Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko nykyään ihan yleistä että isovanhemmat eivät halua nähdä lapsenlapsiaan kuin satunnaisesti?
21.05.2025 |
Olen itse ollut aikoinaan pitkiäkin aikoja hoidossa mummolassa kun vanhemmat olivat esimerkiksi lomamatkalla. Nykyään oma eläkeläisäitini tuntuu olevan koko ajan joko mökillä tai jossain reissussa ja on tavattavissa korkeintaan sunnuntailounaan merkeissä. En tuputa lasta hoitoon, mutta kieltämättä olisi kiva käydä miehen kanssa edes joskus leffassa tai syömässä kahdestaan. Olen myös huomannut että tätä on muillakin. Yhden kaverin äiti tulee naapurikunnasta harrastuksen takia kerran viikossa, mutta on silti sitä mieltä että ne lähistöllä asuvat lapsenlapset ovat liian kaukana niin ei voi nähdä.
Kommentit (499)
Vierailija kirjoitti:
"Nykyajan mummot olivat lapsia 80-luvulla."
Jos on syntynyt 1975 niin eikö hän nyt ole 50 ja 1980 syntynyt 46v
Ensisynnyttäjien keski-ikä on 30.5v
Kyllä tämän päivän mummot ovat syntyneet 1940-1960-luvulla. Ellei sitten ole teiniäitejä.
Jaa, ja vaaditte että nää 80- vuotiaat joitavat teidän leikki-ikäidiä tai ovat huonoja mummoja. Ketterästihän se mummu vielä juoksee, pesaisee ikkunanne ja tekee suursiivot.
Tuttavani on 48, sai ensimmäisen lapsenlapsen. Tyttärensä on 22, ei nyt teiniäiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mummini tuli synttäreille ja kävi kylässä vielä 80 kymppisenäkin. Nämä yli kuusikymppiset nyt eivät liikauta eväänsäkään muiden vuoksi. Sanovat "en halua". Mikäs siinä jos ei lastaan ja lapsenlapsiaan halua nähdä. Olkoon sitten kenen kanssa haluaa. Turha tulla ruikuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Sääli ettei isovanhemmatkaan ole samanlaisia kuin ennen. Mulla oli hyvät isovanhemmat. Lapseni saivat toisilta isovanhemmilta sen huomioinnin mitä itse olen saanut kokea. Toiset ovat jääneet todella etäisiksi. Kehtaavat vielä syyttää lapsiani tästä, vaikka itse ovat etäisyyden aiheuttaneet.
Arvaan että etäisiksi jääneet ovat miehesi vanhemmat, tuo kamala anoppi. Ei tule mieleen peiliin vilkaista? Isovanhempien syy jos ymmärtävät pysyä kauempana.
Ne on katkaisseet välit myös toiseenkin mummiin, kummeihin ja lähisukulaisiin. Että en minä oikein täysin usko että ihan kaikki vika on vain minussa...
t. lapsenlapsia kovasti ikävöivä mummi
Vierailija kirjoitti:
Mun mummini tuli synttäreille ja kävi kylässä vielä 80 kymppisenäkin. Nämä yli kuusikymppiset nyt eivät liikauta eväänsäkään muiden vuoksi. Sanovat "en halua". Mikäs siinä jos ei lastaan ja lapsenlapsiaan halua nähdä. Olkoon sitten kenen kanssa haluaa. Turha tulla ruikuttamaan.
Eikä häntä tarvinut koskaan kutsua edes. Tuli kutsumatta. Hän oli sitä mieltä, että kakkukahvit piti juoda ainakin ja onnitella. Hyvin usein toi vielä ylimääräisen kakunkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sääli ettei isovanhemmatkaan ole samanlaisia kuin ennen. Mulla oli hyvät isovanhemmat. Lapseni saivat toisilta isovanhemmilta sen huomioinnin mitä itse olen saanut kokea. Toiset ovat jääneet todella etäisiksi. Kehtaavat vielä syyttää lapsiani tästä, vaikka itse ovat etäisyyden aiheuttaneet.
Arvaan että etäisiksi jääneet ovat miehesi vanhemmat, tuo kamala anoppi. Ei tule mieleen peiliin vilkaista? Isovanhempien syy jos ymmärtävät pysyä kauempana.
Arvasit väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Nykyajan mummot olivat lapsia 80-luvulla."
Jos on syntynyt 1975 niin eikö hän nyt ole 50 ja 1980 syntynyt 46v
Ensisynnyttäjien keski-ikä on 30.5v
Kyllä tämän päivän mummot ovat syntyneet 1940-1960-luvulla. Ellei sitten ole teiniäitejä.
Jaa, ja vaaditte että nää 80- vuotiaat joitavat teidän leikki-ikäidiä tai ovat huonoja mummoja. Ketterästihän se mummu vielä juoksee, pesaisee ikkunanne ja tekee suursiivot.
Tuttavani on 48, sai ensimmäisen lapsenlapsen. Tyttärensä on 22, ei nyt teiniäiti.
Isovanhempia on eri ikäisiä ja eri kuntoisia. Oma isäni sai ensimmäisen lapsenlapsen (veljeni lapsi) ollessaan 78-vuotias. Hyvin kyllä jaksaa leikissä mukana nyt pari vuotta myöhemmin, hän myös tekee metsätöitä, harrastaa järjestötoimintaa ja urheilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kälyni ovat jokainen tulleet mummisi alle 50 v. Ovat olleet n.24 itse, lapsensa samoissa aloittaneet lisääntymisen. Minä olin 59 kun tulin mummoksi.
En oikein ymmärrä mitä horisette boomereista vauvojen mummeina. Ei 80 v ole mikään lastenvahti vaikka kuinka virkeä.
Ainakin kaveripiirissäni on todella yleistä että isovanhemmat ovat lapsille lähes vieraita ihmisiä. Ja kyllä kaikki ymmärrämme että on meidän tehtävä hoitaa omat lapsemme mutta kun ironista tässä nimenomaan on se, että me milleniaalit itse vietimme kaikki pitkiä aikoja mummolassa hoidossa eli nämä "omaa elämää" ja "ollaan jo omamme kasvatettu" isovanhemmatha nimenomaan ulkoistavat sen kasvatuksen omille vanhemmilleen eli meidän mummoille ja pahoille ja sieltä saimme sen mallin, että isovanhemmat auttavat tarvittaessa. Nyt kun sitä apua lapsiperheessä tarvittaisiin niin nämä vetoaa siihen että omat on jo kasvatettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Nykyajan mummot olivat lapsia 80-luvulla."
Jos on syntynyt 1975 niin eikö hän nyt ole 50 ja 1980 syntynyt 46v
Ensisynnyttäjien keski-ikä on 30.5v
Kyllä tämän päivän mummot ovat syntyneet 1940-1960-luvulla. Ellei sitten ole teiniäitejä.
Jos mummo synnyttänyt 25, tytär 25, aika tavallista. Harvinaisempaa on kahdeksankymppiset vauvan mummona. Tietysti isäksi voi tulla vaikka 80 v, olla anoppinsa ikäinen
Nykyhetken isovanhemmista useimmat ovat boomereita. Tämä on ikäryhmistä itsekkäin ja tunnetaidot nolla, joten ei tule tämä(kään) yllätyksenä. Kyseessä ei ole se, että olisivat jatkuvasti lapsenvahteina vaan valtaosaa heistä ei ihan oikeasti kiinnosta lastensa tai lastenlastensa elämä sen syvällisemmin. Kaikki on ok niin kauan kuin heiltä ei "vaadita" mitään ja "kaikki on hyvin". Tää on nähnyt ystäväpiirissäni niin monessa asiassa, ikävä kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kaveripiirissäni on todella yleistä että isovanhemmat ovat lapsille lähes vieraita ihmisiä. Ja kyllä kaikki ymmärrämme että on meidän tehtävä hoitaa omat lapsemme mutta kun ironista tässä nimenomaan on se, että me milleniaalit itse vietimme kaikki pitkiä aikoja mummolassa hoidossa eli nämä "omaa elämää" ja "ollaan jo omamme kasvatettu" isovanhemmatha nimenomaan ulkoistavat sen kasvatuksen omille vanhemmilleen eli meidän mummoille ja pahoille ja sieltä saimme sen mallin, että isovanhemmat auttavat tarvittaessa. Nyt kun sitä apua lapsiperheessä tarvittaisiin niin nämä vetoaa siihen että omat on jo kasvatettu.
Olemme siis viisastuneet, emmekä ala passaamaan. Itse en koskaan nolosti ole jatellut, että isovanhemmat auttaisi. He ovat oman ruljassinsa tehneet. Ongelma siihen, pääsettekö ulos kahdestaan, on teidän.
V 2000 syntynyt on 25- vuotias. Synnytysiässä. Hänen äitinsä voi olla vaikka -70 syntynyt jolloin on ollut 30- vuotias synnyttäessään.
En millään saa kiinni että 80 v. Olisi synnytysikäisen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi syy on ihan varmasti raha. Ei minulla ainakaan ole eläkkeestä varaa tarjota ruokia ja välipaloja kuin pari kertaa vuodessa.
Sopikaa etukäteen, puolin ja toisin, ei äkki-imestymisiä ovelle ja viekää isovanhemmille myös eväänne ja vaikka hieman ylimääräistäkin. Nyt on näin päin.
Te olette lapsenne tehneet eli velvollisuus maksaa ja hoitaa. Nähdä voidaan, kun jaksamme talous antaa periksi.
Ei ole vertailukelpoista, mitä oli vaikkapa 10 vuottakaan sitten.
T. Eläkeläinen, 1600 euron eläkkeell
Paras hetki lapsissa ja lastenlasten vierailussa - on auton perävalot. Ei vain jaksa paria tuntia enempää.
Itsellä oli aikoinaan tosi läheiset välit (1930-luvun lopulla syntyneeseen) mummiini. Hän oli niin ihana ihminen ja tavallaan idolini. En olisi voinut kuvitellakaan että hän olisi kirjoittanut että parasta meidän (hänen lastenlast
Ei tietenkään se mummosi sinulle näyttänyt sitä, että oli väsynyt ja huojentunut, kun lähdit. Se että rakastaa ja/tai huolehtii velvollisuudesta ei sulje pois sitä, että pienet lapset ovat myös äärimmäisen väsyttäviä. Tajuat sen sitten, kun olet vaihdevuosissa ja vielä burnoutin partaalla töissä ja sinulle tupataan niitä pikkulapsia pahimmillaan viikottain hoitoon.
Muutenkin muistelet luultavasti enemmän sitä aikaa, kun olit jo isompi lapsi. Osasit käyttäytyä ja olla ihmisiksi, osasit viihdyttää itseäsi eli leikkiä yksin tai lukea, osasit odottaa ruoka-aikaa ja syödä itse, huolehtia vessassa käymisestä, keskustella ym. Se on ihan eri asia siinä vaiheessa. Lisäksi mietityttää, oppivatko nämä ylivilkkaat nykytenavat koskaan rauhoittumaan ja kun koko maailma pyörii heidän ympärillään, niin saattavat vielä isoinakin vaatia jatkuvaa huomiota.
Omassa lapsuudessani olin usein mummolassa, mutta olin jo isompi ja omatoiminen. Menin sinne itse ja juttelin mummon kanssa, kun hän laittoi ruokaa tai tiskasi. Viihdykkeenä siellä oli tv, jossa papan valitsema ohjelma (uutiset ja luonto-ohjelmat), sanomalehdet, kynät ja piirustuspaperi, pelikortit ja muutama tyhjä ruokapakkaus, ei edes mitään leluja, ellei itsellä ollut mukana. Mummolta ei odotettu viihdyttämistä eikä vahtimista. Jos mummolla oli menoa, hän lähti ja pystyi luottamaan, että koti on kunnossa vielä takaisin tullessa.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kaveripiirissäni on todella yleistä että isovanhemmat ovat lapsille lähes vieraita ihmisiä. Ja kyllä kaikki ymmärrämme että on meidän tehtävä hoitaa omat lapsemme mutta kun ironista tässä nimenomaan on se, että me milleniaalit itse vietimme kaikki pitkiä aikoja mummolassa hoidossa eli nämä "omaa elämää" ja "ollaan jo omamme kasvatettu" isovanhemmatha nimenomaan ulkoistavat sen kasvatuksen omille vanhemmilleen eli meidän mummoille ja pahoille ja sieltä saimme sen mallin, että isovanhemmat auttavat tarvittaessa. Nyt kun sitä apua lapsiperheessä tarvittaisiin niin nämä vetoaa siihen että omat on jo kasvatettu.
Olemme siis viisastuneet, emmekä ala passaamaan. Itse en koskaan nolosti ole jatellut, että isovanhemmat auttaisi. He ovat oman ruljassinsa tehneet. Ongelma siihen, pääsettekö ulos kahdestaan, on teidän.
Ja miksi on hankittu lapsia jos halutaan käydä "ulkona." Olis vielä pitänyt ootella vastuuntunnon kehittymistä.
Meillä hoitui parisuhde ilman "ulkona käymistä", ihan siinä perhe-elämän sivussa. Ihanaa istua kesäöinä saunan kuistilla kun lapset jo nukkuivat.
Vierailija kirjoitti:
V 2000 syntynyt on 25- vuotias. Synnytysiässä. Hänen äitinsä voi olla vaikka -70 syntynyt jolloin on ollut 30- vuotias synnyttäessään.
En millään saa kiinni että 80 v. Olisi synnytysikäisen äiti.
Miksi ei?
Kun olen 80v mun kuopus on 38 ja monta hedelmällistä vuotta edessään.
Vinkkinä vaan niille jotka haluavat nähdä lapsenlapsia: älä oleta että sinne mummolaan tullaan aina. Tule itse käymään lapsen luona. Outoa ikävöidä, jos ei itse tee mitään asian edistämiseksi. Ikävöi sitten, ei mahda mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mummini tuli synttäreille ja kävi kylässä vielä 80 kymppisenäkin. Nämä yli kuusikymppiset nyt eivät liikauta eväänsäkään muiden vuoksi. Sanovat "en halua". Mikäs siinä jos ei lastaan ja lapsenlapsiaan halua nähdä. Olkoon sitten kenen kanssa haluaa. Turha tulla ruikuttamaan.
Eikä häntä tarvinut koskaan kutsua edes. Tuli kutsumatta. Hän oli sitä mieltä, että kakkukahvit piti juoda ainakin ja onnitella. Hyvin usein toi vielä ylimääräisen kakunkin.
Jos mummiksi tulen, olen tuon kaltainen. Myötätuntoinen ja huomioiva
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kaipaa lastenhoitoapua, mutta olisi kiva, jos samassa kaupungissa asuvat isovanhemmat kävisivät joskus edes kahvilla meillä. Ollaan monesti kyläilty heillä, mutta ei ole kovin mielekästä, kun yhteydenpito on niin yksipuolista. Nyt ollaan lopetettu, mutta eipä ole mitään kuulunut.
Oletko pyytänyt heitä kahville tai syömään? Itse en kehtaa vain pamahtaa paikalle kesken heidän kiireittensä
Poikamme on ollut miniän kanssa jo 24v mutta olemme 2x käyneet heillä syömässä, he käyvät meillä useita kertoja vuodessa
Juuri tällainen asenne ärsyttää. Pitää olla jatkuvasti houkuttelemassa kylään, kun toinen pelkää tuppautuvansa. Meidän isovanhemmat ovat juuri sellaisia, jotka eivät oma-aloitteisesti kyläile koskaan. Ei sitä houkuttelua loputtomiin jaksa, jos toisilla ei ole minkäänlaista oma
Siitä ei ole kyse. Kyse on toisten oman ajan ja rauhan arvostuksesta.
Voisin käydä vaikka joka viikko mutta kun heillä on pitkät työpäivät, lasten harrastukset, omat harrastukset, hevonenkin hoidettavana ja molemmat työmatkoilla jne ei hirveästi viitsi häiritä ehkä sitä ainoaa rauhallista iltaa tai viikonloppua.
Muistan omista ruuhkavuosista kuinka ihanaa oli kun ei tarvinnut tehdä mitään eikä tavata ketään.
Jos pyydetään menemme ilman muuta!
Tarvitsisi vaan sanoa että laitan kahvin tulemaan, tuletko kupilliselle/soppaa riittää teillekin, tuletteko syömään?
Alue: Aihe vapaa
Kyllä lapsenlapset ovat elämän suola.Tosi rakkaita minulle ja usein nähdään.t.62 vuotias mummo.