Miksi aina väitetään että lasta ei voi katua?

Vierailija kirjoitti:

Saa katua omia valintojaan.

Mutta pitää ymmärtää, ettei todellakaan omista toista ihmistä, vaikka olisi tämän synnyttänyt.

Mun äiti omisti.

Kannattaa katsoa synnytys videoita kohdasta kun se tulee ulos eli muljahtaa lopulta kauheiden ponnistuksen jälkeen. Niin siinä moni kokee yllätyksiä että kenen miehen näköinen sieltä tuli.  Värikin voi yllättää ja se että lapsen isällä onkin jo muita lapsia muiden kanssa. Tiedetään tietty uskontojen Jahve päivänaimassa romania ja siitä vahinkolapsi. Hups. Vaimo ei tiedä. Ehkä miestä kaduttaa. Yksi tuli raskaaksi vietnamilaisesta joka häipyi heti. Katui mutta synnytti. Eräät on käynyt Thaimaassa siittämässä siementä ja saa maksaa elatusmaksuja. Kaduttaako? Lapsi ei ole yhtään isänsä näköinen mutta 18 vuotta saa maksaa elareita. Tehkää edes isyystesti. 

Voitko katua sääoloja tai kun ostovoima on liian alhainen tai olet yltäkylläisyydessä elävä lihonut henkilöhahmo?

Voiko ravintolantyöntekijä katua alkoholismiaan ja että on huppelissa klo 18 jälkeen ylitöissä?

Asioita katuu vain ne jotka eivät osaa elää ja nauttia ajastaan. Se miksi teet jotain on se ohjelma minkä vankina olet.

Tosi monet saattaa työpäivän aikana miettiä että mitähän helvettiä minä täällä oikein kupeksin, mutta eivät vain poistu alueelta. Harva poistuu ja onko sekään heidän perimmäinen oma valinta, vai kertooko se vain heidän sisäisestä ohjelmasta missä menevät. Kenties he ovat poistuneet jo lapsena itsestään kesken koulupäivän tai oppitunnin jonnekin, koska ovat sellaisia.

Suurin osa ihmisistä lisääntyy koska se on ihmiselle yleistä sisäistä ohjelmaa. Ehkä yhteiskunta aiheuttaa psyykkistä häiriöintiä ja biologista heikkoutta, jolloin ihmissato on erityisen huono. Esimerkiksi Papapandoilla o o on huomattu eläntarhassa erityisen heikkoa syntyvyyttä. Ei pandat tietoisesti ole tutkijoiden mukaan harmitelleet syntyvyyden heikkoutta, mutta on huomattu lievää apatiaa ja luontaisten käytösten haurastumista tietyissä ympärstöissä ja ympäristötekijöiden aiheutamilla asetuksilla.

Yx mies toi Suomeen vaimon oleskeluvan niin tämä olikin Laosista. Kun taas toinen toi oleskelulupa vaimon niin olikin Kiinasta. Thaimaassa asuu miljoonia kiinalaisia ! Erityisesti pohjois Thaimaassa. Onhan se sitten joutuu elättämään koko suvun. Naiset perii kuollessa ukon ja lapset on usein jo ollut valmiina muiden miesten kanssa. Niitäkin pitää elättää. Alkaa suomen myyminen sitten ja tuodaan ukon rahoilla thai ruokaa myyntiin. Ukot on veloissa loppuelämän. Eikä parane vaihtamalla vaan pahenee. Samoin käy sulttaanin kanssa naisille. On muitakin lapsia muiden kanssa ja koko suku pitää ruokkia. Velkaa pitää ottaa miehelle autoja. Kyllä KADUTAAN KAIKKI. 

No ainakin mun äiti kertoi sen ihan suoraan, että on niin onnellinen että sentään minä ymmärsin olla hankkimatta lapsia. Silleen hirmu kiva, koska en ole lapseton omasta tahdostani.

Myöhemmin tai siis itseasiassa ihan nyt äitienpäivänä kertoi, etten ole ihminen vaan olen jumalan hylkäämä epäsikiö joka on syntynyt avioliittoon vihkimättömille vanhemmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä tämmöiset väitteet tulevat niiltä ihmisiltä, jotka eivät saa muuta elämässään aikaan kuin pariintua ja lisääntyä ja siksi ne ovat heille maailman tärkeimpiä asioita. Itse olisin mielummin lapseton ja tunnen muitakin, jotka tuntevat samoin, tosin ei meistä kukaan sitä julkisesti sano, koska se voisi päätyä lapsen korviin. 

Oikeasti? Mitä muuta lapsiasi tärkeämpää sitten valitsisit tilalle, jos voisit nyt mennä ajassa taaksepäin? 

Mä en ole tuo edellinen vastaaja, mutta koen osin samoin. Rakastan lapsiani enkä koskaan sano, ettenkö heitä haluaisi elämääni. Ja nyt toki haluankin, kun he kerran ovat olemassa. Mutta on tämä vanhemmuus haastavaa, en minä jaksa kaikkea sitä, mitä haluaisin. Mietin, että onko ihan reilua, että olen tuonut kaksi ihmistä tähän maailmaan ja he ovat minun armoillani. 

Ja mitäkö olisin tehnyt? Uraa, harrastusta, vapaaehtoistöitä, pitänyt mielenterveyteni todennäköisesti paremmin kasassa ja kroppaani kunnossa. Mutta tämä kokemus ei mulla kumpua siitä, että jälkimmäinen olisi jotenkin tärkeämpää, vaan siitä, että ehkä se olisi riittänyt ihan hyvin ja kukaan ei olisi matkassa kärsinyt. Epäilen siis oman vanhemmuuteni riittävyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä tämmöiset väitteet tulevat niiltä ihmisiltä, jotka eivät saa muuta elämässään aikaan kuin pariintua ja lisääntyä ja siksi ne ovat heille maailman tärkeimpiä asioita. Itse olisin mielummin lapseton ja tunnen muitakin, jotka tuntevat samoin, tosin ei meistä kukaan sitä julkisesti sano, koska se voisi päätyä lapsen korviin. 

Oikeasti? Mitä muuta lapsiasi tärkeämpää sitten valitsisit tilalle, jos voisit nyt mennä ajassa taaksepäin? 

Mä en ole tuo edellinen vastaaja, mutta koen osin samoin. Rakastan lapsiani enkä koskaan sano, ettenkö heitä haluaisi elämääni. Ja nyt toki haluankin, kun he kerran ovat olemassa. Mutta on tämä vanhemmuus haastavaa, en minä jaksa kaikkea sitä, mitä haluaisin. Mietin, että onko ihan reilua, että olen tuonut kaksi ihmistä tähän maailmaan ja he ovat

Ja olen siis ihan tavallinen vanhempi, ei mitään ihmeempää. Ja ulkopuolelta katsoen kaikki mallikkaasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuushan on täysin järjettömyys. Miettikää vaikka olianteripuuta?

Millainen olianteripuu olisi, jos ei tekisi oliantereita?

Maailman suosituinta herkkua helvetti :D

Miksikä sellaista puuta voisi edes kutsua?

Ihan mielenkiinnosta: Miten sinulla menee muilla elämän osa-alueilla?

Hyvin. Kiitos kysymästä. En ensinnäkään erittele elämää osa-alueiksi. Elän elämämää yhtenä isona kaasuna, johon sinäkin liimaudut yhteen kuin iho lihaan kokonaisuutena.

Pidän sinua minuna. Elämä imeytyy meissä hyvin, voin lohdutaa sinua, jos elät erillisyysharhan vallassa, muttet minussa.

Siinä hienosti palstauli näyttelee jotain valaistunuttu sielua, huh. "Elät elämää kaasuna johon minäkin liimaudun kuin iho lihaan." Ootko harkinnut psykiatrista hoitoa? Joku on lukenu vähän new agea ja ymmärtänyt lukemansa totaalisen väärin. Oletko sä juuri yksi lastaan katuva ihminen jonka mielestä näistä asioista ei sais puhua? Se miten sä kuvailet lapsetonta ihmistä kertoo että sä et tiedä henkisyydestä yhtään mitään ja nolaat itsesi vain noilla naurettavilla jutuilla. 

Minä ainakin kadun syvästi lapsen saamista. Ilman äitiyttä urani olisi eri vaiheessa ja en olisi joutunut luopumaan kaikesta, mikä elämässä oli mielekästä ja tärkeää. 

Minä kadun vain siksi, että lapsellani on hyvin vaikea elämä ja olen osa syy siihen sairastumisen takia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuushan on täysin järjettömyys. Miettikää vaikka olianteripuuta?

Millainen olianteripuu olisi, jos ei tekisi oliantereita?

Maailman suosituinta herkkua helvetti :D

Miksikä sellaista puuta voisi edes kutsua?

Ihan mielenkiinnosta: Miten sinulla menee muilla elämän osa-alueilla?

Hyvin. Kiitos kysymästä. En ensinnäkään erittele elämää osa-alueiksi. Elän elämämää yhtenä isona kaasuna, johon sinäkin liimaudut yhteen kuin iho lihaan kokonaisuutena.

Pidän sinua minuna. Elämä imeytyy meissä hyvin, voin lohdutaa sinua, jos elät erillisyysharhan vallassa, muttet minussa.

Siinä hienosti palstauli näyttelee jotain valaistunuttu sielua, huh. "Elät elämää kaasuna johon minäkin liimaudun kuin iho lihaan."

Jos nyt new agea kompataan niin me ollaan kaikki henkiä ja kaikki yhtä. Me ollaan täydellisiä ja koostutaan puhtaasta rakkaudesta. Me ollaan puhdasta rakkautta. Ja tähän ei lasten hankinta liity millään tavalla. Lastenteko kuuluu maallisiin haluihin joten älä tuu lapsettomuutta perusteleen millään valaistumattomuuden puutteella. Ne harvat ihmiset tässä maailmassa jotka on valaistunut on suurin osa ellei peräti kaikki lapsettomia. Sä oot palstauli joka todennäköisesti rustaa täällä useimminkin halveksuvaa materiaalia lapsettomista. Välillä oikein ihmetyttää mistä se viha lapsettomia kohtaan johtuu joidenkin kohdalla ja en keksi muuta selitystä kuin kateus. 

 

Kaipa heidän viattomuuttaan halutaan suojella. Samoin paiskaus- ja vahinkolapsia ei ole olevinaan olemassakaan.

Joku sanoi joskus, että on hirveä kohtalo kuulla ettei ole toivottu.

En ymmärrä tätä. Jos elämä perustuu siihen, että täyttää jotain vanhempien halua ja himoa, sellainen elämä on sairasta. Elämällä on itseisarvo ja jokainen voi vaan alkaa elämään, ja nauttia siitä niin kuin nauttii. Ei tarvitse olla toivottu, haluttu, eikä edes rakastettu. Voi vaan elää.

Kysymys on vähän ongelmallinen, koska ihmisellä ei ole omaa tahtoa paitsi soluilla jotka uusiutuu ja monistuu.

Siksi kysymystä ei oikein voi osoittaa edes sille lapselle tai solulle joka alkaa monistumaan kohdussa, koska vaihtoehtoja ei ole. Joko syntyy tai abortoituu.

Ihminen taas ei oikein itse päätä tuleeko lapsia vai ei. Ainoastaan parittelusta voi päättää ja naisena ei voi sitäkään usein päättää, koska miehet on pahoja tilastollisesti.

Vierailija kirjoitti:

 

Siinä hienosti palstauli näyttelee jotain valaistunuttu sielua, huh. "Elät elämää kaasuna johon minäkin liimaudun kuin iho lihaan."

 

Elämä ja solut on biologiassa samalaisia tai samalaista tautia. Ei se niin mene että ihmisellä olisi joku jumalallinen kyky päättää asioista ja todellisuudesta.

Kristinuskossa ja muissa aavikon uskonnoissa uskotaan että sulla on vapaa tahto. Sä uskot siihen.

Minä uskon että elämä maapallolla on yhtä ja yksi tauti joka leviää sopivaan ympäristöön. Kuluttaa ja lisääntyy ja elää itsestään.

Ei siinä ole mitään newagea vaan ihan perus evoluutioteoriaa. Toit vain newagen tähän, kun vihaat kaikkea muuta kuin aavikkouskontojasi. Vihaat myös evoluutioteoriaa.

Todellisuus kuitenkin näyttäisi sille että ihmisen lisääntyminen ei ole yhtään erilaisempi ilmiö kuin hedelmäpuun hedelmien tuotto.

Kun olosuhteet muuttuu epäedullisiksi, niin sadollinen tuottavuus vähenee kuten on nyt näyttänyt tapahtuvan länsimaissa ja kehittyneissä yhteiskunnissa. Ihmiseliö oireilee ja hedelmällisyys on heikentynyt kuten pandoilla eläintarhoissa. Ihmiset saattavat selitellä pahoinvointiaan ja heikkoa tuottavuuttaan vapaaehoisella lapsettomuudella, mutta se on hyvin poikkeuksellista eliömaailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys on vähän ongelmallinen, koska ihmisellä ei ole omaa tahtoa paitsi soluilla jotka uusiutuu ja monistuu.

Siksi kysymystä ei oikein voi osoittaa edes sille lapselle tai solulle joka alkaa monistumaan kohdussa, koska vaihtoehtoja ei ole. Joko syntyy tai abortoituu.

Ihminen taas ei oikein itse päätä tuleeko lapsia vai ei. Ainoastaan parittelusta voi päättää ja naisena ei voi sitäkään usein päättää, koska miehet on pahoja tilastollisesti.

Mitä hiton horinaa tää on? Onko sulla kaikki ihan hyvin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys on vähän ongelmallinen, koska ihmisellä ei ole omaa tahtoa paitsi soluilla jotka uusiutuu ja monistuu.

Siksi kysymystä ei oikein voi osoittaa edes sille lapselle tai solulle joka alkaa monistumaan kohdussa, koska vaihtoehtoja ei ole. Joko syntyy tai abortoituu.

Ihminen taas ei oikein itse päätä tuleeko lapsia vai ei. Ainoastaan parittelusta voi päättää ja naisena ei voi sitäkään usein päättää, koska miehet on pahoja tilastollisesti.

Mitä hiton horinaa tää on? Onko sulla kaikki ihan hyvin? 

Ilmeisesti sulla ei ole kun et hyväksy sitä mahdollisuutta että kristinuskon vapaa tahto tai valinta ei olekaan totta. Sehän on uskovaisille ihan normia.

Niin. Kumpi on ensin kana vai muna.

Voiko se hedelmöittynyt munasolu itse päättää haluaako jatkaa prosessia vai ei?

Ilmeisesti tiede ei ole vielä todistannut että äiti kykenisi itse ajattelun voimalla keskeyttämään prosessiin :D

Joten on varmasti aika mahdotonta reaalimaailmassa tuntea katumusta asiasta johon ei ole voinut itse päättää.

Vähän sama kuin hengittäminen. Sitäkään ei voi itse pysäyttää päätöksellään.

Vierailija kirjoitti:

Kaipa heidän viattomuuttaan halutaan suojella. Samoin paiskaus- ja vahinkolapsia ei ole olevinaan olemassakaan.

Joku sanoi joskus, että on hirveä kohtalo kuulla ettei ole toivottu.

En ymmärrä tätä. Jos elämä perustuu siihen, että täyttää jotain vanhempien halua ja himoa, sellainen elämä on sairasta. Elämällä on itseisarvo ja jokainen voi vaan alkaa elämään, ja nauttia siitä niin kuin nauttii. Ei tarvitse olla toivottu, haluttu, eikä edes rakastettu. Voi vaan elää.

Elämä on muodostunut sellaiseksi että se monistuu ja kuluttaa ahneesti ympäristöstään kaiken. Siksi on ihan turha syytellä omaa äitiä josta on imenyt elinvoimaa olessaan sikiönä ja aika todellakn turhaa syytellä muita siitä että halusi kasvaa ihmiseksi toisen vatsassa. Pitäisi vain olla hiljaa ja miettiä miksi ei abortoitunut.

Koska Jumalalla on sulle supertehtävä. Olet special ja tosi erityinen. Toisin kuin muut, niin sä oot special ja muut ei ole.

Koska synnyit ja et tavallaan halunut syntyä. Siksi olet superlapsi ja muut ei ole. Olet Jumalan kohtalo ja Jumalan oikea käsi tai ruoska joka luo maailmaan järjestyksen tulevina vuosikymmeninä. Sinua rakas lapsi on kaivattu tänne jo kauan. Uusi messias ja MESTARIII

Vierailija kirjoitti:

Kaipa heidän viattomuuttaan halutaan suojella. Samoin paiskaus- ja vahinkolapsia ei ole olevinaan olemassakaan.

Joku sanoi joskus, että on hirveä kohtalo kuulla ettei ole toivottu.

En ymmärrä tätä. Jos elämä perustuu siihen, että täyttää jotain vanhempien halua ja himoa, sellainen elämä on sairasta. Elämällä on itseisarvo ja jokainen voi vaan alkaa elämään, ja nauttia siitä niin kuin nauttii. Ei tarvitse olla toivottu, haluttu, eikä edes rakastettu. Voi vaan elää.

Käytännössä käyttää, happea, hiiltä ja vettä riittänee. Se muuten riittää suurimmalle osalle eliöistä jotka kuluttaa ja monistuu tahtomattaan.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys on vähän ongelmallinen, koska ihmisellä ei ole omaa tahtoa paitsi soluilla jotka uusiutuu ja monistuu.

Siksi kysymystä ei oikein voi osoittaa edes sille lapselle tai solulle joka alkaa monistumaan kohdussa, koska vaihtoehtoja ei ole. Joko syntyy tai abortoituu.

Ihminen taas ei oikein itse päätä tuleeko lapsia vai ei. Ainoastaan parittelusta voi päättää ja naisena ei voi sitäkään usein päättää, koska miehet on pahoja tilastollisesti.

Emmä ainakaan miehenä ole koskaan päättänyt parittelusta. Parittelen aina kun on mahdollista, koska se tuntuu oikealta ja ihan mihin reikään vain ja ihan kuka tahansa käy vaikka ei olisi + tai - vaikka olisi -- tai++ töpseli. Ei panemistaan voi päättää. Sitä vaan panee menemään ja myöhemmin miettii että mitä laittaisi ruisleivän päälle. Aina vähän epäilen näitä ihmisiä jotka muka päättää elämässään asioista. Muutenkin kun laitan ruisleivän päälle juttuja, niin tulee laitettua aina ne samat tai mitä löytyy.