä).
B. Uhriutuneet raatajat
Tehneet aina ja kaiken, uupumiseen ja sairastumiseen saakka. Katkeruus kuultaa kun muut eivät sääli tai ymmärrä arvostaa. Suorittajia, mutta riittikö lämpöä läheisille?
C. Tavan mummit ja papat
Vetää terveet rajat jaksamiselle, mutta nauttii kohtaamisista aidosti. Eivät riko muiden rajoja ja ovat onnellisia.
Sitten on varmaan kaikkia erityisryhmiä, kuten alkoholisti-, mt-potilasisovanhemmat, narsistit jne.
Minä ainakin huonompana mummona olen jättäytynyt taka-alalle. Toinen on varakas, on hieno kesämökki jossa kiva lomailla, tilava omakotitalo, pystynyt lapsenöapsilkeen antamaan musiikki/kieli-opetusta, kustantamaan matkoj
Käyn synttäreillä yms kun kutsutaan. Vien roinaa. Pidän yötä kaksiossani jos joku mukula tahtoo käydä.
Ktyllä me miehen kanssa olaan mietitty, että ihan mahtavaa jos tulee lapsenlapsia
Ja todellakin ollaan mukana pikkuisten elämässä jos meitä tarvitaan/huolitaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on ihme juttu. " hoidattivat lapsensa isovanhemmill!aan. "
Toki uskon sen mutta on kokemuspiirini ulkopuolella. Kirjoitinkin jo kerran ettei lapsillani ollut. Olen isosta perheestä kotoisin, ei sisarusteni lapsiakaan ole mummot kummaltakaaan puolelta hoitanut, joku naapuriston täti ajan tavan mukaan. Ei tietääksni kälytkään mistään maalaistaloista jotta sinne serkut kesänviettoon.
Nuorena äitinä asuin kolmirappuisessa viiskerroksisessa kerrostalossa, kaupungin tehtaiden työsuhdeasuntoja. Ei siellä mummoja parveillut, tuntemani perheet oli jostain pohjois/itä-suomesta, kaukaa kuitenkin. Autojakin oli porukoilla vielä vähän, autolludet saattoi 2 x vuosi käydä kotikunnissaan, junalka kulkevat kesälomallaan. Lapset olivat perhepäivähoitajilla, yksinhuoltajiennlapset ehkä päiväkodissa.
Mutta tää on mun yhtä suppee näkemys kuin sen joka näkee että mummit hoitivat heidän ikäluokkansa, vanhemmat kelvottomia.
Haluan nähdä lapsen lapsia useimmin mutta asuvat kaukana, lapset päivähoidossa ja mummo ja pappa tylsistyy kaksin kotona vaikka haluaisivat nähdä lapsia. Ei voi viedä kyytissä autolla minnekään koska ei ole isofiksiä, haluaisin mummona ottaa lapset mukaan normaaliin elämään, leipoa, ulkoilla, tehdä kaikkea kivaa ja hauskaa, lukea ym. Asiat ei jostain syystä kohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluan nähdä lapsen lapsia useimmin mutta asuvat kaukana, lapset päivähoidossa ja mummo ja pappa tylsistyy kaksin kotona vaikka haluaisivat nähdä lapsia. Ei voi viedä kyytissä autolla minnekään koska ei ole isofiksiä, haluaisin mummona ottaa lapset mukaan normaaliin elämään, leipoa, ulkoilla, tehdä kaikkea kivaa ja hauskaa, lukea ym. Asiat ei jostain syystä kohtaa.
Itse muuttaisin lähemmäs pieniä, mutta kyllähän ne prioriteetit tietää buumereilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan nähdä lapsen lapsia useimmin mutta asuvat kaukana, lapset päivähoidossa ja mummo ja pappa tylsistyy kaksin kotona vaikka haluaisivat nähdä lapsia. Ei voi viedä kyytissä autolla minnekään koska ei ole isofiksiä, haluaisin mummona ottaa lapset mukaan normaaliin elämään, leipoa, ulkoilla, tehdä kaikkea kivaa ja hauskaa, lukea ym. Asiat ei jostain syystä kohtaa.
Itse muuttaisin lähemmäs pieniä, mutta kyllähän ne prioriteetit tietää buumereilla.
Poikani perhe ehdotti että muuttaisin Helsinkiin lähemmäs heitä.
Joku jo taas vetäisi boomerit, ihme pakkomielteitä. Boomereilla on ko lastenlastenlapset. Kuolevaa porukkaa boomerit.
Eläkeläinen kuitenkin olen, maaseutukaupungin kerrostaloasunnolla, osuudellani siitä, en montaa neliötä, ees yksiötä saisi Helsingistä. Mediaanieläkkeelläni ei taas makseta 1000 euroa yksiöstä vuokraa.
Jos taas siis myytäisiin perikunnan asunto en itse siitä hyötyisi koska se tarkottaisi perikunnan purkamista ja lapsille osuutensa.
Semmosta itsekkyyttä vaikken boomeri olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan nähdä lapsen lapsia useimmin mutta asuvat kaukana, lapset päivähoidossa ja mummo ja pappa tylsistyy kaksin kotona vaikka haluaisivat nähdä lapsia. Ei voi viedä kyytissä autolla minnekään koska ei ole isofiksiä, haluaisin mummona ottaa lapset mukaan normaaliin elämään, leipoa, ulkoilla, tehdä kaikkea kivaa ja hauskaa, lukea ym. Asiat ei jostain syystä kohtaa.
Itse muuttaisin lähemmäs pieniä, mutta kyllähän ne prioriteetit tietää buumereilla.
Poikani perhe ehdotti että muuttaisin Helsinkiin lähemmäs heitä.
Joku jo taas vetäisi boomerit, ihme pakkomielteitä. Boomereilla on ko lastenlastenlapset. Kuolevaa porukkaa boomerit.
Eläkeläinen kuitenkin olen, maaseutukaupungin kerrostaloasunnolla, osuudellani siitä, en montaa ne
Joku asunnon röttelökö on niitä lapsia tärkeämpi? Pienituloinen äitini muutti vuokralle Helsinkiin, jotta sai olla lähellämme.
Jos on halua, niin on keinoja. Turha siellä tussutella, että ei voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kaveripiirissäni on todella yleistä että isovanhemmat ovat lapsille lähes vieraita ihmisiä. Ja kyllä kaikki ymmärrämme että on meidän tehtävä hoitaa omat lapsemme mutta kun ironista tässä nimenomaan on se, että me milleniaalit itse vietimme kaikki pitkiä aikoja mummolassa hoidossa eli nämä "omaa elämää" ja "ollaan jo omamme kasvatettu" isovanhemmatha nimenomaan ulkoistavat sen kasvatuksen omille vanhemmilleen eli meidän mummoille ja pahoille ja sieltä saimme sen mallin, että isovanhemmat auttavat tarvittaessa. Nyt kun sitä apua lapsiperheessä tarvittaisiin niin nämä vetoaa siihen että omat on jo kasvatettu.
Olemme siis viisastuneet, emmekä ala passaamaan. Itse en koskaan nolosti ole jatellut, että isovanhemmat auttaisi. He ovat oman ruljassinsa tehneet. Ongelma siihen, pääsettekö ulos kahdestaan, on teidän.
Vai viisastunut! Voitko kultapieni, olet mummoikäinen etkä vieläkään ymmärrä että lapsiperheen apu ei tarkoita sitä, että pääsisin miehen kanssa kahdestaan ulos vaan yhtenä esimerkkinä sitä, että mies olisi päässyt toisen lapsen synnytykseen mukaan jos isovanhemmat olisivat voineet sen aikaa hoitaa esikoista. Mutta eihän se onnistu kun "omat on jo kasvatettu". Tai siis laitoitte omat vanhempanne kasvattamaan...En ole laiskempaa ikäpolvea tavannut kuin nämä nyt mummoikäiset. Edes yhden lääkärikäynnin ajaksi ei apuja ole koskaan löytynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan nähdä lapsen lapsia useimmin mutta asuvat kaukana, lapset päivähoidossa ja mummo ja pappa tylsistyy kaksin kotona vaikka haluaisivat nähdä lapsia. Ei voi viedä kyytissä autolla minnekään koska ei ole isofiksiä, haluaisin mummona ottaa lapset mukaan normaaliin elämään, leipoa, ulkoilla, tehdä kaikkea kivaa ja hauskaa, lukea ym. Asiat ei jostain syystä kohtaa.
Itse muuttaisin lähemmäs pieniä, mutta kyllähän ne prioriteetit tietää buumereilla.
Poikani perhe ehdotti että muuttaisin Helsinkiin lähemmäs heitä.
Joku jo taas vetäisi boomerit, ihme pakkomielteitä. Boomereilla on ko lastenlastenlapset. Kuolevaa porukkaa boomerit.
Eläkeläinen kuitenkin olen, maaseutukaupungin kerrost
Joo, en halua minkään tukijärjestelmän varaan. Vaikka täällä muuttaisin vuokralle pystyisin sen maksamaan joutumatta tukijärjestelmiin.
Kiva jos sun äitis muutti lähelle sua passaamaan.
En ihmettele. Nykyään haukutaan isovanhempia niin turhasta, etten ihmettele jos menee hoitohalut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi varmaan miettii miksi sinä et halua tavata häntä vaan ainoastaan tuoda lapsenlapset hoitoon. Oletko koskaan miettinyt tätä puolta? Onko hän arvokas itsenään vai lastenhoitoapuna?
Normaalit isovanhemmat ovat enemmän kiinnostuneita lapsenlapsistaan, meitä lapsiaan ovat ehtineet jo katsella iät ja ajat. Mun äiti tulee meillä käymään niin hihkuu kovaan ääneen pikkuisille miten hauska on nähdä heitä, meille joku "kiva nähdä teitäkin" tyylinen pakollinen välikommentti.
No onpa sairas ajattelumalli.. Kyllä mun vanhemmille omat lapset on ne ykköset, koska heidän kanssa ovat eläneet sentään perheenä.Olisi myös törkeää esim.lapsetonta sisartani kohtaan , jos ei olisi enää tästä kiinnost
Samaa meillä ihmetellyt, poika soittaa lenkiltä, kauppamatkalta. Miniä soittelee äitinsä kanssa koko ajan jopa kun tulevat meillä käymään menee miniä eri huoneeseen puhumaan äitinsä kanssa, esittää vaan että äidillä on taas joku hätänä pitää soittaa ja minusta tuntuu että juoruavat ihan muuta. Kun poika käy kotonaan meillä soittaa miniä pian perään ja kyselee muka mitä kaupasta tarvii tuoda, kun soitamme pojalle kotiin pitää kaiutin olla auki. Miniä muutenkin epävakaa käytökseltään ja epäluotettava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan nähdä lapsen lapsia useimmin mutta asuvat kaukana, lapset päivähoidossa ja mummo ja pappa tylsistyy kaksin kotona vaikka haluaisivat nähdä lapsia. Ei voi viedä kyytissä autolla minnekään koska ei ole isofiksiä, haluaisin mummona ottaa lapset mukaan normaaliin elämään, leipoa, ulkoilla, tehdä kaikkea kivaa ja hauskaa, lukea ym. Asiat ei jostain syystä kohtaa.
Itse muuttaisin lähemmäs pieniä, mutta kyllähän ne prioriteetit tietää buumereilla.
Poikani perhe ehdotti että muuttaisin Helsinkiin lähemmäs heitä.
Joku jo taas vetäisi boomerit, ihme pakkomielteitä. Boomereilla on ko lastenlastenlapset. Kuolevaa porukkaa boomerit.
Eläkeläinen kuitenkin olen, maaseutukaupungin kerrost
Tokko ees helsingissä asut jos et edes tiedä sen vuokra-asuntojen hintoja.
Kyllä järki saa isovanhemmankin päässä olla ja ymmärtää realiteetit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi varmaan miettii miksi sinä et halua tavata häntä vaan ainoastaan tuoda lapsenlapset hoitoon. Oletko koskaan miettinyt tätä puolta? Onko hän arvokas itsenään vai lastenhoitoapuna?
Normaalit isovanhemmat ovat enemmän kiinnostuneita lapsenlapsistaan, meitä lapsiaan ovat ehtineet jo katsella iät ja ajat. Mun äiti tulee meillä käymään niin hihkuu kovaan ääneen pikkuisille miten hauska on nähdä heitä, meille joku "kiva nähdä teitäkin" tyylinen pakollinen välikommentti.
No onpa sairas ajattelumalli.. Kyllä mun vanhemmille omat lapset on ne ykköset, koska heidän kanssa ovat eläneet sentään perheenä.Olisi myös törkeää esim.lapsetonta sisa
Just noin.
Vierailija kirjoitti:
Haluan nähdä lapsen lapsia useimmin mutta asuvat kaukana, lapset päivähoidossa ja mummo ja pappa tylsistyy kaksin kotona vaikka haluaisivat nähdä lapsia. Ei voi viedä kyytissä autolla minnekään koska ei ole isofiksiä, haluaisin mummona ottaa lapset mukaan normaaliin elämään, leipoa, ulkoilla, tehdä kaikkea kivaa ja hauskaa, lukea ym. Asiat ei jostain syystä kohtaa.
Mene heidän luokseen. Vie lasten lähipuistoon ulkoilemaan, leivo lasten kotona jne. Jos teillä on kotona tylsää, niin teillä varmaan on aikaa matkustaa lasten luo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan nähdä lapsen lapsia useimmin mutta asuvat kaukana, lapset päivähoidossa ja mummo ja pappa tylsistyy kaksin kotona vaikka haluaisivat nähdä lapsia. Ei voi viedä kyytissä autolla minnekään koska ei ole isofiksiä, haluaisin mummona ottaa lapset mukaan normaaliin elämään, leipoa, ulkoilla, tehdä kaikkea kivaa ja hauskaa, lukea ym. Asiat ei jostain syystä kohtaa.
Itse muuttaisin lähemmäs pieniä, mutta kyllähän ne prioriteetit tietää buumereilla.
Poikani perhe ehdotti että muuttaisin Helsinkiin lähemmäs heitä.
Joku jo taas vetäisi boomerit, ihme pakkomielteitä. Boomereilla on ko lastenlastenlapset. Kuolevaa porukkaa boomerit.
Eläkeläinen kuitenkin olen, maaseutukaupungin kerrost
Jessus, miten itsekästä vaatia toista muuttamaan ja kituuttamaan pienillä tuloilla, että saa hoitaa toisten kersoja. Sivusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan nähdä lapsen lapsia useimmin mutta asuvat kaukana, lapset päivähoidossa ja mummo ja pappa tylsistyy kaksin kotona vaikka haluaisivat nähdä lapsia. Ei voi viedä kyytissä autolla minnekään koska ei ole isofiksiä, haluaisin mummona ottaa lapset mukaan normaaliin elämään, leipoa, ulkoilla, tehdä kaikkea kivaa ja hauskaa, lukea ym. Asiat ei jostain syystä kohtaa.
Itse muuttaisin lähemmäs pieniä, mutta kyllähän ne prioriteetit tietää buumereilla.
Poikani perhe ehdotti että muuttaisin Helsinkiin lähemmäs heitä.
Joku jo taas vetäisi boomerit, ihme pakkomielteitä. Boomereilla on ko lastenlastenlapset. Kuolevaa porukkaa boomerit.
Eläkeläinen kuitenkin olen, maaseutukaupungin kerrost
Miksi nimittelet röttelöiksi, hieno rouva, toisten asuntoja? Meni yli hilseesi tuo , perikunnan asunnoissa on ihan laillisesti toimittava ja ositukset hoidettava jos mummelit muuttaa.
Mun mielestä tää kiertyy takaisin siihen kasvatukseen. Kun niitä nykylapsia ei ole kasvatettu tai kasvatus on ulkoistettu päiväkodille. Päikkypäivän jälkeen hermosto ylikierroksilla ja huomiovajeisina. Ja ne on opetettu kotona siihen, että koko ajan joku aikuinen on yleisönä ja ihastuneena töllöttää ja kehuu kaikesta.
Kun ne ei osaa sekuntiakaan keskittyä mihinkään, leikkiä yksin tai olla vaan. Ja sitten ovat heti pahanteossa tai vaarallisissa tilanteissa, jos ei huomioida. Mihinkään ei kunnolla puututa niin että lapsi uskoisi kerralla tai kahdella. Lasten annetaan keskeyttää aikuisten juttelu ja määrätä tahti. Annetaan hyppiä, pomppia, riehua, kiljua, repiä, heitellä, hakata, räplätä kaikkea. Ulkona ei jakseta olla purkamassa energiaa. Lapset päättää mitä syödään ja milloin. Ei uskota mitä aikuiset sanoo. Aikuiset antaa kaikessa periksi ihan liikaa.
Kuka sellaisten kanssa jaksaisi olla? Ei edes niiden omat vanhemmat, vaikka se on ihan heistä kiinni.
Ennen ne oli mummot, jotka lelli ja hemmotteli, kun vanhemmat yrittivät pitää kiinni jostain säännöistä. Nykyään se on toisin päin, vanhemmat ei osaa pitää kuria ja riehuvat lapset viedään mummoille, että mummo laitaa järjestykseen.