Lue keskustelun säännöt.
Tapailen miestä joka on mukava mutta ei omista MITÄÄN
17.05.2025 |
Elää vuokralla, asunut lapsen kanssa pitkään, tämä aikuinen. On mukava, mutta en tiedä miksi tämä asia vaivaa. Yhteistä taloutta ei voi edes ajatella koska en minä kaksin voi asuntoa ostaa, vuokralle en enää halua. En halua häneltä rahaa tai mitään mutta tämä asia alkanut häiritä jos joskus haluaa yhteisen kodin, niin miten? Ei hän saisi edes lainaa puolikkaaseen koska ei omista mitään. Varallisuus lienee korkeintaan 20000. Ja ollaan viisikymppisiä.
Mitä tekisitte? Vaivaako asia teitä?
Kommentit (118)
Asuntoa ei ole pakko ostaa puoliksi. Voitte ostaa vaikka 75%-25%. Lainanlyhennys menee tuolla jaolla, sovitte asunnon muut kuukausimaksut sitten sen mukaan miten sovitte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä vähemmän omistaa sitä vähemmän on myös murheita.
No ette muuta yhteen, jos miehellä on lapsikin, ellei lapsi aikuisena ole muuttanut ja lapselle asia ok. Korkeintaan lähemmäs. Mutta jos miehelle tapahtuu jotain että tarvitsee rahaa vähän, se jää sun kontolle ellei ole muita sukulaisia, se pitää huomioida. Pakkoja ei ole tietysti auttaa, mutta ei muiden kärsimystä voi katsella. Ehkei se ole kuussa kuin joitakin satasia. Riippuu naisen tuloista. Mutta jos et halua sitä että epäilet liikaa ja haluat että miehellä on rahaa, sitten joku muu tai sinkkuna. Realiteetit.
Onko tuossa taustalla jokin ideologia, vai puhtaasti persaukisuus? Joo, luin tuon 20 000.
Koti, jossa asuu on pelkkä kuluerä, joka ei tuota mitään. Se on jotenkin surullista miten esim pienituloinen nainen laittaa kaikki munansa samaan koriin ja maksaa esim asuntolainaa vielä eläkeiässä. Ja mitä käteen jää? Perintöverot, lapsille, jotka ovat perineet äitinsä köyhyyden jo ties kuinka monessa sukupolvessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäkö tekisin?
Keskustelisin puolisoni kanssa, enkä kitisisi vaupalstalla.
M42
Keskustelisin mistä? Siitä ettemme voi koskaan asua yhdessä?
Minä kyllä tiedän mitä tekisin, sinun kannattaisi tietää, että noin väsynyt provoilu on lapsellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä vähemmän omistaa sitä vähemmän on myös murheita.
Onko todella näin? Minusta tuntuu että ihmiset jotka ei omista mitään ovat niitä jotka puhuvat ettei varaa mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein ymmärrä, mitä omaisuudella tekee.
No osta itse sellainen asunto josta pidät ja jossa on tilaa toisellekin. Eipä sen kummempaa vaivaa minua tällainenkaan asia.
Jos ihminen on mukava niin en ajattelisi kuuna päivänä raha-asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koti, jossa asuu on pelkkä kuluerä, joka ei tuota mitään. Se on jotenkin surullista miten esim pienituloinen nainen laittaa kaikki munansa samaan koriin ja maksaa esim asuntolainaa vielä eläkeiässä. Ja mitä käteen jää? Perintöverot, lapsille, jotka ovat perineet äitinsä köyhyyden jo ties kuinka monessa sukupolvessa.
Ai.
Mä olen viimeisen kuuden vuoden aikana ostanut asunnon, asunut 2v, myynyt, ostanut uuden, asunut 2v, myynyt, ja nyt mulla on 60 000€ enemmän rahaa kuin 2019. Mun mielestä se on ihan ok tuotto.
Vierailija kirjoitti:
Mitä vähemmän omistaa sitä vähemmän on myös murheita.
Tämäkin on totta, on tullut ihan itsekin havaittua. Varsinkin yhteinen omaisuus on suuri riski toisinaan. Yksinkin voi asunnon ostaa ja voihan se toinen ihminen siellä asustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkaisin tutustumista ihmiseen, ei siinä materia minua vaivaa.
Viisainta olisi aina kokeilla sitä yhdessä oloa ensin vuokralla ennen kuin lähtee sitomaan itseään toiseen velalla. Velka sitoo ihmisiä yhteen enemmän kuin esim lapset.
Vierailija kirjoitti:
Onko tuossa taustalla jokin ideologia, vai puhtaasti persaukisuus? Joo, luin tuon 20 000.
Ollut pienellä palkalla duunarina koko elämänsä. Elänyt pitkälti lapsen kanssa. Ei ole jostain syystä ostanut koskaan asuntoa, rahat menneet vuokriin. Lapsi siis muuttaa nyt pois kotoa.
Itse elän kahden lapseni kanssa vielä. En näe kuitenkaan hyvänä ajatusta siitä, että minä hankin asunnon yksin tai tulisin elämään vuokralla. Olen aikuinen nainen enkä elätä kuin omia lapsiani. Siinä on jo aivan tarpeeksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäkö tekisin?
Keskustelisin puolisoni kanssa, enkä kitisisi vaupalstalla.
M42
Keskustelisin mistä? Siitä ettemme voi koskaan asua yhdessä?
Keskustelisitte tästä samasta asiasta, mitä aloitus postauksessa käsitellään, kyllä.
Keskustelun aiheena ei siis ole sää tai se mitä huomenna syötäisiin, vaan nimenomaan tämä yhdessä asumista koskeva asia.
Usko tai älä, parisuhdetta koskevista asioista kannattaa keskustella sen parisuhteen toisen osapuolen kanssa.
Käykö näin, vai haenko lisää rautalankaa?
M42
Vierailija kirjoitti:
Koti, jossa asuu on pelkkä kuluerä, joka ei tuota mitään. Se on jotenkin surullista miten esim pienituloinen nainen laittaa kaikki munansa samaan koriin ja maksaa esim asuntolainaa vielä eläkeiässä. Ja mitä käteen jää? Perintöverot, lapsille, jotka ovat perineet äitinsä köyhyyden jo ties kuinka monessa sukupolvessa.
Vuokralla jos olet pistät kaiken rahan muille. Se tuntuu vielä enemmän hukkaan heitetyltä. Asunnon voi jossain vaiheessa myydä jos haluaa, vuokralla ei ole mitään mitä myydä.
Minusta ihminen joka ei ole aikuisikään asti kerännyt minkäänlaista puskuria tai säästöjä, on jotenkin epäonnistunut.
Joko on mennyt taloudellisesti huonosti tai sitten on huono hallitsemaan raha-asioitaan. Sen ymmärrän jos on ollut työttömyyttä tms. mutta jos ei niin hän on mielestäni elänyt vastuuttomasti.
Sellainen on minulle tosi paha turn off. Haen parisuhteesta turvallisuutta ja tuollainen henkilö ei sitä tuo.
Mitäkö tekisin?
Keskustelisin puolisoni kanssa, enkä kitisisi vaupalstalla.
M42