Miehen harrastus kahdestaan toisen naisen kanssa
Mieheni harrastaa musiikkia, soittamista ja nyt suunnittelee, että alkaisi treenaamaan kahdestaan työkaverinaisen kanssa, joka harrastaa laulua. Eli perustaisivat kahdestaan jonkinlaisen duon.
Olenko ihan hassu, kun minusta tuo ei tunnu kivalta idealta? Joku isompi harrastusporukka, jossa olisi naisia ja miehiä olisi kyllä ok, mutta en oikein pidä ajatuksesta, että harrastavat vain kahdestaan. Eikä vapaa-aikaa muutenkaan ole kaiken arjen pyörityksen keskellä liikaa, joten minusta tuo kahdenkeskinen harrastuksensa ei nyt ole se, mihin haluaisin perheemme aikaa käytettävän.
Kommentit (1331)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoliitossa oleva mies ja nainen eivät siis voi tavata kaksistaan, vaan tarvitaan vähintään esiliina. Ollaanko nyt 1800-luvulla?
Voivat tavata, mutta se riippuu olosuhteista, miltä se vaikuttaa. Ap:n tapauksessa mies on ilmeisesti ystävystynyt jonkun toisen naisen kanssa ja haluaa alkaa viettää vapaa-aikaa tämän kanssa ainakin virallisesti yhteisen musiikkiharrastuksen tiimoilta. Ei vaikuta fiksulta toiminnalta, sanon tämän itse miehenä.
Miten ikinä perustatte bändiä kenenkään kanssa, jos vapaa-ajan tapaamiset ovat näin vaikeita? Pitääkö kaikki soittoharrastukset aloittaa jo teininä tai vähintään ennen naimisiinmenoa?
Miksi perheellisen miehen pitäisi jotakin bändiä perustaa,
Duo. Ei bändi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvän tähden tätä keskustelua. Suomessa on lukuisia bändejä joissa on naissolisti ja äijät taustamuusikkoina. Onko nyt sitten niin että naisolistin pitää jäädä kotiin ettei vaan tulisi epäilyä vehtaamisesta muiden kanssa. Nyt se nuttura löysemmälle siellä.
Totta. Tässä sen sijaan on kyseessä työkaverinainen ja bändin tilalla duo, joka tarkoittaa sitä että mies tulee viettämään tuon naisen kanssa hereilläoloaikaansa paljon enemmän kuin vaimonsa kanssa.
Sellaista se on ihan tavanomaisesti työkaverien kanssa monella ruuhkavuosina. Ei tuo musiikkiharrastus asiaan mitään muutosta edes tuo. On aika lailla sama, onko yhteisiä tunteja viikossa 37,5 vai 40,5.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies kävi vaeltamassa naisporukan kanssa ja minä koulun lopetus -reissulla miesporukan kanssa. Viikon kai kestivät kummatkin matkat.
Emme kumpikaan ymmärtäneet olla mitenkään huolissamme tai mustiksia, mutta anoppini mielestä minun reissuni ei ollut oikein sopivaa käytöstä.
Meidän suhteessamme ei ollut kyttäilyä eikä kyräilyä eikä turhaa draamaa.
Minusta näihin vaikuttaa vähän sekin, miten porukka on muodostunut. Eli suunnitellaanko reissu varta vasten vain naisten/miesten kanssa, vai onko ryhmä muodostunut vaikka opiskeluporukan myötä. Tai lähdetäänkö niin, että mukana voi olla kuka vaan, mutta sattumalta onkin ainut omaa sukupuoltaan. Tai vaikka töissä puhuttu, että ketä kiinnostaa telttareissu, ja ilmoittautuneissa on vain naisia ja yksi mies.
Eli jos oma mies nyt alkaisi oikein varta vasten suunnitella, että lähtee viikoksi reissuun Tu
Juuri näin. Konteksti ratkaisee. Mulle olisi turha kertoa lähtevänsä poikien/kavereiden kanssa reissuun jonne en olisi tervetullut, koska kumppaneita ei otettaisi mukaan, ja siellä mukana olisi sitten nainen/naisia myös.
Tätä on joskus yritetty exelämässäni.
Vierailija kirjoitti:
No esimerkiksi minulla ei ole yhtäkään miespuolista kaveria. Tiedätkös miksi?
Koska 100% miespuolisista "kavereista" on yrittänyt panna minua, ehdottanut panemista, ihastunut minuun, jne. Jokunen kymmenen vuotta tämän tosiasian hyväksymiseen meni,
Jos haluat tietää, millainen ihminen on, katso millaisia hänen ystävänsä ovat.
Niin ihan itse tuossa sen myös avaat. Miespuoliset ovat sulle olleet lainausmerkeissä kavereita. Siis jo sun omassa mielessä ja lähtökohtana. Sitä saa mitä tilaa. Sulta puuttuu siis kokonaan kokemus aidosta kaveruudesta saati ystävyydestä miesten kanssa. Siksi oma kokemuksesi onkin ehkä huonoin mahdollinen tyyppitapaus selittämään mitään laajemmalti. Se kuvastaa parhaiten sua ja sun ihmissuhderatkaisuja. Toissijaisesti ehkä piirejä joissa liikut. Sitä ei voi yleistää koskemaan koko miessukupuolta. Tuskin sentään kaikkien miesten kanssa olet m
Hmm.. olin hyvä ystävä yli 20 vuotta erään miehen kanssa. Reilun 20 v jälkeen hän tunnusti tunteensa minulle. Tarkoitatko sanoa että koko tuon 20 v aikana emme olleet hyviä, aitoja ystäviä toisillemme? Vai mitä yrität sanoa? Jos tarkoitat tuota, niin sinäkään et voi tietää kuin vasta kuilinvuoteellasi kuka oli aito kaveri ja kuka ei.
Opiskelukaverini, ei kovin läheinen, (mies) alkoi käydä leffakerhossa erään sinkkunaisen kanssa. Myös miehen avovaimo tunsi tämän sinkkunaisen bilekuvioista. Joitain vuosia myöhemmin tämä sinkkunainen kertoi minulle kovassa humalassa, että leffakäynteihin oli useimmiten liittynyt myös seksituokio. Opiskelukaverini erosi avokistaan joitain vuosia myöhemmin. En paljastanut koskaan kummallekaan osapuolelle, että tiesin mitä leffakäyntien yhteydessä oli tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelukaverini, ei kovin läheinen, (mies) alkoi käydä leffakerhossa erään sinkkunaisen kanssa. Myös miehen avovaimo tunsi tämän sinkkunaisen bilekuvioista. Joitain vuosia myöhemmin tämä sinkkunainen kertoi minulle kovassa humalassa, että leffakäynteihin oli useimmiten liittynyt myös seksituokio. Opiskelukaverini erosi avokistaan joitain vuosia myöhemmin. En paljastanut koskaan kummallekaan osapuolelle, että tiesin mitä leffakäyntien yhteydessä oli tapahtunut.
No parikymppiset opiskelijat joka tapauksessa vasta harjoittelee elämää ja parisuhteita. Yhteenmenemisiä ja eroja tapahtuu tuon tuosta joka tapauksessa.
Keski-iässä, vakiintuneena, lapsiperheellisenä ja naimisissa on sitten vähän eri tilanteet useimmiten. tietenkään jotkut ei aikuistu koskaan.
Sekopäisen mustasukkaista porukkaa, joka ajattelee kaikesta aina pahinta mahdollista kyllä ketju täynnä. Jos ajattelisin miehistä tuolla tavalla kuin moni täällä, en kyllä ikinä vaivautuisi seurustelemaan miesten kanssa.
Turhaan mamma hermoilee, jos miehen kaverina vain yksi nainen. Duettohan hän on päässyt harrastanmaan jo mammankin kanssa. Sitten jos samassa köörissä alkaa pyörimään kaksi tai useampi nainen, niin voi alkaa olla huolissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos Luultavasti se sutina ei ehkä tapahtuisi ilman laulamista koska siihen laulamiseen kuuluu harjoittelut, tauot ja ehkä jopa yhteiset automatkat, vitsailut ja lopult
Näin se juuri etenee.
Vierailija kirjoitti:
Sekopäisen mustasukkaista porukkaa, joka ajattelee kaikesta aina pahinta mahdollista kyllä ketju täynnä. Jos ajattelisin miehistä tuolla tavalla kuin moni täällä, en kyllä ikinä vaivautuisi seurustelemaan miesten kanssa.
Sitähän itsekin tässä olen ihmetellyt, että miksi ihmeessä oikein ängetään suhteisiin ja yritetään kynsin hampain kiinni pitää noista täysin vahdittavista ja epäkunnioittavista pettäjäsioista. Kummallisia naisia. Sen esimerkillisempää määritelmää itse aiheutetusta ongelmasta ei liene olemassa kuin ketjun turinoissa nähdyt tapaukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No esimerkiksi minulla ei ole yhtäkään miespuolista kaveria. Tiedätkös miksi?
Koska 100% miespuolisista "kavereista" on yrittänyt panna minua, ehdottanut panemista, ihastunut minuun, jne. Jokunen kymmenen vuotta tämän tosiasian hyväksymiseen meni,
Jos haluat tietää, millainen ihminen on, katso millaisia hänen ystävänsä ovat.
Niin ihan itse tuossa sen myös avaat. Miespuoliset ovat sulle olleet lainausmerkeissä kavereita. Siis jo sun omassa mielessä ja lähtökohtana. Sitä saa mitä tilaa. Sulta puuttuu siis kokonaan kokemus aidosta kaveruudesta saati ystävyydestä miesten kanssa. Siksi oma kokemuksesi onkin ehkä huonoin mahdollinen tyyppitapaus selittämään mitään laajemmalti. Se kuvastaa parhaiten sua ja sun ihmissuhderatkaisuja. Toissijaisesti ehkä piirejä joissa liikut. Sitä ei voi yleistää koskemaan koko miessukupuo
Hmm.. olin hyvä ystävä yli 20 vuotta erään miehen kanssa. Reilun 20 v jälkeen hän tunnusti tunteensa minulle. Tarkoitatko sanoa että koko tuon 20 v aikana emme olleet hyviä, aitoja ystäviä toisillemme? Vai mitä yrität sanoa? Jos tarkoitat tuota, niin sinäkään et voi tietää kuin vasta kuilinvuoteellasi kuka oli aito kaveri ja kuka e
Miten niin tuo tunteensa paljastanut ei ollut aito kaveri? Hänhän vaan oli hetero
Pidät vain huolen, että mies lähtee harkkoihin tyhjillä pusseilla. Mieskin varmasti pitäisi tästä järjestelystä. 😄
Jos toista rakastaa sydämestään, ei hypätä vieraaseen sänkyyn.
Avioliitto on kahden ihmisen välinen, siihen ei mahdu koskaan kolmatta pyörää.
Yksikin pettäminen, niin ero voimaan, silloin ollaan jo hakoteillä.
Kukaan toista rakastava, ei hyväksy ainuttakaan pettämistä.
Vierailija kirjoitti:
Minä mietin juuri, kuinka hienoa on, kun voin toisinaan viettää aikaa erään miespuolisen ystäväni kanssa. Kutsuu leikkimään hänen ja lapsensa kanssa esim leikkipuistoon sillä aikaa, kun vaimonsa on harrastuksissa. Ja välillä käydään koko porukalla esimerkiksi kahvilla.
Hatunnosto tämän miehen vaimolle, kun ei skitsoile siitä, että miehellään on myös naisia ystävinä.
Niin mutta se mies kyllä haluaisi pökkiä sinua.
Duoharrastusten lopputulos riippuu käytännössä aina siitä, haluaako nainen iskeä miehen.
Kaverini ex-vaimo kävi katsojana ralleissa yms. pariskunnan yhteisen tuttavamiehen kanssa. Ikää 30+ ja lapsia. Nainen erosi parin vuoden reissailun jälkeen kaveristani ja vaihtoi suoraan tähän tuttavamieheen.
Oma ex-vaimoni alkoi urheilla miesporukassa. Erosi minusta 2 vuoden harrastamisen jälkeen. Takana meillä oli yli 15 yhteistä vuotta. En tiedä saiko haluamaansa harrastuskumppania omakseen. Viimeisinä aikoina hän tuli kotiin röyhkeästi miesten suihkusaippualta haisten. Muutin 400km päähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen määrittää parisuhteen rajat omalla kohdallaan.
Jos minun kumppani haluaa harrastaa/viettää vapaa aikaa toisen naisen kanssa hän ei ole enää minun kumppani.
Ihminen joka rakastaa sinua kunnioittaa sinun rajojasi, eikä loukkaa niitä missään tilanteessa.
Niinhän se menee.
Vastavuoroisesti sillä toisellakin on rajansa joita ei saa loukata. Esimerkiksi harrastusten tai ystävyyssuhteiden kieltäminen vain epäluuloisuuden vuoksi on jo aika moista rajattomuutta ja kontrollia, mitä moni ei kumppaniltaan sietäisi eli sellaista vaativa ei sitten enää ehkä ole pitkään kumppani.
Ei tarvise kieltää mitään. Voi ihan rehellisesti todeta, että en voi hyvin suhteessa, jossa kumppani viettää tiiviisti kahden keskistä aikaa vastakkaisen sukupuolen kanssa.
Kannattaa myös omalta osaltaan miettiä, hyväksyisikö saman toiselle osapuolelle vai haluaako vain itselleen rusinat pullasta.
Näin itse laulua harrastavana ja jonkinlaisesta kokoonpanosta haaveilevana (sukupuolella ei väliä) voin sanoa, että eipä ole tullut mieleenkään sellainen ajatus, että sen takia olisin potentiaalisesti epäilyttävä pettäjä! Ymmärrän tässä kyllä miestä täysin. On hieno tuuri, että lähipiiristä löytyy joku soitto/laulutaitoinen, jolla on sama kiinnostus kokoonpanoon. Ei nimittäin ole todellakaan itsestäänselvyys ja helppo löytää soittokavereita!
Vaikka sinusta tuntuu pahalta ja olet mustasukkainen, kannattaa muistaa että se toinen ei ihan oikeasti todennäköisesti (näin uskallan väittää) ajattele asiaa samalla tavalla. Jos vihdoin löytäisin soittokaverin ja alkaisin harrastella sitä jonkun tuttavamiehen kanssa, kyllä minusta tuntuisi aivan pahalta ja loukkaavalta, että kumppani ei siitä tykkäisi mustasukkaisuuksissaan ja epäilyksissään. Eri asia sitten jos olet ajankäytöstä ja sen mahdollisesta epätasa-arvoisuudesta huolissasi. Siitä kannattaa puhua. Olen myös eri mieltä, että jokin asia ei ole parisuhteen edun mukaista, jos toinen osapuoli ei satu asiasta tykkäämään. Kohtuuttomia vaatimuksia kun nyt on todellakin olemassa.
Väittäisin, että suurin osa varsinkin miehistä, jotka tuollaista haluaisi tehdä, että alkaisivat harrastaa kahdestaan jonkun ulkopuolisen naisen kanssa, eivät kuitenkaan hyväksyisi vastaavaa toimintaa naiseltaan. Ovat siis usein kaksinaismoralistisia.
Lapsiperheessä voi jopa olla, ettei naisella saisi olla mitään harrastuksia, vaan pitäisi aina olla lasten kanssa, kun mies ravaa harrastuksissaan.
Tai sitten vähintään mies olisi todella mustasukkainen, ja nostaisi hirveän haloon, jos naisensa alkaisikin harrastaa jotain toisen miehen kanssa, vaikka mies itse harrastaisi kokoajan toisen naisen kanssa. Miehet ovat usein vielä omistushaluisempia kuin naiset.
Ap:n tilanteessa olisi siis todella mielenkiintoista tietää, että miten mies suhtautuisi, jos ap alkaisi harrastaa jotain toisen miehen kanssa, ja sanoisi miehelleen, että isukki jää nyt lasten kanssa kotiin, kun minä lähden tästä toisen miehen kanssa harrastamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provohan tämä aloitus on. Ja todellisuudessa jos mies alkaisi harrastaa kahdestaan naispuolisen työkaverin kanssa, niin kovin vähän hän antaisi arvoa omalle perheelleen. Harrastukset on normaalia arkea, muttei silloin kun ollaan kahdestaan vastakkaisen sukupuolen kanssa ilman muita. Sen sanoo jo ihan maalaisjärkikin.
Vain harhaluuloisten/sairaalloisen mustasukkaisten maalaisjärki. Ja hehän eivät edes muuta sitten kuuntele kuin omaa maalaisjärkeään.
Normaalien fiksujen ihmisten keskuudessa sillä ei ole merkitystä, mitä ja kenen kanssa harrastaa. Oleellista tällöin on, että onko siihen aikaa ja paljonko harrastusaika on pois perheeltä tai auttaako oma harrastus jopa jaksamaan perhearjen pyörittämistä paremmin.
Useimmiten todellinen vaikutus on aikatauluttaminen. Jossain harrastuksissa se ei juuri jousta, jos kyseessä on ohjattu tai ryhmäharrastus. Silloin per
Onko ihan tosissaan joillekin salasuhdekin (henkinen ja/tai fyysinen) ok, kunhan se ei ole pois parisuhteen yhteisestä ajasta?
Sellaista kutsutaan termillä avoin suhde..
Totta. Tässä sen sijaan on kyseessä työkaverinainen ja bändin tilalla duo, joka tarkoittaa sitä että mies tulee viettämään tuon naisen kanssa hereilläoloaikaansa paljon enemmän kuin vaimonsa kanssa.