Lue keskustelun säännöt.
N38 enkä tiedä haluanko lapsia -- normaalia? (avautuminen)
16.05.2025 |
Olisi ihanaa jos voisi ensin elää kumppanin kanssa ns. huolettomasti ainakin 5-10 vuotta ennen kuin edes harkitsee lapsia. Mutta enää se ei ole mahdollista kun on pitkälle yli 30v ikää. Nyt pitäisi kiirehtiä jos haluaa saada lapsia. Mutta pelottaa että se johtaa huonoihin kumppanivalintoihin koska pitäisi jo heti ensitreffeillä kertoa, mihin projektiin on ryhtymässä. Ei 1-2 vuodessakaan ehdi tutustua kumppaniin ja pitäisi olla valmis luottamaan oma elämä 18v+ vuodeksi toisen käsiin. Siinähän ollaan vielä aika ventovieraita vielä 1-2v seurustelun jälkeenkin.
Tukiverkkoa on vähän enkä tietenkään oletakaan että lapsi olisi muiden vastuulla koska se on omalla vastuulla, mutta käy se silti mielessä kuinka yksin sitä jäisi.
Entä jos erotaankin heti lapsen syntymän jälkeen? Tuntuu että näitä tarinoita on joka puolella ja minähän en yh-äidiksi ala missään olosuhteissa. Sen olen aina tiennyt. Mutta kun asia ei ole minun käsissäni... minkäs minä sille voin? Lasta ei voi palauttaa takaisin, kun lapsenhoito ei tunnu enää mukavalta. Ystäväpiiristäni kuulen jatkuvasti juttuja kuinka rankkaa ja epäreilua lapsiperhe-elämä on... ei se ainakaan rohkaise minua.
Mietin myös lapsen tulevaisuutta. Jos nyt lähden kyseenalaisella motivaatiolla yrittämään lasta, minä varmaan katuisin sitä. Ja sitten kun lapsi syntyy, hän aistii jo nuorena, jos vanhemmat eivät osoita rakkautta. Teini-iässä viimeistään tajuavat, että oli ns. FOMO-lapsi eli neljääkymppiä lähestyvien hätävauva, jota vanhemmat salaa katuvat. Pelottaisi olla tuossa tilanteessa koska se ei ole lapselle oikein. Se tuntuu vaan niin itsekkäältä. Vanhemmuuteen pitäisi haluta 100% ja 99% ei riitä koska se yksikin puuttuva prosentti on väärin lasta kohtaan.
Entä jos taloustilanne huononee entisestään ja lapsille ei ole tarjota muuta kuin ns. välttämätön yhteiskunnan tuella? En haluaisi olla se perhe joka on luokan köyhin ja lapset jäävät paitsi kaikesta mitä muut lapset tekee. Saanko lapset hyvään kouluun jossa ei ole kiusaamista? Pääsevätkö heti töihin, jääkö pätkätyöloukkuun, vai alkaako syrjäytyminen koulun jälkeen? Onko edes halua opiskella? Varsinkin pojilla tämä tuntuu olevan ihan epidemia maailmassa. En voi taata lapselle mitään varmuudella ja pahimmillaan on tarjota näköalaton tulevaisuus. Luultavasti lapsi saisi jonkinlaisen keskivertoelämän mutta voiko siihenkään luottaa? Miksi haluaisin lapselle "vain" keskinkertaisen keskivertoelämän kun sen eteen joutuu nähdä niin paljon vaivaa? Se tuntuu jotenkin epäreilulta ja itsekkäältä että minä teen päätöksen lapsen tulevaisuudesta jo ennen kuin hän on ehtinyt syntyä.
Anteeksi ajatustenvirrasta mutta oli pakko päästä avautumaan. Mielelläni kuulisin muidenkin ajatuksia.
Kommentit (195)
Entä, jos tänään jäät rekan alle tai ensi viikolla saat tietää sairastavasi parantumatonta syöpää? Entä jos lauantaina voitat 10 000 000 euroa lotossa? Entä, jos koet suuren elämänkriisin ja oivalluksen, ja haluatkin siirtyä omavaraistalouteen ja muuttaa Italiaan?
Ihmisiä kaduttaa yleensä vanhana tehtyjä asioita enemmän asiat, jotka uskalluksen puutteen takia jättivät tekemättä. Tämä olisi ihan hyvä ohjenuora monelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole koskaan pohtinut lapsiasiaa sen kummemmin. En ole tehnyt tietoista päätöstä olla hankkimatta lapsia, en vain ole hankkinut vaikka muiden mielestä olisi pitänyt "kuka sun haudalla sitten käy jos sulla ei ole lapsia" on kysytty useammankin kerran. En mä tarvitse ketään käymään haudallani koska eihän sillä mulle ole enää sitten mitään merkitystä.
Omaisuuteni jätän jollekin yleishyödylliselle yhdistykselle - kenties eläimille.
Näin jälkikäteen kun mietin niin onneksi en ole hankkinut lapsia koska maailmanmeno on mitä se nyt on. Jätämme tulevaisuuden ihmisille todella huonokuntoisen maapallon. Itse olen 70-luvun lapsi ja vaikka silloin asiat tehtiin toisin, nykyään luontoa tuhotaan paljon enemmän ja kertakäyttökulttuuri on voimissaan. Itse ostan mahdollisimman vähän uutta tavaraa ja pyrin aina käyttämään kaiken loppuun asti.
Olisihan se lapsi ehkä ollut rikkaus mutta ei lapsi ole välttämättömyys. Mulla on ollut hyvä elämä ilman lastakin.
"No johan oli vaaleanpunaiseksi hattaraksi romantisoitu kuvaelma vanhemmuudesta."
Ihan yhtä relevantti se silti on kuin ne kirjoitukset joissa luetellaan kaikki vaivat ja vaikeudet mainitsematta yhtään hyvää puolta.
Vierailija kirjoitti:
"Haluatko olla äiti? Haluatko tuntea sellaisen ehdottoman rakkauden tunteen, jota et tiennyt edes olevan olemassa? Haluatko elämääsi merkityksellisyyden ja tarpeellisuuden tunteen, ehkä turvallisia rutiineja, jotka tutkitusti tuovat onnellisuutta elämään? Haluatko seurata pienen ihmisen kasvua, hämmästyä ja iloita, olla sanomattoman ylpeä oman lapsesi ensisanoista, ensiaskelista, uimaan oppimisen riemusta, kotiin tuodusta hyvästä koenumerosta, nähdä lapsen kasvoilla onnistumisen ja oivaltamisen riemun, ja tuntea niitä tunteita itsekin - ehkä vahvempina kuin ikinä olisit osannut kuvitella? Haluatko laajentaa maailmankuvaasi ja tutustua ihan uusiin asioihin ja ihmisiin: Tavata hiekkalaatikon reunalla ihmisiä, joista tuleekin ystäviäsi? Tai huomata, että olet yhtäkkiä innostunut ja perehtynyt jalkapalloon tai lastenteatteriin, taitoluisteluun tai kuvataiteeseen - koska lapsesi on asiasta todella innostunut ja osoittanut olevansa lahjakas? Haluatko elämääsi i
Aivan kuten tuossa ylempänä oleva teksti, jossa vanhemmuus oli pelkkää oksennustautia, räkää, rahanmenoa, painavaa vastuuta ja raivokohtauksia... Tämä oli ikään kuin vastaisku sille. En ymmärrä, miksi vanhemmuudesta nostetaan aina esiin vain se negatiivinen. Suurimmalle osalle ihmisistä perhe ja vanhemmuus on kuitenkin elämässä todella tärkeä, iloa ja voimaa antava asia.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin... outoa ja näköalatonta pohtia tällaisia asioita, että haluanko lapsen, kun sitten voi tulla noro tai flunssa, ja rahaakin menee, kun pitää ostaa talvihaalarit.
Se lapsi on sun elämässä parikymmentä vuotta ja tuo kyllä mukanaan aika helvtin paljon enemmän ja hyvää kuin tauteja ja pyykkiä ja hiekkaa sisälle, hui kauhistus.
Flunssa kestää ehkä neljä päivää, noro saman verran. Juu, on ikävää, mutta kai nyt aikuisen ihmisen järjellä tajuaa, että se on hyttysen kakka, kun katsoo kokonaisuutta. Niistä nuhakuumeista ihan selvitään, vaikka vähän kurjaa ja rankkaa olisikin muutaman päivän.
Sama kuin pohtisi, että mulla on tässä tarjolla täysin osaamistani ja kiinnostustani vastaava työ 6000 euron kuukausipalkalla, mutta en taida ottaa vastaan, kun työmatka pitenisi kaksi kilometriä ja sitä paitsi siellä ehkä saattaa ollakin se yksi Markku kakkoskerroksessa, joka on välillä vähän ärsyttävä
Jossittelua. Jos lapsi ei koskaan saa alkuansa, ei häntä myöskään ikävöi. (Poikkeuksena tahattomasti lapsettomat.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin... outoa ja näköalatonta pohtia tällaisia asioita, että haluanko lapsen, kun sitten voi tulla noro tai flunssa, ja rahaakin menee, kun pitää ostaa talvihaalarit.
Se lapsi on sun elämässä parikymmentä vuotta ja tuo kyllä mukanaan aika helvtin paljon enemmän ja hyvää kuin tauteja ja pyykkiä ja hiekkaa sisälle, hui kauhistus.
Flunssa kestää ehkä neljä päivää, noro saman verran. Juu, on ikävää, mutta kai nyt aikuisen ihmisen järjellä tajuaa, että se on hyttysen kakka, kun katsoo kokonaisuutta. Niistä nuhakuumeista ihan selvitään, vaikka vähän kurjaa ja rankkaa olisikin muutaman päivän.
Sama kuin pohtisi, että mulla on tässä tarjolla täysin osaamistani ja kiinnostustani vastaava työ 6000 euron kuukausipalkalla, mutta en taida ottaa vastaan, kun työmatka pitenisi kaksi kilometriä ja sitä paitsi siellä ehkä saattaa ollakin se yksi Markku kakkoskerroksessa, joka on välillä vähän ärsyttävä
Toisekseen, lapsen mukana tulee kasa huolia. Eikä ole kyse pelkästään rahasta. Vaan siitä, että onko hän terve, kiusataanko häntä koulussa, tekeekö joku hänelle pahaa, sattuuko hänelle jotain... Ja sinä olet silloin vastuussa, jos niin käy.
" Itse olen 70-luvun lapsi ja vaikka silloin asiat tehtiin toisin, nykyään luontoa tuhotaan paljon enemmän ja kertakäyttökulttuuri on voimissaan. I"
Aika kultaa muistot. Silloin tupruteltiin ilman katalysaattoreita ilmaan bensaa jossa oli reippaasti lyijyä, moneen paikkaan tungettiin vielä asbestia ja merikotkat kuolivat DDT-myrkytykseen. Jätevesistä ei huolehdittu ollenkaan samalla tavalla kuin nyt ja mitään kierrätystä ei vielä tunnettu kuin vain palautuspulloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"No johan oli vaaleanpunaiseksi hattaraksi romantisoitu kuvaelma vanhemmuudesta."
Ihan yhtä relevantti se silti on kuin ne kirjoitukset joissa luetellaan kaikki vaivat ja vaikeudet mainitsematta yhtään hyvää puolta.
Totuus lienee, että toiset nauttivat tuosta toisen ihmisen passaamisesta ja paijaamisesta enemmän kuin toiset. Kaikki eivät siis saa siitä samanlaisia kiksejä, kuin sinä ehkä saat. Ja itsekäs syy sekin on.
"Toisekseen, lapsen mukana tulee kasa huolia. Eikä ole kyse pelkästään rahasta. Vaan siitä, että onko hän terve, kiusataanko häntä koulussa, tekeekö joku hänelle pahaa, sattuuko hänelle jotain... Ja sinä olet silloin vastuussa, jos niin käy."
Se on vain sen kääntöpuoli että jostain välittää kovasti. Ihan samoin vaikka pariutuminen aiheuttaa myös huolta. Onko se puoliso terve, onko hänellä töitä, onko hän tyytyväinen elämäänsä ja parisuhteeseen jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on aika huvittavaa, että 38v nainen vielä harkitsee/haaveilee lapsesta.
Hänellä on ollut noin 20 vuotta aikaa hankkia mies ja lapsia. 20 vuotta!!!
Mihin hän on käyttänyt sen 20 vuotta?
Omaan elämääns. Ihan normia ensin elää oma elämänsä ja sitten tarjota toiselle elämä.
Naisetkin saavat elää.
Ero on siinä, että naiset usein ottavat ihan tietoisen riskin, että lapsia ei ehkä koskaan saa, jos niiden hankkimisen lykkää liian pitkälle. Miehet taas kuvittelevat spermansa olevan priimaa hautaan saakka. Ja jos lapsi syntyisikin, tällä on isommalla todennäköisyydellä kehitysvamma tms ja silloin mies häipyy kuin tuhka tuuleen.
Lasten hankkimisessa on riskinsä, lykkäämisessä on riskinsä. Kaikkein tärkeintä olisi tuntea itsensä ja pohtia, kuinka suhtautuu mikäli riskit realisoituvat. Jos tästä tulee hankalaa, ensimmäisessä kärsijöitä on monta ja jälkimmäisessä lähinnä itse. Lapset ovat ihmisiä, eivät kulutustavaraa, pikamuotia jota lähdetään kokeilemaan kun muutkin. Tärkeintä on hyvät tunteidenkäsittelytaidot. Niissä ei välttämättä opi suvereeniksi suuren elämänmuutoksen keskellä tyyliin tikanpoika ja puu. Mutta lapset tarvitsevat turvallisen kiintymys suhteen heti. Vastuu on heti.
Jos olet 38-vuotias eikä sinulla ole edes vielä miestä niin eiköhän tuo lapsiasia ole päätetty jo sinun puolestasi. Todennäköisyytesi tulla raskaaksi ei ole kovin suuri enää nytkään. Saati parin vuoden päästä. Yli 40-vuotiaat eivät saa julkisella puolella enää hedelmöityshoitoja ja jonot ovat pitkät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Aivan kuten tuossa ylempänä oleva teksti, jossa vanhemmuus oli pelkkää oksennustautia, räkää, rahanmenoa, painavaa vastuuta ja raivokohtauksia... Tämä oli ikään kuin vastaisku sille. En ymmärrä, miksi vanhemmuudesta nostetaan aina esiin vain se negatiivinen. Suurimmalle osalle ihmisistä perhe ja vanhemmuus on kuitenkin elämässä todella tärkeä, iloa ja voimaa antava asia."
Koska se nyt vaan on järkevämpää varautua rankkaan matkaan, johon sisältyy paljon hampaiden kiristelyä ja unettomia öitä. Jotta ei tule sitten katumuksen tunteita, koska kuvitteli elämänsä vaaleanpunaisten lasien läpi. Jos sinne sekaan sitten tulee niitä onnen tunteita, niin sehän on plussaa.
En lähtisi aliarvoiden ja huonosti varautuneena 1000 kilometrin vaellukselle.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet 38-vuotias eikä sinulla ole edes vielä miestä niin eiköhän tuo lapsiasia ole päätetty jo sinun puolestasi. Todennäköisyytesi tulla raskaaksi ei ole kovin suuri enää nytkään. Saati parin vuoden päästä. Yli 40-vuotiaat eivät saa julkisella puolella enää hedelmöityshoitoja ja jonot ovat pitkät.
Ei maksa montaa tonttua hakea siemen yksityiseltä.
Ja lapsen kanssa vio olla jopa helpompaa ilman miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Aivan kuten tuossa ylempänä oleva teksti, jossa vanhemmuus oli pelkkää oksennustautia, räkää, rahanmenoa, painavaa vastuuta ja raivokohtauksia... Tämä oli ikään kuin vastaisku sille. En ymmärrä, miksi vanhemmuudesta nostetaan aina esiin vain se negatiivinen. Suurimmalle osalle ihmisistä perhe ja vanhemmuus on kuitenkin elämässä todella tärkeä, iloa ja voimaa antava asia. "
Se, olisitko onnellinen lapsettomana, sitähän en koskaan saa tietää. Voit valita vain toisen polun ja jälkiviisastelu on turhaa.
Vierailija kirjoitti:
"Aivan kuten tuossa ylempänä oleva teksti, jossa vanhemmuus oli pelkkää oksennustautia, räkää, rahanmenoa, painavaa vastuuta ja raivokohtauksia... Tämä oli ikään kuin vastaisku sille. En ymmärrä, miksi vanhemmuudesta nostetaan aina esiin vain se negatiivinen. Suurimmalle osalle ihmisistä perhe ja vanhemmuus on kuitenkin elämässä todella tärkeä, iloa ja voimaa antava asia."
Koska se nyt vaan on järkevämpää varautua rankkaan matkaan, johon sisältyy paljon hampaiden kiristelyä ja unettomia öitä. Jotta ei tule sitten katumuksen tunteita, koska kuvitteli elämänsä vaaleanpunaisten lasien läpi. Jos sinne sekaan sitten tulee niitä onnen tunteita, niin sehän on plussaa.
En lähtisi aliarvoiden ja huonosti varautuneena 1000 kilometrin vaellukselle.
Outo tämä ajatus unettomista öistä. Jos lasta ei vieroita ennenaikaisesti niin siinähän se nukkuu kiltisti vieressä ja lähtee joskus menemään kun on valmis.
Vierailija kirjoitti:
"Mies on lähtökohtaisesti kiinnostunut jokaisesta naisesta. Naisen tulee perseillä todella todella pahasti jotta mies menettää kiinnostuksensa."
Sinäpä sen sanoit. Mies ei lähtökohtaisesti ole sitoutunut perheeseensä, vaan on kiinnostunut jokaisesta vastaan tulevasta naisesta. Aivan sama siis, kenet nainen valitsee, jos tämä on mies.
Mies sadaankin pysymään viehättävällä luonteella. Se on asia, mikä keskimääräiseltä palstanaiselta puuttuu.
En jaksanut lukea edes aloitus. Olen samanikäinen nainen ja hei ap, juna meni jo. Ei tarvitse enää miettiä :)
Vierailija kirjoitti:
"Toisekseen, lapsen mukana tulee kasa huolia. Eikä ole kyse pelkästään rahasta. Vaan siitä, että onko hän terve, kiusataanko häntä koulussa, tekeekö joku hänelle pahaa, sattuuko hänelle jotain... Ja sinä olet silloin vastuussa, jos niin käy."
Se on vain sen kääntöpuoli että jostain välittää kovasti. Ihan samoin vaikka pariutuminen aiheuttaa myös huolta. Onko se puoliso terve, onko hänellä töitä, onko hän tyytyväinen elämäänsä ja parisuhteeseen jne.
Erona on se, että lapsen ollessa kyseessä asia on sinun vastuullasi. Toinen aikuinen taas on vastuussa itse itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mies on lähtökohtaisesti kiinnostunut jokaisesta naisesta. Naisen tulee perseillä todella todella pahasti jotta mies menettää kiinnostuksensa."
Sinäpä sen sanoit. Mies ei lähtökohtaisesti ole sitoutunut perheeseensä, vaan on kiinnostunut jokaisesta vastaan tulevasta naisesta. Aivan sama siis, kenet nainen valitsee, jos tämä on mies.
Mies sadaankin pysymään viehättävällä luonteella. Se on asia, mikä keskimääräiseltä palstanaiselta puuttuu.
Jos mies on tuollainen riippa ja vammastelija niin sietääkin mennä.
"Haluatko olla äiti? Haluatko tuntea sellaisen ehdottoman rakkauden tunteen, jota et tiennyt edes olevan olemassa? Haluatko elämääsi merkityksellisyyden ja tarpeellisuuden tunteen, ehkä turvallisia rutiineja, jotka tutkitusti tuovat onnellisuutta elämään? Haluatko seurata pienen ihmisen kasvua, hämmästyä ja iloita, olla sanomattoman ylpeä oman lapsesi ensisanoista, ensiaskelista, uimaan oppimisen riemusta, kotiin tuodusta hyvästä koenumerosta, nähdä lapsen kasvoilla onnistumisen ja oivaltamisen riemun, ja tuntea niitä tunteita itsekin - ehkä vahvempina kuin ikinä olisit osannut kuvitella? Haluatko laajentaa maailmankuvaasi ja tutustua ihan uusiin asioihin ja ihmisiin: Tavata hiekkalaatikon reunalla ihmisiä, joista tuleekin ystäviäsi? Tai huomata, että olet yhtäkkiä innostunut ja perehtynyt jalkapalloon tai lastenteatteriin, taitoluisteluun tai kuvataiteeseen - koska lapsesi on asiasta todella innostunut ja osoittanut olevansa lahjakas? Haluatko elämääsi ihan uuden näkökulman, kun pieni ihminen kokee ensimmäistä kertaa elämässään asioita ja sinä saat ihastella niitä hänen kanssaan, ehkä opettaa ja selittää kuinka muurahaiset elävät pesässään tai miksi keväällä on niin vihreää, ja hämmästyä ja häikäistyä tästä itsekin? Miltä tuntuisi, että sinä olisit jollekin pienelle hänen elämänsä tärkein asia ja iltaisin tuntisit lämpimän lapsen kyljessäsi kiinni, pienet kädet silittäisivät hiuksiasi ja sinulla olisi pakahduttava tunne siitä, että minä suojelen sinua kaikelta, en ole olemassa vain itseäni varten? "
No johan oli vaaleanpunaiseksi hattaraksi romantisoitu kuvaelma vanhemmuudesta.