Lue keskustelun säännöt.
Isän kuolessa selvisi 31 vuoden sivusuhde ja lukuisia muita naisia. Kertoisitko äidille?
21.05.2025 |
Isäni kuollessa 83v selvisi, että aivan loppuun saakka hänellä oli ollut toinen nainen 31 vuotta. Oli elänyt täyttä kaksoiselämää. Lisäksi oli lukuisia muita naisia, minkä olinkin arvannut jo nuorena. Työmatkoja ja pitkiä työiltoja oli paljon. Äitini on joko tiennyt ja päättänyt olla hiljaa, tai tiennyt ja sulkenut asian mielestään.
Tästä viime vuosien kaksoiselämästä hän ei kuitenkaan ole tiennyt. On vain päivitellyt, kun isä ei kerro, missä menee ja jännittänyt kotona, kun isä on lähtenyt "yksin" reissuun, ettei vaan saisi sairauskohtausta tms. Itse haluaisin tietää, mutta onko sitten tarpeen satuttaa 84v äitiä enää tällaisella miehen kuoleman jälkeen?
Nytpä tiedän kuitenkin itse, miksi isällä ei ollut aikaa koskaan nähdä meitä tai lapsenlapsia ja lähinnä ottaa päähän, että hän ei jäänyt kiinni eläessään. Vaikka mitäpä tuokaan olisi muuttanut, itsekeskeinen tunnevammainen paskiainen kun oli.
Kommentit (355)
Vierailija kirjoitti:
Näin 7-kymppisenä aikuisena sanoisin, että jos tyttäreni tulisi rääpimään isänsä uskottomuuksia isän kuoleman jälkeen, vetäisin ympäri korvia ja sanoisin pari painavaa sanaa. Esimerkiksi: yksityiselämäni tai avioliittoni ei kuulu sinulle; kiitos, tiesin kyllä; en halua enää olla tekemisissä kanssasi.
Julmaa? No eihän toki, vaan minun oma totuuteni, johon minulla on oikeus. Koska TOTUUS ennen kaikkea muuta, hmm?
Nyt tais osua ja upota. Kulissi kaatuu niin sinä saat kilarit ja syytät lasta vaikka lastesi isän kanssa olette itse avioliittonne sotkeneet tai määritelleet? 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin 7-kymppisenä aikuisena sanoisin, että jos tyttäreni tulisi rääpimään isänsä uskottomuuksia isän kuoleman jälkeen, vetäisin ympäri korvia ja sanoisin pari painavaa sanaa. Esimerkiksi: yksityiselämäni tai avioliittoni ei kuulu sinulle; kiitos, tiesin kyllä; en halua enää olla tekemisissä kanssasi.
Julmaa? No eihän toki, vaan minun oma totuuteni, johon minulla on oikeus. Koska TOTUUS ennen kaikkea muuta, hmm?
Näinhän reagoi vaan sellainen, jonka oma omatunto ei ole puhdas. Empaattinen äiti ymmärtää, että tuollainen on lapsellekin kriisi, onhan petturi-isä pettänyt hänetkin.
Oletko jotenkin v*mmainen? Miksi tytär syväpohdiskelee isänsä miehuutta - ei se hänelle kuulu, hänelle kuuluu vaan se tyttäryys. Ihmisen elämässä on niin paljon muutakin kuin lapset - tässäkin es
Ihmissuhteet ovat täysin vapaaehtoisia. Se että on siitetty maailman ei, mutta sen jälkeen saa ihan itse päättää kenen kanssa on tekemisissä ja mitä näistä ajattelee. Ja toki ääritapauksessa voi viedä vaikka henkensäkin.
UK:ssa yksi lapsi haastoi isänsä oikeuteen siksi, että oli siittänyt hänet maailmaan r aiskaamalla. Yhtä lailla kuin syntyä r aiskauslapsena on häpeä ja taakka, on petosisän maineen kantaminen taakka. Lapsi (ja vaimo) voivat näistä irtisanoutua tuomitsemalla väärinteon ja osoittamalla oman moraailsuutensa. Niin kauan kun he häpeilevät ja suojelevat tekijää he osoittavat, että he ovat tämän kanssa samaa substanssia - eivät kovin kauas puusta pudonneita.
Jotkut miehet kuvittelevat, että voivat teoillaan tahrata hyviä ihmisiä. Näin ei ole. Hyvyys ei tahriinnu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin 7-kymppisenä aikuisena sanoisin, että jos tyttäreni tulisi rääpimään isänsä uskottomuuksia isän kuoleman jälkeen, vetäisin ympäri korvia ja sanoisin pari painavaa sanaa. Esimerkiksi: yksityiselämäni tai avioliittoni ei kuulu sinulle; kiitos, tiesin kyllä; en halua enää olla tekemisissä kanssasi.
Julmaa? No eihän toki, vaan minun oma totuuteni, johon minulla on oikeus. Koska TOTUUS ennen kaikkea muuta, hmm?
Nyt tais osua ja upota. Kulissi kaatuu niin sinä saat kilarit ja syytät lasta vaikka lastesi isän kanssa olette itse avioliittonne sotkeneet tai määritelleet? 😂
Tuo taisi olla kyllä itsekin mies ja trolli. Tai sitten joku piuha löysällä naisen päässä.
Joissakin vanhoissa kulttuureissa tosiaan toistuu tämä naiesn syyllistäminen miehen rikoksista. Avioerostakin saatetaan sanoa, että "eikö nainen pysty pitämään miestä". Se on sen kulttuurin ja yhteisön pahuutta. Ei kuulu nykyaikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukukokouksissa muut kuiskuttelisivat, nauraisivat ja osoittelisivat sormella!
Siltähän se saattaisi tuntua, vaikkei totta olisikaan.
Samanikäinen, ennen niin reipas ja rohkea naissukulaiseni on nyt vanhemmiten tullut epävarmaksi itsestään, ja kaikkiin tilaisuuksiin pitää houkutella. Eikä hänellä ole edes minkäänlaista todellista tai luuloteltua aihetta tuohon. Mutta ikä ja fyysinen hauraus näkyy myös henkisenä haurautena.
Ap:n asemessa pohtisin tarkoin, millaiset ovat hänen äitinsä resurssit käsitellä tuon tason järkytystä, jos todellakaan ei tiedä.
Tätä tapahtuu vain pahoinpidellyille. Omassakin suvussa näkynyt monta naista, jotka eivät uskalla tai edes enää halua näyttäytyä, koska heit
Niinhän sinä luulet. Tosiasiassa sinulla ei ole hajuakaan, millaisia asioita vanhemmat jättävä nuoremmilleen kertomatta suojellakseen heitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin 7-kymppisenä aikuisena sanoisin, että jos tyttäreni tulisi rääpimään isänsä uskottomuuksia isän kuoleman jälkeen, vetäisin ympäri korvia ja sanoisin pari painavaa sanaa. Esimerkiksi: yksityiselämäni tai avioliittoni ei kuulu sinulle; kiitos, tiesin kyllä; en halua enää olla tekemisissä kanssasi.
Julmaa? No eihän toki, vaan minun oma totuuteni, johon minulla on oikeus. Koska TOTUUS ennen kaikkea muuta, hmm?
Hyi helvetti minkälainen äiti olet. Tyttäresi voisi ajatella vain että haluat totuuden, ja sinä hakkaisit ja katkaisisit välit? Lapsille vanhempien liitto kyllä kuuluu jossakin määrin ja sattuu myös heihin.
Olen tehnyt lapsilleni selväksi jo heidän ollessaan taaperoita että vanhempien makuuhuoneeseen ei tulla ilman kutsua. Sama periaate vuosikymmenienkin jälkeen. Minun avioliittoni - mahdollisine ongelmineen - ei ole lasten asia, ei heidän kannettavissaan tai "parannettavissaan". Näin ollen kuvaamani tilanne on äärimmäisen hypoteettinen. Minulla on naisena omat rajani, joiden yli lapset eivät tule. Samaten on asioita, jotka ovat vain minun ja lasteni välisiä, ei kenenkään muun. Onko tämä nyt sinusta jotenkin shokeeraavaa? Taidat olla aika yksinkertainen muutenkin, joten turhaan varmaan kirjoittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin 7-kymppisenä aikuisena sanoisin, että jos tyttäreni tulisi rääpimään isänsä uskottomuuksia isän kuoleman jälkeen, vetäisin ympäri korvia ja sanoisin pari painavaa sanaa. Esimerkiksi: yksityiselämäni tai avioliittoni ei kuulu sinulle; kiitos, tiesin kyllä; en halua enää olla tekemisissä kanssasi.
Julmaa? No eihän toki, vaan minun oma totuuteni, johon minulla on oikeus. Koska TOTUUS ennen kaikkea muuta, hmm?
Näinhän reagoi vaan sellainen, jonka oma omatunto ei ole puhdas. Empaattinen äiti ymmärtää, että tuollainen on lapsellekin kriisi, onhan petturi-isä pettänyt hänetkin.
Onhan se noloa ja käy luonnolle ja ennenkaikkea ylpeydelle kun tarkoin varjellut kulissit viimein kaatuu. Kuten aiemminkin sanoin, kyllä se kumppani tietää jos vuosia pettäminen jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin 7-kymppisenä aikuisena sanoisin, että jos tyttäreni tulisi rääpimään isänsä uskottomuuksia isän kuoleman jälkeen, vetäisin ympäri korvia ja sanoisin pari painavaa sanaa. Esimerkiksi: yksityiselämäni tai avioliittoni ei kuulu sinulle; kiitos, tiesin kyllä; en halua enää olla tekemisissä kanssasi.
Julmaa? No eihän toki, vaan minun oma totuuteni, johon minulla on oikeus. Koska TOTUUS ennen kaikkea muuta, hmm?
Nyt tais osua ja upota. Kulissi kaatuu niin sinä saat kilarit ja syytät lasta vaikka lastesi isän kanssa olette itse avioliittonne sotkeneet tai määritelleet? 😂
Hah :) Et sitten ymmärrä, mikä on hypoteettista ja esimerkinomaista? Liittoni voi hyvin, kiitos, ehkä ihan senkin takia, että yksityiselämämme on yksityistä eikä lapset koe velvollisuudekseen kommentoida sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä sitä tanssitaan kuolleen isän haudalla.
Kuolleista ei kuulu puhua pahaa.
Ja miehillä on tarpeita jotka tyydytetään vaikka vierailla.
Ihan tiedoksi nimimerkille "kuinka pihdata oikein".
Paneminen ei ole tarve vaan halu. Halujaan pystyy hillitsemään siinä missä nyrkkienkin viuhumista. Naisvihamielistä on olettaa ja vaatia, että miehiä pitäisi "tyydyttää" läpi elämänsä tai alkavat pettureiksi ja rikollisiksi. Aviorikos on yksi vakavimpia mitä voi tehdä. Jos ei kykene pidättäytymään, ei parane koskaan avioitua tai hankkia lapsia.
Kuuluu ihan normaaliin toimintaan ja parisuhteeseen.
Pitää loitolla eturauhassyövän.
Parisuhteessa on jotain pahasti vialla jos nyrkit heiluu, naisen pit
Onkos lääkkeet jääny syömättä.
Äläkä projisoi omia harhoja muitten sanomakai.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin 7-kymppisenä aikuisena sanoisin, että jos tyttäreni tulisi rääpimään isänsä uskottomuuksia isän kuoleman jälkeen, vetäisin ympäri korvia ja sanoisin pari painavaa sanaa. Esimerkiksi: yksityiselämäni tai avioliittoni ei kuulu sinulle; kiitos, tiesin kyllä; en halua enää olla tekemisissä kanssasi.
Julmaa? No eihän toki, vaan minun oma totuuteni, johon minulla on oikeus. Koska TOTUUS ennen kaikkea muuta, hmm?
Hyi helvetti minkälainen äiti olet. Tyttäresi voisi ajatella vain että haluat totuuden, ja sinä hakkaisit ja katkaisisit välit? Lapsille vanhempien liitto kyllä kuuluu jossakin määrin ja sattuu myös heihin.
Olen tehnyt lapsilleni selväksi jo heidän ollessaan taaperoita että vanhempien makuuhuoneeseen ei tulla ilman kutsua. Sama periaate vuosikymmenienkin jälkeen. Minun avioliittoni - mahdollisine ongelmineen - ei ole lasten asia, ei heidän kannettavissaan tai "parannettavissaan". Näin ollen kuvaamani tilanne on äärimmäisen hypoteettinen. Minulla on naisena omat rajani, joiden yli lapset eivät tule. Samaten on asioita, jotka ovat vain minun ja lasteni välisiä, ei kenenkään muun. Onko tämä nyt sinusta jotenkin shokeeraavaa? Taidat olla aika yksinkertainen muutenkin, joten turhaan varmaan kirjoittelen.
Aika autoritäärinen asenne elämään ja läheisiin, sanoisin. Eli jos jokin asia ei mene kuten haluat, vedät jäätävät pultit. Vaadit kunnioitusta ja olet äärimmäisen tarkka siitä mitä sinusta ajatellaan, tekstisi perusteella. Usko mua, kaikki näkee sun läpi tuon epävarmuuden jota vahdit haukan lailla ja pidät raunioita pystyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin 7-kymppisenä aikuisena sanoisin, että jos tyttäreni tulisi rääpimään isänsä uskottomuuksia isän kuoleman jälkeen, vetäisin ympäri korvia ja sanoisin pari painavaa sanaa. Esimerkiksi: yksityiselämäni tai avioliittoni ei kuulu sinulle; kiitos, tiesin kyllä; en halua enää olla tekemisissä kanssasi.
Julmaa? No eihän toki, vaan minun oma totuuteni, johon minulla on oikeus. Koska TOTUUS ennen kaikkea muuta, hmm?
Näinhän reagoi vaan sellainen, jonka oma omatunto ei ole puhdas. Empaattinen äiti ymmärtää, että tuollainen on lapsellekin kriisi, onhan petturi-isä pettänyt hänetkin.
Oletko jotenkin v*mmainen? Miksi tytär syväpohdiskelee isänsä miehuutta - ei se hänelle kuulu, hänelle kuuluu vaan se tyttäryys. Ihmisen elämässä on niin paljon muutakin kuin lapset - tässäkin esimerkissä AP:n hinku kosauttaa isä äidillensä on vaan jotakin outoa mustasukkaisuutta tai omaa pettymystä. Aikuisena hänen täytyy nyt vaan käsitellä oma pettymyksensä ihan issekseen ja antaa vanhan äidin elää rauhassa. Mitä AP kuvittelee voivansa äidillensä opettaa? Ei yhtään mitään. Tyttärellä ei ole oikeutta sotkeutua vanhempiensa avioliittoon, piste.
Vanhemmat antavat lapsilleen esimerkin, kuinka parisuhteessa eletään, millaista kohtelua sopii odottaa. Myöhäistä se toki tuossa vaiheessa on, esimerkit on annettu jo ajat sitten eikä voi kuin toivoa, että lapset ovat myöhemmin muuta kautta oppineet kunnioittamaan itseään. Todellakin kannattaa jättää se pettämisen hyväksynyt vanhus ihan vain omaan rauhaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin 7-kymppisenä aikuisena sanoisin, että jos tyttäreni tulisi rääpimään isänsä uskottomuuksia isän kuoleman jälkeen, vetäisin ympäri korvia ja sanoisin pari painavaa sanaa. Esimerkiksi: yksityiselämäni tai avioliittoni ei kuulu sinulle; kiitos, tiesin kyllä; en halua enää olla tekemisissä kanssasi.
Julmaa? No eihän toki, vaan minun oma totuuteni, johon minulla on oikeus. Koska TOTUUS ennen kaikkea muuta, hmm?
Nyt tais osua ja upota. Kulissi kaatuu niin sinä saat kilarit ja syytät lasta vaikka lastesi isän kanssa olette itse avioliittonne sotkeneet tai määritelleet? 😂
Hah :) Et sitten ymmärrä, mikä on hypoteettista ja esimerkinomaista? Liittoni voi hyvin, kiitos, ehkä ihan senkin takia, että yksityiselämämme on yksityistä eikä lapset koe velvollisuudekseen kommentoida sitä.
Aggression määrä joka huokuu tekstistäsi kertoo kyllä ihan muuta avioliittosi tilasta.
Ps. tuskin niitä lapsia muuten teidän tekemiset kiinnostaa, mutta aloittajan kuvaama tilanne, jossa olisi paljastunut vuosikymmenten petos on petoksena asia, jonka lapsetkin haluaa tuoda julki. Ei niitä kiinnosta teidän makuuhuone-elämä, olet kieroutunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruuhkavuotiset mammat pillastui, kun aloituksesta hiipi mieleen se ikävä epäluulo, että se oma Pertsa ei ehkä työreissuillaan olekaan hotellihuoneessa unten mailla klo 21 :-D
Ette ehkä tajua, että kulissit on teille yksi elämän elinehto. Kun et tiedä, et tiedä, voit rauhassa kiillotella mariskooleja ja listata metatöitäsi.
Varmaan v*tuttisi, jos joku kertoisi, että se Pertsa on nähty kaulailemassa nuoren pissiksen kanssa.
Parempi, kun et tiedä ja mies jatkaa sun elämisen maksamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin 7-kymppisenä aikuisena sanoisin, että jos tyttäreni tulisi rääpimään isänsä uskottomuuksia isän kuoleman jälkeen, vetäisin ympäri korvia ja sanoisin pari painavaa sanaa. Esimerkiksi: yksityiselämäni tai avioliittoni ei kuulu sinulle; kiitos, tiesin kyllä; en halua enää olla tekemisissä kanssasi.
Julmaa? No eihän toki, vaan minun oma totuuteni, johon minulla on oikeus. Koska TOTUUS ennen kaikkea muuta, hmm?
Hyi helvetti minkälainen äiti olet. Tyttäresi voisi ajatella vain että haluat totuuden, ja sinä hakkaisit ja katkaisisit välit? Lapsille vanhempien liitto kyllä kuuluu jossakin määrin ja sattuu myös heihin.
Olen tehnyt lapsilleni selväksi jo heidän ollessaan taaperoita että vanhempien makuuhuoneeseen ei tulla ilman kutsua. Sama periaate vuosikymmenienkin jälkeen. Minun aviol
Kuulostat aivan hullulta. Totta kai rajat ovat kaikilla, mutta aggressiivisuutesi paljastaa, että kaikki ei todellakaan ole kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruuhkavuotiset mammat pillastui, kun aloituksesta hiipi mieleen se ikävä epäluulo, että se oma Pertsa ei ehkä työreissuillaan olekaan hotellihuoneessa unten mailla klo 21 :-D
Ette ehkä tajua, että kulissit on teille yksi elämän elinehto. Kun et tiedä, et tiedä, voit rauhassa kiillotella mariskooleja ja listata metatöitäsi.
Varmaan v*tuttisi, jos joku kertoisi, että se Pertsa on nähty kaulailemassa nuoren pissiksen kanssa.
Parempi, kun et tiedä ja mies jatkaa sun elämisen maksamista.
Totta kai on parempi tietää. Niitä mariskooleja vio kiillottaa myös omassa talossa, missä panee jotain 25-vuotiasta kiimakullia. Tai rukoilee vaikka jeesus mariaa omassa pyhässä rauhassaan, jos se on enemmän oma juttu. Mutta että vaimoilisi ja esittäisi perhettä petolliselle rotalle? Pyh pah.
Ap:n tarina on kuin lapsuudenkotini naapurin perheestä, jossa miehen kuoleman jälkeen aikuiselle lapselle paljastui, että isällä oli koko liiton ajan ollut sivusuhteita. Vielä isompi shokki oli se, että äiti oli tiennyt tuon koko ajan, hänellä kun oli oma tyttöystävänsä eli lapsen (silloin jo 40v) äidin parhaaksi ystäväksi luulema nainen olikin petipuoliso. Ystävysten matkat pitkin Eurooppaa eivät olleetkaan puhdasta kaveruutta, he olivat rakastavaisia. Perhe oli kulissi, jossa mies halusi antaa omalla tavallaan rakastamalleen naiselle hyväksytyn ja normienmukaisen elämän, jopa lapsen, ja nainen hyväksyi sen, että kotoa saamattajääneen fyysisen rakkauden mies saa muualta.
Ap:nkin kannattaa miettiä, mitä kaikkea hän haluaa paljastuksellaan avata ja onko itse siihen valmis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin 7-kymppisenä aikuisena sanoisin, että jos tyttäreni tulisi rääpimään isänsä uskottomuuksia isän kuoleman jälkeen, vetäisin ympäri korvia ja sanoisin pari painavaa sanaa. Esimerkiksi: yksityiselämäni tai avioliittoni ei kuulu sinulle; kiitos, tiesin kyllä; en halua enää olla tekemisissä kanssasi.
Julmaa? No eihän toki, vaan minun oma totuuteni, johon minulla on oikeus. Koska TOTUUS ennen kaikkea muuta, hmm?
Näinhän reagoi vaan sellainen, jonka oma omatunto ei ole puhdas. Empaattinen äiti ymmärtää, että tuollainen on lapsellekin kriisi, onhan petturi-isä pettänyt hänetkin.
Oletko jotenkin v*mmainen? Miksi tytär syväpohdiskelee isänsä miehuutta - ei se hänelle kuulu, hänelle kuuluu vaan se tyttäryys. Ihmisen elämässä
Jeps: esimerkkinä tässä tapauksessa salailu ja petokset, joita oikeutetaan hyvesignaloimalla "tunteiden säästämisestä". Like father like son.
Vierailija kirjoitti:
Ruuhkavuotiset mammat pillastui, kun aloituksesta hiipi mieleen se ikävä epäluulo, että se oma Pertsa ei ehkä työreissuillaan olekaan hotellihuoneessa unten mailla klo 21 :-D
Ette ehkä tajua, että kulissit on teille yksi elämän elinehto. Kun et tiedä, et tiedä, voit rauhassa kiillotella mariskooleja ja listata metatöitäsi.
Varmaan v*tuttisi, jos joku kertoisi, että se Pertsa on nähty kaulailemassa nuoren pissiksen kanssa.
Parempi, kun et tiedä ja mies jatkaa sun elämisen maksamista.
Tuskin. Aika moni mamma lähtee saman tien kuultuaan tällaista. Etenkin jos mies on kaulaillut pissistä; harvempi pedareiden kanssa hengaa. Tai pannut *tyttöä* Aasiassa työmatkalla. Usko pois pikkuville, kuvailemiasi naisia on todella vähän - jos lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin 7-kymppisenä aikuisena sanoisin, että jos tyttäreni tulisi rääpimään isänsä uskottomuuksia isän kuoleman jälkeen, vetäisin ympäri korvia ja sanoisin pari painavaa sanaa. Esimerkiksi: yksityiselämäni tai avioliittoni ei kuulu sinulle; kiitos, tiesin kyllä; en halua enää olla tekemisissä kanssasi.
Julmaa? No eihän toki, vaan minun oma totuuteni, johon minulla on oikeus. Koska TOTUUS ennen kaikkea muuta, hmm?
Hyi helvetti minkälainen äiti olet. Tyttäresi voisi ajatella vain että haluat totuuden, ja sinä hakkaisit ja katkaisisit välit? Lapsille vanhempien liitto kyllä kuuluu jossakin määrin ja sattuu myös heihin.
Olen tehnyt lapsilleni selväksi jo heidän ollessaan taaperoita että vanhempien makuuhuoneeseen ei tulla ilman kutsua. S
Pena on tuollainen hermostuessaan - varttihullu.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tarina on kuin lapsuudenkotini naapurin perheestä, jossa miehen kuoleman jälkeen aikuiselle lapselle paljastui, että isällä oli koko liiton ajan ollut sivusuhteita. Vielä isompi shokki oli se, että äiti oli tiennyt tuon koko ajan, hänellä kun oli oma tyttöystävänsä eli lapsen (silloin jo 40v) äidin parhaaksi ystäväksi luulema nainen olikin petipuoliso. Ystävysten matkat pitkin Eurooppaa eivät olleetkaan puhdasta kaveruutta, he olivat rakastavaisia. Perhe oli kulissi, jossa mies halusi antaa omalla tavallaan rakastamalleen naiselle hyväksytyn ja normienmukaisen elämän, jopa lapsen, ja nainen hyväksyi sen, että kotoa saamattajääneen fyysisen rakkauden mies saa muualta.
Ap:nkin kannattaa miettiä, mitä kaikkea hän haluaa paljastuksellaan avata ja onko itse siihen valmis.
Totuus paljastuu aina. Miksei siis nyt?
Tuossa esimerkissä on 2 moraalitonta vanhempaa, joista toinen tai jopa molemmat myös seksuaalisesti tärähtäneitä. Kuinka moni lapsi valitsisi syntyä tällaiseen liittoon, tai esim. homoparille? Sitä missä ja kenen kanssa viettää lapsuutensa ei voi valita, mutta aikuisiällä sen sijaan voi tehdä oman moraalinsa mukaisia valintoja, jos on valmis kuulemaan totuuden siis. Jos ei niin sitten elää valhe-elämää, valinta sekin on.
Tiedän ja tunnen hänet oikein hyvin.