Miksi ihmiset lukee kaunokirjallisuutta?

Autismi ei ole pilkkasana vaan sana, joka selittää sen, miksi kommunikaatio on niin vaikeaa jonkun ihmisen kanssa. Selittävä tekijä. Jos on ollut tekemisissä autistien kanssa, kommunikaation vaikeus ja tietynlainen kaavamainen toistelu, kekustelun omaehtoisuus ja se, ettei vuorovaikutteinen keskustelu etene, paljastaa yleensä kyllä kirjolla olemisen. Autismissa ei ole mitään vikaa, autisteja on kaikenlaisia kuten meitä nenttejäkin. Minä koen, että autistin kanssa kommunikaatio voi joskus olla melko raskasta, koska tuntuu siltä, ettei oikein pääse eteenpäin, tai tule itse kuulluksi ja nähdyksi, eikä loppujen lopuksi omilla näkemyksillä tai mielipiteillä ole mitään merkitystä. Oli Ap autisti tai ei. tässä keskustelussa on vastaavia piirteitä ja tuntuu ajanhukalta osallistua tähän keskusteluun, jonka teema periaatteessa kinnostaisi paljon ja josta mielellään keskustelisin. Ei muuta, eikä pahalla Ap.

"Olen siis ihan itse tavannut koulutettujakin ykstotisia naisia jotka keräilevät hyllyynsä Steeliä ja mitä näitä nyt on Plainia, Moyes etc hömpänpömppää, ja jotka pitävät itseään kulttuurisesti tietoisina ja sivistyneinä, eivätkä vähiten lukuharrastuksensa vuoksi. "

Elitististä ja yksioikoista ajatella, etteikö koulutetulla kirjallisuuden harrastajalla (naisella tai miehellä) voisi olla hyllyssään myös hömppää, tai lukea hömppäkirjallisuutta. Yrität tässä pudottaa jalustalta ihmisen, joka ei ole, ei luule olevansa eikä välttämättä halua edes olla siellä jalustalla. Itse ainakin luen kirjoja laidasta laitaan. Myös Paulo Coelhoa, jotka jotkut ihmiset halveksuvat. Välillä dekkareita, välillä saatan lukea jopa Danielle Steel -tyyppistä kirjallisuutta. Kirjojen yhdistävä tekijä on minä ja minun kykyni saada niistä jotakin irti, itselleni.

"Lukekoot kukin omassa rauhassaan, mutta ne jotka tällaisesta aiheesta saavat riidan tai pilkan aikaiseksi, voivat katsoa peiliin. Olet juuri sellainen ykstotinen ja tympeä pilkunviilaaja, sarjassa lapsellisiksi jääneitä suomalaisia naisia. Esiin nousee myös ryhmä joka alkaa korjailla oikeinkirjoitusta kun muuta eivät keksi. - Ellette nyt sitten täysin samaakin nenänvartta pitkin katselevaa porukkaa ole joiden kanssa en välitä olla missään tekemisissä. Tämä nyt jo on hieman eri aihetta kokonaan, mutta meillä on täällä kotimaassa pari sukupolvea todella tympeää (nais)väkeä, jotka pilaavat ilmaa paitsi viestiketjussa, myös työpaikoilla ja sukulaisissa. - Tähän aiheeseen liittyen minulla olisi myös lukusuositus esittää, eikä ole muuten kenenkään mieleen pälkähtänyt tarina, vaan tärkeä yhteiskunnallinen aihe josta soisi puhuttavan laajemminkin 👍🙂 "

Sinänsä mukavaa vaihtelua, että palstamies yrittää välillä keskustella jostakin muustakin kuin jogurtista tai naisen elimestä. Kirjallisuus on oikein hyvä aihe. Mutta mihinpä seepra raidoistaan pääsee, naisia on vain arvosteltava, tavalla tai toisella. Soisit puhuttavan laajemmin "tympeästä naisväestä, joka lukee paljon ja katsoo sinua nenän vartta pitkin"? Ok.

En tiedä, onko aloittaja autisti, mutta narsismi tässä on jollain lailla läsnä. Ei kai kukaan normaali ihminen voi väittää, ettei kaunokirjallisuudesta löydy yhtään hänelle uutta ajatusta. Täysin käsittämätöntä. Jopa ihan viihteestä löytää fiksu ihminen välillä näkökulman, josta ei ole tottunut asioita ajattelemaan, saati sitten vakavammasta kirjallisuudesta. Sehän se kirjallisuuden mahti on. Minä en voi elää kuin yhden elämän minuna. Mutta kirjallisuuden kautta voin nähdä maailmaa minkä tahansa kansallisuuden edustajan, eri sukupuolen, erilaisten persoonien ja erilaisia asioita kokeneiden ihmisten silmin. Pelkkien faktojen luetteleminen ei avaa sitä, vaan se, että tunnepuolelle kokee sen, mitä toinen on käynyt läpi. Se ei muuten tee ihmisestä ylpeää elitistiä, vaan nimenomaan empaattisemman ja ymmärtäväisemmän. 

 

Aloittaja on äärimmäisen ylpeä omasta kuvitellusta ylivertaisuudestaan, ja katkera toisten (naisten?) kuvitellusta ylimielisydestä. Joten ei oikeastaan edes yritä ymmärtää sitä vastausta, mitä muut hänelle antavat. 

Miksi joku katsoo televisiota? Miksi joku kuuntelee musiikkia? Miksi ihmiset käyvät taidenäyttelyissä? 

Niin. Siinäpä pulma.

Off topicina jäin miettimään autismia, ja taisin oivaltaa jotakin uuttaa aiheesta. Autistihan voi tietää vaikka kaiken jostakin aiheesta, junista, naisesta, maantieteestä. Silti ymmärtämättä sitä. Se, että kykenee tajuamaan jotakin, ymmärtämään jonkin ytimen tai olennaisen, ei vaadi nentiltä joskus kuin pintaraapaisun. Autisti taas ei pääse yleensä samaan edes opettelemalla kaiken aiheesta ulkoa. Nämä ovat nyt vertauskuvia. Nenttinä hahmotan taas paremmin autismia, miltä se voi tuntua. Se, mikä on nentille vain olemista ja hengittämistä, on täysin autistin saavuttamattomissa. Silti, joskus, autisti voi ymmärtää vielä kaiken tuon ohi, syvemmin, jos vain antaa intuition viedä. Siinäpä illan ratoksi tällainen ajatelma. 

Mä olen kärsinyt jo aika pitkään vastaavasta vaivasta, eli fiktiivinen kirjallisuus ei jaksa enää juurikaan kiinnostaa.

Jonkin verran olen viime vuosina silti lukenut klassikoita, kuten Sherlock Holmesin seikkailuita, Jane Austenia ja muita englanninkielisiä teoksia, pitkälti niiden kauniin kielen vuoksi ja sivistääkseni itseäni.

Enää en vain kykene kokemaan sellaista imeytymistä tarinaan kuin nuorempana. Kaipaan sitä tunnetta kovasti. 

Vierailija kirjoitti:

Olisiko antaa suosituksia hyvistä kaunokirjallisuus-kategorian kirjoista? 

Ei ole, kun emme tiedä yhtään makuasi.

Esim minä ja puolisoni luemme kumpikin melko paljon. Meillä on melko sama maku esim musiikissa, ja kirjoissakin osittain luemme samoja, mutta silti on paljon eroja. Eli anna edes vähän, mitä haet? Sota-aikaa, historiaa, Romantiikka, scifiä, spefiä, fantasiaa, työläiskuvausta, uutta, vanhaa, mystiikkaa? 

"Ei kai kukaan normaali ihminen voi väittää, ettei kaunokirjallisuudesta löydy yhtään hänelle uutta ajatusta."



En ole väittänyt noin, vaan sanoin jo aloituksessa, että 50 kirjasta ehkä 3 oli sellaisia joissa oli jotain uutta/mielenkiintoista. Ja kysyin, paraneeko suhde jos lukee 100 tai 1000, ts. onko mulla vain käynyt huono tsägä kirjojen suhteen.



"Mutta kirjallisuuden kautta voin nähdä maailmaa minkä tahansa kansallisuuden edustajan, eri sukupuolen, erilaisten persoonien ja erilaisia asioita kokeneiden ihmisten silmin."



Ehkä multa sitten puuttuu sellainen tarvittava uteliaisuus mennä sen kirjailijan pään sisään. Ellei se kirjailija ole joku nero jolla on super luovia ajatuksia. Lukisin kyllä mielelläni aitoja muistelmia vaikka keskitysleiriltä, mutta en jotenkin jaksa lukea jonkun kuvittelemia ajatuksia ja tapahtumia keskitysleiriltä. Siis esimerkiksi.



Eli haen kirjasta aitoa elämänkokemusta, jotain mistä voin oppia, en kuvitelmaa. Ja tokihan se kuvitelmakin perustuu usein kirjailijan itsensä kokemaan, ja silloin sen jotenkin aistiikin tekstistä, mutta tämä on harvinaista 50 kirjan perusteella jos ja kun sen pitäisi vielä minua säväyttääkseen jotenkin olla jotain uutta, eikä taas esim tuhannetta toistoa vaikka siitä, miten joku sortaa toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap voisi mainita nimeltä jonkin lukemansa kirjan josta on pitänyt. 

Jos fiktiosta puhutaan niin viimeisimpänä Rejection oli osittain hyvä.

Miksi pidit tästä ja miten päädyit lukemaan kirjan? Mistä sait idean, mistä kuulit tai luit kijasta?

Luin jostain lehdestä jonkun artikkelin jossa mainittiin tuo kirja ja se herätti kiinnostuksen. Pidin siitä osittain, en kokonaan. Mielenkiintoiset osat olivat sellaista tekstiä jota en ole aiemmin lukenut ja ajatusmaailma oli virkistävän erilainen. Siltikin osan aikaa kirjasta huomasin miettiväni mitä kirjailija on tässä tai tässä hakenut tai ajatellut tai tehnyt, eli yhteys siihen kirjaan jotenkin katkeaa siinä vaiheessa kun se paras/vahva osuus on ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko antaa suosituksia hyvistä kaunokirjallisuus-kategorian kirjoista? 

Ei ole, kun emme tiedä yhtään makuasi.

Esim minä ja puolisoni luemme kumpikin melko paljon. Meillä on melko sama maku esim musiikissa, ja kirjoissakin osittain luemme samoja, mutta silti on paljon eroja. Eli anna edes vähän, mitä haet? Sota-aikaa, historiaa, Romantiikka, scifiä, spefiä, fantasiaa, työläiskuvausta, uutta, vanhaa, mystiikkaa? 

Tuo ei ollut minun viesti, mutta toki mielellään otan suosituksia vastaan. Haen sellaisia kirjoja jotka haastaa ajattelua, kuvaa todella hyvin jotain aihetta mutta siis uudesta tai yllättävästä kulmasta, joissa on erikoinen/yllättävä juoni jota ei voi arvata ennalta, mielellään syvällistä pohdintaa. Ei siis kaikkea noista tarvitse olla, mutta jotain tuosta, että olisi sellaista lukemista että pitää pysähtyä aina välillä miettimään ja ihmettelemään. Tai erityisen hauska toimisi myös. -ap (täällä on muuten taas tullut viestejä jotka ei olleet minun, joten niiden vastauksiin en ole vastannut.)

Olen joskus ajatellut täsmälleen samoin kuin aloittaja. Rehellisesti sanottua, silloin halusin vain sivistää itseäni lukemalla, ajattelin että teen sen nopeasti ja tehokkaasti ja luen jotain kehutuimpia kirjoja, ja tadaa muutun paremmaksi ihmiseksi ja viisaammaksi. No en jaksanut lukea montaakaan kirjaa enkä tajunnut niistäkään mitään vähää, kun se oli sellaista suorittamista. Kaiken lisäksi luin kirjoja yhtä kriittisesti kuin aloittajakin, etsien niistä tietoa, hienoja oivalluksia ja maailmanmullistuksia, no petyin tietenkin kun ei sellaisia löytynyt.

Nyt oon vähän kuin vahingossa tarttunut taas muutamiin ei-mitenkään-kehuttuihin kirjoihin. Olen huomannut hymyileväni, nauravani, ihastuvani, hämmästyväni ja itkeväni lukiessani. Kuin kaverille juttelisi. Ei siinäkään opi mitään kylmiä faktoja, mutta oppii ehkä jotain eri tapoja tarkastella maailmaa. Se on loputon suo, ei ole mitään lopullista totuutta tai ultimaattista faktaa, minkä voisi lukemalla oppia. Mitään konkreettista en kirjoista ole oppinut, ehkä korkeintaan sen ettei se ehkä ole kirjallisuuden tarkoituskaan.

Ehkä lukeminen pidemmän päälle avartaa ajattelua jollain tapaa, samoin kuin ehkä kaverien kanssa keskustelukin. Tai ties vaikka se olisi mielenterveydelle hyväksi. Tai tekisi aivoista jotenkin joustavammat. Monesti lukiessani huomaan jonkun mielenkiintoisen ajatuksen, mutta en mitään niin mullistavaa, että haluaisin kirjoittaa sen ylös tai edes painaa muistiin.

Luulen, että kaiken taiteen tarkoitus on herättää ajatuksia ja tunteita. Jonkinlainen taito se on taiteesta nauttiminenkin. Itse en esim. oikein saa kuvataiteesta paljonkaan irti, mutten todellakaan syytä taiteilijoita siitä, vaan omia putkiaivojani. Ehkä joskus herkkyyteni kuvataidettakin kohtaan kehittyy, jos annan sille mahdollisuuden. Mutta se vaatii varmasti aitoa kiinnostusta, nauttimista ja viihtymistä, ei taide voi olla pakollista suorittamista, mistä aloittajan kirjanlukuharrastuksessa ehkä on kyse.

"Ehkä multa sitten puuttuu sellainen tarvittava uteliaisuus mennä sen kirjailijan pään sisään. Ellei se kirjailija ole joku nero jolla on super luovia ajatuksia. Lukisin kyllä mielelläni aitoja muistelmia vaikka keskitysleiriltä, mutta en jotenkin jaksa lukea jonkun kuvittelemia ajatuksia ja tapahtumia keskitysleiriltä. Siis esimerkiksi."

Tämä uteliaisuus on nimeltään empatia tai tarve ymmärtää toista ihmistä. Itselleni ajatus siitä, että haluaisin mennä vain neron tai superluovan henkilön päähän, ymmärtää tätä tai kokea empatiaa tämän luoman maailman kautta on hyvin vieras.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko antaa suosituksia hyvistä kaunokirjallisuus-kategorian kirjoista? 

Ei ole, kun emme tiedä yhtään makuasi.

Esim minä ja puolisoni luemme kumpikin melko paljon. Meillä on melko sama maku esim musiikissa, ja kirjoissakin osittain luemme samoja, mutta silti on paljon eroja. Eli anna edes vähän, mitä haet? Sota-aikaa, historiaa, Romantiikka, scifiä, spefiä, fantasiaa, työläiskuvausta, uutta, vanhaa, mystiikkaa? 

Tuo ei ollut minun viesti, mutta toki mielellään otan suosituksia vastaan. Haen sellaisia kirjoja jotka haastaa ajattelua, kuvaa todella hyvin jotain aihetta mutta siis uudesta tai yllättävästä kulmasta, joissa on erikoinen/yllättävä juoni jota ei voi arvata ennalta, mielellään syvällistä pohdintaa. Ei siis kaikkea noista tarvitse olla, mutta jotain tuosta, että olisi sellaista lukemista että pitää pysähtyä aina välillä miettimään ja ihmettelemään. Tai erityisen hauska toimisi myös. -ap (täällä on muuten taas tullut viestejä jotka ei olleet minun, joten niiden vastauksiin en ole vastannut.)

Kokeile lukea James Joycen Odysseus.

Jos pyytää suosituksia kaunokirjallisuus -kategoriasta voi saman tien pyytää suosituksia matkakohteista universumissa. Tietämättä mistä pidät, millaisesta matkailusta olet kiinnostunut,kuka olet, ilman tarkentavia määreitä, on mahdoton suositella mitään. Kaunokirjallisuus on niin laaja käsite ja pitää sisällään niin valtavasti.

Vierailija kirjoitti:

"Ehkä multa sitten puuttuu sellainen tarvittava uteliaisuus mennä sen kirjailijan pään sisään. Ellei se kirjailija ole joku nero jolla on super luovia ajatuksia. Lukisin kyllä mielelläni aitoja muistelmia vaikka keskitysleiriltä, mutta en jotenkin jaksa lukea jonkun kuvittelemia ajatuksia ja tapahtumia keskitysleiriltä. Siis esimerkiksi."

Tämä uteliaisuus on nimeltään empatia tai tarve ymmärtää toista ihmistä. Itselleni ajatus siitä, että haluaisin mennä vain neron tai superluovan henkilön päähän, ymmärtää tätä tai kokea empatiaa tämän luoman maailman kautta on hyvin vieras.

 

Siis kyllä mua kiinnostaa tavallisten ihmisten ajatukset, mutta ei tavallisten ihmisten keksimien hahmojen ajatukset. Ymmärrätkö eron? 

Tässä on varmaan sama, että tietyssä iässä on käynyt jo 100 kertaa tietyt keskustelut eri ihmisten kanssa ja ne on menneet about samalla tavalla. Tietyt teemat ja kaavat toistuu. Vanhempana sitä kaipaa jotain erityisempää keskusteluiltaan, ja kirjoiltaan. Jotain uutta ja yllättävää. Haastetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä lukea juonivetoisia kirjoja, joissa tapahtuu enemmän. Kyllähän jotkut ns. Nobel  kirjailijoiden teokset voi olla aika kuivia. Lukee jotain vetävämpää. Hyviä lukuromaaneja on vaikka kuinka paljon. 

Olen siis lukenut näitä nobelvoittajia ja klassikoita ja pettynyt niihin melkein kaikkiin. Vielä vähemmän kiinnostaa jotkut dekkarit tms. Tämän keskustelun perusteella olen ymmärtänyt lukemisen alun perin väärin, eli olen hakenut siitä sellaista mitä se ei välttämättä edes tarjoa. Olen uskonut lukemisen "kannattavan aina" ja sivistävän jne, opettavan uutta jne, mutta eihän se niin yleensä ole. Jos lukee, ei ole sama mitä lukee, eli omaa aikaa kannattaa arvostaa. -ap

 

Eihän se olekaan sama mitä lukee, ja omaa aikaa todellakin kannattaa arvostaa.

Tietokirjojen suhteen olet siinä pisteessä automaattisesti. Et tule nettiin kyselemään "mitä tietokirjoja minun kannattaisi lukea", etkä myöskään mene kirjaston tietokirjavalikoimiin ja ala lukea hyllystä kirjoja aakkosjärjestyksessä. Vaan valikoit sen mukaan, kuka olet, mitä haluat ja tarvitset, millaisia mielenkiinnonkohteita sinulla on.

Kaunokirjallisuuden suhteen monella on myös joku käsitys omasta maustaan ja siitä mitä haluaisi vielä joskus lukea, eikä se ole sama eri ihmisillä.

Pidätkö joistakin elokuvista? Tuskin niistäkään niin paljon faktatietoja irtoaa kuin tietokirjallisuudesta, vaan niistä haetaan muunlaisia elämyksiä.

Vähän sama ilmiö on nykyään lapsettomuudessa ja ettei vaikkapa tupakoi tai käytä alkoholia. Kovaan ääneen kailotetaan asiaa ja tehdään siitä filosofiaa ettei tee jotain. Ennen tehtiin numero siitä että teki vaikkapa ilman housuja kuperkeikan tulikuumalla juuri valmistuneella asvaltilla.

Kirjat oli tosi kiinnostavia nuorena kun ei ollut varaa tietokoneeseen ja linnassa istuessa kun ei ollut oikeasti mitään muuta kuin ne "omat" ajatukset, mutta kerran kun sai sellaisen työn että jäi säästöön ja sai hankittua elämässään ensimmäisen läppärin ja ilmeiesti ainoan toistaiseksi, niin ei ole tullut kauheasti kirjoja luettua. Älypuhelimeen ei ole ollut vielä varaa, mutta odotellaan toiset 20 vuotta jos saisi sellaisen työn että kannattaa tehdä. Läppäri on ostettu vuonna 2008 ja käy nyt vanhaksi, niin ne kirjat on tulleet taas kovaan käyttöön. Tämänkin lataaminen kesti 2h.

Kirjat on köyhien juttu ja niiden jotka ei alistu huonoon työelämään. Työttömyys on paras lakko.

Vierailija kirjoitti:

Minä pidän lukemisesta, ja siihen on monta syytä. Eri kirjoilla on eri tarkoitus. On rentouttavia nollauskirjoja, eli viidettä. Sama funktio kuin hyvällä komediasarjalla. On jännityskirjoja, jotka tarjoavat vähän aktiivisempaa viihdettä. On turvallisuuden tunnetta tuovia nostalgisia kirjoja, kuten vanhan ajan dekkarit.

On kansainvälisiä lukuromaaneja, joissa voi uppoutua siihen, miten elää ja ajattelee ihminen Intiassa, Ugandassa, Kiinassa tai vaikkapa Kolumbiassa. 

 

Ja on kirjoja, jotka tavalla tai toisella pysäyttävät. Saavat näkemään maailman hieman toisin. Lapsena minulle sellainen oli esim Harper Leen Kuin surmaisi satakielen, teininä Täällä pohjantähden alla (Linna). Aikuisena tällaisia ovat olleet esim Exit West tai Chimamanda Ngozi Adichie:n kirjat. 

 

Juuri näin. Jokaisesta kirjasta oppii jotain, vaikkei edes huomaa oppivansa. Myös oma kirjallinen ilmaisu kehittyy. Tälle on kova tarve nykyajassa.