Lue keskustelun säännöt.
Isän kuolessa selvisi 31 vuoden sivusuhde ja lukuisia muita naisia. Kertoisitko äidille?
21.05.2025 |
Isäni kuollessa 83v selvisi, että aivan loppuun saakka hänellä oli ollut toinen nainen 31 vuotta. Oli elänyt täyttä kaksoiselämää. Lisäksi oli lukuisia muita naisia, minkä olinkin arvannut jo nuorena. Työmatkoja ja pitkiä työiltoja oli paljon. Äitini on joko tiennyt ja päättänyt olla hiljaa, tai tiennyt ja sulkenut asian mielestään.
Tästä viime vuosien kaksoiselämästä hän ei kuitenkaan ole tiennyt. On vain päivitellyt, kun isä ei kerro, missä menee ja jännittänyt kotona, kun isä on lähtenyt "yksin" reissuun, ettei vaan saisi sairauskohtausta tms. Itse haluaisin tietää, mutta onko sitten tarpeen satuttaa 84v äitiä enää tällaisella miehen kuoleman jälkeen?
Nytpä tiedän kuitenkin itse, miksi isällä ei ollut aikaa koskaan nähdä meitä tai lapsenlapsia ja lähinnä ottaa päähän, että hän ei jäänyt kiinni eläessään. Vaikka mitäpä tuokaan olisi muuttanut, itsekeskeinen tunnevammainen paskiainen kun oli.
Kommentit (355)
Vierailija kirjoitti:
Näin 7-kymppisenä aikuisena sanoisin, että jos tyttäreni tulisi rääpimään isänsä uskottomuuksia isän kuoleman jälkeen, vetäisin ympäri korvia ja sanoisin pari painavaa sanaa. Esimerkiksi: yksityiselämäni tai avioliittoni ei kuulu sinulle; kiitos, tiesin kyllä; en halua enää olla tekemisissä kanssasi.
Julmaa? No eihän toki, vaan minun oma totuuteni, johon minulla on oikeus. Koska TOTUUS ennen kaikkea muuta, hmm?
Ihan varmasti niin. Sinä olet keski-ikäinen huoranpanija etkä mikään vanhus! Häpeä loinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti on äitisi epäillyt asiaa useamman kerran, kertomatta siitä. Noin pitkään jatkunut pettäminen aiheuttaa liian paljon 'outoja' tilanteita, joita vaimo varmasti epäilee.
Mutta en missään nimessä kertoisi/puhuisi iäkkäälle äidille asiasta. Miksi ihmeessä? Veisi hänet vain hautaan aiemmin. Jos isä olisi vielä elossa, niin sanoisin isälle itselleen, että jos hän ei kerro niin minä kerron, mutta nyt ei ole mitään syytä ruveta käymään läpi näin valtavaa asiaa.
Ai isän eläessä haluaisit vielä äitisi hautaan aiemmin, mutta et enää isän kuoltua??
Honestly. Isän eläessä asia olisi kerrottava, kaunaakin olisi liikaa tyttärellä ja isä ei saisi jatkaa petostaan. Äiti olisi ehkä shokissa ja kauhuissaan (jos ei jo tietäisi jotakin), mutta hän olisi myös täynnä vihaa ja suuttumusta ja pystyisi pistämään isän tilille asioista ja kertomaan tälle juuri mitä ajattelee, ja kysymään vaikeat kysymykset joihin hän ehkä kaipaisi vastauksia.
Nyt äidillä ei ole muuta kuin surunsa, muistonsa ja ikävänsä ja hän on vielä haavoittuvammassa tilassa kuin hän olisi, jos isä olisi elossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukukokouksissa muut kuiskuttelisivat, nauraisivat ja osoittelisivat sormella!
Siltähän se saattaisi tuntua, vaikkei totta olisikaan.
Samanikäinen, ennen niin reipas ja rohkea naissukulaiseni on nyt vanhemmiten tullut epävarmaksi itsestään, ja kaikkiin tilaisuuksiin pitää houkutella. Eikä hänellä ole edes minkäänlaista todellista tai luuloteltua aihetta tuohon. Mutta ikä ja fyysinen hauraus näkyy myös henkisenä haurautena.
Ap:n asemessa pohtisin tarkoin, millaiset ovat hänen äitinsä resurssit käsitellä tuon tason järkytystä, jos todellakaan ei tiedä.
Turha yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Täällä sitä tanssitaan kuolleen isän haudalla.
Kuolleista ei kuulu puhua pahaa.
Ja miehillä on tarpeita jotka tyydytetään vaikka vierailla.
Ihan tiedoksi nimimerkille "kuinka pihdata oikein".
Miehet voivat sitten lopettaa valehtelun, että haluavat olla uskollisia suhteessa, kun eivät kerran siihen kykene. Aivan hyvin voi pysyä täysin vapaana ympäriinsä paneskelijana, kun se kerran on se pääasiallinen tarve.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin 7-kymppisenä aikuisena sanoisin, että jos tyttäreni tulisi rääpimään isänsä uskottomuuksia isän kuoleman jälkeen, vetäisin ympäri korvia ja sanoisin pari painavaa sanaa. Esimerkiksi: yksityiselämäni tai avioliittoni ei kuulu sinulle; kiitos, tiesin kyllä; en halua enää olla tekemisissä kanssasi.
Julmaa? No eihän toki, vaan minun oma totuuteni, johon minulla on oikeus. Koska TOTUUS ennen kaikkea muuta, hmm?
Ihan varmasti niin. Sinä olet keski-ikäinen huoranpanija etkä mikään vanhus! Häpeä loinen!
Saatana vie osaa meistä kuin litran mittaa. Mikään ei ole pyhää, totuus ei merkitse. Järkyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin 7-kymppisenä aikuisena sanoisin, että jos tyttäreni tulisi rääpimään isänsä uskottomuuksia isän kuoleman jälkeen, vetäisin ympäri korvia ja sanoisin pari painavaa sanaa. Esimerkiksi: yksityiselämäni tai avioliittoni ei kuulu sinulle; kiitos, tiesin kyllä; en halua enää olla tekemisissä kanssasi.
Julmaa? No eihän toki, vaan minun oma totuuteni, johon minulla on oikeus. Koska TOTUUS ennen kaikkea muuta, hmm?
Näinhän reagoi vaan sellainen, jonka oma omatunto ei ole puhdas. Empaattinen äiti ymmärtää, että tuollainen on lapsellekin kriisi, onhan petturi-isä pettänyt hänetkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä sitä tanssitaan kuolleen isän haudalla.
Kuolleista ei kuulu puhua pahaa.
Ja miehillä on tarpeita jotka tyydytetään vaikka vierailla.
Ihan tiedoksi nimimerkille "kuinka pihdata oikein".
Paneminen ei ole tarve vaan halu. Halujaan pystyy hillitsemään siinä missä nyrkkienkin viuhumista. Naisvihamielistä on olettaa ja vaatia, että miehiä pitäisi "tyydyttää" läpi elämänsä tai alkavat pettureiksi ja rikollisiksi. Aviorikos on yksi vakavimpia mitä voi tehdä. Jos ei kykene pidättäytymään, ei parane koskaan avioitua tai hankkia lapsia.
Kuuluu ihan normaaliin toimintaan ja parisuhteeseen.
Pitää loitolla eturauhassyövän.
Parisuhteessa on jotain pahasti vialla jos nyrkit heiluu, naisen pitäisi ymmärtää paikkansa. Vaikka onhan niitä vahvempiakin naisnyrkinheiluttajia. Naisten ns. tunneäly ei oikein toimi jos ahdistaa toisen niin nurkkaan että nyrkkien heilutteli on ainoa ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin 7-kymppisenä aikuisena sanoisin, että jos tyttäreni tulisi rääpimään isänsä uskottomuuksia isän kuoleman jälkeen, vetäisin ympäri korvia ja sanoisin pari painavaa sanaa. Esimerkiksi: yksityiselämäni tai avioliittoni ei kuulu sinulle; kiitos, tiesin kyllä; en halua enää olla tekemisissä kanssasi.
Julmaa? No eihän toki, vaan minun oma totuuteni, johon minulla on oikeus. Koska TOTUUS ennen kaikkea muuta, hmm?
Ihan varmasti niin. Sinä olet keski-ikäinen huoranpanija etkä mikään vanhus! Häpeä loinen!
No jo on taas...köysien puutteessa irti. Ota lääkkeet, ihan oikeasti, jookos-kookos? Vaikka oma ukkosi on h*ora, ei se tarkoita, että kaikki muutkin ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukukokouksissa muut kuiskuttelisivat, nauraisivat ja osoittelisivat sormella!
Siltähän se saattaisi tuntua, vaikkei totta olisikaan.
Samanikäinen, ennen niin reipas ja rohkea naissukulaiseni on nyt vanhemmiten tullut epävarmaksi itsestään, ja kaikkiin tilaisuuksiin pitää houkutella. Eikä hänellä ole edes minkäänlaista todellista tai luuloteltua aihetta tuohon. Mutta ikä ja fyysinen hauraus näkyy myös henkisenä haurautena.
Ap:n asemessa pohtisin tarkoin, millaiset ovat hänen äitinsä resurssit käsitellä tuon tason järkytystä, jos todellakaan ei tiedä.
Tätä tapahtuu vain pahoinpidellyille. Omassakin suvussa näkynyt monta naista, jotka eivät uskalla tai edes enää halua näyttäytyä, koska heitä järjestäen pahoinpidellään sekä miesten että näiden panojen toimesta. Sinä et voi tietää edes vähää alusta sitä, onko kieltäytyjällä aihetta, tai joku muu syy. Suvun moraali voi olla kokonaisuutenakin liian alhainen, ja jumala suojele omiaan.
Moni mies ja jokunen nainenkin kuvittelevat, että (muita) naisia on ok pahoinpidellä, r aiskata tai tehdä heille muita vääryyksiä, ja sitten he kuitenkin edustavat kilttinä ja somina "suvun vahvuudessa". Ei ole näin. Sukujuhliin ilmestyvät ne, joita ei ole (vielä) pahoinpidelty. Ja kun vanhat kohteet ovat viisaita ja väistävät, ne ovat niitä uusia sitten jotka joutuvat seuraaviksi uhreiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta, jos kertoo ja saa tietää totuuden, niin mitä sitten? Samalla tavalla ne yhteiset hyvät muistot säilyy eikä mihinkään katoa. Ja kun toinen on jo mennyt, niin ei siitä tyypistä voi erotakaan salasuhteen tultua ilmi. Itse haluaisin että ihmisen kuollessa kaikki asiat miten ihminen eli, tulisi päivänvaloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä sitä tanssitaan kuolleen isän haudalla.
Kuolleista ei kuulu puhua pahaa.
Ja miehillä on tarpeita jotka tyydytetään vaikka vierailla.
Ihan tiedoksi nimimerkille "kuinka pihdata oikein".
Miehet voivat sitten lopettaa valehtelun, että haluavat olla uskollisia suhteessa, kun eivät kerran siihen kykene. Aivan hyvin voi pysyä täysin vapaana ympäriinsä paneskelijana, kun se kerran on se pääasiallinen tarve.
Sen teini-iän ihastuksen kanssa olin uskollinen suhteessa. Eron jälkeen en koe sitä tarpeelliseksi omalle kohdalle. 🤷
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vastaava juttu. Siskoni sai tietää suhteista ja kertoi mulle. Kauhistuttavaahan se oli kuulla, että työmatkat olikin toisten naisten kanssa oloa ja ylläpitoa.
Meillä isä oli myös läsnä ja rakas. Sovittiin, ettei äidille kerrota..
Siinähän sitten kävi niin, että tämä viimeisin hoito tuli hautajaisiin. Huomattiin, että äiti tunnisti naisen. Myöhemmin kertoi, että nainen oli ollut on-off piikki lihassa vuosikymmenten ajan.
Olivathan he eronneetkin tuon takia kolmesti (meiltä mennyt ohi, kun meidät järkättiin pitkille lomille)
Isä rakasti äitiä tämän käytännöllisyyden, herttaisuuden ja lasten takia. Nautti järjestä ja "kurista". Tää toinen oli sirkuslintu, bileitä ja kevyttä elämää. Rakastui tämän vapauteen, kauneuteen ja "rikkauteen". Ylläpidetty nainen, ei isä ainoa ollut. Näin äiti sanoi.
Hautajaiset oli kiusalliset. Muistot
"Mistäs hän perunkirjoituksiin osasi tulla? Ovatko ne jotain julkisia tapahtumia?"
Kutsutaan ja henkilöllisyys todetaan.
Ehkäpä oli sen verran suhdetta miehen kanssa (ne luvatut korut), että mies oli jotenkin nimennyt testamentissaan. Olen minäkin ollut perunkirjoituksessa, jossa jotkut läsnäolijat eivät olleet saamassa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti on äitisi epäillyt asiaa useamman kerran, kertomatta siitä. Noin pitkään jatkunut pettäminen aiheuttaa liian paljon 'outoja' tilanteita, joita vaimo varmasti epäilee.
Mutta en missään nimessä kertoisi/puhuisi iäkkäälle äidille asiasta. Miksi ihmeessä? Veisi hänet vain hautaan aiemmin. Jos isä olisi vielä elossa, niin sanoisin isälle itselleen, että jos hän ei kerro niin minä kerron, mutta nyt ei ole mitään syytä ruveta käymään läpi näin valtavaa asiaa.
Ai isän eläessä haluaisit vielä äitisi hautaan aiemmin, mutta et enää isän kuoltua??
Honestly. Isän eläessä asia olisi kerrottava, kaunaakin olisi liikaa tyttärellä ja isä ei saisi jatkaa petostaan. Äiti olisi ehkä shokissa ja kauhuissaan (jos ei jo tietäisi jotakin), mutta hän olisi myös täynnä vihaa ja suuttumust
Pyh. Esimerkiksi tuon yhden hullun reaktioista ketjussa voi päätellä, että kiini jäänyt mies voi olla myös erittäin vaarallinen ja vahingollinen, sillä katsoo rikoksensa oikeuksikseen ja uhrit hiljennetään tavalla tai toisella. Kunnon mafiameininkiähän tuo. Pahuutta. Nyt kun ukko on kuollut, voi olla oiva hetki vapauttaa se tuska, mitä hänen sietämisensä on aiheuttanut. Voi ysikymppinenkin nuorentua kaksi vuosikymmentä kun saa vihdoin ilmaista pettymyksensä.
Jörn Donnerin vaimohan meni oikein hesariin haukkumaan pahan ukkonsa. Ja taisi sen poikakin niin tehdä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Sitten hänelle pitää varmaan jonkun kertoa että miehen pahuus ei ole enää hänen kannettavanaan vaan nykyään ihan itse vastaavat tekosistaan ja tekemättä jättämisistään.
Laitat myrkkykäärmeenä sanoja vanhuksen suuhun, puhut katkeroittamisesta ihan kuin tämä olisi jo sovittu juttu, vaikkei ole. Tuo on sinun pahaasi, ei hänen. Hän ja lapsi voivat olla helpottuneita, että voivat esim. puhua isän pahuudesta ja jakaa surua siitä, miten hirveä isä oli. Tämä voi olla erittäin tärkeää hänen muillekin uhreilleen.
Itse olen joutunut petollisen miehen uhriksi ja se hänen panonsa yritti jopa bondata minun kanssani, kaipasi tukea ja ymmärrystä sillä koki itsensäkin uhriksi, vaikka oli esim. minusta tietoinen. Minä haluan, että koko maailma tietää totuuden sekä hänestä että miehestä. Vain totuus kirkastaa."
Jos on jo vuosikymmenet ummistanut silmänsä puolison pettämiseltä, miten tämä viimeisin tapaus olisi erilainen? Vastaanotto voi sen sijaan olla kuin tällä aiemmalla skitsoämmällä, että ympäri korvia sitä, joka kehtaa ääneen hänen todellisuuttaan horjuttaa. Eiköhän nämä ole polkunsa valinneet ja haluavat elää omissa kuvitelmissaan loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin 7-kymppisenä aikuisena sanoisin, että jos tyttäreni tulisi rääpimään isänsä uskottomuuksia isän kuoleman jälkeen, vetäisin ympäri korvia ja sanoisin pari painavaa sanaa. Esimerkiksi: yksityiselämäni tai avioliittoni ei kuulu sinulle; kiitos, tiesin kyllä; en halua enää olla tekemisissä kanssasi.
Julmaa? No eihän toki, vaan minun oma totuuteni, johon minulla on oikeus. Koska TOTUUS ennen kaikkea muuta, hmm?
Näinhän reagoi vaan sellainen, jonka oma omatunto ei ole puhdas. Empaattinen äiti ymmärtää, että tuollainen on lapsellekin kriisi, onhan petturi-isä pettänyt hänetkin.
Oletko jotenkin v*mmainen? Miksi tytär syväpohdiskelee isänsä miehuutta - ei se hänelle kuulu, hänelle kuuluu vaan se tyttäryys. Ihmisen elämässä on niin paljon muutakin kuin lapset - tässäkin esimerkissä AP:n hinku kosauttaa isä äidillensä on vaan jotakin outoa mustasukkaisuutta tai omaa pettymystä. Aikuisena hänen täytyy nyt vaan käsitellä oma pettymyksensä ihan issekseen ja antaa vanhan äidin elää rauhassa. Mitä AP kuvittelee voivansa äidillensä opettaa? Ei yhtään mitään. Tyttärellä ei ole oikeutta sotkeutua vanhempiensa avioliittoon, piste.
Vierailija kirjoitti:
Näin 7-kymppisenä aikuisena sanoisin, että jos tyttäreni tulisi rääpimään isänsä uskottomuuksia isän kuoleman jälkeen, vetäisin ympäri korvia ja sanoisin pari painavaa sanaa. Esimerkiksi: yksityiselämäni tai avioliittoni ei kuulu sinulle; kiitos, tiesin kyllä; en halua enää olla tekemisissä kanssasi.
Julmaa? No eihän toki, vaan minun oma totuuteni, johon minulla on oikeus. Koska TOTUUS ennen kaikkea muuta, hmm?
Hyi helvetti minkälainen äiti olet. Tyttäresi voisi ajatella vain että haluat totuuden, ja sinä hakkaisit ja katkaisisit välit? Lapsille vanhempien liitto kyllä kuuluu jossakin määrin ja sattuu myös heihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina mieti- haluaisitko itse tietää, se on se -sun vastaus silloin- Luulen, että sä haluat.
Jokainen täysipäinen aikuinen haluaisi tietää, jos heiltä on varastettu kokonainen elämä valheeseen. Illuusio ei kaunista ketään.
Ja mitähän hyvää siitä tietämisestä vanhukselle seuraa?
Totuus. Se on tärkeintä.
Ei totuus ole aina tärkeintä. On tilanteita, joissa totuus voi olla paljon pahempi vaihtoehto. Täytyy huomioida tilanne, terveys, ikä jne. Jos äiti olisi nuorempi, niin joo kertoisin, mutta 84v (ja missä kunnossa?). On menettänyt miehensä. Onko järkevää, että järkyttyy tässä tilanteessa vielä paljon enemmän kun ei voi edes kysyä enää mitään mieheltään?? Jos tytär haluaa kertoa, kertoo hän itsensä takia (ei jaksa pitää salaisuutta), ei äitinsä takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä sitä tanssitaan kuolleen isän haudalla.
Kuolleista ei kuulu puhua pahaa.
Ja miehillä on tarpeita jotka tyydytetään vaikka vierailla.
Ihan tiedoksi nimimerkille "kuinka pihdata oikein".
Paneminen ei ole tarve vaan halu. Halujaan pystyy hillitsemään siinä missä nyrkkienkin viuhumista. Naisvihamielistä on olettaa ja vaatia, että miehiä pitäisi "tyydyttää" läpi elämänsä tai alkavat pettureiksi ja rikollisiksi. Aviorikos on yksi vakavimpia mitä voi tehdä. Jos ei kykene pidättäytymään, ei parane koskaan avioitua tai hankkia lapsia.
Kuuluu ihan normaaliin toimintaan ja parisuhteeseen.
Pitää loitolla eturauhassyövän.
Parisuhteessa on jotain pahasti vialla jos nyrkit heiluu, naisen pitäisi ymmärtää paikkansa. Vaikka onhan niitä vah
Kuuluu tosiaan erittäin sairaan miehen fantasiaan, kuten tuokin että nainen joko alistuu tai laitetaan nyrkeillä alistumaan. Ole hyvä ja hae apua ongelmiisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin 7-kymppisenä aikuisena sanoisin, että jos tyttäreni tulisi rääpimään isänsä uskottomuuksia isän kuoleman jälkeen, vetäisin ympäri korvia ja sanoisin pari painavaa sanaa. Esimerkiksi: yksityiselämäni tai avioliittoni ei kuulu sinulle; kiitos, tiesin kyllä; en halua enää olla tekemisissä kanssasi.
Julmaa? No eihän toki, vaan minun oma totuuteni, johon minulla on oikeus. Koska TOTUUS ennen kaikkea muuta, hmm?
Näinhän reagoi vaan sellainen, jonka oma omatunto ei ole puhdas. Empaattinen äiti ymmärtää, että tuollainen on lapsellekin kriisi, onhan petturi-isä pettänyt hänetkin.
Oletko jotenkin v*mmainen? Miksi tytär syväpohdiskelee isänsä miehuutta - ei se hänelle kuulu, hänelle kuuluu vaan se tyttäryys. Ihmisen elämässä on niin paljon muutakin kuin lapset - tässäkin es
Tietysti on, kuten vaikka ystävälläkin. Älä sorru ampumaan viestintuojaa. Totuus sattuu - ymmärrän tämän - mutta nyt projisoit syntiäsi niin näkyvästi, että omalla kohdallasi sinulla on vielä mahdollisuus katua, tunnustaa ja parantua. Voi hyvin.
Siltähän se saattaisi tuntua, vaikkei totta olisikaan.
Samanikäinen, ennen niin reipas ja rohkea naissukulaiseni on nyt vanhemmiten tullut epävarmaksi itsestään, ja kaikkiin tilaisuuksiin pitää houkutella. Eikä hänellä ole edes minkäänlaista todellista tai luuloteltua aihetta tuohon. Mutta ikä ja fyysinen hauraus näkyy myös henkisenä haurautena.
Ap:n asemessa pohtisin tarkoin, millaiset ovat hänen äitinsä resurssit käsitellä tuon tason järkytystä, jos todellakaan ei tiedä.