Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö vain ottaa joku joka ei sytytä seksuaalisesti ennemmin kuin olla yksin?
20.05.2025 |
Varmaan kysymys jota moni joutuu pohtimaan. Myöskin taloudelliselta kannalta, koska yksin eläminen tulee kalliimmaksi kuin eläminen toisen kanssa. Kun on joskus ollut palavasti rakastunut ja tietää mitä se on niin tuntuu hyvin vaikealta tyytyä johon puhun vain käytännön asioiden takia. Sitten vielä jos on vakaumukseltaan kristitty, niin ei voi ottaa jotakuta vain väliaikaisesti siihen asti kunnes löytyy parempi, kuten monet tuntuvat tekevän.
Kommentit (111)
Ei, mieluummin yksin jos rakkautta ei löydy.
kristitty
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi parhaista puolista siinä, että olen ikisinkku vailla kokemusta pidemmästä parisuhteesta ja täydellinen kokemattomuus asua ja elää saman katon alla kumppani alla on sen tiedostaminen, että olen itse -koputtaa puuta- niin kykenevä ja osaava, onneksi myös perusterve, ettei minu ole mikään pakko tai velvollisuus yrittää pariutua, vaikka väkisin, vaan elämäni on, anakin enimmäkseen hyvää ja antoisaa sinkkuankin, jolloin parisuhdekumppanin löytminen olsi enempi bonus ja mahdollisuus tehdä minun ja hänen, kahden hyvän asemasta molemmille parempi.
Todella vaikea kysymys. Itse pohdin tätä asiaa todella paljon aikaisemmin. Elämässäni oli usea kaverimies, jotka olisivat halunneet minusta vaimon itselleen. En kokenut oikein vetovoimaa yhteenkään, mikä harmitti paljon. En sitten halunnut suhdetta yhdenkään noista kanssa. Menetin samalla mahdollisuuden lapsiin ja parempaan elintasoon. Kannattiko. Nyt sanoisin, että ei kannattanut, koska perhe on ollut isoin toiveeni elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
@8 @9 nyt meni tunteisiin, ap on selvästi Trolli, samaa mieltä oon (teiän) kahden kanssa siitä että ei tietenkään pidä lähteä liittoon missä ei ole tunteita mukana
No ei todellakaan tarvi olla trolli miettiäkseen mitä laittaa etusijalle parisuhteen valinnassa. Näitä kysymyksiä on joutunut miettimään arviolta 100% ihmisistä ihmiskunnan historian alusta asti.
Tuo 100% on kyllä liioittelua. Etenkään naiset eivät ole aina saaneet valita, kenen kanssa pitää pariutua.
Sitä aina ihmettelen monesti, että mistä marketista tai myymälästä te asioitte ja otatte "kenet vain" kumppaniksi? - Ei minulla ole kykyö ja taitoa ottaa ketään omaksi kumppanikseni; kyllä sen tosienkin täytyy osoittaa, ainakin jonkinlaista kiinnostusta myös olla kumppanini. en minä osaa häntä sellaieksi pakottaa tai vaatia. - Ehkä olen siihen liian kiltti tai vain nössö kun en ole edes yrittänyt niin tehdä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata sellaisen kanssa alkaa, joka ei sytytä. Kyllä siinä sitten hermot menee...
Miksi hermot menee? Elonhan pitäisi olla tasaista jos ei sytytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
@8 @9 nyt meni tunteisiin, ap on selvästi Trolli, samaa mieltä oon (teiän) kahden kanssa siitä että ei tietenkään pidä lähteä liittoon missä ei ole tunteita mukana
No ei todellakaan tarvi olla trolli miettiäkseen mitä laittaa etusijalle parisuhteen valinnassa. Näitä kysymyksiä on joutunut miettimään arviolta 100% ihmisistä ihmiskunnan historian alusta asti.
Tuo 100% on kyllä liioittelua. Etenkään naiset eivät ole aina saaneet valita, kenen kanssa pitää pariutua.
No silloin ainakaan ei ole ollut kysymys rakkausavioliitosta vaan nimenomaan taloudellisesta sitoutumisesta, joka sataprosenttisesti tyrmättiin tässä ketjussa.
Elämä on valintoja. Ja kompromisseja. Niin myös parisuhteen osalta. Se on vaan tehtävä valinta, kumpi on tärkeämpi juttu, suhteen tuoma lämpö, läheisyys, turva, taloudellinen ja konkreettinen apu jne. Vai se, ettei tunne suunnatonta seksuaalista halua kumppaniaan kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en missään nimessä ottaisi jotakuta jotta en olisi yksin. Viihdyn hyvin yksin, elämä sinkkuna oli oikein ok. silloin nimenomaan opin deittaillessa, että ehdottomasti ennemmin yksin kuin paskassa suhteessa.
Itse en olisi suostunut ottamaan ketään muuta kuin itselleni 100 % täydellistä kumppania. Viihdyn niin hyvin yksin, etten ollut valmis kompromisseihin tuon asian suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja tällä palstalla 99% miehistä tyytyy, mitä se sitten tarkoittaakin.
Niin, minäkin tyydyn ajamaan kotiin Ferrarin sijaan Toyotalla, tyydyn kotona sisäfileen sijaan kinkkukiusaukseen ja tyydyn istumaan Sotkan sohvalla italialaisen design-sohvan sijaan. Pelkkää tyytymistä koko elämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas ajattelen niin, että ainoastaan siinä tapauksessa, että olen todella rakastunut, niin otan jonkun. En missään tapauksessa vain siksi, että en ole yksin. Miksi sitä haluaisi tuollaisen suhteen, jossa ei ole rakastunut?
Niin no, otetaan ja jätetäänhän lemmikkejäkin hetken mielijohteesta, joten miksi sama ei pätisi ihmiseen, ei se vaadi muuta kuin tietyn tyyppisen luonnevian ja vähän selkärangattomuutta.
Pitäisikö vai ei - siinäpä kysymys. Vastaus piilee siinä, mitä haluat ja mitä se joku haluaa. Toista ei kuitenkaan voi "ottaa" noin vain - suhde, joka ei tyydytä molempia, ei menesty. Jos löydät kumppanin, jolla on samoja ajatuksia, niin mikäpä siinä.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja. Ja kompromisseja. Niin myös parisuhteen osalta. Se on vaan tehtävä valinta, kumpi on tärkeämpi juttu, suhteen tuoma lämpö, läheisyys, turva, taloudellinen ja konkreettinen apu jne. Vai se, ettei tunne suunnatonta seksuaalista halua kumppaniaan kohtaan.
Usein kyllä tuntuu että jotta saataisiin tuo ensimmäinen niin siihen tarvitaan välttämättä ensin tuo toinen. Varsinkin mies joka kaipailee koko ajan parempaa, muuttuu kohta kokonaan kyrväksi naista kohtaan jota ei pidä arvokkaana.
Vierailija kirjoitti:
Niin no, otetaan ja jätetäänhän lemmikkejäkin hetken mielijohteesta, joten miksi sama ei pätisi ihmiseen, ei se vaadi muuta kuin tietyn tyyppisen luonnevian ja vähän selkärangattomuutta.
En nyt tiedä kenelle Vastasit, ainakin minä ap puhuin eliniän kestävästä avioliitosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata sellaisen kanssa alkaa, joka ei sytytä. Kyllä siinä sitten hermot menee...
Miksi hermot menee? Elonhan pitäisi olla tasaista jos ei sytytä.
En minä ainakaan jaksaisi miestä nurkissani, jos hän ei sytyttäisi. Miksi sietäisin toisen hikisukkia, pyykkejä, ärsyttäviä tapoja? Miksi jakaisin kotini, huoneeni, vuoteeni jonkun kanssa? Jonain kämppisratkaisuna ok, mutta silloin jokaisella on oma huone, omat tavarat, oma sänky jne.
No ei tietenkään. En mä ainakaan pystyisi olemaan jonkun kanssa johon en oikeasti tunne vetoa eikä ole tunteita häntä kohtaan. Kuvottava ajatuskin, että pitäisi tuollaisen antaa koskea itseensä.