Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset lukee kaunokirjallisuutta?
14.05.2025 |
Olen yrittänyt aloittaa lukuharrastuksen ja lukenut ehkä 50 kirjaa tähän mennessä, kaikki sellaisia joita on hehkutettu mestariteoksiksi, kirjailijat saaneet Nobelin tms. Vain ehkä 3 kirjaa olivat sellaisia että kannatti käyttää se aika lukemiseen. Siis että oikeasti kiinnosti mitä tapahtuu seuraavaksi. Muut olivat joko ajanhukkaa tai sitten sieltä löytyi (harvoin) 1 tai 2 mielenkiintoista/uutta ajatusta tai tapaa ilmaista jotain, jotka tosin olisi voinut esittää sellaisinaan ilman sitä satojen sivujen kehystarinaa.
En siis tajua yhtään mitä kaikki hehkuttaa? Miten jaksatte lukea jonkun toisen keksimää tarinaa päivässä toiseen? En ole oppinut melkein mitään uutta, viihtynyt enkä sivistynyt mielestäni yhtään lukiessani kaunokirjallisuutta. Toisin on kun luen vaikka filosofian teoriakirjoja. Muuttuuko tämä jossain vaiheessa jos luen vaikka 100 tai 1000 kirjaa?
Kommentit (373)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on kyllä olennaista tietää, onko kerrottu _oikeasti_ tapahtunut, vai mielikuvituksen tuotetta. Jotenkin en osaa suhtautua fiktioon samalla tavalla.
Esim. eräs henkilö oli kirjoittanut dokumentaarisen kirjan pitkästä vaelluksestaan Australian alkuasukkaiden parissa. Myöhemmin kävi ilmi, että kirjan sisältö olikin fiktiota, eikä esim. monia ihmeeksi kuvattuja juttuja oikeasti koskaan tapahtunut. Samalla kirja kuvasi minä-henkilön henkistä kasvua luonnon ehdoilla eläen ja luonnosta voimaa saaden.Tämmöinen, jos mikä, on lukijan aliarviointia ja suurta huijausta.
Eli fakta ja fiktio ehdottomasti ja selkeästi omaan luokkaansa. Muinoin joku Kaari Utrio nautti suurta suosiota(?) historiallisilla rakkausromaaneillaan. Enpä tiedä; historiallisten tosiseikkojen rjnkoon oli punottua satoja, jopa tuhansia sivuja fiktiivistä kuvitelmaa. En ole lukenut yhtään Utrion tiiliskiveä, mutta minulla o
>> huono yritys morkata utriota >>
Ei, vaan perusteltu mielipide.
Tässä alkaa vahvistuamajatus, että näitä kaunokirjallisia suosikkeja lukee erityisesti se tyhmempi kansanosa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelepa Ap itse tietokirjallisuudesta vaikka 5 parasta lukemaasi kirjaa ja perusteluja, miksi juuri ne kiinnostivat. Voisit myös mainita tuota 50 lukemastasi kaunokirjallisesta teoksesta vaikkapa kymmenen, niin saisi jonkin käsityksen siitä, mihin perustat näkemyksesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukeminen kehittää lukutaitoa ja kieliopin hallintaa. Molemmista on hyötyä, kun on tarve tunnistaa provot - tai toisaalta kirjoittaa onnistunut provo. Jälkimmäisessä Ap tarvitsee vielä apua. Samoin sanan elämäkerta tahallinen väärinkirjoitus on melko lattea provoyritys.
Sun kohdalla lukeminen ei ole lisännyt ainakaan ymmärrystä luetusta, kun sorkit asian vierestä, metatasolla. Älykkyys ei varmaankaan lisäänny lukemalla, joskin jo olemassa olevaa älykkyyttä se voi kehittää. Harmi, että sinulle ei ole kuin kahvilusikalla annettu.
Äidinkielesi taitaa olla jokin muu kuin suomi.
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs oikein vanha kirjallisuus, jossa kuvataan ihmisten välisiä suhteita ja heidän ajatusmaailmaansa? Otetaan vaikka antiikin Kreikan ja Rooman kirjallisuus. Arkeologialla pystytään selvittämään ihmisten elinolosuhteita ja muuta ns. objektiivista tietoa, mutta ilman niiltä ajoilta säilynyttä kirjallisuutta me ei saataisi mitään tietoa siitä, mitä sen ajan ihmiset on ajatelleet tai suhtautuneet eri asioihin. Vaikka ne teokset ovat kaunokirjallisuutta, niistä saadaan myös akateemiselle yhteisölle arvokasta tietoa sen ajan tapakulttuurista sun muusta.
Suurin osa antiikin kirjallisuudesta on kadonnut.
Varhaisimmat kreikkalaiset kirjoitukset ovat savitauluihin tehtyjä kirjoituksia. Nämä kirjoitukset ovat kuitenkin enimmäkseen kauppaa käsitteleviä proosamuotoisia tekstejä, kuten kirjanpitoa ja luetteloita; varsinaista kirjallisuutta tuolta ajalta ei ole löydetty.
Homerokset, Platonit ja antiikin Kreikan mytologia on _hieman_ eri tason proosaa kuin Repan ja Penan kaljoittelu ja käsirysy Katri Valan puistossa (< inhorealistinen nykykirjallisuus)
Onkohan koskaan tutkittu, lukevatko ujot introvertit enemmän kuin sosiaaliset ekstrovertit. Tässä on monet kommentoineet, että on kiva tutustua kirjan hahmoihin tai päästä kirjailijan pään sisään.
Itse en sosiaalisena ekstroverttina oikein jaksa tutustua yhteenkään fiktiiviseen hahmoon, kun tuntuu että oikeita tuttuja on liikaa muutenkin. Joku ujo ja mahdollisesti yksinäinen taas ehkä kokee päinvastoin, että kirjoista saa sitä seuraa mitä oikeassa elämässä jää paitsi? Tai jos on vaikeuksia vaikka kommunikoida ihmisten kanssa oikeassa elämässä, niin kirjassa tilanteita voi vain seurata turvallisesti vierestä ilman että kukaan odottaa osallistumista?
Ujommat kaverit myös oman suppean otannan perusteella ovat uteliaampia muiden pään sisällön suhteen, kun me hölöttäjät keskitytään enemmän toimintaan ja annetaan aika paljonkin mennä ohi. Siis esimerkiksi joku työpaikkadraama, jos joku vaikka hermostuu kokouksessa, niin ujoimmat työkaverit puhuu siitä vielä kuukauden päästä, että mikäköhän sille silloin tuli, kun me muut ollaan kuitattu se jo silloin kuukausi sitten huonona päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lukisin kaunokirjallisuutta, lukisin mieluummin Alistar McLeania tai Dan Brownia kuin tylsää Dostojevskiä. Jotkut osaavat kertoa tarinoita, ja toiset eivät.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan koskaan tutkittu, lukevatko ujot introvertit enemmän kuin sosiaaliset ekstrovertit. Tässä on monet kommentoineet, että on kiva tutustua kirjan hahmoihin tai päästä kirjailijan pään sisään.
Itse en sosiaalisena ekstroverttina oikein jaksa tutustua yhteenkään fiktiiviseen hahmoon, kun tuntuu että oikeita tuttuja on liikaa muutenkin. Joku ujo ja mahdollisesti yksinäinen taas ehkä kokee päinvastoin, että kirjoista saa sitä seuraa mitä oikeassa elämässä jää paitsi? Tai jos on vaikeuksia vaikka kommunikoida ihmisten kanssa oikeassa elämässä, niin kirjassa tilanteita voi vain seurata turvallisesti vierestä ilman että kukaan odottaa osallistumista?
Ujommat kaverit myös oman suppean otannan perusteella ovat uteliaampia muiden pään sisällön suhteen, kun me hölöttäjät keskitytään enemmän toimintaan ja annetaan aika paljonkin mennä ohi. Siis esimerkiksi joku työpaikkadraama, jos joku vaikka hermostuu kokouksessa, niin ujoim
Tutuistani kyllä lukemista harrastavat kaikenlaiset, älykkäät ihmiset, introvertit ja ekstrovertit. Koulutustaustakin on laaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan koskaan tutkittu, lukevatko ujot introvertit enemmän kuin sosiaaliset ekstrovertit. Tässä on monet kommentoineet, että on kiva tutustua kirjan hahmoihin tai päästä kirjailijan pään sisään.
Itse en sosiaalisena ekstroverttina oikein jaksa tutustua yhteenkään fiktiiviseen hahmoon, kun tuntuu että oikeita tuttuja on liikaa muutenkin. Joku ujo ja mahdollisesti yksinäinen taas ehkä kokee päinvastoin, että kirjoista saa sitä seuraa mitä oikeassa elämässä jää paitsi? Tai jos on vaikeuksia vaikka kommunikoida ihmisten kanssa oikeassa elämässä, niin kirjassa tilanteita voi vain seurata turvallisesti vierestä ilman että kukaan odottaa osallistumista?
Ujommat kaverit myös oman suppean otannan perusteella ovat uteliaampia muiden pään sisällön suhteen, kun me hölöttäjät keskitytään enemmän toimintaan ja annetaan aika paljonkin mennä ohi. Siis esimerkiksi joku työpaikkadraam
Minun tutuista, joissa myös monenlaista koulutusta ja uraa, introvertimmat kyllä lukee enemmän. Ainakin sellainen käsitys on muodostunut. Älykkyydessä en ole huomannut lukemisen perusteella eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukeminen kehittää lukutaitoa ja kieliopin hallintaa. Molemmista on hyötyä, kun on tarve tunnistaa provot - tai toisaalta kirjoittaa onnistunut provo. Jälkimmäisessä Ap tarvitsee vielä apua. Samoin sanan elämäkerta tahallinen väärinkirjoitus on melko lattea provoyritys.
Sun kohdalla lukeminen ei ole lisännyt ainakaan ymmärrystä luetusta, kun sorkit asian vierestä, metatasolla. Älykkyys ei varmaankaan lisäänny lukemalla, joskin jo olemassa olevaa älykkyyttä se voi kehittää. Harmi, että sinulle ei ole kuin kahvilusikalla annettu.
Äidinkielesi taitaa olla jokin muu kuin suomi.
Perustele väittämäsi!
🥸 Et pysty. Äeäelioe!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle kaunokirjallisuuden lukemisella ei ole välinearvoa, tai se ei ole tärkeää. Tai voidaan tietysti väittää, että taide-elämyskin on sellainen, mutta joka tapauksessa, kaunokirjallisuus on mielestäni ensisijaisesti taidetta. En välttämättä muista kirjasta hahmoja tai juonta (en myöskään lue kovin juonivetoisia kirjoja yleensä), en koe samaistumistakaan välttämättä, enkä myöskään välitä siitä, opinko uutta faktatietoa vaikka tieteestä tai kulttuureista. Kyllä ap:n kuvailun tavoin itsekin koen, että tapahtumista ja tunteista sinänsä saa ihan kattavasti tietoa ja kokemuksia ihan muistakin lähteistä ja ns. oikeasta elämästä. Koen empatiaa vaikka uutisiakin lukiessa.
Kielitaitoni tai ajattelukykyni ei ole kehittynyt sille tasolle, että osaisin kattavasti kuvata taiteen kokemista tässä vauvapalstan kommenttikentässä nyt. Mutta kaunokirjallisuudesta saan parhaimmillaan sellaisen kokemuksen, että tässä ollaan nyt jonkin maailman olemuksen äärellä, kokemus ylittää sanat. En kuitenkaan hae siis mitään tavanomaisia tunteita herättävää kirjallisuutta (suru, ilo, liikutus...) mutta saatan kyllä itkeä jos jokin asia on oikein kauniisti ilmaistu tai nauraa oivaltaville ilmaisuille. Kauneus, totuus, jonkinlainen vapauden tai vapautumisen kokemus... Parhaimmillaan tulee sellainen olo hetkellisesti, että edes kuolema ei pelota.
Tällaisen kokemuksen voi varmasti saada muidenkin taiteenlajien äärellä. Luulen että uskovaiset saavat vastaavanlaisia kokemuksia uskosta. Minä puolestani en ole lainkaan uskonnollinen.
En väitä että kaikki lukemista rakastavat millään muotoa allekirjoittaisivat tämän näkemykseni, mutta tässä nyt yksi näkökulma aiheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenkäs oikein vanha kirjallisuus, jossa kuvataan ihmisten välisiä suhteita ja heidän ajatusmaailmaansa? Otetaan vaikka antiikin Kreikan ja Rooman kirjallisuus. Arkeologialla pystytään selvittämään ihmisten elinolosuhteita ja muuta ns. objektiivista tietoa, mutta ilman niiltä ajoilta säilynyttä kirjallisuutta me ei saataisi mitään tietoa siitä, mitä sen ajan ihmiset on ajatelleet tai suhtautuneet eri asioihin. Vaikka ne teokset ovat kaunokirjallisuutta, niistä saadaan myös akateemiselle yhteisölle arvokasta tietoa sen ajan tapakulttuurista sun muusta.