Lue keskustelun säännöt.
Olen alle vuoden ikäisen vauvan äiti enkä jaksa enää yhtään
20.05.2025 |
Sosiaalitoimi tyrkyttää keskusteluita. Ihan kuin jokin keskustelu mitään auttaa. Ihan kuin se jo auttaisi mihinkään. Tosiasiassa olen vain loputtoman väsynyt.
Kommentit (162)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko isää? Onko isovanhempia tai muita sukulaisia? Voisivat auttaa.
On kyllä. Minäpä vain tajusin, että seuraavat 18 vuotta käyn töissä ja illat hoidan lasta. En nytkään jaksa esim. opiskella tai tehdä mitään itseäni miellyttävää.
AP
Kai se oli tiedossa jo kun aloit lasta yrittämään, vai onko olosuhteet jotenkin muuttuneet? Vaikutat masentuneelta, ei se juttelu välttämättä ole huono asia ollenkaan. Ja lääkitys lisäksi? Tsemppiä!
En yrittänyt vaan lapsi oli yllätys kun olin luullut olevani hedelmätön. Lapsi on ihana, mieskin on ja perhe mutten silti tunne, että oikein jaksan. Ei ole oikein mitään omaa elämää enää.
AP
Sellasta se tuossa vaiheessa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy apua Neuvolasta. Siellä osaavat auttaa, tai ainakin antavat vaihtoehtoja, mihin voit ottaa yhteyttä. Ei tarvitse jaksaa yksin. Tvytyy vain uskaltaa avata suunsa ja kertoa omista tuntemuksistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko isää? Onko isovanhempia tai muita sukulaisia? Voisivat auttaa.
On kyllä. Minäpä vain tajusin, että seuraavat 18 vuotta käyn töissä ja illat hoidan lasta. En nytkään jaksa esim. opiskella tai tehdä mitään itseäni miellyttävää.
AP
Ei se onneksi sentään noin kauan jatku. Vauvan kanssakin voi tehdä kaikenmoista.
Onhan tuota lapsenhoito apua. Sukulaistyttökin hoitaa lapsia, korvausta vastaan tietysti.
Kuten täällä on jo sanottu, tilanne tulee helpottamaan kun lapsi kasvaa. Ei varmasti tähän tilanteeseen tuo lohtua, mutta ensimmäinen vuosi on TODELLA raskasta. Mihinkään omaan ei tunnu olevan aikaa, hyvä että saa syötyä ja vessassa käytyä. Oma lapsi hieman päälle vuoden ja tuntuu että nyt vasta alkaa hiljalleen elämä voittamaan, aikaa löytyy yhä enemmän omille jutuille kun lapsi itsenäistyy ja viihtyy pidempiä aikoja itsekseen. Eikö perhe tai mies voi katsoa lapsen perään, että saat omaa aikaa välillä? Oletko kertonut heille, kuinka uupunut olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvan kanssa voi opiskella ja siitä voi saada ns virtaa arkeen kun tekee omia asioita. Illalla mies voi hoitaa ja voi mennä vaikka kirjastoon opiskelemaan. Se voi antaa voimaa tietyllä tapaa että on omia juttuja :)
Mihin kaikkeen olet väsynyt?
Sosiaalihuollon kanssa juttelu on ihan hyvä alku. Sieltä voidaan ohjata sinut myös ihan konkreettisten palveluiden äärelle, voitte oikeasti saada apua. Muutakin kuin keskustelua siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluat opiskella jotain, oletko katsonut löytyykö netistä mitään kiinnostavia verkkokursseja? Voisit opiskella omaa tahtiasi sillä aikaa kun vauva nukkuu.
Ilmeisesti ongelmasi ei ole univaje vaan yksitoikkoiseksi muuttunut arki. Eikö ole ihan mukavaa lähteä kävelylle vauva vaunuissa ja istuskella vaikka puistossa lukemassa, kun vauva on nukahtanut. Nyt kannattaa ottaa kaikki irti kesästä ja vauvakuplasta. Ihaile aikaansaannostasi.
Vierailija kirjoitti:
Vauvan kanssa voi opiskella ja siitä voi saada ns virtaa arkeen kun tekee omia asioita. Illalla mies voi hoitaa ja voi mennä vaikka kirjastoon opiskelemaan. Se voi antaa voimaa tietyllä tapaa että on omia juttuja :)
Mutta kun ei kaikkien vauvojen kanssa voi. Meillä vauva vaati hereilläollessaan aivan jatkuvaa vuorovaikutusta, ei siis riittänyt, että oli kantorepussa tai sylissä lähellä, vaan piti höpistä ja pölpöttää koko ajan. Aivan todella raskasta, eikä tosiaankaan voinut mitään lapsen kanssa opiskella. Sitten kun lapsi nukkui, ahnehdin sitä vapautta ja hiljaisuutta niin paljon, etten useinkaan tehnyt yhtään mitään järkevää. Ja jotta tilanne olisi ollut mahdollisimman helppo, ei se nukkuminenkaan ollut mitään itsestäänselvyyttä edes päivisin, välillä unta saattoi riittää 20 minuuttia ja välillä piti herättää kolmen tunnin jälkeen, jos halusi turvata yöunet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat opiskella jotain, oletko katsonut löytyykö netistä mitään kiinnostavia verkkokursseja? Voisit opiskella omaa tahtiasi sillä aikaa kun vauva nukkuu.
Ilmeisesti ongelmasi ei ole univaje vaan yksitoikkoiseksi muuttunut arki. Eikö ole ihan mukavaa lähteä kävelylle vauva vaunuissa ja istuskella vaikka puistossa lukemassa, kun vauva on nukahtanut. Nyt kannattaa ottaa kaikki irti kesästä ja vauvakuplasta. Ihaile aikaansaannostasi.
Olin juuri verkkokurssilla, mutta neljään kuukauteen en jaksanut tehdä sillä mitään. Lenkillä käyn jatkuvasti vauvan kanssa. En tykkää istuskella missään enkä jaksa ihmisten seuraa.
AP
Vaadit itseltäsi liikaa. Ei sinun tarvitse jaksaa nyt tällä hetkellä muuta, kuin hoitaa lasta. Kyllä se helpottaa ja sitten myöhemmin kerkiät opiskella ja tehdä muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se helpottaa. En kyllä tuosa vaiheessa alkaisi opiskella. Sä olet pienen vauvan äiti ja saat ollakin väsynyt.
Onneksi tuo aika on ohi, vaikka kyllä siihenkin liittyy monia ihania muistoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy keskustelu lapsen sijoittamisesta jos todella et näe tulevaisuutta vanhempana. Voit myös harkita adoptiota.Lapsi ei ole vain hetken huolehdittava ja tekstisi mukaan ei ole toista henkilöä huoltajana. Ei ole mitään mieltä kamppailla itseään vastaan.Ajettele lapsen etu. Hänelle hoito jossa kehityksen mukaan aikuinen mukana,säännöllinen ja myös turvallinen. Jahkailu vie asian vain hankalammaksi ja väistämättä laimminlyöt itsesi ja lapsesta huolehtimisen.
Mistä sossusta saa noita perhetukia ja varamummoja sormia napsauttamalla?
Meillä on kolme alle kouluikäistä lasta, yksi heistä ADHD autisti, toisella vanhemmista pitkäaikaissairauksia, keskivaikea masennus ja burnout, molemmilla vanhemmilla tunnin työmatka/suunta ymym pikku haastetta.
Perhepalveluiden piirissä oltu vuodesta 2022.
Ensimmäinen vuosi kävi joku sossun mamma vaan juttelemassa ja juomassa kahvia. Toisena vuonna saatiin lastenhoitaja kotiin pariksi tunniksi kerrallaan pari kertaa kuussa. Kolmantena vuonna vasta löytyi tukiperhe, joka ottaa lapset koko viikonlopuksi kerran kuussa.
Jos oikeasti jaksaminen on loppu, en laskisi mitään näiden perhepalveluiden varaan, etenkään jos olet ns. itse laskusi maksava työssäkäyvä ihminen. Pitäisi ilmeisesti alkaa narkkaamaan ja väkivaltaiseksi, ehkä joku its-Arin yritys siihen kylkeen, niin apua saisi paremmin?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se helpottaa, kun lapsi kasvaa. Pyydä apua läheisiltäsi ja sukulaisiltasi.
Sivusta, mistä niitä sukulaisia ja läheisiä saa, jos sellaisia ei ole?
Anna lapsi pois. Siinä ei ole mitään hävettävää. Oma terveys ensin.
Varo suorittamista ja sen haluamista. Ylikierrokset vie uupumiseen. Eläimetkin nukkuu tai lepää kun on poikaset.
Sinä riität.
Rauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Käy keskustelu lapsen sijoittamisesta jos todella et näe tulevaisuutta vanhempana. Voit myös harkita adoptiota.Lapsi ei ole vain hetken huolehdittava ja tekstisi mukaan ei ole toista henkilöä huoltajana. Ei ole mitään mieltä kamppailla itseään vastaan.Ajettele lapsen etu. Hänelle hoito jossa kehityksen mukaan aikuinen mukana,säännöllinen ja myös turvallinen. Jahkailu vie asian vain hankalammaksi ja väistämättä laimminlyöt itsesi ja lapsesta huolehtimisen.
Haista sinä kukkanen, jonka lehmä eilen söi.
Kyllä se helpottaa, kun lapsi kasvaa. Pyydä apua läheisiltäsi ja sukulaisiltasi.