Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Z sukupolvi työelämässä
Pakko näin keski-ikää lähestyvänä ihmetellä nuoremman sukupolven työelämän odotuksia ja oletuksia. Tuntuu että yhä useampi pitää tiukasti kiinni oikeuksistaan, joustoa ei löydy ja työ ei koskaan saisi kuormittaa, mutta samaan aikaan vaaditaan pääsyä pomoksi pomon paikalle ja joustoa ei löydy lainkaan. Aloitekyky on aika harvinaista ja työ ei saisi lainkaan kuormittaa.
On hienoa, että omista oikeuksista pidetään kiinni, mutta kun itse työ tehdään korkeintaan keskinkertaisesti ja vain mieluisat tehtävät valiten, on pakko ihmetellä mistä tällainen johtuu? Toki tätä näkyy myös vanhemmissa, mutta ainakin omien kokemusteni kautta tämä tuntuu olevan ennemmin sääntö kuin poikkeus nuorilla, etenkin niillä joilla on korkeakoulututkinto ja sen kautta ylenkatsotaan työssä tiettyjä tehtäviä
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Tänään julkaistiin uudet Pisa-tulokset, jotka nostivat meikäläisen niskakarvat pystyyn. Suomalainen koulutusjärjestelmä on onnistuttu sössimään huolella ja se tuottaa nyt suuren joukon luku- ja kirjoitustaidottomia, mielenterveyshäiriöistä kärsiviä some-addikteja. Tämänkö porukan pitäisi sitten ryhtyä veronmaksajiksi ja kunnon työntekijöiksi? Se pieni normaalinuorten vähemmistö, joita kouluissa onneksi vielä on, ei riitä tulevaisuudessa veronmaksajiksi, jotka yhteiskunnan palveluita rahoittavat.
Koulujärjestelmä tuottaa? Vai ei pysty korjaamaan vahinkoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulun itsekin Z-sukupolveen (90-luvun lopulla syntynyt), mutta huomaan kyllä merkittävän eron työmoraalissa verrattuna vain muutamaa vuotta nuorempiin.
Parin kuukauden kesätyöpätkälle sovitaan tietoisesti useita lomareissuja ja menoja, jopa viikonkin mittaisia. Näitä saatetaan sopia myös työpätkän aikana ja sitten itketään, kun pomo ei katso niitä kovin hyvällä ja ei ymmärrä, miten tärkeä tämä viikon irtiotto "raskaasta työarjesta" mulle on. Pienikin poikkeava (ja ohimenevä) oire olotilassa tai ihan vaikka kuukautisten aiheuttama itkuinen olo saa jäämään kotiin. Työ saattaa olla helpoimmillaan pelkkää istumista ja puhelimen räpläystä koko päivän, koska tekemistä ei ole, mutta kotiin päästyä todetaan kuinka poikki ollaan ja pitää päästä lepäämään. Pienikin ponnistelu tai epämieluisa työtehtävä väsyttää.
Tällaista on siis ihan päälle parikymppisillä aikuisilla ihmisilläkin, tuttavapiirissäni on tällaisia. Tunnen itseni toisinaan ikälopuksi heidän juttujaan kuunnellessani.
Se mikä kourmittaa vahvasti on z sukupolven jatkuvat poissaolot. Ollaan poissa milloin mistäkin syystä. On slunssaa, menkkakipuja, koira voi huonosti, sataa ->en pääse töihin, eilen joku oli ilkeä ja nyt itkettää.
Se mikä on pompannut vahvasti esiin on pettymysten käsittely. Ei osata koska lapsuus on pettymyksiltä suojattu ja nyt niiden kokeminen missä tahansa mittakaavassa on ylitsepääsemätöntä. kaiken pitää olla kivaa ja tehdä kivan kaverin kanssa koska muuten petytään, harmittaa ja kaikki asiat jäävät lähestulkoon tekemättömiksi. Noh, jos nämä ovat näin niin miten on seuraava sukupolvi? Nämä joiden äidit itkevät jokaisesta lastaan kohdanneesta asiasta someen. Sieltä on tulossa suojeltu lumihiutaleiden joukkio, jota ei koskaan ole vaadittu tekemään mitään.
miksi täällä ollaan taas haukkumassa nuoria. Ovat ahkeria ja hyvin tekijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niillä ei ole myöskään IT-taitoja vaikka ovat kasvaneet tietokoneiden ja älylaitteiden kanssa. Niitä kun käytetään vain kaikkeen turhaan ajan hukkaamiseen.
Ja tämän sukupolven piti olla diginatiiveja. Useampikin konsulentti on näin käynyt kertomassa meille keski-ikäisille. Silti täytyy opettaa liitetiedoston lisääminen sähköpostiin.
Tämä sukupolvihan on diginatiiveja, he eivät vain ymmärrä digilaitteiden hupikäytön ulkopuolisesta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se mikä kourmittaa vahvasti on z sukupolven jatkuvat poissaolot. Ollaan poissa milloin mistäkin syystä. On slunssaa, menkkakipuja, koira voi huonosti, sataa ->en pääse töihin, eilen joku oli ilkeä ja nyt itkettää.
Se mikä on pompannut vahvasti esiin on pettymysten käsittely. Ei osata koska lapsuus on pettymyksiltä suojattu ja nyt niiden kokeminen missä tahansa mittakaavassa on ylitsepääsemätöntä. kaiken pitää olla kivaa ja tehdä kivan kaverin kanssa koska muuten petytään, harmittaa ja kaikki asiat jäävät lähestulkoon tekemättömiksi. Noh, jos nämä ovat näin niin miten on seuraava sukupolvi? Nämä joiden äidit itkevät jokaisesta lastaan kohdanneesta asiasta someen. Sieltä on tulossa suojeltu lumihiutaleiden joukkio, jota ei koskaan ole vaadittu tekemään mitään.
Se on tervettä. Kun ammattiliitot ei tee mitään, niin nämä nuoret tekee sen itse ja ei suostu näihin työpaikkojen älyttömyyksiin. Sen lisäksi ostovoima on ihan kauheella tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä alan työpaikoistä tässä aloituksessa oikein puhuttiinkaan? Oma kokemus vanhana setämiehenä on että ainakin 25 - 35 vuotiaat ovat olleet it-alalla ihan kovia ammattilaisia, osaavat käyttäytyä ja tekevät työnsä pääasiassa hyvin.
Työn välttelijöitä ja täysiä mulkkuja tapasi konttoreilla paljon enemmän menneinä vuosikymmeninä. Tosin oma kokemus viime vuosilta on ollu it-yrityksissä, joissa on melko tiukat käyttäytymiskoodit, tehdään paljon etätöitä ja työ pääosin itse ohjautuvaa ja itsenäisesti toteutettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta, ei voi kun ihmetellä kuka niistä tuollaisia on kasvattanut. Sitten kun niille vähän ärähtää ja tekee selväksi että työpaikka ei ole mikään hyväntekeväisyyslaitos, vaan siellä pyritään tekemään sitä rahaa mistä mm. arvon kermaperseen palkka maksetaan, niin niillä alkaa alaleuka väpättämään ja saattavat vaikka masentua. Mitään eivät saa aikaiseksi, mielensä pahoittavat jokaisesta pikkurisauksesta, naama on kiinni älypuhelimessa mutta työasioita sillä ei hoideta ja rahaa pitäisi saada. Kuinkahan nuo olisi selvinneet hengissä -70-80 -luvulla.
Millainen työpaikka mahdollistaa sen, että työasioita ei hoideta tai mitään ei saa aikaiseksi?
Eihän tässä ole kyse siitä että työpaikka tämän mahdollistaisi, vaan siitä että zetat tulevat paikalle näiden oletusten kanssa. Kun huomaavat että eivät saakkaan kirsikkaa kakusta ilman mitään vaivannäköä alkaa kamala valitus ja ulina millä omaa tahtoa halutaan läpi. Vetoavat kaikkeen ja kokevat heti tulevansa syrjityiksi tai kiusatuiksi, kun töissä odotetaan sovittujen tehtävien suorittamista
Kerrotko tässä nyt esimiehenä vai kollegana? Esimiehen velvollisuutena on ehdottaa johdolle työsuhteen keskeytystä koeaikana jos työntekijä ei ole soveltuva tehtäväänsä. Monessa kommentissa kuulostaa siltä kuin oltaisiin jossain pikkuverstaassa jossa johtajan tuttujen lapsia on rekrytoitu yritykseen muiden työntekijöiden riesaksi. Ainakin isoissa yrityksissä kenkää tulee jos hommat eivät toimi, oli koeajalla kuka tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolustamatta sen kummemmin ketään niin on myös nuoria jotka oikeasti ahkeria ja työtätekeviä. Minä itse olen nuorena kokenut syrjintää ja ilkeilyä vanhempien naisten taholta työelämässä, oletetaan että heti osataan kaikki asiat ekana työpäivänä, kettuillaan ja irvaillaan osaamisesta ja kyseenalaistetaan sanomat, eli kyllä se vanhempi lähellä eläkeikää olevat naiset tahallaan itkettävät ja nöyryyttävät nuoria ja erityisesti tyttöjä, onneksi on myös nuoria jotka ei siedä pska käytöstä harmittaa että itse ollut ylikiltti aikoinaan vaikka olisi ollut syytä sanoa vastaan ja puolustaa itseään.
Olen havainnut, että työnantajat palkkaavat nykisin mieluummin neljä-viiskymppisen alan vaihtajan kuin nuoren vastavalmistuneen, aina ei ollut näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähemmän taitaa löytyä työpaikkoja, joissa työvuorot suunnitellaan sen mukaan kenen kanssa Peppipetri haluaa olla tekevinään töitä. Eikä ole ammattiliiton asia.
JOhan tuo nähtiin, lääkäri Ville yritti rinta kaarella päteä eduskunnassa, kaatui jo ensimmäisellä kaudella.
Helppo huudella takarivistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
JOhan tuo nähtiin, lääkäri Ville yritti rinta kaarella päteä eduskunnassa, kaatui jo ensimmäisellä kaudella.
Helppo huudella takarivistä
Lumihiutaleet ei pysty
Itsellä on kokemusta vain paikallistyönjohdosta, mutta tiettyjä ongelmia on kun saat työntekijän suojatyöpaikasta! Annettu työ edistyy usein vain hyvin hitaasti, vaikka olet tehnyt näytön tekijälle. Vaikka pomo antaakin haukut minulle kuuntelematta mitään selityksiä koska ei homma edisty, pääsee tekijä kokemaan " oikean" työpaikan ilmaa ja työrytmiä!
Kun taas vanhemmat sukupolvet ovat ahkeria, kohteliaita, kunnioittavia, toisia arvostavia jne eikä yhtään poissaoloja pl. 1 kerran flunssassa? Tirsk :)
Miksi tietyille tyypeille sallitaan joissakin työyhteisössä ilkeämielinen ja toisia halveksi käytös? Jos itse kilttinä yritän puolustaa itseäni tai samalla tavalla käyttäytyä olisin saanut ajat sitten varoituksia!! En ymmärrä! Ja nämä ovat kans niitä vanhempia rouvia jotka saattaa sanoa jopa esihenkilöille vastaan!!
Näillä on myös ihmeellisiä käsityksia sairausloman palkallisuudesta. Ei kaikki ei ole palkallista eikä varsinkaan vasta 2 viikkoa töissä olleelle. Yksi teinipoika halusi palkalllista saikkua, koska äitinsä oli saanut keskenmenon.
Ikävää juu, mutta mutta ei oikeuta palkkaan pojalle poissaolon ajalta.
Vierailija kirjoitti:
Totta, ei voi kun ihmetellä kuka niistä tuollaisia on kasvattanut. Sitten kun niille vähän ärähtää ja tekee selväksi että työpaikka ei ole mikään hyväntekeväisyyslaitos, vaan siellä pyritään tekemään sitä rahaa mistä mm. arvon kermaperseen palkka maksetaan, niin niillä alkaa alaleuka väpättämään ja saattavat vaikka masentua. Mitään eivät saa aikaiseksi, mielensä pahoittavat jokaisesta pikkurisauksesta, naama on kiinni älypuhelimessa mutta työasioita sillä ei hoideta ja rahaa pitäisi saada. Kuinkahan nuo olisi selvinneet hengissä -70-80 -luvulla.
No ihan samalla tavalla olisivat pärjänneet, aikakausi tekee kaltaisekseen ja aikuisethan tämän ajan ovat tällaiseksi muokanneet.
Ei sillä, kyllä se kiristää tehdä töitä samalla palkalla kun toisella menee 2 tuntia työpäivästä "vessassa".
Alue: Aihe vapaa
Olen työpaikan harjoittelijoista, harjoittelijoiksi pyrkivistä ja muuten vaan elämässä saanut nuorista sellaisen käsityksen, että koulussa ja ammatillisessa koulutuksessa heille annnetaan käsittämättömön paljon joustoa. Aina annetaan toinen mahdollisuus ja kolmas ja vielä neljäskin, jos nuorisolainen ei saa tehtävää tehtyä ajoissa. Paikalle voi saapua, jos sattuu huvittamaan ja poissaolojen ja myöhästymisten (joista ei vaivauduta ilmoitttamaan) syyksi riittää, että nyt on ollu vähän vaikeeta. Nuoria ymmärretään loputtomasti ja mistään ei seuraa mitään negatiivista ainakaan. Eihän siinä mitään opi mistään. Toki kotikasvatuksellakin on suuri merkitys suuntaan tai toiseen.