Olen alle vuoden ikäisen vauvan äiti enkä jaksa enää yhtään

Vierailija kirjoitti:

Kuten täällä on jo sanottu, tilanne tulee helpottamaan kun lapsi kasvaa. Ei varmasti tähän tilanteeseen tuo lohtua, mutta ensimmäinen vuosi on TODELLA raskasta. Mihinkään omaan ei tunnu olevan aikaa, hyvä että saa syötyä ja vessassa käytyä. Oma lapsi hieman päälle vuoden ja tuntuu että nyt vasta alkaa hiljalleen elämä voittamaan, aikaa löytyy yhä enemmän omille jutuille kun lapsi itsenäistyy ja viihtyy pidempiä aikoja itsekseen. Eikö perhe tai mies voi katsoa lapsen perään, että saat omaa aikaa välillä? Oletko kertonut heille, kuinka uupunut olet?

Mun mielestä eka vuosi oli hyvin helppo. Toisena vuonna se helvetti sitten alkaa kun lapsi lähtee liikenteeseen, eikä vaan nuku kaiket päivät.

T. Kolme lasta

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat opiskella jotain, oletko katsonut löytyykö netistä mitään kiinnostavia verkkokursseja? Voisit opiskella omaa tahtiasi sillä aikaa kun vauva nukkuu. 

Ilmeisesti ongelmasi ei ole univaje vaan yksitoikkoiseksi muuttunut arki. Eikö ole ihan mukavaa lähteä kävelylle vauva vaunuissa ja istuskella vaikka puistossa lukemassa, kun vauva on nukahtanut. Nyt kannattaa ottaa kaikki irti kesästä ja vauvakuplasta. Ihaile aikaansaannostasi. 

Yleensä sen vähän aikaa mitä lapsi nukkuu, on niin hitokseen kaikkea kotihommaa mitä pitää saada tehtyä, ettei se ole mitään leppoisaa kahvin juontia ja verkkokurssien napsuttelua.

Se on se elämänmuutos ensimmäisen lapsen kanssa, mikä väsyttää ja ahdistaa, kun kaikki on uutta, jännittävää ja vähän vaikeaa. Kaikki tuntuu vähän hankalalta, ja jos ei ole hirmu sosiaalinen luonne, niin aika yksin sitä lapsen kanssa voi jäädä. Kaipaat omaa aikaa niin kauan kunnes ymmärrät, että perheaika on sun omaa aikaa jatkossa. 

Sitten kun lapsia on liuta, niin olet tottunut siihen, että joku huutaa äitiä jatkuvasti. Enää ei jonkun mummelin arvosteleva kommentti hetkauta sinua mihinkään suuntaan. Etkä ole huolissasi oppiiko lapsesi potalle ensimmäisenä. Aivan sama. Sanon, että kyllä se siitä helpottaa. Vuoden päästä tilanne on jo ihan eri, ja kohta huomaat, että lapsesi on jo koululainen.

Teidän pitää jakaa vastuita toisin kotona miehen kanssa. Onko mies luonasi kotona asuva vai asutteko erillään? Joka tapauksessa miehelle kuuluu 50% vauvanhoidosta ja kotitöistä työajan ulkopuolella! Eli sinun kuuluu saada levätä iltaisin ja viikonloppuisin. Tuo on todella raskas jakso elämässä. 

Miksi sinun piisi hoitaa lasta joka ilta seuraavat vuodet? Miehen kuuluu hoitaa oma puoliskonsa. Onneksi myös helpottaa, kun lapsi kasvaa, nuo vauvavuodet ovat pahimpia, kun ei saa nukuttuakaan kunnolla. Lisäksi eka lapsi on äidille valtava identiteettikriisi, tuntuu että oma elämä olisi ohi ja olisi enää vain jonkun äiti. Se helpottaa myös ajan kanssa. Minulla helpotti niin pieni asia kuin oman makuuhuoneen sisustaminen ns naiselliseksi buduaariksi, ei -vauva-henkiseksi, ja pieni käsilaukku lastenrattaisiin hoitolaukun lisäksi. Siitä se lähti, että pystyi alkaa muodostaa uutta omaa identiteettiä, jossa on minä, ei vain jonkun äiti. 

Tsemppiä! Ajan kanssa helpottaa, mutta nyt tarvitset lapsenhoitoapua ja lepoa ja miehen on otettava vastuuta.

Muista sitten joskus kun lapsesi oireilee, että syynä voi olla sinun itsekkyytesi ja torjuva asenteesi kaikkeen. Miten muuten kuvittelit olevasi hedelmätön? Ehkä kuitenkin tykkäsit leikkiä tulella ja kas kummaa tuli Vauva, ei kukaan täysipäinen saa mitään yllätysvauvaa, seliseli ja nyt hajoaa pää.... Mitäs se lapsen isä tekee?? Tää on kyllä täyttä puppua koko juttu tai nainen on psyk.pot. sääli vauvaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko isää? Onko isovanhempia tai muita sukulaisia? Voisivat auttaa.

On kyllä. Minäpä vain tajusin, että seuraavat 18 vuotta käyn töissä ja illat hoidan lasta. En nytkään jaksa esim. opiskella tai tehdä mitään itseäni miellyttävää.

AP

Ei esim. 15-vuotiasta varmaan tarvitse hoitaa iltaisin.

Vierailija kirjoitti:

Se on se elämänmuutos ensimmäisen lapsen kanssa, mikä väsyttää ja ahdistaa, kun kaikki on uutta, jännittävää ja vähän vaikeaa. Kaikki tuntuu vähän hankalalta, ja jos ei ole hirmu sosiaalinen luonne, niin aika yksin sitä lapsen kanssa voi jäädä. Kaipaat omaa aikaa niin kauan kunnes ymmärrät, että perheaika on sun omaa aikaa jatkossa. 

Kyllä sitä saa haluta - ja saada - ihan omaa-omaa aikaakin, ei tarvitse ymmärtää, että jatkossa elämä on pelkkää ikuista perheaikaa. Kovin isoa perhettä ei sitten kannata hankkia, mutta yhden-kahden-kolmen lapsen ydinperheellinen äiti saa kyllä olettaa, että lasten toinen vanhempi hoitaa osansa ja äidillä on ihan aitoa omaa aikaa pieniä hetkiä päivittäin ja vähän isompiakin vähintään viikoittain. 

Oletko siis lapsen kanssa vielä kotona? Ja nukutko riittävästi? Eli johtuuko väsymys liian vähäisestä unensaannista vai tilanteesta ylipäätään? Ota  itsellesi aikaa, kai isäkin hoitaa lasta? Ja nyt vaan luovut kaikesta liian kunnianhimoisesta kuten opiskelusta. Perusasiat, uni, hyvä ravinto ja liikunta ja oma aika aluksi kuntoon. Kun lapsi menee päiväkotiin voit tehdä lyhennettyä työaikaa, vaikka nelipäiväistä viikkoa ja yhtenä päivänä sitten vaikka opiskelet. Tsemppiä, lasten kanssa kaikki on vain vaihetta! 

Vierailija kirjoitti:

Muista sitten joskus kun lapsesi oireilee, että syynä voi olla sinun itsekkyytesi ja torjuva asenteesi kaikkeen. Miten muuten kuvittelit olevasi hedelmätön? Ehkä kuitenkin tykkäsit leikkiä tulella ja kas kummaa tuli Vauva, ei kukaan täysipäinen saa mitään yllätysvauvaa, seliseli ja nyt hajoaa pää.... Mitäs se lapsen isä tekee?? Tää on kyllä täyttä puppua koko juttu tai nainen on psyk.pot. sääli vauvaa. 

Sulle kanssa kukkanen haisteltavaksi. Ole hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko isää? Onko isovanhempia tai muita sukulaisia? Voisivat auttaa.

On kyllä. Minäpä vain tajusin, että seuraavat 18 vuotta käyn töissä ja illat hoidan lasta. En nytkään jaksa esim. opiskella tai tehdä mitään itseäni miellyttävää.

AP

Ei esim. 15-vuotiasta varmaan tarvitse hoitaa iltaisin.

Ei tarvitse ekaluokkalaistakaan. Kysyy onko läksyt tehty, käskee pestä hampaat ja painua nukkumaan. Aika helppoa on jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat opiskella jotain, oletko katsonut löytyykö netistä mitään kiinnostavia verkkokursseja? Voisit opiskella omaa tahtiasi sillä aikaa kun vauva nukkuu. 

Ilmeisesti ongelmasi ei ole univaje vaan yksitoikkoiseksi muuttunut arki. Eikö ole ihan mukavaa lähteä kävelylle vauva vaunuissa ja istuskella vaikka puistossa lukemassa, kun vauva on nukahtanut. Nyt kannattaa ottaa kaikki irti kesästä ja vauvakuplasta. Ihaile aikaansaannostasi. 

Yleensä sen vähän aikaa mitä lapsi nukkuu, on niin hitokseen kaikkea kotihommaa mitä pitää saada tehtyä, ettei se ole mitään leppoisaa kahvin juontia ja verkkokurssien napsuttelua.

Mä taas sanoisin, että päiväuniaika kannattaa pyhittää omaksi lepoajaksi, jolla tekee pelkästään kivoja ja omaa hyvinvointia tukevia asioita. Joskus se on nukkumista, joskus videopuhelu kaverille, kolmantena päivänä vaikka neulomista tai tv-sarjan katselua. Kotitöitä voi ja kannattaakin tehdä vauvan hereilläollessa. Ihan kaikki ei tietenkään ole mahdollista, mutta etenkin jos lapsi viihtyy kantovälineessä, niin vauva sinne ja imuroimaan, tyhjentämään tiskikonetta, ripustamaan pyykkiä... 

Vierailija kirjoitti:

Muista sitten joskus kun lapsesi oireilee, että syynä voi olla sinun itsekkyytesi ja torjuva asenteesi kaikkeen. Miten muuten kuvittelit olevasi hedelmätön? Ehkä kuitenkin tykkäsit leikkiä tulella ja kas kummaa tuli Vauva, ei kukaan täysipäinen saa mitään yllätysvauvaa, seliseli ja nyt hajoaa pää.... Mitäs se lapsen isä tekee?? Tää on kyllä täyttä puppua koko juttu tai nainen on psyk.pot. sääli vauvaa. 

Just. Ilkeys ja haukkuminen varmaan auttaa. Jätä aloittaja tuo omaan arvionsa! Samoin julkaisut joissa neuvotaan antamaan lapsi pois. En minäkään osaa sinua auttaa, mutta ymmärrän sentään että parempi olla neuvomatta kuin olla ilkeä. IIkeys pahentaisi tilannettani entisestään. 

Iteppä lähdit, kikkeliskokkelis. 

Kohta sitä ei kotona näy, kun saa kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten täällä on jo sanottu, tilanne tulee helpottamaan kun lapsi kasvaa. Ei varmasti tähän tilanteeseen tuo lohtua, mutta ensimmäinen vuosi on TODELLA raskasta. Mihinkään omaan ei tunnu olevan aikaa, hyvä että saa syötyä ja vessassa käytyä. Oma lapsi hieman päälle vuoden ja tuntuu että nyt vasta alkaa hiljalleen elämä voittamaan, aikaa löytyy yhä enemmän omille jutuille kun lapsi itsenäistyy ja viihtyy pidempiä aikoja itsekseen. Eikö perhe tai mies voi katsoa lapsen perään, että saat omaa aikaa välillä? Oletko kertonut heille, kuinka uupunut olet?

Mun mielestä eka vuosi oli hyvin helppo. Toisena vuonna se helvetti sitten alkaa kun lapsi lähtee liikenteeseen, eikä vaan nuku kaiket päivät.

T. Kolme lasta

Meinaatko, että helpottaa ap:ta?

Ja pieni veikkaus, että ap:n vauvavuosi ei ole ollut helppo. Omani ainakin oli sitä laatua, että hoidan leikiten vaikka kolme uhmataaperoa siihen yhteen vauvaan verrattuna. Kyllä.

Niin että sillä lapsella on isäkin. Kai se isä hoitaa lasta? Taitaa löytyä myös isovanhemmat. Mutta eihän sitä jaksa jos ei huvita. Hoida pää kuntoon. 

Käy paskalla. Se yleensä auttaa!

T. RipuliRikke

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten täällä on jo sanottu, tilanne tulee helpottamaan kun lapsi kasvaa. Ei varmasti tähän tilanteeseen tuo lohtua, mutta ensimmäinen vuosi on TODELLA raskasta. Mihinkään omaan ei tunnu olevan aikaa, hyvä että saa syötyä ja vessassa käytyä. Oma lapsi hieman päälle vuoden ja tuntuu että nyt vasta alkaa hiljalleen elämä voittamaan, aikaa löytyy yhä enemmän omille jutuille kun lapsi itsenäistyy ja viihtyy pidempiä aikoja itsekseen. Eikö perhe tai mies voi katsoa lapsen perään, että saat omaa aikaa välillä? Oletko kertonut heille, kuinka uupunut olet?

Mun mielestä eka vuosi oli hyvin helppo. Toisena vuonna se helvetti sitten alkaa kun lapsi lähtee liikenteeseen, eikä vaan nuku kaiket päivät.

T. Kolme lasta

Toi riippuu ihan lapsesta. Itsellä oli ensimmäinen koliikkivauva. Ero kahteen nuorempaan vauvan hoidossa oli kuin yöllä ja päivällä. Nuorempien aikana pystyin opiskelemaan vauvavuonna helposti. Esikoisen aikana ei olisi onnistunut, koska yöt olivat pelkkää valvomista, kun lapsi huusi iltaisin tuntitolkulla. Sulla on käynyt vain hyvä tuuri. Ei sitä voi tietää etukäteen.

Niin opiskella kyllä jaksaisit? Silloin et ole loputtoman väsynyt. 

Oletko puhunut väsymyksestä miehen kanssa? Ota asia vakavasti esiin. Lisäksi pyytäkää apua sukulaisilta. Sinä tarvitset lepoa ja omaa aikaa. Muista että olet yhä erillinen, kokonainen arvokas ihminen, jolla on oikeus sellaisiin asioihin! Miehet eivät ymmärrä sitä vauvanhoidon raskautta ja identiteettikriisiä, joten se täytyy itse vääntää heille rautalangasta. Paras olisi, että isä olisi isyysvapaalla jonkin aikaa, niin hänelle syntyy a) käsitys, millaista se oikeasti ja b) hänen ja lapsen suhde tiivistyy.

Se oma aika on tärkeää sinulle. Ihan sellainen on jäänyt mieleen, miten ihanaa oli ekan kerran päästä yksin ulos ilman vauvaa. Menin kauppakeskukseen ja harhailin siellä ihmeissäni, kun muilla ihmisillä näytti elämä jatkuvan normaalisti ja minusta tuntui, että koko elämä oli ohitse lopullisesti. Se paluu omaan elämään tapahtuu pikkuhiljaa, sinullakin 100% varmasti, vaikka nyt sitä ei meinaa voida uskoa.