Isän kuolessa selvisi 31 vuoden sivusuhde ja lukuisia muita naisia. Kertoisitko äidille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti sun äiti oli ihan kartalla isäsi sivusuhteesta. Etenkin, kun se kesti niin kauan. 

Minä taas epäilen ettei ollut, ja tietysti ansaitsee kuulla, että koko avioliitto oli narsistin teatteria ja valhetta. Rakkautta ei ollut _koskaan_.

Tällaisesta tuntemani narsisti nauttii. Kun miettii millaista kärsimystä muut ovat saaneet kokea ja miten sitä voisi vielä tuottaa lisää hieromalla totuuden toisen kasvoihin. Aina nousee hymy huulille kun vatvoo tällaisia.

Tässäkin keskustelussa samanlaisia. Totuus on tärkein, ihmiselle tuotettu fyysinen ja henkinen kipu ei paina mitään. Siis - kun jostain toisesta ihmisestä kyse. Hän ansaitsee ikävän totuuden. 

Sinä et voi hänen puolestaan päättää, että totuus aiheuttaisi kärsimystä. Se voi edelleenkin vapauttaa hänet. Lisäksi hänellä on rakastavia lapsia ja muita läheisiä, jotka eivät (sinun tapaasi) häpäise, pahoinpitele ja panettele uhria, vaan seisovat rakkaudessa ja voimassa hänen rinnallaan, ja ajavat pahan pois hänen elämästään lopullisesti. Hän saa rauhallisen loppuelämän tietäen, että toimi oikein, moraalisesti, rakkaudesta, on rakastettu, eikä miehen pahuus häntä tahraa. 

Sinä ja muut mätäpaiseet voitte paiseilla ihan keskenänne ja myrkyttää toinen toistanne kilpaa.

Sukukokouksissa muut kuiskuttelisivat, nauraisivat ja osoittelisivat sormella!

Meillä oli vastaava juttu. Siskoni sai tietää suhteista ja kertoi mulle. Kauhistuttavaahan se oli kuulla, että työmatkat olikin toisten naisten kanssa oloa ja ylläpitoa.

Meillä isä oli myös läsnä ja rakas. Sovittiin, ettei äidille kerrota..

Siinähän sitten kävi niin, että tämä viimeisin hoito tuli hautajaisiin. Huomattiin, että äiti tunnisti naisen. Myöhemmin kertoi, että nainen oli ollut on-off piikki lihassa vuosikymmenten ajan.

Olivathan he eronneetkin tuon takia kolmesti (meiltä mennyt ohi, kun meidät järkättiin pitkille lomille)

Isä rakasti äitiä tämän käytännöllisyyden, herttaisuuden ja lasten takia. Nautti järjestä ja "kurista". Tää toinen oli sirkuslintu, bileitä ja kevyttä elämää. Rakastui tämän vapauteen, kauneuteen ja "rikkauteen". Ylläpidetty nainen, ei isä ainoa ollut. Näin äiti sanoi.

Hautajaiset oli kiusalliset. Muistotilaisuuten tää toinen pyysi kutsua, ei saanut. Sitten sanoi, että nähdään perunkirjoituksissa. Oikein pirullinen ilme naamallaan.

Kyllä siinä jännitystä riitti. Pelotti koko perunkirjoitus.

Tulihan se sinnekin oikein laitettuna ja ylväänä.

Juristi kävi testamentin läpi. Eikä tullut mitään yllätyksiä (uusia sisaruksia odotettiin liuta). Ei mitään. Äidille isä jätti kaiken ja me siskon kanssa saatiin lakiosamme.

Toinen nainen ei saanut mitään. Pettymys oli valtava. Hän huusi, itki ja raivos. Hänelle oli luvattu tietyt korut - ei saanut.

Äiti meinas antaa korut. Nehän oli nyt tahrittu tuon maineella, ei hän niitä käytä.

Sitten päättikin, että kun toinen ei osannut olla kohtelias hänelle, vaan pursus kateutta ja ivaa, niin korut säästetään lapsenlapsille.

Uhkas vielä oikeudella, mutta tuli järkiinsä. Ehkä.

Vierailija kirjoitti:

Sukukokouksissa muut kuiskuttelisivat, nauraisivat ja osoittelisivat sormella!

Jos koko suku on yhtä läpimätä kuin petturimies niin silloinhan se kuolema voi olla juurikin se vapautus, mitä hyvä nainen ansaitsee. Jumalan tykönä eivät pahat panettelijat ja muut hirviöt pääse myrkkyjänsä suoltamaan.

Vierailija kirjoitti:

Sukukokouksissa muut kuiskuttelisivat, nauraisivat ja osoittelisivat sormella!

Juurikin näin. Kysyisivät kahvipöydässä yksityiskohtia ja neuvovat miten miehen h u o r i s s a  juoksemisen olisi voinut estää.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vastaava juttu. Siskoni sai tietää suhteista ja kertoi mulle. Kauhistuttavaahan se oli kuulla, että työmatkat olikin toisten naisten kanssa oloa ja ylläpitoa.

Meillä isä oli myös läsnä ja rakas. Sovittiin, ettei äidille kerrota..

Siinähän sitten kävi niin, että tämä viimeisin hoito tuli hautajaisiin. Huomattiin, että äiti tunnisti naisen. Myöhemmin kertoi, että nainen oli ollut on-off piikki lihassa vuosikymmenten ajan.

Olivathan he eronneetkin tuon takia kolmesti (meiltä mennyt ohi, kun meidät järkättiin pitkille lomille)

Isä rakasti äitiä tämän käytännöllisyyden, herttaisuuden ja lasten takia. Nautti järjestä ja "kurista". Tää toinen oli sirkuslintu, bileitä ja kevyttä elämää. Rakastui tämän vapauteen, kauneuteen ja "rikkauteen". Ylläpidetty nainen, ei isä ainoa ollut. Näin äiti sanoi.

Hautajaiset oli kiusalliset. Muistotilaisuuten tää toinen pyysi kutsua, ei saanut. Sit

Mistäs hän perunkirjoituksiin osasi tulla? Ovatko ne jotain julkisia tapahtumia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukukokouksissa muut kuiskuttelisivat, nauraisivat ja osoittelisivat sormella!

Juurikin näin. Kysyisivät kahvipöydässä yksityiskohtia ja neuvovat miten miehen h u o r i s s a  juoksemisen olisi voinut estää.

Kuulostaa siltä etä hyvä nainen on vedetty tahtomattaan käärmeenpesään. Ehkäpä hän tuntee suvun ja osaa sitä välttää, jos näin on. Käärmeet voivat sitten sihistä ja suhista keskenään.

Kyllä pitää kertoa. Ethän halua tukea h u o r i p u k k i isääsi hänen käytöstään.

Täällä sitä tanssitaan kuolleen isän haudalla.

Kuolleista ei kuulu puhua pahaa.

Ja miehillä on tarpeita jotka tyydytetään vaikka vierailla.

Ihan tiedoksi nimimerkille "kuinka pihdata oikein".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti kerrottava. Kun asia on tullut lapsille julki, on sen tultava julki myös leskelle - ehkä koko suvulle. Tällaiset salaisuudet pitävät aina sisällään pahan kasvustoa, ja vaikenemalla ne myös hiljaa hyväksytään. Samalla juurikin tämä hyväksyntä antaa ko valhelliselle, perverssille ja häiriintynelle, muita hyväksikäyttäneelle käytökselle ja moraalittomuudelle voimaa levitä. Häpeä ja suru ei tapa, eikä tämä ole muiden häpeä kuin valheellisen vainajan. Muut totuus vapauttaa tämän varjoisan yksilön aiheuttamasta saastasta.

Jos tämä olisikin uutinen leskelle (mitä se ei todellakaan ole), seuraisi julkistamisesta kasvojen menetys, julkinen häpeä. Pystyisikö vanhus enää menemään edes sukujuhliin, kun aina olisi mielessä, että olen petetty ja siten häväisty, kaikki tietää ja sitä ne nyt

"Uhriksi tuleminen ei ole uhrin häpeä, vaan tekijän. Samaa analogiaahan ra iskauksissakin käytetään, yritetään häpäistä ja pahoinpidellä sitä uhria, jotta ei paljastaisi pahantekijän tekosia.

Uhri pyhitetään ja tälle annetaan hyvien toimesta se kaikki rakkaus, mitä tämän olisi mieheltään kuulunut saada. Hänellä ei ole mitään hävettävää, sillä ei ole tehnyt mitään väärää."

Niinhän me nykyisin ajattelemme, mutta tuo pian ysikymppinen äiti on kasvanut ja elänyt erilaisessa maailmassa, jossa perheen likapyykki hoidetaan yksityisesti.

Ei hänellä ole mitään hävettävää, mutta silti omassa mielessään tuon vanhan kivun julkistaminen todennäköisesti tuo hänelle häpeää, eikä varmaan tunnu "kivalta". Katkeroittaa viimeiset elinvuodet, kun hän hyvin todennäköisesti on jo joutunut oppimaan sen tiedon kanssa elämään.

Aikuinen lapsi miettiköön tarkoin mielessään, haluaako sekaantua toisen aikuisen asioihin. Kuollut pahantekijä on jo päässyt tilanteesta. Miksi se eloonjäänyt ei saisi olla rauhassa yksityisyytensä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä sitä tanssitaan kuolleen isän haudalla.

Kuolleista ei kuulu puhua pahaa.

Ja miehillä on tarpeita jotka tyydytetään vaikka vierailla.

Ihan tiedoksi nimimerkille "kuinka pihdata oikein".

 

Paneminen ei ole tarve vaan halu. Halujaan pystyy hillitsemään siinä missä nyrkkienkin viuhumista. Naisvihamielistä on olettaa ja vaatia, että miehiä pitäisi "tyydyttää" läpi elämänsä tai alkavat pettureiksi ja rikollisiksi. Aviorikos on yksi vakavimpia mitä voi tehdä. Jos ei kykene pidättäytymään, ei parane koskaan avioitua tai hankkia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti kerrottava. Kun asia on tullut lapsille julki, on sen tultava julki myös leskelle - ehkä koko suvulle. Tällaiset salaisuudet pitävät aina sisällään pahan kasvustoa, ja vaikenemalla ne myös hiljaa hyväksytään. Samalla juurikin tämä hyväksyntä antaa ko valhelliselle, perverssille ja häiriintynelle, muita hyväksikäyttäneelle käytökselle ja moraalittomuudelle voimaa levitä. Häpeä ja suru ei tapa, eikä tämä ole muiden häpeä kuin valheellisen vainajan. Muut totuus vapauttaa tämän varjoisan yksilön aiheuttamasta saastasta.

Jos tämä olisikin uutinen leskelle (mitä se ei todellakaan ole), seuraisi julkistamisesta kasvojen menetys, julkinen häpeä. Pystyisikö vanhus enää menemään edes sukujuhliin, kun aina olisi mielessä, että olen petetty ja siten häväisty, kaikki tietää ja sitä ne nyt

 

"Kyllä tuon ikäinen laitetaan vankilaankin, jos tekee rikoksen. Ei ikä tuo mitään suojaa."

Onko tarpeen rangaista myös syytöntä?

Miten se aloittajalle selvisi? Tämä olisi kiva tietää. Jos perukirjotuksessa oli lisää lapsia niin sittenhän äitikin sen jo tietää.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti kerrottava. Kun asia on tullut lapsille julki, on sen tultava julki myös leskelle - ehkä koko suvulle. Tällaiset salaisuudet pitävät aina sisällään pahan kasvustoa, ja vaikenemalla ne myös hiljaa hyväksytään. Samalla juurikin tämä hyväksyntä antaa ko valhelliselle, perverssille ja häiriintynelle, muita hyväksikäyttäneelle käytökselle ja moraalittomuudelle voimaa levitä. Häpeä ja suru ei tapa, eikä tämä ole muiden häpeä kuin valheellisen vainajan. Muut totuus vapauttaa tämän varjoisan yksilön aiheuttamasta saastasta.

Jos tämä olisikin uutinen leskelle (mitä se ei todellakaan ole), seuraisi julkistamisesta kasvojen menetys, julkinen häpeä. Pystyisikö vanhus enää menemään edes sukujuhliin, kun aina olisi mielessä

Sitten hänelle pitää varmaan jonkun kertoa että miehen pahuus ei ole enää hänen kannettavanaan vaan nykyään ihan itse vastaavat tekosistaan ja tekemättä jättämisistään. 

Laitat myrkkykäärmeenä sanoja vanhuksen suuhun, puhut katkeroittamisesta ihan kuin tämä olisi jo sovittu juttu, vaikkei ole. Tuo on sinun pahaasi, ei hänen. Hän ja lapsi voivat olla helpottuneita, että voivat esim. puhua isän pahuudesta ja jakaa surua siitä, miten hirveä isä oli. Tämä voi olla erittäin tärkeää hänen muillekin uhreilleen. 

Itse olen joutunut petollisen miehen uhriksi ja se hänen panonsa yritti jopa bondata minun kanssani, kaipasi tukea ja ymmärrystä sillä koki itsensäkin uhriksi, vaikka oli esim. minusta tietoinen. Minä haluan, että koko maailma tietää totuuden sekä hänestä että miehestä. Vain totuus kirkastaa.

AP, onko isäsi suvussa enemmänkin tuollaista huorimista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti kerrottava. Kun asia on tullut lapsille julki, on sen tultava julki myös leskelle - ehkä koko suvulle. Tällaiset salaisuudet pitävät aina sisällään pahan kasvustoa, ja vaikenemalla ne myös hiljaa hyväksytään. Samalla juurikin tämä hyväksyntä antaa ko valhelliselle, perverssille ja häiriintynelle, muita hyväksikäyttäneelle käytökselle ja moraalittomuudelle voimaa levitä. Häpeä ja suru ei tapa, eikä tämä ole muiden häpeä kuin valheellisen vainajan. Muut totuus vapauttaa tämän varjoisan yksilön aiheuttamasta saastasta.

Jos tämä olisikin uutinen leskelle (mitä se ei todellakaan ole), seuraisi julkistamisesta kasvojen menetys, julkinen häpeä. Pystyisikö vanhus enää m

Myös kloriitti kirkastaa, joten ehkä sun mielestä on hyvä idea juoda sitä? Mene "pahuuksinesi" helvetin kuuseen, tekopyhä kusisukka.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti kerrottava. Kun asia on tullut lapsille julki, on sen tultava julki myös leskelle - ehkä koko suvulle. Tällaiset salaisuudet pitävät aina sisällään pahan kasvustoa, ja vaikenemalla ne myös hiljaa hyväksytään. Samalla juurikin tämä hyväksyntä antaa ko valhelliselle, perverssille ja häiriintynelle, muita hyväksikäyttäneelle käytökselle ja moraalittomuudelle voimaa levitä. Häpeä ja suru ei tapa, eikä tämä ole muiden häpeä kuin valheellisen vainajan. Muut totuus vapauttaa tämän varjoisan yksilön aiheuttamasta saastasta.

Jos tämä olisikin uutinen leskelle (mitä se ei todellakaan ole), seuraisi julkistamisesta kasvojen menetys, julkinen häpeä. Pystyisikö vanhus enää menemään edes sukujuhliin, kun aina olisi mielessä

 

Totuus vapauttaa ja kirkastaa. Täytyy olla _hirvittävän_ kieroutunut, että ajattelee totuuden _rangaistuksena_. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti kerrottava. Kun asia on tullut lapsille julki, on sen tultava julki myös leskelle - ehkä koko suvulle. Tällaiset salaisuudet pitävät aina sisällään pahan kasvustoa, ja vaikenemalla ne myös hiljaa hyväksytään. Samalla juurikin tämä hyväksyntä antaa ko valhelliselle, perverssille ja häiriintynelle, muita hyväksikäyttäneelle käytökselle ja moraalittomuudelle voimaa levitä. Häpeä ja suru ei tapa, eikä tämä ole muiden häpeä kuin valheellisen vainajan. Muut totuus vapauttaa tämän varjoisan yksilön aiheuttamasta saastasta.

Jos tämä olisikin uutinen leskelle (mitä se ei todellakaan ole), seuraisi julkistamisesta kasvojen me

Tai mitä? Saatko raivarit, kun mädät tekosi tulevat päivänvaloot ja limainen ihosi kärvistyy kirkkaudessa? Painu sinne koloosi vaan piiloon sihisemään jos kirkkaus häiritsee.

Näin juurikin pahat teot periytyvät isältä pojalle: pahuuden hyväksynnällä ja hyssyttelyllä. 

Näin 7-kymppisenä aikuisena sanoisin, että jos tyttäreni tulisi rääpimään isänsä uskottomuuksia isän kuoleman jälkeen, vetäisin ympäri korvia ja sanoisin pari painavaa sanaa. Esimerkiksi: yksityiselämäni tai avioliittoni ei kuulu sinulle; kiitos, tiesin kyllä; en halua enää olla tekemisissä kanssasi. 

Julmaa? No eihän toki, vaan minun oma totuuteni, johon minulla on oikeus. Koska TOTUUS ennen kaikkea muuta, hmm?