Lue keskustelun säännöt.
N38 enkä tiedä haluanko lapsia -- normaalia? (avautuminen)
16.05.2025 |
Olisi ihanaa jos voisi ensin elää kumppanin kanssa ns. huolettomasti ainakin 5-10 vuotta ennen kuin edes harkitsee lapsia. Mutta enää se ei ole mahdollista kun on pitkälle yli 30v ikää. Nyt pitäisi kiirehtiä jos haluaa saada lapsia. Mutta pelottaa että se johtaa huonoihin kumppanivalintoihin koska pitäisi jo heti ensitreffeillä kertoa, mihin projektiin on ryhtymässä. Ei 1-2 vuodessakaan ehdi tutustua kumppaniin ja pitäisi olla valmis luottamaan oma elämä 18v+ vuodeksi toisen käsiin. Siinähän ollaan vielä aika ventovieraita vielä 1-2v seurustelun jälkeenkin.
Tukiverkkoa on vähän enkä tietenkään oletakaan että lapsi olisi muiden vastuulla koska se on omalla vastuulla, mutta käy se silti mielessä kuinka yksin sitä jäisi.
Entä jos erotaankin heti lapsen syntymän jälkeen? Tuntuu että näitä tarinoita on joka puolella ja minähän en yh-äidiksi ala missään olosuhteissa. Sen olen aina tiennyt. Mutta kun asia ei ole minun käsissäni... minkäs minä sille voin? Lasta ei voi palauttaa takaisin, kun lapsenhoito ei tunnu enää mukavalta. Ystäväpiiristäni kuulen jatkuvasti juttuja kuinka rankkaa ja epäreilua lapsiperhe-elämä on... ei se ainakaan rohkaise minua.
Mietin myös lapsen tulevaisuutta. Jos nyt lähden kyseenalaisella motivaatiolla yrittämään lasta, minä varmaan katuisin sitä. Ja sitten kun lapsi syntyy, hän aistii jo nuorena, jos vanhemmat eivät osoita rakkautta. Teini-iässä viimeistään tajuavat, että oli ns. FOMO-lapsi eli neljääkymppiä lähestyvien hätävauva, jota vanhemmat salaa katuvat. Pelottaisi olla tuossa tilanteessa koska se ei ole lapselle oikein. Se tuntuu vaan niin itsekkäältä. Vanhemmuuteen pitäisi haluta 100% ja 99% ei riitä koska se yksikin puuttuva prosentti on väärin lasta kohtaan.
Entä jos taloustilanne huononee entisestään ja lapsille ei ole tarjota muuta kuin ns. välttämätön yhteiskunnan tuella? En haluaisi olla se perhe joka on luokan köyhin ja lapset jäävät paitsi kaikesta mitä muut lapset tekee. Saanko lapset hyvään kouluun jossa ei ole kiusaamista? Pääsevätkö heti töihin, jääkö pätkätyöloukkuun, vai alkaako syrjäytyminen koulun jälkeen? Onko edes halua opiskella? Varsinkin pojilla tämä tuntuu olevan ihan epidemia maailmassa. En voi taata lapselle mitään varmuudella ja pahimmillaan on tarjota näköalaton tulevaisuus. Luultavasti lapsi saisi jonkinlaisen keskivertoelämän mutta voiko siihenkään luottaa? Miksi haluaisin lapselle "vain" keskinkertaisen keskivertoelämän kun sen eteen joutuu nähdä niin paljon vaivaa? Se tuntuu jotenkin epäreilulta ja itsekkäältä että minä teen päätöksen lapsen tulevaisuudesta jo ennen kuin hän on ehtinyt syntyä.
Anteeksi ajatustenvirrasta mutta oli pakko päästä avautumaan. Mielelläni kuulisin muidenkin ajatuksia.
Kommentit (239)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että jos et tuohon ikään mennessä ole varma, et halua lapsia. Olen ymmärtänyt että vauvakuume on ylitsepääsemätön tunne niille jotka lapsia haluavat. Ja sen ensimerkit ovat ilmoilla joskus teini-iässä.
On vastuutonta tehdä pitkäaikaisia ja peruuttamattomia päätöksiä, jos on minkä tahansa "kuumeen" tai pakkomielteen vaikutuksen alaisena. Hyviä päätöksiä syntyy todennäköisemmin rauhassa miettimällä ja suunnittelemalla vuosia eteenpäin.
Ja silti lisääntymispäätös tehdään aina tasan siksi että mä haluuuuuuuuuuuun.
Muutenhan tämän ympäristökatastrofin keskellä ei kukaan enää lisääntyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että jos et tuohon ikään mennessä ole varma, et halua lapsia. Olen ymmärtänyt että vauvakuume on ylitsepääsemätön tunne niille jotka lapsia haluavat. Ja sen ensimerkit ovat ilmoilla joskus teini-iässä.
On vastuutonta tehdä pitkäaikaisia ja peruuttamattomia päätöksiä, jos on minkä tahansa "kuumeen" tai pakkomielteen vaikutuksen alaisena. Hyviä päätöksiä syntyy todennäköisemmin rauhassa miettimällä ja suunnittelemalla vuosia eteenpäin.
Ja silti lisääntymispäätös tehdään aina tasan siksi että mä haluuuuuuuuuuuun.
Muutenhan tämän ympäristökatastrofin keskellä ei kukaan enää lisääntyisi.
Katsopas minkä puolueiden naiset ovat eduskunnassa viime vuosina saaneet lapsia? Olisiko ne pahimmat ilmastoahdistuksesta paasaavat? Ei taida ainakaan heitä huolettaa ns. "ympäristökatastrofi".
Olet kovasti miettinyt asiaa. En usko ihan täysin jossitteluun asian tiimoilta, koska kielteiset puolet eivät välttämättä toteudu ollenkaan, kokemus voi olla hyvinkin positiivinen. Yli kolmekymppinen tyttäreni äidiksi tultuaan suositteli lämpimästi äitiyttä, tosin raskaus ja synnytys olivat suht helppoja, ja lapsi terve!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
.
No vauvakuumeesta lisääntyvät kuitenkin usein puhuvat. Että on hirveä vauvakuume, ja minullekin se kuulemma väistämättä jossain vaiheessa iskee.
Jos sinun kaverit ja tutut ja muut puhuvat näin ei kannata tehdä johtopäätöksiä että kaikki käyttäytyvät näin. Omisss piire
Juu, ihan ekaa kertaa varmaan kuulit koko käsitteestä. :D
Kirjoitinko etten olisi kuullut sanasta? Ihmisillä voi olla myös, koirakuume, autokuume tai matkakuume. Ei niiden perusteella kuitenkaan tehdä päätöksiä näiden asioiden hankkimisen suhteen.
Ei siinä missaa mitään jos ei tee lapsia. Eikä tää Suomi enää oo oikein hyvä maa. En tekis itekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsen yrittäminen pitää aloittaa NYT, jos sellaisen haluat. Tosin voi olla jo liian myöhäistä.
Mikään pakko ei ole tehdä lasta tälläiseen yhteiskuntaan, maapallo on jo tarpeeksi kansoittunut.
Muista että se ei ole mikään pakko tai oletus että lapsia pitää hankkia. Nykyään saa valita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen yrittäminen pitää aloittaa NYT, jos sellaisen haluat. Tosin voi olla jo liian myöhäistä.
Mikään pakko ei ole tehdä lasta tälläiseen yhteiskuntaan, maapallo on jo tarpeeksi kansoittunut.
Tämä.
Lapsia on maailmassa, ei ole AP mikään pakko tehdä lisää.
Jos 38v ei ole vielä kovaa hinkua saada lapsi niin kyllä se on sitten siinä. Ja se on ihan ok.
Tee ihmeessä useampikin, jos olet hyvän näköinen ja omaat korkean älykkyysosamäärän. Muuten älä vaivaudu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sua ei kukaan halunnut syntyvän.
Pienempää suuta siellä.
Piuhat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen
Nainen haluaa Suomessa keskimäärin ainakin yhden lapsen
Ja hankkii ainakin yhden lapsen
JokainenMiksi valehtelet?
Ymmärrätkö sanan "keskimäärin" merkityksen?
Älä kirjoita "jokainen" jos tarkoitat keskimäärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kaikilla pitäisi olla lapsia? On täysin ok olla ilman.
Aloittajalle, tekstisi perusteella et halua lasta, ja olet liian vanha todennäköisesti. Uskon että sen kyllä tietää jos lapsen haluaa. On hyvä että miettii asioita etukäteen kuten jaksamista taloudellista tilannetta, mutta loppujen lopuksi koskaan ei voi tietää, mitä elämä eteen tuo ja muuttuviin suunnitelmiin ja tilanteisiin täytyy vain sopeutua. Tekstisi perusteelle tunnut miettivän näitä asioita ehkä vähän liikaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen ihastuminen mieheen kestää sen 1-3 vuotta. Jos tuossa ajassa ei lasta saa alulle, parisuhteen edellytykset katoavat naisen osalta.
Olet yli 35, joten todennäköisyytesi saada lapsi on jo aika huono.
Jos et jo ole parisuhteessa, kannattaa pikkuhiljaa unohtaa lapsentekohaaveet... Oletko harkinnut hulluksi kissanaiseksi ryhtymistä?
Kuka haluaa tehdä lapsen miehen kanssa alle 3v yhdessäolon aikana? Eihän siinä ehdi toiseen oikeasti tutustua ja sitten ihmetellään, kun mies ei ollutkaan sellainen isä ja puoliso, kuin kuvitteli. Ja sitten jäädään yh:ksi tai onnettomaan parisuhteeseen. Itse sain ensimmäisen lapsen 10 vuoden yhdessäolon, 7 vuoden avioliiton jälkeen. Eikä edes yritetty kauaa, koska ei oltu valmiita ja varmoja siitä, että halutaanko lapsia, ennen kuin siinä ollessani lähempänä 30 vuotta. Toinen syntyi 1,5v ensimmäisen jälkeen.
Kyllä toiseen voi tutustua lyhemmässäkin ajassa. Meillä oli seurustelun aloituksesta alle vuoden sisään yhteinen omistusasunto ja alle kahden vuoden sisään olin raskaana. Ja toistakymmentä vuotta on tästäkin kulunut jo. Oikeastaan parempi näin, suurempi elämänmuutos se olisikin olllut jos oltaisiin oltu kahdestaan pidempään, nyt ollaan totuttu olemaan perheenä.
Vierailija kirjoitti:
Muista että se ei ole mikään pakko tai oletus että lapsia pitää hankkia. Nykyään saa valita!
Totta
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikilla pitäisi olla lapsia? On täysin ok olla ilman.
Ei tarvitsekaan olla
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalle, tekstisi perusteella et halua lasta, ja olet liian vanha todennäköisesti. Uskon että sen kyllä tietää jos lapsen haluaa. On hyvä että miettii asioita etukäteen kuten jaksamista taloudellista tilannetta, mutta loppujen lopuksi koskaan ei voi tietää, mitä elämä eteen tuo ja muuttuviin suunnitelmiin ja tilanteisiin täytyy vain sopeutua. Tekstisi perusteelle tunnut miettivän näitä asioita ehkä vähän liikaakin.
Miten niin miettii liikaa? Jokainen vastuullinen vanhempi miettii näitä kysymyksiä ja niihin vastaukset.
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos ottaisit lapsen sijaan koiran?
Entä jos häntä ei kiinnosta koiran hoitaminen?
Luonto päättää puolestasi kun vatuloit loputtomiin.