Lue keskustelun säännöt.
N38 enkä tiedä haluanko lapsia -- normaalia? (avautuminen)
16.05.2025 |
Olisi ihanaa jos voisi ensin elää kumppanin kanssa ns. huolettomasti ainakin 5-10 vuotta ennen kuin edes harkitsee lapsia. Mutta enää se ei ole mahdollista kun on pitkälle yli 30v ikää. Nyt pitäisi kiirehtiä jos haluaa saada lapsia. Mutta pelottaa että se johtaa huonoihin kumppanivalintoihin koska pitäisi jo heti ensitreffeillä kertoa, mihin projektiin on ryhtymässä. Ei 1-2 vuodessakaan ehdi tutustua kumppaniin ja pitäisi olla valmis luottamaan oma elämä 18v+ vuodeksi toisen käsiin. Siinähän ollaan vielä aika ventovieraita vielä 1-2v seurustelun jälkeenkin.
Tukiverkkoa on vähän enkä tietenkään oletakaan että lapsi olisi muiden vastuulla koska se on omalla vastuulla, mutta käy se silti mielessä kuinka yksin sitä jäisi.
Entä jos erotaankin heti lapsen syntymän jälkeen? Tuntuu että näitä tarinoita on joka puolella ja minähän en yh-äidiksi ala missään olosuhteissa. Sen olen aina tiennyt. Mutta kun asia ei ole minun käsissäni... minkäs minä sille voin? Lasta ei voi palauttaa takaisin, kun lapsenhoito ei tunnu enää mukavalta. Ystäväpiiristäni kuulen jatkuvasti juttuja kuinka rankkaa ja epäreilua lapsiperhe-elämä on... ei se ainakaan rohkaise minua.
Mietin myös lapsen tulevaisuutta. Jos nyt lähden kyseenalaisella motivaatiolla yrittämään lasta, minä varmaan katuisin sitä. Ja sitten kun lapsi syntyy, hän aistii jo nuorena, jos vanhemmat eivät osoita rakkautta. Teini-iässä viimeistään tajuavat, että oli ns. FOMO-lapsi eli neljääkymppiä lähestyvien hätävauva, jota vanhemmat salaa katuvat. Pelottaisi olla tuossa tilanteessa koska se ei ole lapselle oikein. Se tuntuu vaan niin itsekkäältä. Vanhemmuuteen pitäisi haluta 100% ja 99% ei riitä koska se yksikin puuttuva prosentti on väärin lasta kohtaan.
Entä jos taloustilanne huononee entisestään ja lapsille ei ole tarjota muuta kuin ns. välttämätön yhteiskunnan tuella? En haluaisi olla se perhe joka on luokan köyhin ja lapset jäävät paitsi kaikesta mitä muut lapset tekee. Saanko lapset hyvään kouluun jossa ei ole kiusaamista? Pääsevätkö heti töihin, jääkö pätkätyöloukkuun, vai alkaako syrjäytyminen koulun jälkeen? Onko edes halua opiskella? Varsinkin pojilla tämä tuntuu olevan ihan epidemia maailmassa. En voi taata lapselle mitään varmuudella ja pahimmillaan on tarjota näköalaton tulevaisuus. Luultavasti lapsi saisi jonkinlaisen keskivertoelämän mutta voiko siihenkään luottaa? Miksi haluaisin lapselle "vain" keskinkertaisen keskivertoelämän kun sen eteen joutuu nähdä niin paljon vaivaa? Se tuntuu jotenkin epäreilulta ja itsekkäältä että minä teen päätöksen lapsen tulevaisuudesta jo ennen kuin hän on ehtinyt syntyä.
Anteeksi ajatustenvirrasta mutta oli pakko päästä avautumaan. Mielelläni kuulisin muidenkin ajatuksia.
Kommentit (195)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mies on lähtökohtaisesti kiinnostunut jokaisesta naisesta. Naisen tulee perseillä todella todella pahasti jotta mies menettää kiinnostuksensa."
Sinäpä sen sanoit. Mies ei lähtökohtaisesti ole sitoutunut perheeseensä, vaan on kiinnostunut jokaisesta vastaan tulevasta naisesta. Aivan sama siis, kenet nainen valitsee, jos tämä on mies.
Mies sadaankin pysymään viehättävällä luonteella. Se on asia, mikä keskimääräiseltä palstanaiselta puuttuu.
Jos mies on tuollainen riippa ja vammastelija niin sietääkin mennä.
Sä et ainakaan sitä luonnecheckkiä läpäissyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Aivan kuten tuossa ylempänä oleva teksti, jossa vanhemmuus oli pelkkää oksennustautia, räkää, rahanmenoa, painavaa vastuuta ja raivokohtauksia... Tämä oli ikään kuin vastaisku sille. En ymmärrä, miksi vanhemmuudesta nostetaan aina esiin vain se negatiivinen. Suurimmalle osalle ihmisistä perhe ja vanhemmuus on kuitenkin elämässä todella tärkeä, iloa ja voimaa antava asia."
Koska se nyt vaan on järkevämpää varautua rankkaan matkaan, johon sisältyy paljon hampaiden kiristelyä ja unettomia öitä. Jotta ei tule sitten katumuksen tunteita, koska kuvitteli elämänsä vaaleanpunaisten lasien läpi. Jos sinne sekaan sitten tulee niitä onnen tunteita, niin sehän on plussaa.
En lähtisi aliarvoiden ja huonosti varautuneena 1000 kilometrin vaellukselle.
Outo tämä ajatus unettomista öistä. Jos lasta ei vieroita ennenaikaisesti niin siinähän se nukk
Sinun vauvasi ehkä nukkui. 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mies on lähtökohtaisesti kiinnostunut jokaisesta naisesta. Naisen tulee perseillä todella todella pahasti jotta mies menettää kiinnostuksensa."
Sinäpä sen sanoit. Mies ei lähtökohtaisesti ole sitoutunut perheeseensä, vaan on kiinnostunut jokaisesta vastaan tulevasta naisesta. Aivan sama siis, kenet nainen valitsee, jos tämä on mies.
Mies sadaankin pysymään viehättävällä luonteella. Se on asia, mikä keskimääräiseltä palstanaiselta puuttuu.
Jepjep. Kunhan tekee kaikki kotityöt, hoitaa lapset, katsoo sormien välistä miehen pettämistä ja hymyilee kauniisti. Ei myöskään saa vaatia miestä taloudellisesti panostamaan lapsiinsa. Siten mies pysyy. Tai sitten ei.
Päästän taas siihen kuvioon, että valitsitkohan jo alunperin huonosti.
Entä jos, entä jos, entä jos....
Mahdollisille uhkakuville voi käyttää koko elämänsä. Täällä Suomessa vallitsee kulttuuri, jossa kaikki on omaa syytä ja empatian sijaan saat vain kuulla että mitäs läksit. Tämän mukaan eläminen ei kuitenkaan ole elämää.
Elämä ei kuitenkaan ole koskaan varmaa. Parisuhde voi aina kaatua, toinen voi sairastua, kuolla, pettää, vaikka kaikki olisi ollut niin hyvin jo vuosikymmenen ajan. Ongelmia tulee aina vastaan.
Tärkeintä on kysyä, mitä itse haluaa. Onko valmis niiden vuoksi ottamaan riskin. Entä jos asiat onnistuvatkin? Entä jos ne ongelmat saadaankin selvitettyä, kun panokset ovat kovemmat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mies on lähtökohtaisesti kiinnostunut jokaisesta naisesta. Naisen tulee perseillä todella todella pahasti jotta mies menettää kiinnostuksensa."
Sinäpä sen sanoit. Mies ei lähtökohtaisesti ole sitoutunut perheeseensä, vaan on kiinnostunut jokaisesta vastaan tulevasta naisesta. Aivan sama siis, kenet nainen valitsee, jos tämä on mies.
Mies sadaankin pysymään viehättävällä luonteella. Se on asia, mikä keskimääräiseltä palstanaiselta puuttuu.
Jos mies on tuollainen riippa ja vammastelija niin sietääkin mennä.
Sä et ainakaan sitä luonnecheckkiä läpäissyt.
Tunne on molemminpuolinen.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, parin vuoden päästä sun ajatukset ovatkin kääntyneet siihen, että miksi hitsissä en edes yrittänyt saada lapsia.
Sun iässä on jo melko epävarmaa lapsia saada, mahdollisuutesi ovat ehkä 50/50, vaikka kuinka yrittäisit. Nuo asiat mitä aloituksessasi pohdit olisi pitänyt pohtia jo 10 v sitten. Tällä hetkellä se mitä sun pitää tehdä on päätös siitä, haluatko lapsia. Jos haluat, teet lapsen yksin hoitojen avulla. Saat hoitoja valtion piikkiin vielä vuoden ajan. Joten kiire on kova.
Muista, että jos jäät lapsettomaksi, niin jäät myös lapsenlapsettomaksi. Aika yksinäinen vanhuus sinulla siis tiedossa. Jos se on sitä mitä havittelet, niin ei siinä sitten mitään.
Minulle itselleni lapseni ovat kaikki kaikessa. Kaikki muu, kuten harrastukset ja ura ovat melko toissijaisia, vaikka hyviä nekin ovat.
Terv. Neljän äiti
Murehdit ihan liikaa. Ei elämää voi noin suunnitella. Tulee mitä tulee...
Itse olin eksän kanssa nuorena yli 7 vuotta ennen kuin päätimme perustaa perheen. Vauvan syntymän jälkeen ex paljastui valehtelijaksi ja ihan erilaiseksi ihmiseksi kuin olin kuvitellut. Jäin yksin vuoden ikäisen taaperon kanssa.
Toisaalta on olemassa monia tarinoita, joissa lapset on saatu melkein heti tapaamisen jälkeen, ja onnellisina on sitten eletty yhdessä perhe-elämää vuosikymmeniä.
Ei ihmissuhteita voi ennustaa. Eikä pitkä yhdessäolo ole mikään tae.
Ja mitä tulee tuohon, että tulisi FOMO-lapsi, jota et sitten rakastaisi... ihan sama, millä motiiveilla lapsi on tehty. Et voi etukäteen ennustaa sitä, kuinka paljon tai vähän rakastat häntä. Asiaan vaikuttaa niin moni asia kuten omat voimavarat ja lapsen persoonallisuus. Yleensä lapsiaan kuitenkin rakastaa aina enemmän kuin etukäteen olisi voinut kuvitella, mutta eihän sitä koskaan voi etukäteen tietää, millainen tyyppi sieltä tulee.
Uskalla elää äläkä murehdi etukäteen kaikkea niin paljon! Tai jos murehdit, niin mieti sitä, kumpaa katuisit vanhana enemmän. Sitä, että teit lyhyessä suhteessa FOMO-lapsen vai sitä, että jäit pysyvästi yksin ja lapsettomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mies on lähtökohtaisesti kiinnostunut jokaisesta naisesta. Naisen tulee perseillä todella todella pahasti jotta mies menettää kiinnostuksensa."
Sinäpä sen sanoit. Mies ei lähtökohtaisesti ole sitoutunut perheeseensä, vaan on kiinnostunut jokaisesta vastaan tulevasta naisesta. Aivan sama siis, kenet nainen valitsee, jos tämä on mies.
Mies sadaankin pysymään viehättävällä luonteella. Se on asia, mikä keskimääräiseltä palstanaiselta puuttuu.
Jepjep. Kunhan tekee kaikki kotityöt, hoitaa lapset, katsoo sormien välistä miehen pettämistä ja hymyilee kauniisti. Ei myöskään saa vaatia miestä taloudellisesti panostamaan lapsiinsa. Siten mies pysyy. Tai sitten ei.
Päästän taas siihen kuvioon, että valitsitkohan jo alunpe
Ei voi tehdä, kuin huonoja valintoja. Aiemmassa kommenttissahan jo sanottiin, että mies on kiinnostunut lähes kaikista naisista. Tämä tarkoittaa sitä, että mies ei lähtökohtaisesti pysty sitoitumaan perheeseen, koska on mies.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos, entä jos, entä jos....
Mahdollisille uhkakuville voi käyttää koko elämänsä. Täällä Suomessa vallitsee kulttuuri, jossa kaikki on omaa syytä ja empatian sijaan saat vain kuulla että mitäs läksit. Tämän mukaan eläminen ei kuitenkaan ole elämää.
Elämä ei kuitenkaan ole koskaan varmaa. Parisuhde voi aina kaatua, toinen voi sairastua, kuolla, pettää, vaikka kaikki olisi ollut niin hyvin jo vuosikymmenen ajan. Ongelmia tulee aina vastaan.
Tärkeintä on kysyä, mitä itse haluaa. Onko valmis niiden vuoksi ottamaan riskin. Entä jos asiat onnistuvatkin? Entä jos ne ongelmat saadaankin selvitettyä, kun panokset ovat kovemmat?
Oma vika, mitäs valitsit miehen, joka kuoli ennen aikojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, maailman meno on nyt tälläistä, ja ei ole pakko lisääntyä. Tuntuu että tehdään lapsi, sitten huudetaan vauva palstalla kun ei siitä valtio huoletinutkaan? Ei talous tästä koskaan parane, kansantuote ei ole nousut suomessa 16 vuoteen, eikä se hallihuksen kokoonpano mitään muuta, kun sitä jaettavaa rahaa ei yksinkertaisesti ole.
Vierailija kirjoitti:
Ap, parin vuoden päästä sun ajatukset ovatkin kääntyneet siihen, että miksi hitsissä en edes yrittänyt saada lapsia.
Sun iässä on jo melko epävarmaa lapsia saada, mahdollisuutesi ovat ehkä 50/50, vaikka kuinka yrittäisit. Nuo asiat mitä aloituksessasi pohdit olisi pitänyt pohtia jo 10 v sitten. Tällä hetkellä se mitä sun pitää tehdä on päätös siitä, haluatko lapsia. Jos haluat, teet lapsen yksin hoitojen avulla. Saat hoitoja valtion piikkiin vielä vuoden ajan. Joten kiire on kova.Muista, että jos jäät lapsettomaksi, niin jäät myös lapsenlapsettomaksi. Aika yksinäinen vanhuus sinulla siis tiedossa. Jos se on sitä mitä havittelet, niin ei siinä sitten mitään.
Minulle itselleni lapseni ovat kaikki kaikessa. Kaikki muu, kuten harrastukset ja ura ovat melko toissijaisia, vaikka hyviä nekin ovat.
Terv. Neljän äiti
No eihän tuollaisesta murehtimisesta ole mitään hyötyä. Mennyt on mennyt eikä sitä saa murehtimalla takaisin. Parempi elää täysillä ja katsoa eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, parin vuoden päästä sun ajatukset ovatkin kääntyneet siihen, että miksi hitsissä en edes yrittänyt saada lapsia.
Sun iässä on jo melko epävarmaa lapsia saada, mahdollisuutesi ovat ehkä 50/50, vaikka kuinka yrittäisit. Nuo asiat mitä aloituksessasi pohdit olisi pitänyt pohtia jo 10 v sitten. Tällä hetkellä se mitä sun pitää tehdä on päätös siitä, haluatko lapsia. Jos haluat, teet lapsen yksin hoitojen avulla. Saat hoitoja valtion piikkiin vielä vuoden ajan. Joten kiire on kova.Muista, että jos jäät lapsettomaksi, niin jäät myös lapsenlapsettomaksi. Aika yksinäinen vanhuus sinulla siis tiedossa. Jos se on sitä mitä havittelet, niin ei siinä sitten mitään.
Minulle itselleni lapseni ovat kaikki kaikessa. Kaikki muu, kuten harrastukset ja ura ovat melko toissijaisia, vaikka hyviä nekin ovat.
Terv. Neljän äiti
Miesten ei koskaan tarvi valita uran, harrastusten ja perheen välillä. Voi ottaa kaikki kolme.
Älä hanki. Parempi niin. Tuskin noin vanhana enää saisitkaan.
Minulla on jo lapsi, en jäänyt jahkailemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin... outoa ja näköalatonta pohtia tällaisia asioita, että haluanko lapsen, kun sitten voi tulla noro tai flunssa, ja rahaakin menee, kun pitää ostaa talvihaalarit.
Se lapsi on sun elämässä parikymmentä vuotta ja tuo kyllä mukanaan aika helvtin paljon enemmän ja hyvää kuin tauteja ja pyykkiä ja hiekkaa sisälle, hui kauhistus.
Flunssa kestää ehkä neljä päivää, noro saman verran. Juu, on ikävää, mutta kai nyt aikuisen ihmisen järjellä tajuaa, että se on hyttysen kakka, kun katsoo kokonaisuutta. Niistä nuhakuumeista ihan selvitään, vaikka vähän kurjaa ja rankkaa olisikin muutaman päivän.
Sama kuin pohtisi, että mulla on tässä tarjolla täysin osaamistani ja kiinnostustani vastaava työ 6000 euron kuukausipalkalla, mutta en taida ottaa vastaan, kun työmatka pitenisi kaksi kilometriä ja sitä paitsi siellä ehkä saattaa ollakin se yksi Markku kakkoskerroksessa, joka on välillä vähän ärsyttävä
Noistahan sitä aina valitellaan, koska on itseasiassa yllättävän rankkaa täysipainoiselle perustyypillekin. Heillä ei ehkä ole kokemusta tai kuvittelukykyä ennakkoon ja rankkuus jotenkin yllättää. Jos on sairastanut tai esim. joutunut valvomaan enemmänkin ennen lasten saamista, alkaa olla jo ihan tunnepuolen kokemusta siitä rankkuudesta. Voi olla ettei se mene ohi, joten voi hiljaa nyökyttää kun järkyttyneet vanhemmat avautuvat muutaman vuoden kurimuksesta. Et he tietävät sitä ja tätä todella, kun ekan kerran väsyttää kunnolla. Mutta myötätuntoa ei ole muuta kuin itseä kohtaan, ei tule edes mieleen että joku toinen kokee eri asioita kuin itse ja ei kun neuvomaan tuoreilla opeilla. Ja jos rakkaudesta ja kohtuullisuudesta oppii vasta lapsen kautta, niin tulee mieleen että millä on operoitu sitä ennen.
Myötätuntoisimmat ja kohtuullisimmat eivät oikeastaan ole muuttuneet vanhemmuuden myötä, vaan se on tullut luonnollisesti siihen elämään ja sekä omien asioiden rankkuus, että koetut onnet eivät pukeudu marttyyrin tai sankarin viittaan. Se tasapaino ei tule jostain, vaan säilyy.
Tuo on merkki ettet oikeasti halua lapsia. Mietit asiaa vain ympäristön paineen takia.
Täysin normaalia. Jos joku muuta väittää, niin on oman kapeakatseisuutensa vanki.
Vierailija kirjoitti:
Murehdit ihan liikaa. Ei elämää voi noin suunnitella. Tulee mitä tulee...
Itse olin eksän kanssa nuorena yli 7 vuotta ennen kuin päätimme perustaa perheen. Vauvan syntymän jälkeen ex paljastui valehtelijaksi ja ihan erilaiseksi ihmiseksi kuin olin kuvitellut. Jäin yksin vuoden ikäisen taaperon kanssa.
Toisaalta on olemassa monia tarinoita, joissa lapset on saatu melkein heti tapaamisen jälkeen, ja onnellisina on sitten eletty yhdessä perhe-elämää vuosikymmeniä.
Ei ihmissuhteita voi ennustaa. Eikä pitkä yhdessäolo ole mikään tae.
Ja mitä tulee tuohon, että tulisi FOMO-lapsi, jota et sitten rakastaisi... ihan sama, millä motiiveilla lapsi on tehty. Et voi etukäteen ennustaa sitä, kuinka paljon tai vähän rakastat häntä. Asiaan vaikuttaa niin moni asia kuten omat voimavarat ja lapsen persoonallisuus. Yleensä lapsiaan kuitenkin rakastaa aina enemmän kuin etukäteen olisi voinut kuvitella, mutta eihän sitä koskaan
Tuleeko ihmisille tuossa katumusasiassa mieleen, miltä tuntuu katua omaa riittämätöntä vanhemmuutta? Tai sietää palautetta tästä? Tästä puhutaan tosi vähän, mutta käytännössä tämä on tosi vaikea asia mikä aiheuttaa valtavasti negatiivisia tunteita ja (henkistä) väkivaltaakin. Ehkei ajatella omalle kohdalle, mutta hyvin voi osua kenenkin kohdalle, juuri voimavarat ja erilaiset tilanteet. Mutta monet ei näitä pysty käsittelemään ja se näkyy yhteiskunnassamme monin tavoin. Tästä puhutaan vähän.
"Koska se nyt vaan on järkevämpää varautua rankkaan matkaan, johon sisältyy paljon hampaiden kiristelyä ja unettomia öitä."
Tuota kutsutaan elämäksi. Jos aikoo yleensä elää niin tuohon pitää varautua ja olla valmis.
"Erona on se, että lapsen ollessa kyseessä asia on sinun vastuullasi. Toinen aikuinen taas on vastuussa itse itsestään. "
Kyllä minä puolisonkin kohdalla ajattelen että jos hänellä ei ole asiat hyvin niin minä teen kaikkeni minkä voin että hänen tilanteensa helpottuisi. Kumma ajatus että puoliso olisi vastuussa vain itsestään eikä sillä toiselle olisi mitään vastuuta tai huolta siitä miten toiselle menee.
Jepjep. Kunhan tekee kaikki kotityöt, hoitaa lapset, katsoo sormien välistä miehen pettämistä ja hymyilee kauniisti. Ei myöskään saa vaatia miestä taloudellisesti panostamaan lapsiinsa. Siten mies pysyy. Tai sitten ei.