Lue keskustelun säännöt.
Olen alle vuoden ikäisen vauvan äiti enkä jaksa enää yhtään
20.05.2025 |
Sosiaalitoimi tyrkyttää keskusteluita. Ihan kuin jokin keskustelu mitään auttaa. Ihan kuin se jo auttaisi mihinkään. Tosiasiassa olen vain loputtoman väsynyt.
Kommentit (162)
Hirttonaru auttaa tähän vaivaan. Usko pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko isää? Onko isovanhempia tai muita sukulaisia? Voisivat auttaa.
On kyllä. Minäpä vain tajusin, että seuraavat 18 vuotta käyn töissä ja illat hoidan lasta. En nytkään jaksa esim. opiskella tai tehdä mitään itseäni miellyttävää.
AP
Kai se oli tiedossa jo kun aloit lasta yrittämään, vai onko olosuhteet jotenkin muuttuneet? Vaikutat masentuneelta, ei se juttelu välttämättä ole huono asia ollenkaan. Ja lääkitys lisäksi? Tsemppiä!
En yrittänyt vaan lapsi oli yllätys kun olin luullut olevani hedelmätön. Lapsi on ihana, mieskin on ja perhe mutten silti tunne, että oikein jaksan. Ei ole oikein mitään omaa elämää enää.
AP
Kyllä tuo kuulostaa masennukselta.
Kriisihän tuollainen yllätysraskaus on, oli kuinka toivottu lopulta tahansa.
Tärkeintä on nyt puhua miehelle tunteitasi, miehen olisi syytä mahdollistaa sinulle sitä omaa aikaa nyt, jotta voisit toipua
Seksi tai sooloseksi auttaa tuohonkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten täällä on jo sanottu, tilanne tulee helpottamaan kun lapsi kasvaa. Ei varmasti tähän tilanteeseen tuo lohtua, mutta ensimmäinen vuosi on TODELLA raskasta. Mihinkään omaan ei tunnu olevan aikaa, hyvä että saa syötyä ja vessassa käytyä. Oma lapsi hieman päälle vuoden ja tuntuu että nyt vasta alkaa hiljalleen elämä voittamaan, aikaa löytyy yhä enemmän omille jutuille kun lapsi itsenäistyy ja viihtyy pidempiä aikoja itsekseen. Eikö perhe tai mies voi katsoa lapsen perään, että saat omaa aikaa välillä? Oletko kertonut heille, kuinka uupunut olet?
Mun mielestä eka vuosi oli hyvin helppo. Toisena vuonna se helvetti sitten alkaa kun lapsi lähtee liikenteeseen, eikä vaan nuku kaiket päivät.
T. Kolme lasta
Hyvin lapsikohtaistahan tuo on ja vain AP itse tuntee lapsensa parhaiten. Ensimmäisenä vuotena vauva nukkuu ehkä paljon, mutta oma lapsi ei viihtynyt muualla kuin sylissä. Ei siinä mitään saanut tehtyä, kun toisen piti olla jatkuvassa kontaktissa pysyäkseen rauhallisena. Nyt totta kai joutuu katsomaan perään enemmän, mutta viihtyy yllättävän paljon myös lattialla, lelujaan tyytyväisesti tutkien.
Oman kokemukseni mukaan 1. vuosi on raskain. Yritä pitää huolta omasta fyysisestä kunnostasi, niin asiat ovat helpompia. Teet vaunulenkkejä, hyvä. Keksi niihin lisätvistiä. Ota itselle eväät ja termariin kahvia, menkää puistoon nauttimaan kevätauringosta. Syö oikein ja tarpeeksi.
Se, että joku sanoo: yritä jaksaa - ei riitä. Pitää löytää konkreettisia asioita, jotka tuovat muutoksen ja auttavat.
Jos olet oikein väsynyt niin pyydä apua. Minulla on ystäväpariskunta, joka sai kaksoset vähän vanhempana ja se väsytti heitä fyysisesti ihan tosissaan. Meillä ystäväpiirissä oli semmoinen aputoiminto, että aina välillä viikonloppuna tämä väsynyt pariskunta meni jonkun ystävän luo nukkumaan, ja he tosiaan nukkuivat. Ja ystävä meni heidän kotiinsa hoitamaan lapsia - yleensä oli aina 2 ystävystä koska lapsiakin oli 2. Ihan hauskaa se oli jälkeenpäin ajatellen.
Tosiaan, jos olet tosi väsynyt pyydä apua ja ota pienikin apu vastaan. Yksin ei pidä jäädä, eikä nääntyä näkymättömän taakan alle.
Lapsi on pieni vain pienen hetken, siitä pitäisi voida iloita. Siis siitä lapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä te ap voitte miehenne kanssa antaa lapsen adoptioon. Silloin saat entisen elämäsi takaisin.
Ei ole enää omaa elämää, kirjoitat. Kuule, se lapsi on nyt sinun omaa elämääsi. Ole siitä onnellinen ja opi nauttimaan siitä, että olet äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi teit lapsen jos et halua lasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko isää? Onko isovanhempia tai muita sukulaisia? Voisivat auttaa.
On kyllä. Minäpä vain tajusin, että seuraavat 18 vuotta käyn töissä ja illat hoidan lasta. En nytkään jaksa esim. opiskella tai tehdä mitään itseäni miellyttävää.
AP
Kai se oli tiedossa jo kun aloit lasta yrittämään, vai onko olosuhteet jotenkin muuttuneet? Vaikutat masentuneelta, ei se juttelu välttämättä ole huono asia ollenkaan. Ja lääkitys lisäksi? Tsemppiä!
En yrittänyt vaan lapsi oli yllätys kun olin luullut olevani hedelmätön. Lapsi on ihana, mieskin on ja perhe mutten silti tunne, että oikein jaksan. Ei ole oikein mitään omaa elämää enää.
AP
Anna lapsi adoptioon, niin saat oman elämäsi takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on se elämänmuutos ensimmäisen lapsen kanssa, mikä väsyttää ja ahdistaa, kun kaikki on uutta, jännittävää ja vähän vaikeaa. Kaikki tuntuu vähän hankalalta, ja jos ei ole hirmu sosiaalinen luonne, niin aika yksin sitä lapsen kanssa voi jäädä. Kaipaat omaa aikaa niin kauan kunnes ymmärrät, että perheaika on sun omaa aikaa jatkossa.
Kyllä sitä saa haluta - ja saada - ihan omaa-omaa aikaakin, ei tarvitse ymmärtää, että jatkossa elämä on pelkkää ikuista perheaikaa. Kovin isoa perhettä ei sitten kannata hankkia, mutta yhden-kahden-kolmen lapsen ydinperheellinen äiti saa kyllä olettaa, että lasten toinen vanhempi hoitaa osansa ja äidillä on ihan aitoa omaa aikaa pieniä hetkiä päivittäin ja vähän isompiakin vähintään viikoittain.
Voi olettaa, mutta et tule pettymään, kun et oleta mitään. Jos ei ole isovanhempia ja sukulaisia apuna ja mies painaa pitkää työpäivää, niin parempi on kun oppii nauttimaan elämästään lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienistä nykyäidit väsyy. Ennen jaksoivat käsipyykätä, tehdä ruokaa, siivota. Ja oli useampi lapsikin.
Nyt pitäisi jäädä aikaa somettaa ja hillua kavereiden kanssa ja toteuttaa itseään. Piruako niitä mukuloita hommaa jos ei niitä jaksa hoitaa.
Olen absolutisti ja harrastan lähinnä vaunulenkkeilyä. Haluaisin opiskella, mutta sellaiseen ei ole aikaa.
AP
Laita lapsi päiväkotiin, sen jälkeen on aikaa opiskella päivät. Illalla sitten ootte lapsen kanssa vuorotellen. Miten voi olla noin vaikeeta....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole enää omaa elämää, kirjoitat. Kuule, se lapsi on nyt sinun omaa elämääsi. Ole siitä onnellinen ja opi nauttimaan siitä, että olet äiti.
Ääliö. Se että sinä olet luopunut omasta elämästä, ei tarkoit, että muiden pitäisi tehdä niin. Vauva ei ole sen äidin koko elämä, eikä myöskään isän koko elämä. Miksi se isä muuten aina unohdetaan näissä ketjuissa? Ihan kuin joku elämänsä missannut katkera nainen haluaisi ilkeyttään laittaa vahingon kiertämään.
Ap muista, että tuo on vain tilapäistä. Sinä olet yhä sinä itse, erillinen oma henkilösi, se tunne tulee takaisin ihan lähiaikoina. Se eka vuosi on vauvan kanssa raskain, sen jälkeen helpottaa. Vaadi mieheltä konkreettista taakanjakoa arjessa ja pyytäkää esim isovanhempia avuksi. Ole lempeä itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten täällä on jo sanottu, tilanne tulee helpottamaan kun lapsi kasvaa. Ei varmasti tähän tilanteeseen tuo lohtua, mutta ensimmäinen vuosi on TODELLA raskasta. Mihinkään omaan ei tunnu olevan aikaa, hyvä että saa syötyä ja vessassa käytyä. Oma lapsi hieman päälle vuoden ja tuntuu että nyt vasta alkaa hiljalleen elämä voittamaan, aikaa löytyy yhä enemmän omille jutuille kun lapsi itsenäistyy ja viihtyy pidempiä aikoja itsekseen. Eikö perhe tai mies voi katsoa lapsen perään, että saat omaa aikaa välillä? Oletko kertonut heille, kuinka uupunut olet?
Mun mielestä eka vuosi oli hyvin helppo. Toisena vuonna se helvetti sitten alkaa kun lapsi lähtee liikenteeseen, eikä vaan nuku kaiket päivät.
T. Kolme lasta
Ei se liikenteeseen lähde vaan liikkeelle. Sitten liikut sen kanssa.
Kyllä adoptio on paras ratkaisu kaikkien kannalta, eikä siinä ole mitään hävettävää. Omaa tuntemusta pitää kuunnella, eikä näitä tsemppaajia, jotka tarkoittavat hyvää, mutta lähinnä koska heitä järkyttää lapsen adoptioon antaminen.
Seksuaalisuus on tarve, siinä missä ulostaminen ja syöminenkin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä adoptio on paras ratkaisu kaikkien kannalta, eikä siinä ole mitään hävettävää. Omaa tuntemusta pitää kuunnella, eikä näitä tsemppaajia, jotka tarkoittavat hyvää, mutta lähinnä koska heitä järkyttää lapsen adoptioon antaminen.
Ikävää että lapsi on sinulle jotain, minkä voi vain antaa pois heti kun on raskasta. Suurimmalle osalle lapsi on sitoutumus, josta pidetään huolta niin huonoina kuin hyvinä aikoina.
Vierailija kirjoitti:
Jessus, mitä rutinaa!
Vauvavuosi on raskas. Ne jotka eivät muista sitä, ovat vain olleet niin väsyneitä, että heiltä on mennyt muisti uupumuksen takia. Tai vaihtoehtoisesti he ovat katkeria, kun ovat joutuneet pärjäämään yksin ja nyt haluaisivat, että kaikki muutkin joutuvat kärsimään. Noita myrkyllisiä pahantahtoisia ihmisiä ei kannata kuunnella. Lastenhoito on historiassa ollut aina yhteisöllistä, aikoinaan maalaistalossa oli paljon porukkaa, joka hoiti lapsia äidin ohella. Tämä moderni ydinperhe on ensimmäinen vaihe historiassa ikinä, kun äiti joutuu usein yksin tekemään kaiken ilman tukiverkostoa, se ei ole ihmiskunnan historiassa ollut koskaan normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Pienistä nykyäidit väsyy. Ennen jaksoivat käsipyykätä, tehdä ruokaa, siivota. Ja oli useampi lapsikin.
Kävikö nää nyrkkipyykkärit täyspäiväsesti töissä kaiken tuon lisäksi?
Valikoiva väsymys. Vain vauva väsyttää.