N38 enkä tiedä haluanko lapsia -- normaalia? (avautuminen)
Olisi ihanaa jos voisi ensin elää kumppanin kanssa ns. huolettomasti ainakin 5-10 vuotta ennen kuin edes harkitsee lapsia. Mutta enää se ei ole mahdollista kun on pitkälle yli 30v ikää. Nyt pitäisi kiirehtiä jos haluaa saada lapsia. Mutta pelottaa että se johtaa huonoihin kumppanivalintoihin koska pitäisi jo heti ensitreffeillä kertoa, mihin projektiin on ryhtymässä. Ei 1-2 vuodessakaan ehdi tutustua kumppaniin ja pitäisi olla valmis luottamaan oma elämä 18v+ vuodeksi toisen käsiin. Siinähän ollaan vielä aika ventovieraita vielä 1-2v seurustelun jälkeenkin.
Tukiverkkoa on vähän enkä tietenkään oletakaan että lapsi olisi muiden vastuulla koska se on omalla vastuulla, mutta käy se silti mielessä kuinka yksin sitä jäisi.
Entä jos erotaankin heti lapsen syntymän jälkeen? Tuntuu että näitä tarinoita on joka puolella ja minähän en yh-äidiksi ala missään olosuhteissa. Sen olen aina tiennyt. Mutta kun asia ei ole minun käsissäni... minkäs minä sille voin? Lasta ei voi palauttaa takaisin, kun lapsenhoito ei tunnu enää mukavalta. Ystäväpiiristäni kuulen jatkuvasti juttuja kuinka rankkaa ja epäreilua lapsiperhe-elämä on... ei se ainakaan rohkaise minua.
Mietin myös lapsen tulevaisuutta. Jos nyt lähden kyseenalaisella motivaatiolla yrittämään lasta, minä varmaan katuisin sitä. Ja sitten kun lapsi syntyy, hän aistii jo nuorena, jos vanhemmat eivät osoita rakkautta. Teini-iässä viimeistään tajuavat, että oli ns. FOMO-lapsi eli neljääkymppiä lähestyvien hätävauva, jota vanhemmat salaa katuvat. Pelottaisi olla tuossa tilanteessa koska se ei ole lapselle oikein. Se tuntuu vaan niin itsekkäältä. Vanhemmuuteen pitäisi haluta 100% ja 99% ei riitä koska se yksikin puuttuva prosentti on väärin lasta kohtaan.
Entä jos taloustilanne huononee entisestään ja lapsille ei ole tarjota muuta kuin ns. välttämätön yhteiskunnan tuella? En haluaisi olla se perhe joka on luokan köyhin ja lapset jäävät paitsi kaikesta mitä muut lapset tekee. Saanko lapset hyvään kouluun jossa ei ole kiusaamista? Pääsevätkö heti töihin, jääkö pätkätyöloukkuun, vai alkaako syrjäytyminen koulun jälkeen? Onko edes halua opiskella? Varsinkin pojilla tämä tuntuu olevan ihan epidemia maailmassa. En voi taata lapselle mitään varmuudella ja pahimmillaan on tarjota näköalaton tulevaisuus. Luultavasti lapsi saisi jonkinlaisen keskivertoelämän mutta voiko siihenkään luottaa? Miksi haluaisin lapselle "vain" keskinkertaisen keskivertoelämän kun sen eteen joutuu nähdä niin paljon vaivaa? Se tuntuu jotenkin epäreilulta ja itsekkäältä että minä teen päätöksen lapsen tulevaisuudesta jo ennen kuin hän on ehtinyt syntyä.
Anteeksi ajatustenvirrasta mutta oli pakko päästä avautumaan. Mielelläni kuulisin muidenkin ajatuksia.
Kommentit (195)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on aika huvittavaa, että 38v nainen vielä harkitsee/haaveilee lapsesta.
Hänellä on ollut noin 20 vuotta aikaa hankkia mies ja lapsia. 20 vuotta!!!
Mihin hän on käyttänyt sen 20 vuotta?
Torjumalla jokaisen ehdokkaan, koska eivät täyttäneet hänen täydellisen miehen kriteerejä?
Naistahan siitä syytetään, jos päätyy yksinhuoltajaksi. Olisit valinnut paremmin.
No nainen yleensä on se joka valitsee joten ööö...
Ihan tosissas kuvittelet, että nainen voi valita vastaan kävelevistä miehistä ihan kenet tahansa?
Mies on lähtökohtaisesti kiinnostunut jokaisesta naisesta. Naisen tulee perseillä todella todella pahasti jotta mies menettää kiinnostuksensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on aika huvittavaa, että 38v nainen vielä harkitsee/haaveilee lapsesta.
Hänellä on ollut noin 20 vuotta aikaa hankkia mies ja lapsia. 20 vuotta!!!
Mihin hän on käyttänyt sen 20 vuotta?
Torjumalla jokaisen ehdokkaan, koska eivät täyttäneet hänen täydellisen miehen kriteerejä?
Naistahan siitä syytetään, jos päätyy yksinhuoltajaksi. Olisit valinnut paremmin.
Minusta ei syytetä vaan siitä että nainen aina sanoo miten "en olisi mitenkään voinut etukäteen arvata". Miksi ei voi vain myöntää että eihän tuo mies nyt ihan joka suhteessa parhaalta mahdolliselta vaikuttanut mutta koska halusin perheen ja mies oli kuitenkin ko
Sepä se, kun lisääntyminen on riski vain naiselle.
Kannattaa myös tiedostaa, että miehen lähtö ei ole vältämättä suurin katastrofi, mikä voi kohdata. Se mies voi myös jäädä. Ja tehdä elämistänne helvettiä.
Yhteishuoltajuus on käytännössä lakisääteinen pakko ja siinähän sitten koordinoit asioita ihmisen kanssa, jonka kanssa ei suju yhteistyö ja hän käytännössä vihaa sinua. Hän perustaa haaremin ja uusperheen tai vaikka kolme, jossa sekä sinä että lapsenne olette vuorotellen väkivallan ja hyväksikäytön kohde, väline, tai hän tuhoaa sen hyvän mitä sinä olet lapselle antanut ja opettanut. Joka viikko uudestaan ja uudestaan.
Laisäädäntö on mennyt tässä asiassa skitsoksi. Luonnon tila on, että kaikilla on turvattu elanto ja poikaset ovat emojensa. Koiraat elävät omaa elämäänsä. Tämä on mielestäni paras mahdollinen vaihtoehto elukkamaisten suomimiesten kanssa. Kyky monogamiaan ja yhteishuoltajuuteen tulee sitten sen myötä, että ne elukkamaiset toiminnot (alkaen pervoilusta, pornoilusta ja promiskuiteetist) loppuvat. Siihen asti lapsia ei tule antaa miesten omistukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko olla äiti? Kestätkö kakkaa, oksennusta, huutoa, kiukuttelua, muiden nega kommentteja, rahamenoa, väsymystä, työtaakkaa, huolta jne? Jos rakkautta riittää noista huolimatta, olet kypsä äidiksi. Lapsi sitoo. Jos et ole sinut asian kanssa, se on aivan sama mitä ympäristö sanoo. Jos sulla ei ole verkostoa auttamassa, mieti miten jaksat hoitaa lasta kun olette molemmat kipeitä esim. Jäytännön asioita. Mieti käytäntöasioiden järjestymistä.
Pitää myös kysyä. Jaksatko lipitellä viiniä ja ulkoiluttaa koiraa aamusateessa kun muilla on omia lapsia.
Tarkoitatko, että lapsellisilla lapset ulkoiluttaa koiran, kun ei itse jaksa vai mikä pointti oli?
Ps. Kun lapset on lähteneet pesästä, joudut edelleen ulkoiluttamaan koiras itse, sat
Ei oo pakko ottaa koiraa, vaikkei olis lapsia. 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on aika huvittavaa, että 38v nainen vielä harkitsee/haaveilee lapsesta.
Hänellä on ollut noin 20 vuotta aikaa hankkia mies ja lapsia. 20 vuotta!!!
Mihin hän on käyttänyt sen 20 vuotta?
Torjumalla jokaisen ehdokkaan, koska eivät täyttäneet hänen täydellisen miehen kriteerejä?
Naistahan siitä syytetään, jos päätyy yksinhuoltajaksi. Olisit valinnut paremmin.
No nainen yleensä on se joka valitsee joten ööö...
Tai jättää valitsematta, jos tarjolla on vaan sekundaa.
Jos on tarjolla vain sekundaa on todennäköisesti itse myös sekundaa. Jos kurottaa liian korkealle voi jäädä kokonaan ilman.
Se on sitä elämän hallintaa. Toisilta se onnistuu lapsettomilta ei onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuommoset asiat jo pähkäillään kaksikymppisenä, eikä vasta sitten kun hedelmällisyys on laskusuunnassa ja on jo ns kiire jos meinaa saada. Eli et ole normaali.
Ihan normaalia epäröidä tässä yhteiskunnassa, missä nainen pelaa all in ja miehellä ei ole mitään pelissä.
"Ja mieskö sitten pääsee kuin koira veräjästä?"
En minä niin sanonut. Vaan että on tervettä että syytä ei sälytetä koskaan vain yhdelle osapuolelle vaan jotain opittavaa on ihan koka taholla. Ison syy voi olla miehessä ja silti nainenkin voi miettiä että oliko itsekään vain pelkkä uhri.
"Naisen syy kun otti riskin myönnä vain."
Ei syy mutta pitää voida myöntää että otin riskin (joka vielä kannatti siinä suhteessa että sain lapsen/lapsia) mutta että se oli silti riski. En siis ollut vain sinisilmäinen uhri.
"Miehellä ei tarvetta kasvaa aikuiseksi, se nyt vaan oli sellainen riski. Saa perseillä loputtomiin kun nyt vain sattuu olemaan mies, naisen vika kun mies on sellainen?"
Se on ihan miehen vika millainen hän on ja naisen vika millainen nainen on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on aika huvittavaa, että 38v nainen vielä harkitsee/haaveilee lapsesta.
Hänellä on ollut noin 20 vuotta aikaa hankkia mies ja lapsia. 20 vuotta!!!
Mihin hän on käyttänyt sen 20 vuotta?
Torjumalla jokaisen ehdokkaan, koska eivät täyttäneet hänen täydellisen miehen kriteerejä?
Naistahan siitä syytetään, jos päätyy yksinhuoltajaksi. Olisit valinnut paremmin.
Minusta ei syytetä vaan siitä että nainen aina sanoo miten "en olisi mitenkään voinut etukäteen arvata". Miksi ei voi vain myöntää että eihän tuo mies nyt ihan joka suhteessa parhaalta mahdolliselta vaikuttanut mutta koska halusin perheen ja mies oli kuitenkin ko
Suurin ja haitallisin riski on se että jää lapsettomaksi siksi, että ei uskalla ottaa jotain pienempää riskiä.
Vierailija kirjoitti:
Haluatko olla äiti? Kestätkö kakkaa, oksennusta, huutoa, kiukuttelua, muiden nega kommentteja, rahamenoa, väsymystä, työtaakkaa, huolta jne? Jos rakkautta riittää noista huolimatta, olet kypsä äidiksi. Lapsi sitoo. Jos et ole sinut asian kanssa, se on aivan sama mitä ympäristö sanoo. Jos sulla ei ole verkostoa auttamassa, mieti miten jaksat hoitaa lasta kun olette molemmat kipeitä esim. Jäytännön asioita. Mieti käytäntöasioiden järjestymistä.
Nuo hetket kun molemmat ovat kipeinä ovat tietysti raskaita. Mutta niitä on pieni osa ajasta muutaman vuoden ajan. Ja vaikka olisi isä ja liuta mummoja ja vaareja, niin hekin voivat saada tartunnan. Meillä oli norovirus peräkkäin eikä yht'aikaa, mutta en tiedä miten olisi helpottanut, jos olisi ollut vielä toinenkin vanhempi oksentamassa ja ripuloimassa. Ainakin pöntöistä olisi tullut pulaa. Itse nukuin yhden yön kylppärin lattialla pyyhkeen päällä, enkä kyllä kaivannut viereen ketään muuta oksentelemaan kanssani.
Flunssatkin tulevat yleensä peräkkäin. Äitiyslomalla ollut tuttuni kyllä joutui olemaan yksin vauvan kanssa molemmat kuumeisena, kun lapsen isä oli töissä.
Ensimmäiset kolme vuotta on kyllä raskasta, jos kukaan muu ei vahdi lasta. Se voi olla tilanne myös perheissä. Tietysti silloin perheissä toinen tuo kotiin palkkansa, siivoaa, käy kaupassa, kuskaa. Mutta usein jos on aikaa ja rahaa enemmän, niin keksitään enemmän menojakin. Tukiverkottomana ollaan pikkulapsen kanssa enimmäkseen kotona tai jossain leikkipuistossa ja eletään sitä lapsiperhe-elämää. Jos on mennyt jo nuorena tarpeeksi, niin se on ok. Pian lapsi on iso, sitten vanhempi saa taas tehdä muuta.
"Mies on lähtökohtaisesti kiinnostunut jokaisesta naisesta. Naisen tulee perseillä todella todella pahasti jotta mies menettää kiinnostuksensa."
Kummallista logiikkaa. Jos mies on kiinnostunut jokaisesta naisesta niin silloinhan on siitä miehestä kiinni, lähteekö se lätkimään.
Mies voi lähteä toisen naisen matkaan, koska kaikki miehet ovat lähtökohtaisesti sellaisia, mutta äiti valitsi miehen huonosti? 🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on aika huvittavaa, että 38v nainen vielä harkitsee/haaveilee lapsesta.
Hänellä on ollut noin 20 vuotta aikaa hankkia mies ja lapsia. 20 vuotta!!!
Mihin hän on käyttänyt sen 20 vuotta?
Torjumalla jokaisen ehdokkaan, koska eivät täyttäneet hänen täydellisen miehen kriteerejä?
Naistahan siitä syytetään, jos päätyy yksinhuoltajaksi. Olisit valinnut paremmin.
No nainen yleensä on se joka valitsee joten ööö...
Ihan tosissas kuvittelet, että nainen voi valita vastaan kävelevistä miehistä ihan kenet tahansa?
Keskmäärin.
En tiedä, onko ap provo, mutta jos ap oikeasti haluaa lapsia niin pitäisi tarttua hommaan asap, vaikka yksin.
"Mies on lähtökohtaisesti kiinnostunut jokaisesta naisesta. Naisen tulee perseillä todella todella pahasti jotta mies menettää kiinnostuksensa."
Sinäpä sen sanoit. Mies ei lähtökohtaisesti ole sitoutunut perheeseensä, vaan on kiinnostunut jokaisesta vastaan tulevasta naisesta. Aivan sama siis, kenet nainen valitsee, jos tämä on mies.
Vierailija kirjoitti:
Haluatko olla äiti? Kestätkö kakkaa, oksennusta, huutoa, kiukuttelua, muiden nega kommentteja, rahamenoa, väsymystä, työtaakkaa, huolta jne? Jos rakkautta riittää noista huolimatta, olet kypsä äidiksi. Lapsi sitoo. Jos et ole sinut asian kanssa, se on aivan sama mitä ympäristö sanoo. Jos sulla ei ole verkostoa auttamassa, mieti miten jaksat hoitaa lasta kun olette molemmat kipeitä esim. Jäytännön asioita. Mieti käytäntöasioiden järjestymistä.
Haluatko olla äiti? Haluatko tuntea sellaisen ehdottoman rakkauden tunteen, jota et tiennyt edes olevan olemassa? Haluatko elämääsi merkityksellisyyden ja tarpeellisuuden tunteen, ehkä turvallisia rutiineja, jotka tutkitusti tuovat onnellisuutta elämään? Haluatko seurata pienen ihmisen kasvua, hämmästyä ja iloita, olla sanomattoman ylpeä oman lapsesi ensisanoista, ensiaskelista, uimaan oppimisen riemusta, kotiin tuodusta hyvästä koenumerosta, nähdä lapsen kasvoilla onnistumisen ja oivaltamisen riemun, ja tuntea niitä tunteita itsekin - ehkä vahvempina kuin ikinä olisit osannut kuvitella? Haluatko laajentaa maailmankuvaasi ja tutustua ihan uusiin asioihin ja ihmisiin: Tavata hiekkalaatikon reunalla ihmisiä, joista tuleekin ystäviäsi? Tai huomata, että olet yhtäkkiä innostunut ja perehtynyt jalkapalloon tai lastenteatteriin, taitoluisteluun tai kuvataiteeseen - koska lapsesi on asiasta todella innostunut ja osoittanut olevansa lahjakas? Haluatko elämääsi ihan uuden näkökulman, kun pieni ihminen kokee ensimmäistä kertaa elämässään asioita ja sinä saat ihastella niitä hänen kanssaan, ehkä opettaa ja selittää kuinka muurahaiset elävät pesässään tai miksi keväällä on niin vihreää, ja hämmästyä ja häikäistyä tästä itsekin? Miltä tuntuisi, että sinä olisit jollekin pienelle hänen elämänsä tärkein asia ja iltaisin tuntisit lämpimän lapsen kyljessäsi kiinni, pienet kädet silittäisivät hiuksiasi ja sinulla olisi pakahduttava tunne siitä, että minä suojelen sinua kaikelta, en ole olemassa vain itseäni varten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
😻
Suksi kuuseen fetissis ja aivopesus kanssa.
On btw tekoälyn tekemiä sun videos. Tosi realistista.
Sehän lukee otsikossa. Menikö velalla tunteisiin!
Lapsettomuus on luonnotonta ja itsekästä. Lasten hankkiminen on luonnollista ja hauskaa.
Yritä ymmärtää se.
Kiitos että olet ketjussa demonstroimassa miksi emme hanki lapsia. Miehet ovat väkivaltaisia ja jopa niin iloisesta asiasta kuin äitiys tehdään lyömäase naista kohtaan.
Lapsettomuuttaan ja virhepäätöstään voi perustella monella asialla, jotka voivat johtaa vääriin tapahtumiin ja pestä kätensä vastuus
Omasta elämästä vastuunkantamista on päättää lisääntymisestään itse. Ei ole sinun vastuullasi määrittää, mikä kenellekin on virhepäätös. Huolehdi omista asioistas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on aika huvittavaa, että 38v nainen vielä harkitsee/haaveilee lapsesta.
Hänellä on ollut noin 20 vuotta aikaa hankkia mies ja lapsia. 20 vuotta!!!
Mihin hän on käyttänyt sen 20 vuotta?
Torjumalla jokaisen ehdokkaan, koska eivät täyttäneet hänen täydellisen miehen kriteerejä?
Naistahan siitä syytetään, jos päätyy yksinhuoltajaksi. Olisit valinnut paremmin.
No nainen yleensä on se joka valitsee joten ööö...
Tai jättää valitsematta, jos tarjolla on vaan sekundaa.
Jos on tarjolla vain sekundaa on todennäköisesti itse myös sekundaa...
No mites ne yyhoot? Eiväthän he ole lapsettomia..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on aika huvittavaa, että 38v nainen vielä harkitsee/haaveilee lapsesta.
Hänellä on ollut noin 20 vuotta aikaa hankkia mies ja lapsia. 20 vuotta!!!
Mihin hän on käyttänyt sen 20 vuotta?
Torjumalla jokaisen ehdokkaan, koska eivät täyttäneet hänen täydellisen miehen kriteerejä?
Naistahan siitä syytetään, jos päätyy yksinhuoltajaksi. Olisit valinnut paremmin.
No nainen yleensä on se joka valitsee joten ööö...
Ihan tosissas kuvittelet, että nainen voi valita vastaan kävelevistä miehistä ihan kenet tahansa?
Keskmäärin.
Oukei ja miehet eivät koskaan petä vaan naisen tehtyä valintansa pysyvät uskollisina rinnalla ja huolehtivat jälkeläisistään parhaimman kykynsä mukaan? 😁
Jotenkin... outoa ja näköalatonta pohtia tällaisia asioita, että haluanko lapsen, kun sitten voi tulla noro tai flunssa, ja rahaakin menee, kun pitää ostaa talvihaalarit.
Se lapsi on sun elämässä parikymmentä vuotta ja tuo kyllä mukanaan aika helvtin paljon enemmän ja hyvää kuin tauteja ja pyykkiä ja hiekkaa sisälle, hui kauhistus.
Flunssa kestää ehkä neljä päivää, noro saman verran. Juu, on ikävää, mutta kai nyt aikuisen ihmisen järjellä tajuaa, että se on hyttysen kakka, kun katsoo kokonaisuutta. Niistä nuhakuumeista ihan selvitään, vaikka vähän kurjaa ja rankkaa olisikin muutaman päivän.
Sama kuin pohtisi, että mulla on tässä tarjolla täysin osaamistani ja kiinnostustani vastaava työ 6000 euron kuukausipalkalla, mutta en taida ottaa vastaan, kun työmatka pitenisi kaksi kilometriä ja sitä paitsi siellä ehkä saattaa ollakin se yksi Markku kakkoskerroksessa, joka on välillä vähän ärsyttävä. Että parempi vaan kieltäytyä koko hommasta.
Lapsettomuuttaan ja virhepäätöstään voi perustella monella asialla, jotka voivat johtaa vääriin tapahtumiin ja pestä kätensä vastuusta omaan elämäänsä. Ihan sama mulle.