Tapailen miestä joka on mukava mutta ei omista MITÄÄN

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisiin on istutettu joku omistamisen pakko asumisen suhteen vaikka vuokralla asuminen olisi monessa tapauksessa järkevämpi vaihtoehto. Nuoret ja muutenkin valveutuneet ihmiset eivät enää läheskään kaikki edes pyri siihen, että heillä on jossain vaiheessa elämää oma omistusasunto ja se on hyvä se, sillä rahaa voi käyttää muuhunkin ja joku muu tapa kartuttaa omaisuuttakin voi olla järkevämpää kuin asunnon hankinta.

Tuo on niin totta. Olen hyvin toimeentuleva ja asun vuokralla. Eipähän jää jälkipolvelle asuntoa josta ei pääse eroon.

Näinä aikoina, jos koskaa velaton mies on huoleton mies. Nyt kannattaa liikkua kevein kantamuksin.

Vierailija kirjoitti:

Jos miehellä on 20 000, niin saattehan te asumisoikeusasunnon?

En minä halua asoa jonka vuokra sama kuin yleinen vuokrataso

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koti, jossa asuu on pelkkä kuluerä, joka ei tuota mitään. Se on jotenkin surullista miten esim pienituloinen nainen laittaa kaikki munansa samaan koriin ja maksaa esim asuntolainaa vielä eläkeiässä. Ja mitä käteen jää? Perintöverot, lapsille, jotka ovat perineet äitinsä köyhyyden jo ties kuinka monessa sukupolvessa. 

No eikö äiti tässä nyt ole se jolla on varaa siihen asuntoon. Mies on köyhä.

No, ei  ap sitä asuntoa yksin pysty ostamaan. 

Kyllä minä pystyn sen yksin ostamaan. Toki velkaa siitä minullekin jää. Ap

Provo aloitus tai ei mutta eräs mielipide. Olen vela-mies, joka ei tietoisesti ole halunnut omistaa mitään. Ei asuntoa, maita ja mantuja. Ei osariautoa. Tili kunnossa ja tulen toimeen. Tätä suhtautumista olen noudattanut lähes ikäni. Jos nainen on lähestynyt ja he ovat lähestyneet, niin jossain vaiheessa on tullut puheeksi jatko ja silloin olen tehnyt selväksi, että kanssani ei ole tulevaisuutta. Jos toinen ei ole yhteisen tulevaisuuden eteen, niin silloin se pitäisi tehdä selväksi myös toiselle. 

Mikäli Helsingissä on ikänsä elänyt ja joutunut kokoajan kalliisti asumisestaan maksamaan, niin harvallapa täällä on YKSIN rahaa ostaa asunto.

Vierailija kirjoitti:

Koti, jossa asuu on pelkkä kuluerä, joka ei tuota mitään. Se on jotenkin surullista miten esim pienituloinen nainen laittaa kaikki munansa samaan koriin ja maksaa esim asuntolainaa vielä eläkeiässä. Ja mitä käteen jää? Perintöverot, lapsille, jotka ovat perineet äitinsä köyhyyden jo ties kuinka monessa sukupolvessa. 

Itse olen asunnoilla tehnyt melkoista pääomaa. Asuntojen hinnat ovat nousseet ja jossain pitää kuitenkin asua.

Ensimmäisen asunnon ostin 25 vuotiaana. Kyllä se maksettiin aika nopealla aikataululla pois

Kuka sitä nyt persaukisen tyhjätaskun kaa🤑

Ei asuntoa muutenkaan kannata omistaa. Parempi 20 000e säästöjä kuin joku homeinen kämppä joka vie loputkin rahat.

Elelette nyt tyytyväisenä vuokralla ja tulojen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä vähemmän omistaa sitä vähemmän on myös murheita. 

🤣

Vierailija kirjoitti:

Minusta ihminen joka ei ole aikuisikään asti kerännyt minkäänlaista puskuria tai säästöjä, on jotenkin epäonnistunut.

Joko on mennyt taloudellisesti huonosti tai sitten on huono hallitsemaan raha-asioitaan. Sen ymmärrän jos on ollut työttömyyttä tms. mutta jos ei niin hän on mielestäni elänyt vastuuttomasti.

Sellainen on minulle tosi paha turn off. Haen parisuhteesta turvallisuutta ja tuollainen henkilö ei sitä tuo.

Mä olen taas aina ihmetellyt näitä lapsisijoittajia, jotka teininä tekevät mittavan omaisuutensa ja siirtyessään aikuisuuteen elävät pelkillä koroilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koti, jossa asuu on pelkkä kuluerä, joka ei tuota mitään. Se on jotenkin surullista miten esim pienituloinen nainen laittaa kaikki munansa samaan koriin ja maksaa esim asuntolainaa vielä eläkeiässä. Ja mitä käteen jää? Perintöverot, lapsille, jotka ovat perineet äitinsä köyhyyden jo ties kuinka monessa sukupolvessa. 

Vuokralla jos olet pistät kaiken rahan muille. Se tuntuu vielä enemmän hukkaan heitetyltä. Asunnon voi jossain vaiheessa myydä jos haluaa, vuokralla ei ole mitään mitä myydä.

Niin, asunnon voi jossain vaiheessa myydä . . . Minä jouduin eron jälkeen viemään asian käräjille, kun ex ei suostunut myyntiin. Lähes kolme vuotta maksoin kahdesta asunnosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisiin on istutettu joku omistamisen pakko asumisen suhteen vaikka vuokralla asuminen olisi monessa tapauksessa järkevämpi vaihtoehto. Nuoret ja muutenkin valveutuneet ihmiset eivät enää läheskään kaikki edes pyri siihen, että heillä on jossain vaiheessa elämää oma omistusasunto ja se on hyvä se, sillä rahaa voi käyttää muuhunkin ja joku muu tapa kartuttaa omaisuuttakin voi olla järkevämpää kuin asunnon hankinta.

Tuo on niin totta. Olen hyvin toimeentuleva ja asun vuokralla. Eipähän jää jälkipolvelle asuntoa josta ei pääse eroon.

Miksi ihmeessä ostaa omistusasunto paikasta, josta sitä ei kukaan muu halua (jos ei kerta pääse eroon)?

Onhan se nyt idioottimaista ostaa jostain Juupajoen kyrvänsolan kylän laitamilta joku kusinen kuttaperkkamökki ja olettaa sen arvon kasvavan kohisten vuosien saatossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koti, jossa asuu on pelkkä kuluerä, joka ei tuota mitään. Se on jotenkin surullista miten esim pienituloinen nainen laittaa kaikki munansa samaan koriin ja maksaa esim asuntolainaa vielä eläkeiässä. Ja mitä käteen jää? Perintöverot, lapsille, jotka ovat perineet äitinsä köyhyyden jo ties kuinka monessa sukupolvessa. 

Itse olen asunnoilla tehnyt melkoista pääomaa. Asuntojen hinnat ovat nousseet ja jossain pitää kuitenkin asua.

Ensimmäisen asunnon ostin 25 vuotiaana. Kyllä se maksettiin aika nopealla aikataululla pois

Asuntojen hinnat ovat kyllä yleisesti ottaen laskeneet. Toki se on etu ostajan kannalta. Mutta mitä sillä saa? Asuntoja korjausvelkaisista taloyhtiöistä, jotka käytännössä ovat muuttuneet vuokrakasarmeiksi, kun omistajat muuttavat pois. Tai sitten on hirveät taloyhtiölainat, joita osakkaat eivät kykenekään maksamaan.

Siihen päälle viisikymppiset velanottajat, iässä, jossa sairaus ja työttömyys ovat sekä kohtalokkaampia että todennäköisempiä.

No jos VASTA tapailee, niin ihan turhaa murehtia yhteistä taloutta ! Eikä ihan heti kannata miettiä edes yhteistä kotiakaan.

Eikä taloutta ole myöhemminkään mikään pakko kokonaan yhdistää. Eikä vuokralla asuminen tai ei minkään heti näkyvän omistaminen tarkoita samaa kuin köyhyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ihminen joka ei ole aikuisikään asti kerännyt minkäänlaista puskuria tai säästöjä, on jotenkin epäonnistunut.

Joko on mennyt taloudellisesti huonosti tai sitten on huono hallitsemaan raha-asioitaan. Sen ymmärrän jos on ollut työttömyyttä tms. mutta jos ei niin hän on mielestäni elänyt vastuuttomasti.

Sellainen on minulle tosi paha turn off. Haen parisuhteesta turvallisuutta ja tuollainen henkilö ei sitä tuo.

Valitettavasti mietin samaa. On panostanut lapseensa paljon mikä hienoa, on hyväsydäminen ja kiva ihminen. Mutta se haluanko vakavan suhteen missä saan stressata taloutta vielä eläkkeellä, niin en haluaisi. Nimenomaan olen odottanut itsekin pienipalkkaisena että joskus tiukkuus helpottaa.

Siis ymmarranko oikein etta asut nyt lasten kanssa vuokralla mutta haluat ostaa oman asunnon? Ja oletus on etta omistusasunnossa miehen kanssa asuessa rahaa olisi enemman kaytossa kuin miehen kanssa vuokralla asuessa, ts ei olisi tiukkaa? Mutta miehella ei ole tarvittavaa rahaa investoida asuntoon.

Mina olettaisin etta asumiskustannusten jakaminen vaikka sitten vuokrallakin asuen antaisi tulevaisuudessa joka tapauksessa enemman liikkumatilaa. Ja sanoit etta miehella on joku 20t saastoja, eli jos noin on niin ei han mikaan ihan tyhjatasku ole. Onko sinulla enemman saastoja itsellasi?

Jos miehen suhteellinen varattomuus hairitsee niin ehka tama ei ole se loppuelaman suhde teille kummallekaan. 

Vierailija kirjoitti:

Provo aloitus tai ei mutta eräs mielipide. Olen vela-mies, joka ei tietoisesti ole halunnut omistaa mitään. Ei asuntoa, maita ja mantuja. Ei osariautoa. Tili kunnossa ja tulen toimeen. Tätä suhtautumista olen noudattanut lähes ikäni. Jos nainen on lähestynyt ja he ovat lähestyneet, niin jossain vaiheessa on tullut puheeksi jatko ja silloin olen tehnyt selväksi, että kanssani ei ole tulevaisuutta. Jos toinen ei ole yhteisen tulevaisuuden eteen, niin silloin se pitäisi tehdä selväksi myös toiselle. 

Eli sallit toisen lähentyä mutta sitten vedän yhteisen tulevaisuuden suhteen maton alta? Miksi lähennyt, jos jo alkujaan tiedät ettet halua yhteistä tulevaisuutta kenenkään kanssa?

Kuullostat aika mulkulta.

Kirjoitat, että mies ei omista mitään ja kuitenkin kirjoitat, että varallisuutta hänellä on korkeintaan 20 000 euroa. Eikö se mielestäsi ole mitään? Eivät kaikki ihmiset halua omistaa mitään sen kummemmin. Ei minullakaan ole sen kummempia omistuksia kuin 40% isohkon kerrostalon osakkeista ison kaupungin kivalla asuinalueella. Loput omistaa puolisoni ja ei ole mitään ongelmaa. Jos sinua vaivaa miesystäväsi "varattomuus", niin vaihda miestä äläkä valita täällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ihminen joka ei ole aikuisikään asti kerännyt minkäänlaista puskuria tai säästöjä, on jotenkin epäonnistunut.

Joko on mennyt taloudellisesti huonosti tai sitten on huono hallitsemaan raha-asioitaan. Sen ymmärrän jos on ollut työttömyyttä tms. mutta jos ei niin hän on mielestäni elänyt vastuuttomasti.

Sellainen on minulle tosi paha turn off. Haen parisuhteesta turvallisuutta ja tuollainen henkilö ei sitä tuo.

Valitettavasti mietin samaa. On panostanut lapseensa paljon mikä hienoa, on hyväsydäminen ja kiva ihminen. Mutta se haluanko vakavan suhteen missä saan stressata taloutta vielä eläkkeellä, niin en haluaisi. Nimenomaan olen odottanut itsekin pienipalkkaisena että joskus tiukkuus helpottaa.

Siis ymmarranko oikein etta asut nyt lasten kanssa vuokralla mutta haluat ostaa oman

Asun omistusasunnossa. Velkaa on tottakai vielä. Tähän en ole jäämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ihminen joka ei ole aikuisikään asti kerännyt minkäänlaista puskuria tai säästöjä, on jotenkin epäonnistunut.

Joko on mennyt taloudellisesti huonosti tai sitten on huono hallitsemaan raha-asioitaan. Sen ymmärrän jos on ollut työttömyyttä tms. mutta jos ei niin hän on mielestäni elänyt vastuuttomasti.

Sellainen on minulle tosi paha turn off. Haen parisuhteesta turvallisuutta ja tuollainen henkilö ei sitä tuo.

Valitettavasti mietin samaa. On panostanut lapseensa paljon mikä hienoa, on hyväsydäminen ja kiva ihminen. Mutta se haluanko vakavan suhteen missä saan stressata taloutta vielä eläkkeellä, niin en haluaisi. Nimenomaan olen odottanut itsekin pienipalkkaisena että joskus tiukkuus helpottaa.

Siis ymmarranko oikein etta asut nyt lasten kanssa vuokralla mutta haluat ostaa oman

Kyllä, minulla on enemmän säästöjä, sekä tilillä että asunnossa. Lähemmäs kymmenkertainen summa verrattuna mieheen. Teen töitäkin sen eteen että edes itse pystyn takaamaan lapsilleni hyvän startin aikuisuuteen. Rahaa ei siis silti liikaa ole.