Miksi ihmiset lukee kaunokirjallisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus ajatellut täsmälleen samoin kuin aloittaja. Rehellisesti sanottua, silloin halusin vain sivistää itseäni lukemalla, ajattelin että teen sen nopeasti ja tehokkaasti ja luen jotain kehutuimpia kirjoja, ja tadaa muutun paremmaksi ihmiseksi ja viisaammaksi. No en jaksanut lukea montaakaan kirjaa enkä tajunnut niistäkään mitään vähää, kun se oli sellaista suorittamista. Kaiken lisäksi luin kirjoja yhtä kriittisesti kuin aloittajakin, etsien niistä tietoa, hienoja oivalluksia ja maailmanmullistuksia, no petyin tietenkin kun ei sellaisia löytynyt.

Nyt oon vähän kuin vahingossa tarttunut taas muutamiin ei-mitenkään-kehuttuihin kirjoihin. Olen huomannut hymyileväni, nauravani, ihastuvani, hämmästyväni ja itkeväni lukiessani. Kuin kaverille juttelisi. Ei siinäkään opi mitään kylmiä faktoja, mutta oppii ehkä jotain eri tapoja tarkastella maailmaa. Se on loputon suo, ei ole mitään lopullista totuutta tai ultimaattista faktaa, minkä voi

Samaistuin moneen kohtaan, mutta en kahteen: Olen kyllä tajunnut lukemani, se ei ole vain herättänyt mitään ahaa elämyksiä, enkä myöskään ole pakonomaisesti lukenut, vaan halusin aidosti kokeilla mitä tämä sivistyminen on, mitä kaunokirjallisuudesta pitäisi kuulemani mukaan saada.

Tämä vahvistaa käsitystäni siitä, että olen odottanut kaunokirjallisuudelta vääriä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pidän lukemisesta, ja siihen on monta syytä. Eri kirjoilla on eri tarkoitus. On rentouttavia nollauskirjoja, eli viidettä. Sama funktio kuin hyvällä komediasarjalla. On jännityskirjoja, jotka tarjoavat vähän aktiivisempaa viihdettä. On turvallisuuden tunnetta tuovia nostalgisia kirjoja, kuten vanhan ajan dekkarit.

On kansainvälisiä lukuromaaneja, joissa voi uppoutua siihen, miten elää ja ajattelee ihminen Intiassa, Ugandassa, Kiinassa tai vaikkapa Kolumbiassa. 

 

Ja on kirjoja, jotka tavalla tai toisella pysäyttävät. Saavat näkemään maailman hieman toisin. Lapsena minulle sellainen oli esim Harper Leen Kuin surmaisi satakielen, teininä Täällä pohjantähden alla (Linna). Aikuisena tällaisia ovat olleet esim Exit West tai Chimamanda Ngozi Adichie:n kirjat. 

 

Juuri näin. Jokaisesta kirjasta oppii jotain, vaikkei edes huo

En kyllä ole kaikista kirjoista oppinut. Joistain korkeintaan jonkun knoppitiedon joka sitten unohtuu pian. Ellei sitten oppimiseksi lasketa sitä, että lukee vaikka jonkun pakolaiskertomuksen ja "oppii" siitä, että sodat ovat kauheita, pakolaiset hirveässä tilanteessa ja monesta suunnasta uhattuna ja että heidän elämänsä ovat vaikeita ja traumatisoivia jne jne. Sama tosin selviäisi seuraamalla uutisia tai dokumentteja, ja jokainen viimeistään keski-ikäinen lienee tuon tiedon jo jostain aiemmin omaksunut. -ap

Lue sitä mikä kiinnostaa. Itseäni on aina kiinnostanut seikkailu ja scifitarinat joten luen niistä kertovia kirjoja. Ei kannata lukea jotain vain siksi, että niin pitäisi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman sivistykseni vuoksi luen.

On kai niitäkin, joiden kapasiteetti ei tuohon riitä.

Mitä sivistystä saat siitä että luet jonkun keksityn hahmon keksittyjä ajatuksia tai tapahtumia? Vaikka tarina sijoittuisi esim espanjan sisällissotaan, niin eikö olisi helpompi ja nopeampi ja sivistävämpi lukea siitä sodasta ihan tietokirja, tai aikalaisten oikeita kokemuksia?

Parhaimmillaan kaunokirjoitus voi olla kuin runoutta.

Mitä tarkoitat tällä? Siis että se kieli itsessään on jotenkin kaunista tai soljuvaa? En saa tällaisesta mitään irti. Runotkin ovat hyviä vain jos niistä saa jonkun uuden ajatuksen tai vahvan tunteen. En tajua mistään muotoseikoista tai tekniikasta mitään, en

Samanlaista ilmiötä olen havainnut musiikin saralla. Pääsääntöisesti mennessäni konserttiin kuuntelen sitä musiikkia mutta sieltä tullessani joskus kummastelen kun jotkut muut ovat näköjään vain etsineet esityksistä pelkästään virheitä. Ainahan niitäkin löytyy kun esittäjinä ovat ihmiset mutta mitä vitsiä on mokien etsimisessä samalla kun se itse musiikki vilahtaa kerrassaan ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä lukea juonivetoisia kirjoja, joissa tapahtuu enemmän. Kyllähän jotkut ns. Nobel  kirjailijoiden teokset voi olla aika kuivia. Lukee jotain vetävämpää. Hyviä lukuromaaneja on vaikka kuinka paljon. 

Olen siis lukenut näitä nobelvoittajia ja klassikoita ja pettynyt niihin melkein kaikkiin. Vielä vähemmän kiinnostaa jotkut dekkarit tms. Tämän keskustelun perusteella olen ymmärtänyt lukemisen alun perin väärin, eli olen hakenut siitä sellaista mitä se ei välttämättä edes tarjoa. Olen uskonut lukemisen "kannattavan aina" ja sivistävän jne, opettavan uutta jne, mutta eihän se niin yleensä ole. Jos lukee, ei ole sama mitä lukee, eli omaa aikaa kannattaa arvostaa. -ap

 

 

Eihän se olekaan sama mitä lukee, ja omaa aikaa todellakin kannattaa arvostaa. Tietokirjoj

Tein aloituksen siinä käsityksessä, että olen ehkä lukenut vääriä kirjoja koska en ole saanut niistä oikein mitään irti. Nyt olen ymmärtänyt tämän keskustelun ansioista, että olen odottanut kaunokirjallisuudesta samankaltaista hyötyä kuin mitä olen saanut tietokirjallisuudesta, ja se on ollut väärä odotus. 

En ole vieläkään tosin varma miksi joidenkin mielestä kaunokirjallisuus sivistää (tämä väite oli se mikä alunperin johti minut tähän kokeiluun). Tarkoitetaanko tällä jotenkin luku/kirjoitustaidon kehittymistä, vai mitä? Joku mainitsi empatian kehittymisen, mutta minulla empatia on kehittynyt lähinnä todellisessa elämässä toimiessa ja erilaisia ihmisiä ja kulttuureita kohdatessa, eli miksi tarvitaan se kirja siihen väliin? -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ovat ennen kaikkea jonkun toisen ajatuksia. Keskinkertaisia ja sitä huonompia ajatuksia ei jaksakaan lukea, mutta poikkeuksellisen hyviä jaksaa. Toiset ihmiset osaavat tehdä havaintoja, joita ei itse osaa tehdä, ja sitä kautta oppii uusia näkökulmia.

Tämän perustelun olen kuullut aiemminkin, mutta voisitko nimetä vaikka kolme kirjaa jossa on poikkeuksellisen hyviä ajatuksia? Tähän mennessä lukemani ovat olleet lähinnä tuttua juttua, ei mitään uutta mitä en olisi itse jo tajunnut/ajatellut.

Voin. Toivottavasti ei haittaa, että kaikki ovat venäläisiä. Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan, Ludmila Ulitskaja: Vihreän teltan alla, Leo Tolstoi: Anna Kar

No jos sulla kerta on maailman älykkäimmät ajatukset, niin varmaan sun kannattaa keskittymään istumaan siellä korkeajakkarallasi ja katsella ylimielisest imeitä ääliöitä, jotka jostain kumman syystä löydämme mielenkiintoista kaunokirjallisuudesta, mm. Voisit vaikka hakea yliopistosta jonkun kaikkien alojen supererikoisasiantuntijan virkaa ja jakaa suurta viisauttasi.

Vierailija kirjoitti:

Lue sitä mikä kiinnostaa. Itseäni on aina kiinnostanut seikkailu ja scifitarinat joten luen niistä kertovia kirjoja. Ei kannata lukea jotain vain siksi, että niin pitäisi tehdä.

Scifi ei ole aiemmin koskaan kiinnostanut missään muodossa, mutta black mirror sarja on kyllä ollut hyvä. Juuri sellaisia yllättäviä uusia ajatuksia mistä tykkään, mietin jopa että pitäisikö tosiaan kokeilla scifikirjoja lukea. MUTTA nyt seiskakaudella ollessa huomaan jo paljon toistoa ideoissa ja tuttuja kaavoja, eli enää eivät jaksot yllätä samalla tavalla kuin ekoilla kausilla. Eli sama ongelma alkaa olla kuin kaunokirjallisuudessakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ovat ennen kaikkea jonkun toisen ajatuksia. Keskinkertaisia ja sitä huonompia ajatuksia ei jaksakaan lukea, mutta poikkeuksellisen hyviä jaksaa. Toiset ihmiset osaavat tehdä havaintoja, joita ei itse osaa tehdä, ja sitä kautta oppii uusia näkökulmia.

Tämän perustelun olen kuullut aiemminkin, mutta voisitko nimetä vaikka kolme kirjaa jossa on poikkeuksellisen hyviä ajatuksia? Tähän mennessä lukemani ovat olleet lähinnä tuttua juttua, ei mitään uutta mitä en olisi itse jo tajunnut/ajatellut.

Jos etsit ajatuksia, lue filosofiaa.

Kaunokirjallisuus tarjoaa ikkunoita toisten ihmisten KOKEMUKSIIN, eri paikoissa, eri aikoina.

"No jos sulla kerta on maailman älykkäimmät ajatukset, niin varmaan sun kannattaa keskittymään istumaan siellä korkeajakkarallasi ja katsella ylimielisest imeitä ääliöitä, jotka jostain kumman syystä löydämme mielenkiintoista kaunokirjallisuudesta, mm. Voisit vaikka hakea yliopistosta jonkun kaikkien alojen supererikoisasiantuntijan virkaa ja jakaa suurta viisauttasi."

Onko sulla joku alemmuuskompleksi kun jaksat triggeröityä samalla tavalla aina uudestaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä lukea juonivetoisia kirjoja, joissa tapahtuu enemmän. Kyllähän jotkut ns. Nobel  kirjailijoiden teokset voi olla aika kuivia. Lukee jotain vetävämpää. Hyviä lukuromaaneja on vaikka kuinka paljon. 

Olen siis lukenut näitä nobelvoittajia ja klassikoita ja pettynyt niihin melkein kaikkiin. Vielä vähemmän kiinnostaa jotkut dekkarit tms. Tämän keskustelun perusteella olen ymmärtänyt lukemisen alun perin väärin, eli olen hakenut siitä sellaista mitä se ei välttämättä edes tarjoa. Olen uskonut lukemisen "kannattavan aina" ja sivistävän jne, opettavan uutta jne, mutta eihän se niin yleensä ole. Jos lukee, ei ole sama mitä lukee, eli omaa aikaa kannattaa arvostaa. -ap

 

 

Eihän se olekaan sama mitä lukee, ja om

 

Kuulostaa siltä, ettet ole vielä ymmärtänyt empatian käsitettä. Matkusta vähän ja lue lisää, tsemppiä.

Luen, koska se rauhoittaa, kasvattaa yleistietoa, lisää eri puolilta asioita katsovaa ajattelukykyä ja on kiintoisa ikkuna toisten ihmisten sielunmaisemiin. Samalla kasvaa sanavarasto kuin itsestään. En etsi kirjoja siltä pohjalta, että ne olisivat korkeakulttuuria tai voittaneet kirjallisuuspalkintoja. Etsin kirjoja vapaalla ja laajalla skaalalla.

Luen proosaa, romaaneita, dekkareita, runoja ja tiedekirjallisuutta. Akateemista koulutusta minulla ei ole, mutta koen että lukemisharrastus on lisännyt keskittymiskykyä ja kuten alussa mainitsinkin, yleissivistystä. Koen, että runsas lukeminen kuroo umpeen akateemisen tutkinnon puutetta.

Fyysisistä vaikutuksista: joskus lukiessa syke saattaa tippua alle 50, mikä on selkeä merkki siitä kuinka hyvin elimistö rauhoittuu.

Lisäksi luen puhtaasti viihteen takia. Aika kuluu aina, kun on kaverina hyvä opus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ovat ennen kaikkea jonkun toisen ajatuksia. Keskinkertaisia ja sitä huonompia ajatuksia ei jaksakaan lukea, mutta poikkeuksellisen hyviä jaksaa. Toiset ihmiset osaavat tehdä havaintoja, joita ei itse osaa tehdä, ja sitä kautta oppii uusia näkökulmia.

Tämän perustelun olen kuullut aiemminkin, mutta voisitko nimetä vaikka kolme kirjaa jossa on poikkeuksellisen hyviä ajatuksia? Tähän mennessä lukemani ovat olleet lähinnä tuttua juttua, ei mitään uutta mitä en olisi itse jo tajunnut/ajatellut.

Jos etsit ajatuksia, lue filosofiaa.

Kaunokirjallisuus tarjoaa ikkunoita toisten ihmisten KOKEMUKSIIN, eri paikoissa, eri aikoina.

Joo olen lukenut juuri siksi filosofisia teoksia aiemmin. Toi kokemuksien kuvailu ei jostain syystä kiinnosta ellen tiedä jo lukiessa, että ne kokemukset on oikeasti tapahtunut sille kirjailijalle tai jollekin sen läheiselle ja että se siis oikeasti tietää mistä kirjoittaa. Jos vaikka joku nuori kirjailija kirjoittaa vanhuksen ajatuksista, niin en jotenkin pysty ottamaan sitä vakavasti, se ei ole uskottavaa.

"Kuulostaa siltä, ettet ole vielä ymmärtänyt empatian käsitettä. Matkusta vähän ja lue lisää, tsemppiä."

Haluaisitko perustella heittosi? Ymmärrän kyllä mitä empatia on, olen hyvin empaattinen ja herkkä ihminen. En vain ehkä ymmärrä miksi minun pitäisi nimenomaan itkeä jonkun keksityn hahmon keksittyjä tilannetta ollakseni empaattinen, kun maailmassa on miljardi aitoakin tilannetta jonka vuoksi itkeä.

Kaunokirjallisuuden lukeminen on minustakin ihan täydellistä ajanhukkaa. Ei voisi vähempää kiinnostaa. Jos jotain kannattaa lukea niin ilman muuta vain tietokirjallisuutta. Muutenkin sanoisin pitkällä elämänkokemuksella että ihmiset joiden ainoa tai merkittävin "harrastus" on kaunokirjallisuuden lukeminen tai lukeminen ylipäänsä ovat perusluonteeltaan laiskoja ja saamattomia vätyksiä. Ahkera ihminen ei uhraa aikaa lukemiseen vaan tekee ihan jotain muuta elämässään ja tällaisten ihmisten kanssa minä haluan kaveerata. 

Vierailija kirjoitti:

Luen, koska se rauhoittaa, kasvattaa yleistietoa, lisää eri puolilta asioita katsovaa ajattelukykyä ja on kiintoisa ikkuna toisten ihmisten sielunmaisemiin. Samalla kasvaa sanavarasto kuin itsestään. En etsi kirjoja siltä pohjalta, että ne olisivat korkeakulttuuria tai voittaneet kirjallisuuspalkintoja. Etsin kirjoja vapaalla ja laajalla skaalalla.

Luen proosaa, romaaneita, dekkareita, runoja ja tiedekirjallisuutta. Akateemista koulutusta minulla ei ole, mutta koen että lukemisharrastus on lisännyt keskittymiskykyä ja kuten alussa mainitsinkin, yleissivistystä. Koen, että runsas lukeminen kuroo umpeen akateemisen tutkinnon puutetta.

Fyysisistä vaikutuksista: joskus lukiessa syke saattaa tippua alle 50, mikä on selkeä merkki siitä kuinka hyvin elimistö rauhoittuu.

Lisäksi luen puhtaasti viihteen takia. Aika kuluu aina, kun on kaverina hyvä opus. 

"..kiintoisa ikkuna toisten ihmisten sielunmaisemiin" Avaisitko tätä?

Siis sen kirjan on yleensä kirjoittanut yksi ihminen ja ne hahmot on sen keksimiä. Eihän siinä yhdessä kirjassa siis oikeasti pääse monen ihmisen sielunmaisemaan, vaan aina vain sen kirjailijan. Vai sitäkö tarkoititkin?

Vastaus numerolle 315: Minusta kirjailija paljastaa paljonkin sielunmaisemastaan, vaikka kirjoittaisi puhtaasti fiktiota. Arvomaailma, tapa reagoida muihin ihmisiin ja asioihin sekä temperamentti paljastuu rivien välistä. Uskoisin, että kirjoittaessaan ihminen on oma itsensä, tai ainakin lähimpänä sitä ideaa itsestään. 

Joskus, jos kirjailijan arvomaailma ja temperamentti on äärimmäisen kaukana omasta itsestä, saattaa jopa ärsyyntyä! Mutta samalla tämä ärsyyntyminen on osa lukukokemusta ja auttaa osaltaan ymmärtämään erilaisuutta laajemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ovat ennen kaikkea jonkun toisen ajatuksia. Keskinkertaisia ja sitä huonompia ajatuksia ei jaksakaan lukea, mutta poikkeuksellisen hyviä jaksaa. Toiset ihmiset osaavat tehdä havaintoja, joita ei itse osaa tehdä, ja sitä kautta oppii uusia näkökulmia.

Tämän perustelun olen kuullut aiemminkin, mutta voisitko nimetä vaikka kolme kirjaa jossa on poikkeuksellisen hyviä ajatuksia? Tähän mennessä lukemani ovat olleet lähinnä tuttua juttua, ei mitään uutta mitä en olisi itse jo tajunnut/ajatellut.

Jos etsit ajatuksia, lue filosofiaa.

Kaunokirjallisuus tarjoaa ikkunoita toisten ihmisten KOKEMUKSIIN, eri paikoissa, eri aikoina.

Joo olen lukenut juuri siksi filosofisia teoksia aiemmin. Toi kokemuksien kuvailu ei jostain syystä kiinnos

Eräs asia, minkä voisit vaikkapa kaunokirjallisuudesta oppia, on se että SINUN KIINNOSTUKSESI on kenties epäluotettavin mittari kuvailemiesi päätösten taustalle asettamiseen.

Huomaathan että kuulostat sylivauvalta. Mikäli johdonmukaisesti kuuntelet omaa kiinnostustasi, kapalointi ja äidin tissi riittävät hautaan asti.

Ota tästä mitä otat. Tuskin triggeröitymisen ohella mitään, mutta kannetaan nyt vettä kaivoon yhden kerran. Jokainen ansaitsee sen.

Wikipedian mukaan "Suomi sai kuudenneksi kehnoimmat empatiapisteet 63 maan vertailussa."

Ei taideta lukea tarpeeksi :D

Vierailija kirjoitti:

"Kuulostaa siltä, ettet ole vielä ymmärtänyt empatian käsitettä. Matkusta vähän ja lue lisää, tsemppiä."

Haluaisitko perustella heittosi? Ymmärrän kyllä mitä empatia on, olen hyvin empaattinen ja herkkä ihminen. En vain ehkä ymmärrä miksi minun pitäisi nimenomaan itkeä jonkun keksityn hahmon keksittyjä tilannetta ollakseni empaattinen, kun maailmassa on miljardi aitoakin tilannetta jonka vuoksi itkeä.

Empatia ei tarkoita itkemistä. Tätä tarkoitin sillä, ettet ymmärrä koko käsitettä. Google laulamaan ja esim terapiaan.

"Ahkera ihminen ei uhraa aikaa lukemiseen vaan tekee ihan jotain muuta elämässään ja tällaisten ihmisten kanssa minä haluan kaveerata. "

Onko tällainen ajatusmaailma peräisin kasvatuksestasi? Ennen vanhaan lukemista pidettiin juurikin kuvailemanasi ajanhukkana. Itse en koe näin, ärsyynnyn puolestani jatkuvasta puuhailusta ja touhottamisesta. Viihdyn rauhallisten ihmisten parissa. Näin erilaisia me ihmiset olemme. Mielenkiintoista.