Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ihmiset lukee kaunokirjallisuutta?
14.05.2025 |
Olen yrittänyt aloittaa lukuharrastuksen ja lukenut ehkä 50 kirjaa tähän mennessä, kaikki sellaisia joita on hehkutettu mestariteoksiksi, kirjailijat saaneet Nobelin tms. Vain ehkä 3 kirjaa olivat sellaisia että kannatti käyttää se aika lukemiseen. Siis että oikeasti kiinnosti mitä tapahtuu seuraavaksi. Muut olivat joko ajanhukkaa tai sitten sieltä löytyi (harvoin) 1 tai 2 mielenkiintoista/uutta ajatusta tai tapaa ilmaista jotain, jotka tosin olisi voinut esittää sellaisinaan ilman sitä satojen sivujen kehystarinaa.
En siis tajua yhtään mitä kaikki hehkuttaa? Miten jaksatte lukea jonkun toisen keksimää tarinaa päivässä toiseen? En ole oppinut melkein mitään uutta, viihtynyt enkä sivistynyt mielestäni yhtään lukiessani kaunokirjallisuutta. Toisin on kun luen vaikka filosofian teoriakirjoja. Muuttuuko tämä jossain vaiheessa jos luen vaikka 100 tai 1000 kirjaa?
Kommentit (373)
"Eräs asia, minkä voisit vaikkapa kaunokirjallisuudesta oppia, on se että SINUN KIINNOSTUKSESI on kenties epäluotettavin mittari kuvailemiesi päätösten taustalle asettamiseen."
Nyt ei auennut pointtisi? Siis kenen kiinnostuksen mukaan minun tulisi valita lukemani kirjat jos ei omani? Vai tarkoititko että nuoren kirjailijan kyky ajatella kuin vanha ihminen (esimerkki viestistäni) riippuu jotenkin minun kiinnostuksestani..?
Eikö ole olemassa joku sanontakin että "write what you know"? Minusta hyvä ohjenuora, koska sen huomaa tekstistä milloin ollaan kirjailijan tuntemalla alueella ja milloin ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Eräs asia, minkä voisit vaikkapa kaunokirjallisuudesta oppia, on se että SINUN KIINNOSTUKSESI on kenties epäluotettavin mittari kuvailemiesi päätösten taustalle asettamiseen."
Nyt ei auennut pointtisi? Siis kenen kiinnostuksen mukaan minun tulisi valita lukemani kirjat jos ei omani? Vai tarkoititko että nuoren kirjailijan kyky ajatella kuin vanha ihminen (esimerkki viestistäni) riippuu jotenkin minun kiinnostuksestani..?
Eikö ole olemassa joku sanontakin että "write what you know"? Minusta hyvä ohjenuora, koska sen huomaa tekstistä milloin ollaan kirjailijan tuntemalla alueella ja milloin ei.
Jos pointti ei auennut, en pysty auttamaan sinua enempää. Olet liian yksinkertainen. Tsemppiä mäkeen 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kuulostaa siltä, ettet ole vielä ymmärtänyt empatian käsitettä. Matkusta vähän ja lue lisää, tsemppiä."
Haluaisitko perustella heittosi? Ymmärrän kyllä mitä empatia on, olen hyvin empaattinen ja herkkä ihminen. En vain ehkä ymmärrä miksi minun pitäisi nimenomaan itkeä jonkun keksityn hahmon keksittyjä tilannetta ollakseni empaattinen, kun maailmassa on miljardi aitoakin tilannetta jonka vuoksi itkeä.
Empatia ei tarkoita itkemistä. Tätä tarkoitin sillä, ettet ymmärrä koko käsitettä. Google laulamaan ja esim terapiaan.
Tiedän edelleen mitä empatia tarkoittaa. Sinä et ole vastannut miksi siihen tarvitaan kirja, kun voi oikeassa elämässäkin sitä harjoittaa. Vai eikö sinulla siis ole ketään jonka kanssa olla oikeassa elämässä tekemisissä, ja siksi täällä jatkuvasti haet huomiotani?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tiktokissa tai instassa tai facessa tai mitä näitä nyt on. Luen paljon haastavaa tietokirjallisuutta ja nautin siitä. Osaan hyvin keskittyä, olen korkeasti koulutettu ja nimenomaan aloitin tämän harrastuksen jotta voisin haastaa aivojani/syventyä johonkin mielenkiintoiseen, mutta tähän mennessä tuntuu kuin olisin katsonut jotain telenovelaa 47 kirjan edestä, eli hukannut aikaani. Mitä missaan?
Et sä varmaan mitään missaa.
Toivottavasti lukuintosi ei häiriinny tiedosta, että melkoisella todennäköisyydellä osa lukemastasi tietokirjallisuudesta muuttuu sadassa vuodessa kaunokirjallisuudeksi, kun tiede edistyy...
Tarkoitin tiedekirjoilla esim filosofisia, psykologisia ja sosiologisia teoksia. Eihän ne "tiedot" mitään kiveen hakattuja ole, suurin osa varmasti virheellistä olettamaa, mutta niistä saa uusia näkökulmia ja ne kehittävät ajattelua. Samaa en saa kaunokirjallisuudesta kuin aivan poikkeustapauksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne ovat ennen kaikkea jonkun toisen ajatuksia. Keskinkertaisia ja sitä huonompia ajatuksia ei jaksakaan lukea, mutta poikkeuksellisen hyviä jaksaa. Toiset ihmiset osaavat tehdä havaintoja, joita ei itse osaa tehdä, ja sitä kautta oppii uusia näkökulmia.
Tämän perustelun olen kuullut aiemminkin, mutta voisitko nimetä vaikka kolme kirjaa jossa on poikkeuksellisen hyviä ajatuksia? Tähän mennessä lukemani ovat olleet lähinnä tuttua juttua, ei mitään uutta mitä en olisi itse jo tajunnut/ajatellut.
Jos etsit ajatuksia, lue filosofiaa.
Kaunokirjallisuus tarjoaa ikkunoita toisten ihmisten KOKEMUKSIIN, eri paikoissa, eri aikoina.
Joo olen lukenut juuri siksi filosofisia teoksia aiemmin. Toi kokemuksien kuvailu ei jostain syystä kiinnos
Olet kyllä kovin yksioikoinen ihminen, jolta puuttuu mielikuvitus ja tunnut olettavan, että se puuttuu muiltakin. Yritä ensimmäiseksi erottaa tarina kirjoittajasta. Sinulle pitäisi jonkun repiä kirjoista kannet ja nimilehdet pois, jotta et tietäisi kirjailijasta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Erikoinen tapa kommunikoida. Hyvin tunnistettava, tunsin henkilön menneisyydestä, jonka tapa keskustella oli samanlainen. Hän on autisti."
Okei! Kiitos tiedosta. Mua ei edelleenkään muuta kuin naurata toi sun autismijankkaus, mutta anna mennä :)
Mä kirjoitin sulle aiemmin, että olet autisti. En kirjoittanut tuota lainaamaasi viestiä. Tässä on ketjussa on kuule useampi henkilö joka tajuaa sun olevan autisti.
Vierailija kirjoitti:
Aika noloa ainakin kahdelle teistä että olette kirjoittaneet viestiketjuun noin kymmenen kertaa "autisti" . Haluatteko samalla heitä pilkata, sitähän se juuri on eikä edes liity aiheeseen (enkä edes viitsi noin typerää juttua tähän edelleen kopioida sivistyneempi kun olen).
Mutta huomaanpa kuiten että useammalle kilahti omaan nilkkaan tai nuppiin ainakin oma kokemukseni sellaisista lukuharrastajista, jotka tärkeilevät varsin keveällä lukemissisällöllään. Olen siis ihan itse tavannut koulutettujakin ykstotisia naisia jotka keräilevät hyllyynsä Steeliä ja mitä näitä nyt on Plainia, Moyes etc hömpänpömppää, ja jotka pitävät itseään kulttuurisesti tietoisina ja sivistyneinä, eivätkä vähiten lukuharrastuksensa vuoksi. Ulvomisnaurua en tilanteessa tieten viitsinyt esittää 😆 joten siksi mainitsen asian tässä aloituksessa jota olen itsekin ihmetellyt (että ottaako ihmiset lukemiset kenties hieman liian vakavasti, varsinkaan jos ei se
Kyse on ihan ap:n omasta ulosannista ja käytöksestä miksi useampi on tullut siihen johtopäätökseen, että ap on autisti. Ei ole mitään pilkkaamista vaan ihan toteamus tosiasiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pidän salaperäisyydestä, jännityksestä ja yllättävyydestä kuvitteellisissa kertomuksissa. Hyvässä kertomuksessa on jännitteisyyttä ja ristiriitaisia motiiveja henkilön sisällä ja/tai henkilöiden välillä. Itse pidän erityisesti psykologisista ja filosofisista kaunokirjallisista teoksista sekä kauhuromaaneista.
Ap pyysi esimerkkejä.
Psykologinen: Daphne du Maurier, Rebekka
Filosofinen: Leena Krohn, Ettei etäisyys ikävöisi
Kauhuromaani: R.L. Stevenson, Tohtori Jekyll & herra Hyde
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Kaunokirjallisuuden lukeminen on minustakin ihan täydellistä ajanhukkaa. Ei voisi vähempää kiinnostaa. Jos jotain kannattaa lukea niin ilman muuta vain tietokirjallisuutta. Muutenkin sanoisin pitkällä elämänkokemuksella että ihmiset joiden ainoa tai merkittävin "harrastus" on kaunokirjallisuuden lukeminen tai lukeminen ylipäänsä ovat perusluonteeltaan laiskoja ja saamattomia vätyksiä. Ahkera ihminen ei uhraa aikaa lukemiseen vaan tekee ihan jotain muuta elämässään ja tällaisten ihmisten kanssa minä haluan kaveerata.
Tiktok-videoiden katsojat ovat kieltämättä hyvin reippaita, yhteiskunnan kermaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ahkera ihminen ei uhraa aikaa lukemiseen vaan tekee ihan jotain muuta elämässään ja tällaisten ihmisten kanssa minä haluan kaveerata. "
Onko tällainen ajatusmaailma peräisin kasvatuksestasi? Ennen vanhaan lukemista pidettiin juurikin kuvailemanasi ajanhukkana. Itse en koe näin, ärsyynnyn puolestani jatkuvasta puuhailusta ja touhottamisesta. Viihdyn rauhallisten ihmisten parissa. Näin erilaisia me ihmiset olemme. Mielenkiintoista.
Ei ole, vaan palstamies trollaa / provosoi aikansa kuluksi. Kyllästyi kai itsekin omiin vasuhöpinöihinsä.
Kokeile Ap sitä James Joycen Odysseusta. ;) Jos haastetta haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaunokirjallisuuden lukeminen on minustakin ihan täydellistä ajanhukkaa. Ei voisi vähempää kiinnostaa. Jos jotain kannattaa lukea niin ilman muuta vain tietokirjallisuutta. Muutenkin sanoisin pitkällä elämänkokemuksella että ihmiset joiden ainoa tai merkittävin "harrastus" on kaunokirjallisuuden lukeminen tai lukeminen ylipäänsä ovat perusluonteeltaan laiskoja ja saamattomia vätyksiä. Ahkera ihminen ei uhraa aikaa lukemiseen vaan tekee ihan jotain muuta elämässään ja tällaisten ihmisten kanssa minä haluan kaveerata.
Tiktok-videoiden katsojat ovat kieltämättä hyvin reippaita, yhteiskunnan kermaa.
No miten luokittelet minut, akateemisen kuuskymppisen, joka Ei katsele tiktokkeja Eikä lue kaunokirjallisuutta? Juurikin samoista syistä, mitä ap on tuonut esiin.
Luin paljon lapsena. Olin kirjaston suurkuluttaja heti, kun sain lainauskortin. Luin Lauran Ponitallit, Viisikot, Tarzanit, Klondyken ja lumikenttien seikkailut. Angstisena teininä luin Kafkat, Hesset, myöhemmin jopa Coelhot (joskin aloin jo kyynistyä).
Sitten loppui luettava. En kerta kaikkiaan löydä enää fiktiivistä kirjallisuutta, johon uppoutua ja kokea elämyksiä. Suomalaiset kirjailijat (🤭) eivät tod innosta. Oma realistinen elämäni on ollut sellaista hyrskynmyrskyä ja vuoristorataa, että siihen verrattuna kaikki tarinointi latistuu alkuunsa. Elämä ja Siperia opettavat.
Mielenkiintoiset elämänkerrat ovat luettavia. Mutta nehän ovatkin faktuaalisia. Mitään keksittyjä von Münchausenin seikkailuja en ala tavaamaan.
Mitä kaunokirjallisuudesta sitten voi(si) oppia? Sehän edellyttäisi, että kirjoittaja itse on viisas ja valveutunut, elämän korkeakoulun käynyt ja pullollaan painavaa sanottavaa. Kenellä näistä höpisijöistä on?
Kukaan ei voi viedä toista pidemmälle, mihin itse on ehtinyt. Kukahan pääsisi edes samalle viivalle kanssani?
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla joku alemmuuskompleksi kun jaksat triggeröityä samalla tavalla aina uudestaan?
Koita nyt hyvä ihminen tajuta, että tässä ketjussa kirjoittaa paljon ihmisiä. Mä en kirjoittanut tuota aiempaa viestiä ja mäkin olen huomauttanut sulle ap, että esität olevasi kovin älykäs jne. Kannattaa katsoa peiliin, jos ärsyttää useita ihmisiä. Sä itse aloit provosoida heti aloituksesta lähtien, että koita kestää nyt se mitä tilasit. Meitä ei kiinnosta paskan vertaa mitä sä luet vaan se on tuo sun ylimielinen, itsekäs, muita halveksuva ja jankuttava tyyli mikä tässä ärsyttää monia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaunokirjallisuuden lukeminen on minustakin ihan täydellistä ajanhukkaa. Ei voisi vähempää kiinnostaa. Jos jotain kannattaa lukea niin ilman muuta vain tietokirjallisuutta. Muutenkin sanoisin pitkällä elämänkokemuksella että ihmiset joiden ainoa tai merkittävin "harrastus" on kaunokirjallisuuden lukeminen tai lukeminen ylipäänsä ovat perusluonteeltaan laiskoja ja saamattomia vätyksiä. Ahkera ihminen ei uhraa aikaa lukemiseen vaan tekee ihan jotain muuta elämässään ja tällaisten ihmisten kanssa minä haluan kaveerata.
Tiktok-videoiden katsojat ovat kieltämättä hyvin reippaita, yhteiskunnan kermaa.
No miten luokittelet minut, akateemisen kuuskymppisen, joka Ei katsele tiktokkeja Eikä lue kaunokirjallisuutta? Juurikin samoista syistä, mitä ap on tuonut esiin.
Luin paljon lapsena. Olin kirjast
Etkö sä stanan tollo voi vain lukea sitä mistä sä pidät? Ei ole mikään pakko yrittää väkisin lukea kaunokirjallisuutta, jos ei kerran nappaa. Ei jumaliste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaunokirjallisuuden lukeminen on minustakin ihan täydellistä ajanhukkaa. Ei voisi vähempää kiinnostaa. Jos jotain kannattaa lukea niin ilman muuta vain tietokirjallisuutta. Muutenkin sanoisin pitkällä elämänkokemuksella että ihmiset joiden ainoa tai merkittävin "harrastus" on kaunokirjallisuuden lukeminen tai lukeminen ylipäänsä ovat perusluonteeltaan laiskoja ja saamattomia vätyksiä. Ahkera ihminen ei uhraa aikaa lukemiseen vaan tekee ihan jotain muuta elämässään ja tällaisten ihmisten kanssa minä haluan kaveerata.
Tiktok-videoiden katsojat ovat kieltämättä hyvin reippaita, yhteiskunnan kermaa.
No miten luokittelet minut, akateemisen kuuskymppisen, joka Ei katsele tiktokkeja Eikä lue kaunokirjallisuutta? Juurikin samoista syistä, mitä ap on tuonu
"Etkö sä stanan tollo voi vain lukea sitä mistä sä pidät? Ei ole mikään pakko yrittää väkisin lukea kaunokirjallisuutta, jos ei kerran nappaa. Ei jumaliste."
🤭🕺🏼
Olisi kiinnostava lukea ylläolevan kirjoittajan elämästä ja päätellä, mikä häntä triggeröi noin kovasti.
Kummasti menee jo(i)llakin tunteisiin, kun toinen asiallisesti ja selkeästi kertoo oman näkökantansa.
Mikä meitä erottaa näin paljon?
🤔👽
Jos ketjussa on joku Asperger, voisitko kertoa, mitä mieltä olet! Tykkäätkö kaunokirjallisuudesta ylipäätään, tai ehkä vain jostain osa-alueesta? Scifi, dekkarit, rakkausromaanit jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaunokirjallisuuden lukeminen on minustakin ihan täydellistä ajanhukkaa. Ei voisi vähempää kiinnostaa. Jos jotain kannattaa lukea niin ilman muuta vain tietokirjallisuutta. Muutenkin sanoisin pitkällä elämänkokemuksella että ihmiset joiden ainoa tai merkittävin "harrastus" on kaunokirjallisuuden lukeminen tai lukeminen ylipäänsä ovat perusluonteeltaan laiskoja ja saamattomia vätyksiä. Ahkera ihminen ei uhraa aikaa lukemiseen vaan tekee ihan jotain muuta elämässään ja tällaisten ihmisten kanssa minä haluan kaveerata.
Tiktok-videoiden katsojat ovat kieltämättä hyvin reippaita, yhteiskunnan kermaa.
No miten luokittelet minut, akateemisen kuuskymppisen, joka Ei katsele tiktokkeja Eikä lue kaunokirjallisuutta? Juurikin samoista syistä, mitä ap on tuonu
Etkö sä stanan tollo voi vain lukea sitä mistä sä pidät? Ei ole mikään pakko yrittää väkisin lukea kaunokirjallisuutta, jos ei kerran nappaa. Ei jumaliste.
- Jos sä edustat kaunokirjallisuuden ystäviä ja suurta yleisöä, enpä halua kuulua kerhoosi. Haha. *Quel idiot!*
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaunokirjallisuuden lukeminen on minustakin ihan täydellistä ajanhukkaa. Ei voisi vähempää kiinnostaa. Jos jotain kannattaa lukea niin ilman muuta vain tietokirjallisuutta. Muutenkin sanoisin pitkällä elämänkokemuksella että ihmiset joiden ainoa tai merkittävin "harrastus" on kaunokirjallisuuden lukeminen tai lukeminen ylipäänsä ovat perusluonteeltaan laiskoja ja saamattomia vätyksiä. Ahkera ihminen ei uhraa aikaa lukemiseen vaan tekee ihan jotain muuta elämässään ja tällaisten ihmisten kanssa minä haluan kaveerata.
Tiktok-videoiden katsojat ovat kieltämättä hyvin reippaita, yhteiskunnan kermaa.
No miten luokittelet minut, akateemisen kuuskymppisen, joka Ei katsele tiktokkeja Eikä lue kaunokirjallisuutta? Juurikin samoista syistä, mitä ap on tuonut esiin.
Luin paljon lapsena. Olin kirjast
Oma elämäni ei ole ollut mitään hyrskyn myrskyä, joten hyvin jaksan lukea fiktiivisiä kirjoja vielä yli kuuikymppisenä. Itseäni taas elämänkerrat lähinnä pitkästyttävät, samoin ap:n filosofiset kirjat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne ovat ennen kaikkea jonkun toisen ajatuksia. Keskinkertaisia ja sitä huonompia ajatuksia ei jaksakaan lukea, mutta poikkeuksellisen hyviä jaksaa. Toiset ihmiset osaavat tehdä havaintoja, joita ei itse osaa tehdä, ja sitä kautta oppii uusia näkökulmia.
Tämän perustelun olen kuullut aiemminkin, mutta voisitko nimetä vaikka kolme kirjaa jossa on poikkeuksellisen hyviä ajatuksia? Tähän mennessä lukemani ovat olleet lähinnä tuttua juttua, ei mitään uutta mitä en olisi itse jo tajunnut/ajatellut.
Voin. Toivottavasti ei haittaa, että kaikki ovat venäläisiä. Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan, Ludmila Ulitskaja: Vihreän teltan alla, Leo Tolstoi: Anna Karenina.
Et ei nää ketkään mitään mallivenäläisiä ole olleet. Juutalainen Ulitskajakin asuu ulkomailla ja tukee Ukrainaa.
Alue: Aihe vapaa
Et sä varmaan mitään missaa.
Toivottavasti lukuintosi ei häiriinny tiedosta, että melkoisella todennäköisyydellä osa lukemastasi tietokirjallisuudesta muuttuu sadassa vuodessa kaunokirjallisuudeksi, kun tiede edistyy...