Pitäisikö vain ottaa joku joka ei sytytä seksuaalisesti ennemmin kuin olla yksin?

Vierailija kirjoitti:

Todella vaikea kysymys. Itse pohdin tätä asiaa todella paljon aikaisemmin. Elämässäni oli usea kaverimies, jotka olisivat halunneet minusta vaimon itselleen. En kokenut oikein vetovoimaa yhteenkään, mikä harmitti paljon. En sitten halunnut suhdetta yhdenkään noista kanssa. Menetin samalla mahdollisuuden lapsiin ja parempaan elintasoon. Kannattiko. Nyt sanoisin, että ei kannattanut, koska perhe on ollut isoin toiveeni elämässä. 

Itse olen yksi, heistä joka on useammalle kuin yhdelle naiselle (toki myös miehelle) mutta heteroseksuaalina kiinnitä huomioni nyt vain naisiin siten että olen kelvannut ja saanut mahdoolsiuuden olla ja elää heidän kanssa kaverina, joidenkin kanssa jopa läheisinä ystävinä. Toki tämä on vaatinut sitä, että molemmilla on samantapainen tunne ja tietämys siinä, missä ollaan ja mihin ollaan menossa. Ystävyys, eikä aito kaveruuskaan toimsis, jos olisi jommalla kummalla odotuksia ja vaatimuksia, joiden osalta toien olsii tehnyt selväksi tai muutoin molemmat ovat tajunneet ja tiedostaneet, ettei sellaiiin haluta edetä.

Sellaisiin kuten nyt erityisesti edetä ja olla tulevaisuudessa yhdessä parisuhteessa. Ohitan nyt ne vaihtohetoiset tapahtuma kulut, joissa edetään porttiteorian mukaisesti ensin kavereiski, sitten ystäviksi ja lopulta hups heijaa keksinäiseksi parisuhteeksi; ollaan toinen tosielle vain SE Yksi ja Erityinen, koska koen, että jotta näin itselleni kävisi tulisi tapahtua jotain hyvin ihmeellsitä ja merkillistä. - Tuntuu vaihtoehtona niin hyvin kaukaiselta, että en halua sellaista edes ajatella tapahtuvaksi. SEn sijaan keskityn ja iloitsen siitä, että voin saada paljon ihan olemalla kavereita ja tai jopa ystäviä tosillimme.

Silti enole tosinaan voinut välttyä myöskään itse inhon tunteilta ja kriittisyydeltä itseäni kohtaan, joka kumpuaa epätietosiuudesta ja synnyttäeän  kysymyksiä siitä miksi olen päässyt - en koe joutuneeni- niin usein kun olen päässyt itse olemaan kaveri tai jopa ystävä mutta en koskaan se yksi ja eryinen, jonka kanssa oltaisiin haluttu olla ja elää keskinäisessä välittväväss ja rakasavassa  parisuhteesa? 

Miksi moni muu tuntuu etenevän ja löytävän kumppanin, niin paljon mutkattomammin ja vaivattomammin? - Enkä todellakaan monenkaan kohdalla puhuisi esimerkiksi tyytymisestä tai valmiudesta ottaa kenet vaan. Kyllä myönnän tunteeni joskus kateutta, vaikka samaan aikaan saattasiin tuntea syvää iloa ja tyytyväisyyttä siitä, eetä elämässäni on kuitenkin muita läheisiä ja merkittäviä vastavuoroisia ihmissuhteita; mutta en koe, että nämä olsivatt, jotenkin toistensa poissulkevat. 

En voisi kuvitella olevani parisuhteessa kumppanin kanssa, joka olisi sitä mieltä, että joko vain hän tai läheiset "muut naiset" (Onneksi en ole biseksuaali koska, ehä silloin varmaan sekä naieet että miehet).  

Toisaalta se mikä on ollut voimaannuttavaa on ollut havainto siitä, että sinkkunakin voi elää oikeastaan monin tavoin myös laadukasta ja "hyvää elämää". - Mutta tuskin se (omasta elämästä enimmäkseen nauttimien tai ainakin sen mielekkääksi tunteminen) ole syy sille miksi saan ja tai olan saanut elää sinkkuna niin kauan kuin olen. Mutta ainakin se vapauttavaa; olsi hirmuinen taakka, jos nyt pitäsi syystä tai toisesta löytää kumppani, jonka kanssa pariutua vaikka väkisin. Suomessa tuskin koskaan historian aikana on ollut yhtä mutkatonta elää ja olla sinkkuan kuin nyt mutta en minä (iki)sinkkuudestani nyt ala syyttämään Suomessa vallitsevaa ilmapiiriä sinkkuja kohtaan taiyleisemmin siihen, mite itse kunkin olisi toivottavaa ja jotenki "oikein ja hyväksyttävää" olla ja elää

 

mä yritin deittailla vuoden erästä tyyppiä joka ei kiinnostanut. Mies oli hulluna mun perään. Se oli 10 vuotta nuorempi ja parikytä senttiä lyhyempi. Ei miehessä ollut mitään vikaa ulkoisesti, ehkä enempi sen luonne ei täsmänny. Kaveriksi ois ollu oikein hyvä. Jälkikäteen tosi onnellinen että juttu päättyi (mun aloitteesta).

Kyllä mä tiedän heti mikä mies sytyttää ja mikä ei.

Miksi se menee niin usein niin, että kunnolliset ja kiltit miehet kelpaavat vain kaveriksi ja jännämiehet kelpaavat sänkyyn?

Vierailija kirjoitti:

Miksi se menee niin usein niin, että kunnolliset ja kiltit miehet kelpaavat vain kaveriksi ja jännämiehet kelpaavat sänkyyn?

Koska kunnolliset miehet käyttäytyvät kuin kaverit eivätkä tee kunnon fyysisiä aloitteita riittävän pian.

Kumppania ei saa vain haaveilemalla ja kastomalla kaukaa kaihoten. Pitää osata toimia.

Vierailija kirjoitti:

Ihan turha kysymys. Jokainen tekee niin kuin parhaalta tuntuu. Jos yksinolo tuntuu paremmalta kuin yhdessäolo tyypin A kanssa, niin sitten on yksin. Jos yhdessäolo A: n kanssa on mukavampaa kuin olla yksin niin sitten on A:n kanssa.

No nämä keskustelufoorumit ovat olemassa juurikin keskustelua varten, ja kyllä täällä kuule aika paljon turhemmistakin asioista keskustellaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi se menee niin usein niin, että kunnolliset ja kiltit miehet kelpaavat vain kaveriksi ja jännämiehet kelpaavat sänkyyn?

En osaa sanoa kun itselläni on kiltti ja kunnollinen mies. Samoin kaikilla kavereilla ja sukulaisilla. Yleensäkään en tunne ketään naista joka olisi ottanut sellaisen klassisen "jännämiehen".

Vierailija kirjoitti:

Miksi se menee niin usein niin, että kunnolliset ja kiltit miehet kelpaavat vain kaveriksi ja jännämiehet kelpaavat sänkyyn?

Ei se mene niin, sinkkumiehet vaan toistelee tätä mantraa katkerana. Itse en mitään muta etsikään kuin kunnollista ja kilttiä miestä, mutta niitäpä ei kovin helpolla löydä. Yhden luulin löytäneeni, kunnes kävi ilmi, että hän petti minua. Eli olipa tosiaan kiltti ja kunnollinen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi se menee niin usein niin, että kunnolliset ja kiltit miehet kelpaavat vain kaveriksi ja jännämiehet kelpaavat sänkyyn?

Ne kiltit ja kunnolliset on liian kilttejä ja kunnollisia edes näyttämään kiinnostustaan. Jännä mies vie ja nainen vikisee. Rohkeus palkitaan. 

Naisten kipuilu on tässä paljon kovempi, ei miehillä ole hätää. Jos nainen tyytyy johonkin, hänen seksielämänsä tulee hyvin pian olemaan pelkkää "antamista" ja velvollisuutta hyvän aineellisen tason ylläpitämiseksi ja perherauhan säilyttämiseksi. Miehelle seksi ei missään vaiheessa muutu pelkäksi hammasta purren antamiseksi sellaisenkaan naisen kanssa, johon on tyydytty. T. ap.

...ja sen takia miehillä ei ole läheskään niin paljon syitä välittämiseen naisille kuin mitä he tällä hetkellä valittavat ja nurkuvat. Miehet voivat aivan hyvin ottaa kenet tahansa, naiset eivät. Miehethän tässä ovat hyväosaisia.

*valittamiseen.

Mä tavallaan otin, mutta silloin kun me mentiin naimisiin kyllä sytytti jo seksuaalisestikin kovaa. Se seksuaalinen vetovoima vaan syntyi hitaasti kaveruuden vuosien myötä, kun ihastuin toisen älykkyyteen ja persoonaan. Ulkonäkö oli alkuun lähinnä turn-off, olisin sanonut tiukasti EI ja yök, jos joku olisi ehdottanut, että sen kanssa mitään muuta kuin kaveruus. Mutta niin se vaan hitaasti 4 vuoden aikana kaveruus yhä syveni ja muuttui lopulta haluksi olla ja elää yhdessä, ja harrastaa seksiä yhdessä. Onnellisesti oltu naimisissa jo 12 vuotta.

Muutama pointti ja pohdintakysymys nousee mieleeni:

Ensinnäkin, vaihtoehdot eivät ole vain että joko sytyttää seksuaalisesti tai sitten tuntuu vastenmieliseltä. On myös monenlaista siltä väliltä, ja toisen kosketus voi tuntua tosi hyvältä myös ei-seksuaalisella tavalla.

Samoin voi olla vahva halu elää yhdessä myös ilman vahvaa seksuaalista kiimaa.

Yleensä kukaan ihminen ei ole täysin täydellinen, joten jos jää odottamaan sellaista joka saisi täydet pisteet joka osa-alueella, sitten helposti jää odottamaan. Itse pitää miettiä, kuinka paljon missäkin asiassa on valmis tinkimään ja mikä on minkäkin osa-alueen painoarvo. Vastaus on yksilöllinen. Yleensä kaikissa parisuhteissa kuitenkin jossain merkityksessä tyydytään ja tingitään, ja puolisossa on jotain huonojakin puolia.

Yksi kysymys on myös, onko itsellä ja kumppaniehdokkaalla yleensä ollut vientiä? Jos epätäydellinen suhde lopetetaan, kuinka todennäköistä on, että a) itse, b) kumppani löytäisi paremman? Jos vientiä ei kovasti ole ollut, on paha väittää suhteen jatkamista itsekkääksi.

Entä onko seksuaalisen kiinnostuksen vähyys itselle tyypillinen ominaisuus, vai onko aiempaa kokemusta siitä, että on ollut hyvin seksuaalinen ihminen? Kaikilla se ei nimittäin ole yhtä vahvaa, vaikka ei täysi aseksuaali olisikaan. Jos on ylipäätään laimeammat halut, ei se vaihtamalla parane.

Joka tapauksessa kumppanille tulee olla rehellinen, mutta jos tilanne on molempien mielestä ok, voi onnellinen avioliitto syntyä hyvin monenlaisista lähtökohdista.

Säännöllisen pimpinsaannin takia sitä tyytyy kaikenlaiseen. Ja antaa puolet palkastaan vielä vaimon käyttöön. 

Ei minua töissäkään hyvittaisi käydä. Mutta käyn rahan takia, eli myyn itseäni rahasta vastentahtoisesti. Työstä saatava raha sen sijaan huvittaa kovasti, varsinkin kun se on ns helppoa rahaa ja sitä tulee triplasti johonkin matalapalkkaduunariin verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Miksi se menee niin usein niin, että kunnolliset ja kiltit miehet kelpaavat vain kaveriksi ja jännämiehet kelpaavat sänkyyn?

Mun mies on kunnollinen ja kiltti. Taitaa olla muuta vikaa jos ei kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Naisten kipuilu on tässä paljon kovempi, ei miehillä ole hätää. Jos nainen tyytyy johonkin, hänen seksielämänsä tulee hyvin pian olemaan pelkkää "antamista" ja velvollisuutta hyvän aineellisen tason ylläpitämiseksi ja perherauhan säilyttämiseksi. Miehelle seksi ei missään vaiheessa muutu pelkäksi hammasta purren antamiseksi sellaisenkaan naisen kanssa, johon on tyydytty. T. ap.

Äläs nyt. Minun piti viimeiset viisi vuotta exän kanssa pitää naidessa silmiä kiinni ja ajatella kaikkia sarasieppejä ja lottahintsoja, että edes olisin saanut nallin palamaan. Oli se aika hammasta purren tehtyä suorittamista.

En voisi kuvitella seksiä ihmisen kanssa, jota kohtaan ei ole aitoja tunteita. En usko, että pystyisin siihen. 

 

Oma mieheni on minulle täysosuma. En koe, että olisin tyytynyt millään tavalla. Jonkun toisen silmissä hän ei ehkä olisi kymppi, mutta minulle hän on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten kipuilu on tässä paljon kovempi, ei miehillä ole hätää. Jos nainen tyytyy johonkin, hänen seksielämänsä tulee hyvin pian olemaan pelkkää "antamista" ja velvollisuutta hyvän aineellisen tason ylläpitämiseksi ja perherauhan säilyttämiseksi. Miehelle seksi ei missään vaiheessa muutu pelkäksi hammasta purren antamiseksi sellaisenkaan naisen kanssa, johon on tyydytty. T. ap.

Äläs nyt. Minun piti viimeiset viisi vuotta exän kanssa pitää naidessa silmiä kiinni ja ajatella kaikkia sarasieppejä ja lottahintsoja, että edes olisin saanut nallin palamaan. Oli se aika hammasta purren tehtyä suorittamista.

Ja miksi teit niin? Minä en ymmärrä, miten kukaan itseään ja puolisoaan kunnioittava ihminen viitsii käyttäytyä noin typerästi. Mitä sait sellaisesta toimituksesta? Enkä tarkoita, etteikö kaikilla voisi olla fantasioita, vaan tuota asennetta muuten. 

Vierailija kirjoitti:

No ei tietysti, miksi pitäisi?

Tämä. Psyk.sh.