Lue keskustelun säännöt.
N38 enkä tiedä haluanko lapsia -- normaalia? (avautuminen)
16.05.2025 |
Olisi ihanaa jos voisi ensin elää kumppanin kanssa ns. huolettomasti ainakin 5-10 vuotta ennen kuin edes harkitsee lapsia. Mutta enää se ei ole mahdollista kun on pitkälle yli 30v ikää. Nyt pitäisi kiirehtiä jos haluaa saada lapsia. Mutta pelottaa että se johtaa huonoihin kumppanivalintoihin koska pitäisi jo heti ensitreffeillä kertoa, mihin projektiin on ryhtymässä. Ei 1-2 vuodessakaan ehdi tutustua kumppaniin ja pitäisi olla valmis luottamaan oma elämä 18v+ vuodeksi toisen käsiin. Siinähän ollaan vielä aika ventovieraita vielä 1-2v seurustelun jälkeenkin.
Tukiverkkoa on vähän enkä tietenkään oletakaan että lapsi olisi muiden vastuulla koska se on omalla vastuulla, mutta käy se silti mielessä kuinka yksin sitä jäisi.
Entä jos erotaankin heti lapsen syntymän jälkeen? Tuntuu että näitä tarinoita on joka puolella ja minähän en yh-äidiksi ala missään olosuhteissa. Sen olen aina tiennyt. Mutta kun asia ei ole minun käsissäni... minkäs minä sille voin? Lasta ei voi palauttaa takaisin, kun lapsenhoito ei tunnu enää mukavalta. Ystäväpiiristäni kuulen jatkuvasti juttuja kuinka rankkaa ja epäreilua lapsiperhe-elämä on... ei se ainakaan rohkaise minua.
Mietin myös lapsen tulevaisuutta. Jos nyt lähden kyseenalaisella motivaatiolla yrittämään lasta, minä varmaan katuisin sitä. Ja sitten kun lapsi syntyy, hän aistii jo nuorena, jos vanhemmat eivät osoita rakkautta. Teini-iässä viimeistään tajuavat, että oli ns. FOMO-lapsi eli neljääkymppiä lähestyvien hätävauva, jota vanhemmat salaa katuvat. Pelottaisi olla tuossa tilanteessa koska se ei ole lapselle oikein. Se tuntuu vaan niin itsekkäältä. Vanhemmuuteen pitäisi haluta 100% ja 99% ei riitä koska se yksikin puuttuva prosentti on väärin lasta kohtaan.
Entä jos taloustilanne huononee entisestään ja lapsille ei ole tarjota muuta kuin ns. välttämätön yhteiskunnan tuella? En haluaisi olla se perhe joka on luokan köyhin ja lapset jäävät paitsi kaikesta mitä muut lapset tekee. Saanko lapset hyvään kouluun jossa ei ole kiusaamista? Pääsevätkö heti töihin, jääkö pätkätyöloukkuun, vai alkaako syrjäytyminen koulun jälkeen? Onko edes halua opiskella? Varsinkin pojilla tämä tuntuu olevan ihan epidemia maailmassa. En voi taata lapselle mitään varmuudella ja pahimmillaan on tarjota näköalaton tulevaisuus. Luultavasti lapsi saisi jonkinlaisen keskivertoelämän mutta voiko siihenkään luottaa? Miksi haluaisin lapselle "vain" keskinkertaisen keskivertoelämän kun sen eteen joutuu nähdä niin paljon vaivaa? Se tuntuu jotenkin epäreilulta ja itsekkäältä että minä teen päätöksen lapsen tulevaisuudesta jo ennen kuin hän on ehtinyt syntyä.
Anteeksi ajatustenvirrasta mutta oli pakko päästä avautumaan. Mielelläni kuulisin muidenkin ajatuksia.
Kommentit (195)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko olla äiti? Kestätkö kakkaa, oksennusta, huutoa, kiukuttelua, muiden nega kommentteja, rahamenoa, väsymystä, työtaakkaa, huolta jne? Jos rakkautta riittää noista huolimatta, olet kypsä äidiksi. Lapsi sitoo. Jos et ole sinut asian kanssa, se on aivan sama mitä ympäristö sanoo. Jos sulla ei ole verkostoa auttamassa, mieti miten jaksat hoitaa lasta kun olette molemmat kipeitä esim. Jäytännön asioita. Mieti käytäntöasioiden järjestymistä.
Pitää myös kysyä. Jaksatko lipitellä viiniä ja ulkoiluttaa koiraa aamusateessa kun muilla on omia lapsia.
Ja sen pitäisi haitata ulkopuolista koska?...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni on aika huvittavaa, että 38v nainen vielä harkitsee/haaveilee lapsesta.
Hänellä on ollut noin 20 vuotta aikaa hankkia mies ja lapsia. 20 vuotta!!!
Mihin hän on käyttänyt sen 20 vuotta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko olla äiti? Kestätkö kakkaa, oksennusta, huutoa, kiukuttelua, muiden nega kommentteja, rahamenoa, väsymystä, työtaakkaa, huolta jne? Jos rakkautta riittää noista huolimatta, olet kypsä äidiksi. Lapsi sitoo. Jos et ole sinut asian kanssa, se on aivan sama mitä ympäristö sanoo. Jos sulla ei ole verkostoa auttamassa, mieti miten jaksat hoitaa lasta kun olette molemmat kipeitä esim. Jäytännön asioita. Mieti käytäntöasioiden järjestymistä.
Pitää myös kysyä. Jaksatko lipitellä viiniä ja ulkoiluttaa koiraa aamusateessa kun muilla on omia lapsia.
Lapselliset nostaa aina alkoholin esille lapsetonta elämää viettävien kohdalla? Miksi näin? Onko se ainut asia, josta lapsen hankkineet kokee luopuneensa ja vertaa nyt lapsettomien elämää siihen? Monesti kuulee miten lapsettomat vaan juhlii ja bilettää ja makaa krapulassa sunnuntait nukkuen puolille päiville kun lapsen kanssa on herätty jo klo7 aamulla, kuten kunnon ihmiset. Itse 32vuotiaana lapsettomana en juhli enkä juurikaan alkoholia käytä, ehkä mökillä kesällä joku saunajuoma. Humalassakin olen ollut viimeeksi ehkä 5-6 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko olla äiti? Kestätkö kakkaa, oksennusta, huutoa, kiukuttelua, muiden nega kommentteja, rahamenoa, väsymystä, työtaakkaa, huolta jne? Jos rakkautta riittää noista huolimatta, olet kypsä äidiksi. Lapsi sitoo. Jos et ole sinut asian kanssa, se on aivan sama mitä ympäristö sanoo. Jos sulla ei ole verkostoa auttamassa, mieti miten jaksat hoitaa lasta kun olette molemmat kipeitä esim. Jäytännön asioita. Mieti käytäntöasioiden järjestymistä.
Pitää myös kysyä. Jaksatko lipitellä viiniä ja ulkoiluttaa koiraa aamusateessa kun muilla on omia lapsia.
Ne lapselliset joutuvat usein myös ulkoiluttamaan koiraansa aamusateessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko olla äiti? Kestätkö kakkaa, oksennusta, huutoa, kiukuttelua, muiden nega kommentteja, rahamenoa, väsymystä, työtaakkaa, huolta jne? Jos rakkautta riittää noista huolimatta, olet kypsä äidiksi. Lapsi sitoo. Jos et ole sinut asian kanssa, se on aivan sama mitä ympäristö sanoo. Jos sulla ei ole verkostoa auttamassa, mieti miten jaksat hoitaa lasta kun olette molemmat kipeitä esim. Jäytännön asioita. Mieti käytäntöasioiden järjestymistä.
Pitää myös kysyä. Jaksatko lipitellä viiniä ja ulkoiluttaa koiraa aamusateessa kun muilla on omia lapsia.
Ja sen pitäisi haitata ulkopuolista koska?...
Ei mutta monesti ajatellaan että on helppo ja hyvä elämä jos ei ole lapsia. Se voi samalla tavalla olla samojen asioiden ja rutiinien toistoa päivästä toiseen kuin lapsiperheenkin elämä.
Ei jokainen lapseton tee jatkuvasti reimulomia Balille ja bailaa aamuyöhön. Suurin osa elää varsin tasaista tylsähköä arkea. Eikä siinä mitään pahaa ole. Kunhan vain on hyvä muistuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on aika huvittavaa, että 38v nainen vielä harkitsee/haaveilee lapsesta.
Hänellä on ollut noin 20 vuotta aikaa hankkia mies ja lapsia. 20 vuotta!!!
Mihin hän on käyttänyt sen 20 vuotta?
Torjumalla jokaisen ehdokkaan, koska eivät täyttäneet hänen täydellisen miehen kriteerejä?
Elämä nyt on riskaabelia, mutta jos lapsi halutaan, sellainen yritetään saada. Yleensä noi entäs jos -kelat on kelattu kymmenen vuotta aiemmin. En tiedä, mikä aloittajan ajan silloin vei.
Jos aivan _kaiken_ suhteen tuntee musertavaa epävarmuutta pelkoa, jätä väliin sitten.
Ikinä aiemmin en ollut edes tullut ajatelleeksi käsitettä *lähemmäs nelikymppisten FOMO-vauva*. Omituinen ajatus.
Olen kahden lapsen eronnut äiti, lapset saatu 39 ja 40 v, ja elämä on ihan loistavaa. Koskaan en muista noin isossa epävarmuudessa rämpineeni. Olen mennyt, tehnyt ja elänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen
Nainen haluaa Suomessa keskimäärin ainakin yhden lapsen
Ja hankkii ainakin yhden lapsen
Jokainen
Ja miehet eivät ainuttakaan. Naiset siis korvaavat itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko olla äiti? Kestätkö kakkaa, oksennusta, huutoa, kiukuttelua, muiden nega kommentteja, rahamenoa, väsymystä, työtaakkaa, huolta jne? Jos rakkautta riittää noista huolimatta, olet kypsä äidiksi. Lapsi sitoo. Jos et ole sinut asian kanssa, se on aivan sama mitä ympäristö sanoo. Jos sulla ei ole verkostoa auttamassa, mieti miten jaksat hoitaa lasta kun olette molemmat kipeitä esim. Jäytännön asioita. Mieti käytäntöasioiden järjestymistä.
Pitää myös kysyä. Jaksatko lipitellä viiniä ja ulkoiluttaa koiraa aamusateessa kun muilla on omia lapsia.
Ja sen pitäisi haitata ulkopuolista koska?...
Ei se ketään haittaa. Etkö ymmärrä kirjoitusta? Kyse on jaksaako hän itse ulkoiluttaa koiraa. Taisi mennä sinulla ihon alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko olla äiti? Kestätkö kakkaa, oksennusta, huutoa, kiukuttelua, muiden nega kommentteja, rahamenoa, väsymystä, työtaakkaa, huolta jne? Jos rakkautta riittää noista huolimatta, olet kypsä äidiksi. Lapsi sitoo. Jos et ole sinut asian kanssa, se on aivan sama mitä ympäristö sanoo. Jos sulla ei ole verkostoa auttamassa, mieti miten jaksat hoitaa lasta kun olette molemmat kipeitä esim. Jäytännön asioita. Mieti käytäntöasioiden järjestymistä.
Pitää myös kysyä. Jaksatko lipitellä viiniä ja ulkoiluttaa koiraa aamusateessa kun muilla on omia lapsia.
Ompa jollain kapea näkemys elämästä.. ihan kuin muita vaihtoehtoja ei olisi, kuin hankkia lapsia tai alkoholisoitua.
Jos koet, ettet missään olosuhteissa halua yksinhuoltajaksi, niin sitten ei kannata tehdä lapsia. Sitä kun ei voi koskaan tietää, käykö niin. Mies saattaa lähteä tai kuolee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko olla äiti? Kestätkö kakkaa, oksennusta, huutoa, kiukuttelua, muiden nega kommentteja, rahamenoa, väsymystä, työtaakkaa, huolta jne? Jos rakkautta riittää noista huolimatta, olet kypsä äidiksi. Lapsi sitoo. Jos et ole sinut asian kanssa, se on aivan sama mitä ympäristö sanoo. Jos sulla ei ole verkostoa auttamassa, mieti miten jaksat hoitaa lasta kun olette molemmat kipeitä esim. Jäytännön asioita. Mieti käytäntöasioiden järjestymistä.
Pitää myös kysyä. Jaksatko lipitellä viiniä ja ulkoiluttaa koiraa aamusateessa kun muilla on omia lapsia.
Ne lapselliset joutuvat usein myös ulkoiluttamaan koiraansa aamusateessa.
Mutta lapsia hankkineet eivät joudu puhumaan koiralle kuten ihmiselle, eikä he esiinny koiran äitinä.
Kreml maksaa ap:lle näistä kirjoituksista, jotta suomalaisissa naisissa heräisi epäröivä puntarointi lisääntymisen suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
😻
Suksi kuuseen fetissis ja aivopesus kanssa.
On btw tekoälyn tekemiä sun videos. Tosi realistista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko olla äiti? Kestätkö kakkaa, oksennusta, huutoa, kiukuttelua, muiden nega kommentteja, rahamenoa, väsymystä, työtaakkaa, huolta jne? Jos rakkautta riittää noista huolimatta, olet kypsä äidiksi. Lapsi sitoo. Jos et ole sinut asian kanssa, se on aivan sama mitä ympäristö sanoo. Jos sulla ei ole verkostoa auttamassa, mieti miten jaksat hoitaa lasta kun olette molemmat kipeitä esim. Jäytännön asioita. Mieti käytäntöasioiden järjestymistä.
Pitää myös kysyä. Jaksatko lipitellä viiniä ja ulkoiluttaa koiraa aamusateessa kun muilla on omia lapsia.
Ne lapselliset joutuvat usein myös ulkoiluttamaan koiraansa aamusateessa.
Mutta lapsia hankkineet eivät joudu puhumaan koiralle kuten ihmiselle, eikä he esiinn
Mitä helvettiä nyt taas. :D
Monet perheelliset kutsuvat itseään lemmikkiensä mammaksi.
Et voi luottaa suomessa siihen ettei mies jättäisi sinua. Promiskuiteettisuus on täällä normi ja nainen joutuu alentamaan itsensä todell alas saadakseen edes miehen huomion, puhumattakaan tämän sitoutumisesta.
Rehellisesti suosittelen etä anna olla. Lähtökohta ylipäätään etsiä miestä siksi että haluaa lapsen on huono. Jos et rakastu mieheen, et tule rakastamaan tämän lastakaan.
Ilmassa leijuu kaikenlaisia paineita ja odotuksia, ajatuksia. Sinun ei tarvitse tehdä niistä ongelmiasi, varsinkin jos ne tuntuvat sinulle noin vaikeilta ja riskialttiilta. Anna olla. Kiitä jumalaa, ettei sinun tarvitse hankkia lapsia ja nauti elämästäsi.
Lapsen teko on aina riski joka naisen on otettava jos haluaa lapsia. Toki onhan niitäkin naisia jotka hylkäävät lapsensa, mutta miehet ovat tässä silti enemmistö.
Itse halusin lapsia jo pienestä pitäen, mutta ei tuntunut löytyvän luotettavaa kumppania. 30veenä tein lapsen miehen kanssa jonka olin tuntenut 10 vuotta ja silti jäin yh-äidiksi vaikka mies oli luotettava ja unelma oli oma perhe. Silti hylkäsi sitten sen perheen kun ei kiinnostanutkaan. Miehen varaan on turha laskea lapsi haavetta, kuten on kirjoitettukin voi vaikka kuolla, sairastua, lähteä jne.
Maailma ei myöskään koskaan tule valmiiksi eikä kukaan voi luvata, että sodat ja muut julmuudet loppuu nyt tässä. Ymmärrän että toiset ovat murehtijoita, pelkäävät että porkkanaankin voi tukehtua. Onko ne huolet ja pelot isompia kuin oma toive lapsesta?
Vierailija kirjoitti:
😻
Jysähti thumbnailille, noita kun pääsisi imeskelemään. Täydellisimmät rinnat ikinä. Varmaan tekoälyllä muokattu.
M43
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko olla äiti? Kestätkö kakkaa, oksennusta, huutoa, kiukuttelua, muiden nega kommentteja, rahamenoa, väsymystä, työtaakkaa, huolta jne? Jos rakkautta riittää noista huolimatta, olet kypsä äidiksi. Lapsi sitoo. Jos et ole sinut asian kanssa, se on aivan sama mitä ympäristö sanoo. Jos sulla ei ole verkostoa auttamassa, mieti miten jaksat hoitaa lasta kun olette molemmat kipeitä esim. Jäytännön asioita. Mieti käytäntöasioiden järjestymistä.
Pitää myös kysyä. Jaksatko lipitellä viiniä ja ulkoiluttaa koiraa aamusateessa kun muilla on omia lapsia.
Tarkoitatko, että lapsellisilla lapset ulkoiluttaa koiran, kun ei itse jaksa vai mikä pointti oli?
Ps. Kun lapset on lähteneet pesästä, joudut edelleen ulkoiluttamaan koiras itse, satoi tai paistoi.
Pitää myös kysyä. Jaksatko lipitellä viiniä ja ulkoiluttaa koiraa aamusateessa kun muilla on omia lapsia.